olisi vähättelyä sanoa elämääni onnelliseksi

maanantai 30. heinäkuuta 2012






Sain yhtäkkiä kivan työn loppukesäksi, heihei rahahuolet. En osaa vielä valmistaa kaurapuuroa niin etteikö se tahrisi koko mikroa, joten kippaan sen uudelle lautaselle (koska reunoilta likainen lautanen ei kerta kaikkiaan tule kysymykseenkään, ne elämän pienet ilot hei).

Hesaria tullee vielä kuukauden päivät, sen jälkeen on ehkä tilattava ainakin sunnuntainumerot. Hello-kyltti on kiinni väliovessa, se ei siis ole kulkuesteenä tuossa. Basilikaa olisi kaiketi pitänyt välillä vähän harventaa, mutta toimiihan se noinkin. Täti lähetti minulle huonekasveja, enkä voisi olla iloisempi.

oi reino

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Koska olen young and broke, päädyimme Siirin kanssa Klubin indieiltamien sijaan rakastumaan Reino Nordiniin. Hyvin säästetyt 12 euroa, sillä meillä oli niin tajuttoman hauskaa.

Reino ja nörttilasi-dj jatkoivat kaiketi pitkälle yöhön, mutta nuoruus ei automaattisesti tarkoita sitä, että jaksaisi valvoa puoli kahta pidempään.




Tai ettei haukottelisi ennen kahtatoista.

be amazed

perjantai 27. heinäkuuta 2012



Tältä täällä näyttää iltaisin. Joku voisi sanoa, ettei kaksikymppisen kuulu elää karnevaalissa, mutta minä rakastan karnevaaliasioita, joten minähän sitten elän!

oh so pretty

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012







En ole koskaan ollut yhtä onnellinen kuin olen täällä pyykätessäni.

Pakastin tarjousnugetteja pahan päivän varalle, leivoin sämpylöitä ja lisäsin vettä neilikoille. Kuuntelen Norah Jonesia, josta tulee mieleen Sveitsi-muistot, mutta enää en itke niiden perään. Sen sijaan olen onnellinen, että saan taas olla kaupungissa.

Käytin Plussa-setelini leffassa käyntiin (keskiviikkoisin pääsee!), ja tykkäsin hirmuisesti What to expect when you're expecting -pätkästä. Kotimatkan suunnittelin perheen perustamista, mutta jääköön muille vielä hetkeksi. Nyt on vaan niin hyvä olla nuori ja vapaa ja todella rikki.

tälläinen minä olen

maanantai 23. heinäkuuta 2012

En ole oikein koskaan ollut blogihaasteiden suurin ystävä, mutta tämä oli minusta jotenkin tosi kiva. Satu haastoi minut valitsemaan ...and that's who i am-sivustolta itseään kuvaavia juttuja.

Jotenkin hauskaa miten jo muutama ominaisuus pystyy kuvaamaan ihmistä näinkin tarkasti.

ILMIÖ 2012

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Tälläisissä maisemissa jammailtiin eilen Ilmiö-festivaalilla. Juhlat jatkuivat pitkälle yöhön, mutta tämä väsynyt bloggari lähti kotia kohti jo kahdeksan maissa. Harmitti, mutta jospa ensi vuonna sitten varautuisi suurempaan kofeiinin kulutukseen.

Minä nautin ennen kaikkea hipstertyylien paljoudesta, ja tänään avasin vaatehuoneeni oven ihan uusilla mielin. Miten toiset vaan osaa yhdistellä vaatteita ja asusteita niin hienosti! Mutta niin, Hai-saappaat kaikissa mahdollisissa väreissä ovat edelleenkin hyvin uskottava valinta, yhdistettynä perinteiseen keltaiseen sadetakkiin. Peruspilarit semihipsterpukeutumisessa pysyvät samoina vuodenajasta ja vuodesta toiseen, mikä on ainakin minusta ihanaa. Oma tyyli on aina muodikkain valinta.

Mutta itse festivaaliin: musiikki oli hyvää, ihmiset iloisia ja ruoka kallista. Itse festivaalialue oli melko pieni, mutta järkevästi hyödynnetty. Paikkoja oli somistettu niin kivasti, että (hyvin ristiriitaisesti) jäin kaipaamaan lisää hauskoja ratkaisuja. Tosin minä olen överikoristelu-ihmisiä, ja muille ihmiset ja musiikki saattoivat olla tärkeämpiä kuin hauskat valaisinratkaisut.





Alueella pyöri kolme Kekkosta, joita pakenin melkoisen tehokkaasti. Olivat ihan tosi hauskoja, kyllä, mutta metrin päässä kumikanaa heiluttava kekkosmaskotti ei selkeästikään kuulu uusiin lempiasioihini.



