Rannassa oli vielä kylmä, mutta tuunattu pitsa oli ainakin äärimmäisen herkullista.

Seikkailu on parasta, varsinkin Helmin kanssa.

vinkkaa blogistasi khihi

Tein sunnuntaina pienen retken Uittamolle. Meri ja ranta olivat vielä aika rumia, mutta silti tuntui, että elämä on tässä ja nyt. Plus, pienestä Siwasta ostettu vadelmagrandi maistui parhaimmalta ikinä!

Tämä kuva on otettu välillä minun koti - Uittamo, ja mietin siinä, että kylläpäs osaakin olla onnellista, kun saa atällä tavalla jakaa värikkäiden talojen kuvia suloisille lukijoille.

Ja jotenkin tästä nyt aasin siltaa pitkin pääsemme varsinaiseen aiheeseen: minusta olisi ihan hirmuisen kivaa klikkailla teidänkin blogejanne auki, varsinkin kun nyt on - kiitos kaiketi ihanan Marian - tullut niin paljon lukijoita lisää!

Joten, linkkaa blogisi kommenttiboksiin, ja kuvaile omaa blogiasi (ja minun koska tykkään lukea minua ihailevia kommentteja enemmän kuin mitään muuta ahahhahahahahahaha) kolmella sanalla tähän ja tähän tyyliin.

ps okei ei ole pakko kuvailla minun blogia :(

on my own I'm only half of what I could be

Huh, mikä viikko! En ole saanut tartuttua mihinkään aiheeseen, ja kirjoittaminen on jäänyt. On ollut onnellista ja onnetonta. Onnellista on ollut ainakin hämyinen kahvilakerho sadepäivänä, keväästä nauttivien mummojen hymyt, varpaita lämmittävä aurinko, sopivan kuiva ruisleipä ja uudelta kirppikseltä löytynyt uusi lempineule. Kyllä, se on leijonankeltainen.

Onnettomuutta on aiheuttanut syöminen (miten niinkin yksinkertainen asia voi välillä vaan olla niin hankalaa) ja Facebookin Uskovaiset nuoret -ryhmän toiminta, jota on hengelliseksi väkivallaksikin kuvailtu. Että osaa vituttaa, sanonpahan vaan.

Muistathan sinä kuitenkin, riippumatta siitä, että mihin uskot vai oletko uskomatta mihinkään, sinä olet upea. Riität juuri tuollaisena, ihanana sinuna. Kukaan ei voi tulla, ja kieltää sinulta sitä. Ja tännekin päin saa aina lähettää sähköpostia, jos siltä tuntuu, vaikkei olisi mitään viallakaan.

Aurinko on tullut Turkuunkin!

couchsurfing-kokemuksia I

Viime viikolla sain vieraita Belgiasta asti - olin nimittäin uskaltautunut pyytämään kaksi kivanoloista Couchsurfing-sohvaa etsinyttä tyttöä luokseni! Vihdoinkin, olin nimittäin haaveillut hostaamisesta jo pidemmän aikaa.

Wikipedia määrittelee Couchsurfingin vieraanvaraisuusjärjestöksi, jonka tarkoituksena on tarjota mahdollisuus ilmaiseen majapaikkaan matkalla ollessa ja kulttuurivaihtoa uusien tuttavuuksien muodossa. Kuulostaa hyvältä? Sitä se myös on!

Ensi kosketukseni järjestöön sain Sveitsissä, kun erinäisten tapahtumien jälkeen olin vähän pulassa töiden ja elämäni kanssa. Minua lähellä asunut mukava nainen auttoi minua kovasti ja tarjosi muffineita. Minun piti itse asiassa jäädä hänen luokseen vähäksi aikaa, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä takaisin Suomeen. Välillä harmittaa, etten jäänyt edes pariksi päiväksi pidempään, ties mitä olisikaan voinut vielä tapahtua. Mutta, uusia matkoja tulee ihan varmasti vielä minunkin elämään!

Tämä lämmin kokemus mielessäni rekisteröin oman kotini mukaan projektiin jo viime syksynä. Kukaan surffauspyyntöjä lähettäneistä ihmisistä ei kuitenkaan tuntunut oikein hyvältä ensimmäiseksi hostattavaksi. Halusin löytää jonkun kivan, samanhenkisen tytön, jonka kanssa saada ikäänkuin pehmeä lasku tähän uuteen maailmaan! Innostus vähän hiipui kun moni surffaaja oli esimerkiksi niin paljon minua vanhempi.

Nyt maaliskuussa aloin taas uudella innolla kyttäämään Turusta majapaikkaa etsiviä surffaajia. Viimein löytyivät belgialaiset Lara ja Chiara, jotka kertoivat olevansa matkalla vaihdossa olevan ystävänsä luo Lahteen.

Niinpä päädyimme Helmin kanssa satamaan vastaan uusia ystäviä. Oli heti helppo jutella ja nauraa, jännitys hus pois!

