what time is it

lauantai 21. syyskuuta 2013

Yksi päivä kävelin OTTOmaanin näyteikkunoiden ohi.

Siinä se oli, täydellinen rannekello.
Alessin AL6100.



En tiedä miten edes huomasin sen, puhuin puhelimessa enkä keskittynyt ympäristööni, mutta minulta ei vaan kerta kaikkiaan mene leijonankeltaiset asiat ohi - ei vaikka kirjastopoika höpöttäisi korvaan.

Ottomaanin myyjä oli ihana. Sai 175 euroa kuulostamaan hyvältä diililtä.

Keltaisen kellon mukana tulee myöskin vaihdettava violetti hihna. Parhaalta kuulosti kuitenkin erikseen varaosina tilattavissa olevat hihnat vaikkapa ihan mustana tai ihanana punaisena! En edes halua ajatella mitä ne maksaisivat, täytyy toipua tuosta itse kellon hinnastakin ensin.

Lupasin myyjälle palaavani asiaan.

Miten voisin olla palaamatta? (Ei ole 175 euroa rannekelloon.)

OTTOmaani Facebookissa

ps voisko joku söpö jo kommentoida kirjastopojasta kun oon niin iloinen ja huomionhakuinen ja haluaisin vaan huutaa kaikille että minäpä löysin itselleni hassun gleekin!

faith is not a feeling

torstai 19. syyskuuta 2013

Elämäni on nykyään yksinkertaista. Kiitos minulle sopivien työaikojen, saan herätä oman luonnollisen rytmini mukaan siinä kahdeksan maissa. Työpäiväni alkavat joko yhdeksältä tai yhdeltätoista, joten ehdin hyvin ottaa aamut leppoisasti, syödä leipää, selata blogeja ja kuunnella aamumusiikkia.

Minun lempparijuttuja kylpyhuoneessa on Casan leijonankeltainen, pehmoisa pyyhe, Herbinan kuivashampoo, EcoToolsin siveltimet ja No7:n jutut.





Syksy saa minut kihertelemään, mutta samalla ärsyttää kun tiedän, että kaamos iskee minuun vaikka olisinkin miten iloinen ja elämä hyvää. Huomaan jo nyt miten ihan selvästi kaipaan valoa, ja semmoinen omanlaisensa väsymys iskee vaikka miten söisi, nukkuisi ja liikkuisi hyvin.

No mutta, tässä kohtaa päivää kävelin töihin. Ostin nuo legginsit kirpparilta kahdella eurolla, ja ne on olleet pelastus, koska tässä henkilökohtaisessa taloustilanteessa ei ole varallisuutta ostaa kunnon farkkuja. Olen stressannut rahojani paljon, koska edellisen ja tämän työpaikan välillä oli muutama viikko työttömyyttä ja epätietoisuutta siitä, mitä edes tänä syksynä aion tehdä. Nyt on kaikki paremmin kuin hyvin töiden suhteen, mutta pariin kuukauteen ei ole rahaa housuihin vaikka miten niitä tarvitsisi.

(Ja kyllä, koin kameran niin tarpeelliseksi osaksi elämääni, että priorisoin sen housujen ja muun edelle.)



Tykkään lukea Hesarin kirjastossa.



Odotan kärsimättömänä koska ne Polkka Jamin uudet kortit ilmestyvät korttihyllyihin Sammakossa ja Rusetissa.



Torilta ostin viinirypäleitä, ja ihailin kukkia.



Kaikki minun asussa on kirpparijuttuja lukuunottamatta tuota Fjällrävenin tote bagia.

Ja taas minun kädet näyttää tajuttoman isoilta tuon kameran rinnalla!



Löysin tämän soittolistan töissä sattumalta, ja olen kuunnellut sitä siitä lähtien aika lailla. Genreihin kuuluu myös christian, mutta minusta tämän listan fiilikset sopii ihan kaikille. Tämä lista kuitenkin tutustutti minut Josh Wilsoniin - ihan mielettömiä biisejä! Nautin just tälläisestä kristillisestä musiikista, kun tämä sopii arkeen ja saa silti vähän jammailla ruokaa laittaessa. Sellainen suoranainen ylistysmusiikki ei ole ollenkaan minun mieleeni. Haluan, että usko on osa minun tavallista arkea, ja Josh sopii siihen äärimmäisen hyvin!

So I keep on believing, cause faith is not a feeling.