Katsokaa nyt noita hoodeja, vähän (eli paljon) kun oli ollut lisää väriä, niin olisin ollut taivaassa. Mutta näinkin oli ehdottoman hyvä. varsinkin kun sitten sai keskittyä tarkkailemaan festivaalivieraita aurinkolasien takaa.





Naurattaa kun muut silmin nähden nauttivat isosta porukasta, ja samalla minä yritän löytää mahdollisimman rauhallista paikkaa ihan vain syödäkseni yksikseni Pätkis-pussia tyhjäksi.




Siellä se hirveä kumikanakekkonen kurkistaa...




Kiitos Ilmiölle pressipassista, oli ehdottoman kivaa olla mukana!

happy birthday !

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Riinalla on syntymäpäivä.

Sen kunniaksi maistoin viiniä. Odotin sen olevan siedettävää, mutta se oli hirveää. Onneksi oli red velvet cake ja ricottajuustopiiras.




Jos jollain on takuuvarma resepti tuon syntisen kakun tekoon, niin otetaan ilolla vastaan.

Taylor Swift raitamekossa

torstai 19. heinäkuuta 2012


On niin nätti !!!

tässä ovat Eerika ja Paavo

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012





Minä muistan Eerikan jo Galleriasta, ja kuinka aina ihailin hänen kiharoitaan ja vaatteitaan. Sitten Galleria kuoli, ja tilalle tuli blogit. Ja niin minusta ja Eerikasta tuli ystävät.

Minusta on kivaa, että Eerikan kanssa voi olla ihan hiljaakin, jos huvittaa. On suloista nähdä, miten Eerika rakastaa Paavo-kisua niin paljon. Eerikan kanssa voi puhua bloggaajista ihan kuin ne olisi meidän parhaita ystäviä. Eerikalla on aina hienot vaatteet päällä, ja silti se pitää minuakin somana tyttönä. Eerika aikoo tulla Tampereelta asti minun tupareihin, mikä on minusta melkoisen mieletöntä.

Eerikan kampaamo

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Paras ikinä. Mutakakkua, Paavo-kisu ja teetä norsukannusta.

kesäillan ateria

perjantai 13. heinäkuuta 2012





Uusi akku kameraan tuli viimeinkin! Minulla on mennyt kuukausi tallentamatta mitään kesäasioita, mutta nyt sain taas mahdollisuuden. Keräsimme ahomansikoita pieniin karamellivuokiin, ja niistä tuli oiva kesäillan ateria.

kotikuvia viimein

torstai 12. heinäkuuta 2012

Tämän näköistä täällä nyt sitten alkaa olla. Tykkään retroilusta ja väreistä, ja toivottavasti olen saanut sen henkisen kodin aikaan. Olohuone/ruokailutila on vielä auttamattoman kesken, ostakaa nyt joku pliis tuo ruokailuryhmä, että saan oman ihanan pyörän, 50-lukua henkivän pöydän tänne.

Moni asia muuttuu vielä varmasti, seinille tulee enemmän asioita ja ikkunalaudoille enemmän kukkia. Muovimatto saa peittyä lämpimien räsymattojen alle ja tuon outo musta naulakkoasia on tuossa vain käytännön syistä.

Vielä en ole joutunut mitään hakemaan kaupasta, jollei nyt jotain siivoustarvikkeita ja vessapaperia lasketa. Kaikki on vuosien varrella kerättyä ja lahjaksi saatua.


Kasvi on entisen vuokralaisen, maapallo kirpparilöytö, puulaatikosto isoäidin vanha, kynttiläkippo kauan sitten Meeriltä saatu. Ikean kellon ostin monta vuotta sitten Salon iltatorilta.


Tuoli on entisen asukkaan minulle jättämä, laatikot on kirpparilöytöjä viime talvelta.


Lakanat ovat kauan kaapeissa pyörineet Marimekot, keltaiset verhot tulivat äitiä vastaan kirpparilla. Vihreä täkki on ollut rakas kirpparilöytö jo monta vuotta. Ikkunalaudalla on purkillinen Sveitsi-muistoja ja kuivunut pioni. Iittalan tuikkukipot, vanha teroitin ja retrolamppu ovat kirpparilta.


Postikortit on Roosan ja Sallan maailmanmatkalta (näitä on tulossa lisää!!), kasvi, peili ja hylly edellisen vuokralaisen. Mainoksista pitäisi kai maailmanparantajafiiliksissä kieltäytyä, mutta en halua. Suurin piirtein kaikki pikkutavara kirpparilta. Tikkaat olivat viikonloppuna maalausapuna.


