kissanpentuja ja sitten tunteita ja vähän suklaata

Eilen lähdimme liian aikaisin aamulla 50 muun au pairin kanssa kohti lehmäfestivaalia. Katsoimme lehmiä, kävimme suklaatehtaassa ja söimme ihan parasta ruokaa. Tuohon hassuun keittoon sai iskeä niin paljon juustoa ja krutonkeja kuin halusi, ja kulhojen tyhjennyttyä, joku kiirehti aina tuomaan lisää.

Tekisi mieli kirjoittaa kaikenlaista, mutta olen niin väsynyt. Perjantain vastaisena yönä en nukkunut minuuttiakaan ennen kellon soimista aamulla, ja lauantaiyö meni team Finlandin kanssa. Nuo toiset katsoivat jotain ihan hirveää leffaa, jossa marsilaiset etanat tulivat ja lopulta oli zombieita ja ties mitä. Minä katsoin sitä muutaman silmäyksen, mutta keskityin lopulta keittiössä Nutella-Smarties sekoitukseeni (kyllä, masennusruokaa) ja Harry Potteriin.

Lisäksi olen tarkistanut sähköpostiani noin puolen minuutin välein. Haluan äkkiä pois täältä, nytkin olen lähdössä koko päiväksi evakkoon ties mille markkinoille ja toreille. Perjantaina olin iltapäivän töissä, ja minua itketti. Raitapaitapoika eni niin iloisena pianotunnille, ja kertoi minulle tarinoita sieltä niin suurensuuri hymy kasvoillaan, että minua alkoi itkettää. Mietin vain, että tuleekohan sille minua yhtään ikävä. Tai jos tulee, niin muistaako se minut vaikka kuukauden päästä?

Pianotunteja pitää sellainen valtavan herttainen nainen, jolla on kissanpentuja. Pääsimme niitäkin katsomaan raitapaitapojan kanssa, ja myöhemmin iltapäivällä istuimme Macbookin eteen ja katselimme weheartitistä kissanpentujen kuvia monta sivullista.

Mutta, on täällä vaikka kuinka paljon perheitä. Löydän vielä varmasti jonkun vielä kivemman!

ps oho pitäisi juosta suihkuun äkkiä ja bussiin
pps hyvää sunnuntaita !!!