Always Only You saa minut nauramaan onneani ääneen. Ja se kannattaa kuunnella vaikkei niin perustaisikaan kristinuskosta, meitä kaikkia nyt kun kuitenkin yhdistää uskon sijaan ennen kaikkea rakkaus.




Tässä keitän vielä valtavan kattilallisen kasvissosekeittoa, ja näköjään otan siitä käsittämättömän hirveän kuvan. Se on minun lempiruokani, en saa siitä ikinä tarpeekseni. Jääkaapissa oli myös ostettuna herkkupitsan täytteet, joten tein pellillisen sitä - nyt riittää taas vähäksi aikaa ruokaa pakkaseen.

Lähdin vielä Lidliin mehuostoksille, mutta tärkeintä oli päästä vähän ulos raikkaaseen syysilmaan.

Nyt haen vielä palan pitsaa, kuuntelen vähän lisää Joshia ja selaan Redditiä.

minä ja viikonloppu

maanantai 16. syyskuuta 2013

Niin, olimme virkistysristeilyllä. Suklaabingo meni penkin alle, mutta musiikkitietovisan arvonnassa voitimme suklaalevyn. Pelasimme ilmakiekkoa minipelisalissa, tuoksuttelimme kaikki hajuvedet läpi ja pakenimme maistissa olleita ruotsalaisia.

Maarianhaminassa vaihdoimme laivaa. Satamaan saapumista odotellessamme katselimme kun meidän ryhmään kuuluneet naiset lääppivät jotain jalkapalloilijapojua, availivat sen neuletakkia ja koskettelivat kiljuen sen lihaksia. Jalkapalloilijapoju tuntui tykkäävän, ja sen kavereilla oli ainakin hauskaa.

Toiset naiset, taas kerran meidän ryhmästä, lauloivat virolaisia juomalauluja käsi kädessä.

Me söimme Smarties-putkia tyhjiksi, ja niin, tunsimme itsemme aika rauhallisiksi ihmisiksi.



Käteni ovat ihan äärimmäisen pienet, mutta tuon kameran rinnalla nekin näyttävät isoilta!



Parasta laivalla oli ruoka. Ruuista parhainta oli tuo kääretorttu, jota en edes ensin meinannut sen tavanomaisuuden vuoksi ottaa. Voi että se oli hyvää! Moussekakut on aina hyviä, eikä suklaasta voi olla tykkäämättä. Kahdessa kakussa oli paljon kahvia, mutta uskalsin kahvi-inhostani välittämättä maistaa.



Loppuristeily meni vähän lisää hajuvesiä tuoksutellessa, karkkituliaisia valikoidessa ja kotiinpääsystä haaveillessa. Suuri hupi löytyi kuitenkin tanssiravintolasta, jonka tanssilattialla jälleen kerran tutut naamat laittoivat jalalla koreaksi.

Ja minulla kun oli pariin kertaan ehtinyt olla pieni ikävä! Naurattaa. Kauppahallissa on vaan mummoja, ja rakastan niitä niin paljon. Tänäänkin yhden mummun kanssa juttelimme kun joulu taas tulee. Toinen mummu taas oli tulossa maanantaijumpasta, ja näppärästi samalla reissulla sai ostettua lastenlapsille ruiskakkoa!


Olin risteilyltä kotona 19.40. Katsoin josko kahdeksan juna olisi edullinen, ja ihanaihanaihana numero 13 ilmestyi näytölle. Heitin mekon, kutimen ja hammasharjan reppuun, ja lähdin asemalle. Juna seisoi Espoossa yli puoli tuntia, mutta lopulta yhdentoista maissa seisoin tutun ja rakkaan oven takana. Yllätys!

(Galaxy Tabia saa käytettyä etsimenä ja kaukolaukaisemena kamerani kanssa, joten oli tietenkin pakko kokeilla!)

oi kisu!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Tänään seikkailimme.  Tapasimme kisun, kävimme Muovitukussa hamstraamassa teippejä ja Mammuttimarkkinoiden jälkeen poikkesimme vielä kukkapellolle.





Helmi on aika kiva.

blogi-iltama

torstai 12. syyskuuta 2013

Vietimme Julian kanssa blogi-iltamaa Lattessa.