Kaikki kirpparilta punaista neuletta ja ruskeaa villatakkia lukuunottamatta.


Kukkakuppi löytyi pari päivää sitten kirppariretkellä. Alkoi sataa ja vilustuin, mutta on tuo aikamoisen hieno.


Keittiötarvikkeet kirpparilta ja kannu on saatu joululahjaksi. Kukkien tuoreuden kanssa ei ole niin väliä.


Kirkkaat lasit edellisen vuokralaisen, punakuvioiset kirpparilta. Valkoista teemaa kerätty yli viisi vuotta, ja nyt ovat viimein rakastettuina käytössä. Vähän kurkistaa tuolta tummanvihreät lasit, samaa mallia noiden kirkkaiden kanssa.


Nämä kasvit lähtivät minun kotiini tätini luota. Niiden lehdet on jännän pistävät, mutta silti noin kauniit! Jossain vaiheessa saan kuulemma nauttia punaisista kukistakin.

Näyttääkö minulta?

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

(Kärsin edelleen kameran akun puuttumisesta, joten vielä mennään puhelinkuvilla hetki.)



Olin kirjastossa hakemassa elokuvia, ja ajauduin kaunokirjallisuusosastolle. Minulla on ollut välillä todella vaikeaa keskittyä lukemiseen, varsinkin pääsykoekirjojen kanssa, joten olen ollut vähän peloissani miten jaksaisin kokonaisen romaanin läpi.

No, tämän minä jaksoin lukea, päivässä. Pidin siitä, koska se oli sopivan kevyt ja vakava samaan aikaan. Siitä saisi hyvän elokuvan, OHO, siitä saa hyvän elokuvan. Kate Winslet Juliena ensi vuonna! Täydellistä, sitä jään siis odottamaan.

kikkarahiuksista ja unelmista

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Roosa Onnea on...-blogista haastoi lukijansa vastaamaan näihin yhteentoista kysymykseen, ja kun nämä nyt sattuivat olemaan näin somat, niin pakkohan näitä oli alkaa miettiä! Väliin pari kuvaa sukukekkereistä, joissa tänään söin ihan liikaa juustokakkua.

1. Mikä on paras tunne maailmassa?
Nukahtaa sellaisen pojan viereen, josta ihan oikeasti välittää ihan hirveän paljon. Voisin tietenkin valehdella tähän kohtaan jotakin erikoisempaa, mutta asia nyt vaan sattuu olemaan näin.


2. Miten määrittelisit sanan unelma?
Unelma on sellainen asia, jonka ihan hirveästi haluaisi toteutuvan, mutta jonka eteen ei voi varsinaisesti tehdä ihan hirveästi itse töitä. Voi tietenkin pyrkiä kohti niiden saavuttamista, mutta loppujen lopuksi maailmankaikkeus joko antaa niiden tapahtua tai sitten ei.

3. Mikä on avaruus?
Haluaisin olla ihminen, joka ymmärtäisi edes pienenpienen osan siitä, mitä tutkijat ymmärtävät maailmankaikkeudesta ja avaruudesta (ja nekin ymmärtävät arviolta vain muutamia prosentteja kaikesta tästä meitä ympäröivästä). Mutta koska en ole, niin vastaan, että avaruus on Jumalan tajuttoman hulppea kotikartano.

4. Miksi tähtiä katsellessa tuntuu niin kovin pieneltä?
Kai sitten siksi, että Jumalan kartanon terassin tunnelmavalojenkin on pakko olla valtavan kokoisia.

5. Mitä haluaisit kaikkein eniten maailmassa?
Varmaankin sen pojan, jonka viereen saisin nukahtaa.

6. Mikä auttaa parhaiten kun olet surullinen?
"Bic Mac -ateria plussana, light-kolalla ja hampurilainen ilman juustoa, kiitos. Tai no hei, laita vielä tommonen McFlurry Smartiesseilla."


7. Missä laulussa on kivoimmat sanat?
Minun kesämusiikkia on monta vuotta jo ollut Humane ja Teleks. Niihin molempiin liittyy sekä itku- että onnimuistoja, ja tähän kohtaan valitsen ehkä Teleksin Lumpeenkukan.

Sinä olet kaunis kuin lumpeenkukka, lähiön poika on aivan aseeton. Huntusi viljan vaalea tukka, ympärilläni kun se hämärässä on. Sinä olet kauneinta mitä maa kantaa, koivuja vasten kun kanervikko soi. Minä olen etsinyt kauan tätä rantaa, sattuma suviyössä meidät yhteen toi.