Minun luona katoimme pöytään minun leipomia (ei enää ikinä) karjalanpiirakoita, pestopastaa, Dumleja, mozzarellaa, vihanneksia ja teetä, nam! Juttelimme kaikesta hassusta: Suomesta, opintotuesta, Robinista, belgialaisesta homopoliitikosta (tosin vieraani olivat tämän homoudesta eri mieltä), postikorteista, heidän matkasuunnitelmistaan, amerikkalaisista sitcomeista ja ihanista karjalanpiirakoistani. Melkein harmitti kömpiä peiton alle kun olisi vaan tehnyt mieli höpöttää!

(Huh tästä tulee pitkä teksti!)

No, seuraavana aamuna, edellisen illan suurten pohdintojen jälkeen, lähdimme kohti liftaus-hoodeja. Kävelimme Tuomiokirkon ja muiden hurmaavien rakennusten ohi, ja minua nauratti kun toiset ovat niin innoissaan kun saavat vähän liukua jäätyneiden lammikoiden päällä. Oletteko koskaan miettineet, että hiekoitushiekka voi hämmentää ei-suomalaista?!

Ei mennyt kauaakaan kun auto pysähtyi tienvarteen! Superkiva mies oli matkalla Helsinkiin ja otti innoissaan tytöt kyytiin. Autossa oli kuulemma soinut hevi, ja kuski oli tarjonnut matkalla lounaatkin! Jihuu suomalaiset! Viimein tytöt olivat löytäneet tiensä myös Lahteen. Hullut olivat käyneet avannossakin, testanneet salmiakkikossua ja lopulta todenneet Turun Lahtea kivemmaksi kaupungiksi.

Muutaman päivän päästä tytöt lähtivät paluumatkalle, ja yöpyivät taas minun luona odotellessaan aamulla lähtevää laivaa. Taas puhuttiin kaikkea hassua. Olin onnellinen kun Suomi oli näyttäytynyt ystävällisenä ja avoimena maana. Me kuulemma katsomme kaupungillakin ihmisiin, emmekä katuun niinkuin ruotsalaiset kuulemma tekevät, haha. Täällä on hyvää leipää, avuliaita ihmisiä ja hassu kieli. Ja ennen kaikkea, täällä metsä on joka puolella.

Olin ihan unenpöpperössä kun uudet ystäväni tekivät seuraavana aamuna lähtöä kohti satamaa. Ulkona oli juuri semmoista täydellinen, suomalainen usvainen aamu, ja minä vilkutin parvekkeelta. Melkein itkutti, mutta pysyin vahvana. Söin karjalanpiirakan, ja kömmin takaisin peiton alle.

tämän hetken lemppareita

parvekepuutarhaosio: astioita

Kerrostalopuutarhailussa parasta on istutus- ja idätysastioiden ideointi.



Basilika kasvaa vanhassa oranssissa kattilassa, jonka kansi elää omaa elämäänsä jossain muualla, ja jossa ei enää kehtaa mitään kokkailla. Edellisessäkin postauksessa nähty hajuherneparatiisi rehottaa viinirypälerasiassa, johon on aseteltu vessapaperirullien puolikkaita.



Salaatti ja pinaatti kasvavat parvekelaatikossa. Näyttivät vähän tylsiltä itsekseen, ja koska washiteippi pelastaa käytännössä kaiken, sai laatikko vähän väriä pienestä lippusiimasta.



Kebabrasian kanteen on taas laitettu ihan vähän multaa ja ripoteltu sekä sango- ja sinappikaalirivejä. Nämä tarttuivat mukaan puutarhamessuilta, juurikin Hyötykasviyhdistyksen pisteeltä. Nämä itävät ihan silmissä, ja kuuleman mukaan viikon päästä pitäisi olla namia leivän päälle ja salaattiin.



Viimeisessä kuvassa vilahtaa kaksikerroksinen kasvihuone, jota Eve askarteli eräs hämyinen yö kolmeen asti.

Kuunnellen Robinia, tietenkin.

parvekepuutarhaosio: hajuherneitä

Nämä pääsevät kesän koittaessa kiipeilemään parvekkeelle. Täytyy viritellä niille naruja, joita pitkin pyrkiä kohti taivasta. Osaako joku sanoa, että tarvitseeko sellaisille viritelmille kysyä lupaa taloyhtiöltä?

hipsterelämää Turussa: Kirjakahvila

Oltiin myymässä ylimääräisiä tavaroita Helmin kanssa Kirjakahvilan kirpparilla, ja ihan kivasti ne vähenivätkin! Ainakin Helmillä, joka ei suostunut ostamaan uutta roinaa.

(Minä suostuin.)

Alimmassa kuvassa Emma, <3.

jemina keittiössä: pitsa

Sain yllätysvieraita Helsingistä.

Joten, oli aika juhlan, ja juhla tarkoittaa tietenkin pitsaa ja God Morgon -mehua.

inspiraatio-osio: parvekepuutarhailu

Viikonloppuna olisi Piha & Puutarha -messut Turun messukeskuksessa. Houkuttaisi hirmuisesti vierailla, mutta bussilippuihin, pääsylippuun ja pakollisiin eväisiin menisi melkein 20 euroa - ennen kuin on edes päässyt osastoillekaan.



Lähteet ylhäältä alaspäin:
Ikkunalauta
Teepurkit
Sitruspuut ja yrttitarha
Kananmunankuoret
Ikkunalautasalaatti
Limonadipullokasvihuoneet
Sitrunapuun taimet
Parvekepuutarha