Blogi-iltaman perusluonteeseen kuuluu, että kaikesta saa ottaa valokuvan jos tekee mieli. Valitettavan usein blogi-iltamissa keskustelu ajautuu naagiin, ja muihin hurmaaviin blogikollegoihin. (Luin vauvafoorumilta, että blogikollega kuuluu sanoihin, joita ei saa käyttää.)





Tässä tukkani katoaa kakkukaapin valoon, ja meikistä näkyy enää luomiväri.



Tässä Julia nauraa minun jutuille, koska olen äärimmäisen hauska.




"Siis totta kai mulla on aina askartelupussukka mukana - en ymmärrä kenellä ei olisi..."

kahvilakerho on taas kalentereissa

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kahvilakerho kokoontui ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Kaikille tuntuu tapahtuvan jänniä ja uusia juttuja, mutta silti kaikki on meidän kesken aivan niin kuin ennenkin!




Tuitui Heidi.




Café Artin kaakao on aivan liian makeaa, olin jo ehtinyt unohtaa ja menin tilaamaan. Mutta kiva oli sydän tuossa kuitenkin! Ja kakut olivat kuulemma oikein maittavia tällä kertaa.

täs näit nyt olis

tiistai 10. syyskuuta 2013

(Kauppahallissa tarttuu Turun murre, vähän pelottaa.)

Seuraa valikoima sekalaisia kuvia tältä päivältä.

Klassisella täs nää mun jalat nyt ois -kuvalla, samaan kuvaan ikuistui myös ensimmäisiä syksyn lehtiä.



Tämänkin kuvan journalistinen arvo on nolla (vai onko sittenkään, he he), mutta silloin kun nuoret pojat taittelee origameja, saa kaivaa kameran laukusta kirjastossakin.

(Valehtelin, se kamera roikkui minun kaulassa koko ajan.)



Saadessani tuon rakkaan Canonini reilu viisi vuotta sitten, siskoni oli lähes kiukkuinen kun jemina kuvaa vaan jotain kukkii. Joten eksyessäni iltaseikkailulla kaupungin kukkapellolle, otin kuvia kukista.



Ja kun jalat ja kukkapuskat tuli jo kuvattua, jää puuttumaan enää klassisista klassisin täs mää nyt olen peilin edessä -otos.



Olen onnellinen tästä kamerasta, mutta sillä tavalla välinearvona suuremman rakkauden toteuttamiselle, bloggaamiselle. Tämä maksoi verkkokauppa.comissa vähän alle 500 euroa muistikortteineen ja muine ylimääräisine kuluineen. Vähän hirvitti, mutta onneksi päätöstä oli helpottamassa kaupan päällisiksi luvattu Galaxy Tab. Kirjastopoika on meinannut ostaa sellaisen jo pidempään, ja nyt saimme sen näppärästi tässä samassa - kumpikin säästi omassa hankinnassaan rahaa!

PS Tämä viikko on ihan hirmukiva, on töitä, on verhojen ompelua, on kahvilakerhoa, on ystäviä ja mummoja, on iloa! Lauantaina pääsemme vielä siskon kanssa puutarhaporukan virkistysristeilylle, mistä olen ehkä vähän liiankin innoissani, mutta kun minä olen ollut risteilyllä vain kerran ja silloin taisin olla seitsemän! Olimme kinuneet sitä reissua äidiltä ja isältä kovasti, ja olen myöhemmin vakuuttunut siitä, että he ovelasti kikkailivat siitä matkasta tylsän ja väsyttävän, ettei tarvitsisi viedä meitä uudelleen. (Toimi.)

Polkka Jam: Talviuniset

Tiedättehän, että haukon henkeä kaiken Polkka Jamin malliston edessä? Ja tiedättehän, että minulla on Polkka Jam -seinä? Tiedättehän, että haluaisin tuota vaaleanpunaista peurakuosia tapettina?

Tiedättehän, että haluan nukkua noissa lakanoissa?


Kaikki kuvat Polkka Jam

Oikeasti miettikää, Polkka Jam -lakanat!

Ne on luomupuuvillaa.

verho-ooppera

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Luvassa suuri verhopostaus.



Tässä on lähtötilanne. Näyttää kivalle näinkin, mutta jotain uupuu.

Aloitan asian purkamisen verhotangoista. Kuvasta vähän näkeekin miten hassun ratkaisun joku on joskus tehnyt: avattavalle tuuletusikkunalle on ikään kuin oma tankonsa ja isommalle sitten omansa. Entä jos haluan verhot, jotka voisin tarpeen tullen vetää koko ikkunan eteen? Lisäksi tuolla oikeassa reunassa verhotanko loppuu reilut kymmenisen senttiä ennen seinää, vasemmalla taas tilaa on jätetty ihan vain muutama sentti.