8. Miksi junalla matkustaminen on niin kivaa?
Koska siellä on niin kaikenlaisia ihmisiä matkaseurana. Junassa ei myöskään tule huono olo sillä tavalla kuin vaikkapa bussissa! Yleensä samaan vaunuun sattuu ainakin yksi hurmaava lapsi, jolle hymyily tekee matkailusta vieläkin kivempaa.

9. Mietitkö koskaan, mitä ihminen, jonka joskus tapaat ja josta tulee sinulle hyvin tärkeä, tekee juuri nyt?
En, mutta nyt mietin...

10. Mikä saa sut hymyilemään? Ja hymyiletkö koskaan ilman syytä? :)
Viime aikoina minut on saanut hymyilemään esimerkiksi valkoiset neilikat, kotipihan valtavat pionit, tänään juhlissa syöty juustokakku, pieni ritarihattuinen poika, sen paperimiekka, siirtolapuutarhan ohi kävely, unelmien toteutuminen, kihartuvat hiukseni, kiva lenkkiappsi ja Lidlin myyjäpoika, joka pyöritteli aina niitä liukuhihnan kapuloita sirkusmaisesti sillä aikaa kun asiakkaat puuhailivat korttipäätteen kanssa. Se oli vaan jotenkin niin piristävää!

11. Ja näin loppuun, linkkaa joku kiva kuva weheartit.com:ista :)

huivilöytö (ja tahaton oodi eeva kolulle)

perjantai 6. heinäkuuta 2012


Melkein uskallan luvata, että jatkossa tällä palstalla tullaan näkemään myös pukeutumisjuttuja entistä enemmän. Tähän innostaa uusi vaatehuone ja kivempi ympäristö kuvailla juttuja. Lisäksi kaupungissa inspiroivia ihmisiä tulee koko ajan vastaan, vaikkei raahautuisi muuta kuin lähimarkettiin. Vaikka muuan jumalainen Eeva Kolu nosti cittarin viehätysvoimaa aika mitalla, voidaan ihan kaikenkaikkiaankin sanoa, että Turku innostaa ihan eri tavalla kuin entinen metsäseutu tuulipukuineen.

Mutta niin, nyt tähän huiviin, jota en tarvitse, mutta jonka kyllä mieluusti haluaisin. Se kiinnitti huomioni Espritin mallinuken päällä, mikä oli uusi kokemus jo sinänsä - en ole pitänyt itseäni esprittyyppisenä ihmisenä, mutta ehkä olen aikuistumassa - ja nyt haaveilen parista setelistä, joissa lukisi, että ei missään nimessä saa käyttää mihinkään järkevään.

Haluan vielä todeta, että suuret tunteet Eeva Kolua kohtaan ovat aivan yleisiä ystäväpiirissäni. Lisäksi aiemmin samalla viikolla söimme samaan aikaan Ikeassa hot dogeja, enkä enää koe minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että välillä poikkean Ikeaan ihan vaan niiden vuoksi.

neilikoita ja ikkunalautoja

torstai 5. heinäkuuta 2012



Naurattaa.

Turku on ihana. Luulin, ettei tulisi kulttuurishokkia kun muuttaa 17 kilometrin päähän vanhempien luota, mutta kyllä on tullut. Tämä on nyt onneksi nyt kyllä harvinaisen onnellinen shokki, joka ilmenee jatkuvalla hymyilyllä uusille asioille. Aamulla lähdin kävelylenkille (joita tavallisesti olen karttanut), ja kun tulin kolmen vartin päästä takaisin, minulla oli hyvä olla. Kupittaan puisto on uusi etupihani, ja jaksoin jopa kuntoilla sellaisessa hassussa ulkokuntosalissa - ihan vain siksi, että se oli niin toimiva konsepti, eikä minun tarvinnut selvitä mistään pukuhuoneesta ennen sitä.

Päivällä kirjoitin Foursquareen, että flowers, ja löysin itseni pian Broncosta. Joku oli sitä kehunut ylistävin sanoin, eikä näköjään suotta. Minun hölmö olen tässä pienellä budjetilla liikkeellä ja tykkään valkoisista kukista -selitys johti tähän kauneuteen. Piti niin etsiä lähistön paras kukkakauppa, mutta mitä tehdä, kun ihastui jo ensimmäiseen?

Printin voitin Uutistoimisto Anselmin blogiarvonnasta. Tuosta ikkunalaudalta se nyt sitten löysi kotinsa, eikä yhtään hölmömpi koti olekaan.

Toivottavasti kameran uusi akku saapuisi pian, niin saisin parempia kuvia tännekin esiteltäväksi! Ja tämän pöytäryhmän saisi joku tulla ostamaan pois, ei sillä etteikö tämä olisi kaunis, mutta ei vaan istu minun makuun täydellisesti. Ja minähän en muuhun suostu.