Mietimpä mitä verhoratkaisua tahansa, nämä tangot eivät sovellu mihinkään niistä. Joten tarvitsen uuden verhotangon. Sen pitäisi ylettyä seinästä seinään, olla yhtenäinen ja sellainen, että verhoja on helppo siirtää ikkunan eteen. Asun taas ensimmäisessä asuinkerroksessa, ja vaikken maantasalla olekaan niin silti kaipaan välillä yksityisyyttä ilman kokomustien rullaverhojen laskemista alas. Lisäksi tuuletusikkunan päähän tulevaa verhoa on pystyttävä tietenkin siirtämään ison ikkunan päälle, jotta ikkunan saa tarvittaessa kokonaan auki.

Seuraavaksi pitää ratkaista rullaverho-ongelma. Nämä nykyiset ovat ihan superkätevät, siitä ei pääse mihinkään, mutta ne on kaiketi hankittu marketista välittämättä siitä ettei niiden standardimitat oikein palvele näitä ikkunoita. Ison ikkunan rullaverho on viitisen senttiä liian lyhyt, mutta se on sentään asennettu näppärästi tuonne "sisennykseen". Toisin on pienemmän verhon laita. Se on ensinnäkin 30 senttiä liian pitkä tuohon ikkunaan, ja koska ikkuna pitää saada auki, on se asennettu tuonne valtavan ylös, lomittain pidemmän verhon kanssa.

Ylhäällä on, muttei tarpeeksi. Avattava ikkuna osuu siihen joka tapauksessa, ja arvatenkin se on rojahtanut sieltä alas muutamaan otteeseen.  Nyt propun reiässä on muutama sinitarraklöntti varmistamassa kiinni pysymistä, mutta kyllähän se edelleenkin heiluu - vähän samaan tapaan kuin maitohampaat aikoinaan; kiinni on, mutta tiedossa on ettei kauaa.

Tämän hetkisessä ratkaisuehdotelmassani pienempi verho heivataan ullakolle kokonaan, ja tuuletusikkunan peittämisestä vastaisi loppu peleissä valitsemani verho.

Mistä näppärästi päästäänkin siihen, että kappa ei käy.  Verhoilta tarvittaan pituutta, mutta kuinka paljon? Ikkunalautaan vai lattiaanko asti?

Koska patteri on minun mielestäni epäesteettisesti epäsymmetrisesti asennettu, olisi kivaa, että verho peittäisi kuvan oikeassa reunassa näkyvän sekä ikkunattoman että patterittoman kaistaleen. Varsinkaan kun ikkunan ja patterin reuna eivät tietenkään ole samalla tasolla.

Kummallisesti asia tässä ratkeaa kun siitä kirjoittaa näinkin seikkaperäisesti.

Nyt nimittäin olen perustellut itselleni millaisen verhotangon tarvitsen, miten järjestän rullaverhot ja minkäpituiset verhot tarvitsen.

Enää tarvitsee päättää että minkälaiset verhot haluan! Ja että millaisen tanko- ja kiinnityssysteemin valitsen.



Mieleni etsi Pinterestistä raitoja, vaaleanpunaista ja sinistä. Mielessäni on kuitenkin ennemmin pystyraidat, kiitos Kodin Ykkösessä hipelöimieni kankaiden.



Tuolla sivuilla ei ole tuota raitakangasta pinkkinä, mutta sitä olen ihastuksissani katsellut jo useampaan otteeseen. Luulen, että se voisi kyllä olla vähän liian rohkea valinta, ja saattaisin kyllästyä siihen jossakin vaiheessa.

Anttilassa on myös sellaista aivan ihanaa tasaraitaa valkoisen ja hennon harmaan yhdistelmänä. Siitä en löydä kuvaa, mutta tämä on lähes samanlainen.



Ihana! Muistaakseni Annon versiossa raidat olivat vähän kapeammat - sellainen hento tunnelma siinä kankaassa joka tapauksessa oli.

Ja ainakin meidän Anttilassa kaikki kankaat olivat ainakin vielä perjantaina -40%, joten arvatenkin minun niin tekisi mieli kipaista sinne, tehdä vihdoin päätös ja lähteä kotiin harmaaraitaisten verhojen kanssa.

Sitten tarvitsisin enää sen tangon ja kiinnityssysteemit. Mutta, haluanko että tanko tulisi ihan tuonne ylös katon rajaan vai totuttuun tapaan ihan ikkunan ylälaitaan?

Katon rajassa olisi se hyvä puoli, että ikkuna olisi helpompi avata raolleen vaikka verho olisikin paikallaan.

Taisin vastata kaikkiin omiin kysymyksiini...

Pakko vielä linkata tämä: eriväriset verhot!



Ja mitkä värit nuo ovatkaan! :>

Muuten, mikä verhojen kiinnityssysteemi olisi kaikista näppärin ja nätein?

kliseinen blogiahdistus

torstai 5. syyskuuta 2013

Alan kirjoittamaan tätä ilman minkäänlaista päämäärää, mutta haluan sanoa, että nyt se on täällä, blogiahdistus.

Olen aina nauranut blogiahdistukselle. Mikä tässä nyt olisi ahdistavaa? Mutta suomalaisetkin blogit ovat nykyään upeita, ja ihan suoraan sanottuna kateus alkaa vaivata.

Eniten varmaankin blogiahdistaa kuvat, etenkin kaikkien String-hyllyjä omistavien sisustusbloggaajien mielettömän valoisat ja pirteät otokset, joita katselen suurella ilolla. Samaan aikaan mieleen vaan hiipii ajatuksia, että miksen minäkin. Miksi minun kuvat ovat pimeitä ja tyhmiä? Syytän kameraani, olenhan itse varsinainen professional photographer.

Joten minä sitten menin ja tilasin kameran. Se tulee toivottavasti huomenna. (Ja lasku toivottavasti ei-koskaan.)

Nyt joku saattaa pyöritellä silmiään - ostiko tuo kameran bloggaamiseen?

Osti. Koska blogi on minulle juuri niin tärkeä. Olen paljon muutakin kuin bloggaaja, mutta se puoli minusta on tuonut elämääni aivan käsittämättömän paljon. Haluan olla bloggaaja myös tulevaisuudessa, ja jos minulta kysytään niin kyllä, mielellään vähän isomman blogin pitäjä.

Tuntuu jotenkin väärältä haluta bloggaamisesta osa-aikatyötä, mutta haluaisin silti iskeä sen tavoite-listaani. Sitten klikkaan blogini auki, selaan muutaman sivun satunnaisia postauksia ja unohdan haaveet. Olen ikuisesti villatakkityttöbloggari, jolle ei lähetellä yhteistyöehdotuksia sähköpostilla. En kaipaa mitään ilmaisia kaulakoruja ja goodie bageja, vaan ennemminkin sitä, että joku noteeraisi.

Ja taas kerran, "mitä noteerattavaa tässä nyt olisi?"

Mutta jos olisi, niin sanoisin, että unelmani olisi blogata Kotivinkille.

Ja välillä tekee mieli rekisteröityä Lilyyn, ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Olisin siirtynyt jo kauan sitten, jos sinne saisi vanhat juttunsa täälä Bloggerista mukaan. Toisaalta siinä se puhdas pöytä sitten menisi.

Se kamera tulee huomenna.
Sitten olen taas voimissani.

Olenhan?

if you're a bird, then i'm a bird

syksy joka näyttää ihan samalta kuin kaikki muutkin vuodenajat

maanantai 2. syyskuuta 2013

syksy 2013
(syksy 2013 by memmuli)

Vaatteet tulevat tässä blogissa esille aivan liian harvoin - ainakin siihen nähden miten paljon pukeutumista oikeastaan rakastankaan. Minun lempipukeutujani on jo pitkään ollut Mixed Fancies -blogin Tiina, joka on just sopivan leikkisä, mutta kuitenkin aikuinen samaan aikaan.

Omasta mielestäni olen näyttänyt samalta jo muutaman vuoden. Klikatkaa vaikka itsenne tuonne minun Polyvore-sivulle katselemaan ihan samannäköisiä kollaaseja viimeisiltä vuosilta. Tykkään hirveästi sinisestä, punaisesta ja vihreästä, mutta ehdottomat lempivaatteet ovat aina poikkeuksetta leijonankeltaisia. Tällä hetkellä olen täysin rakastunut tuohon Monkin keltaiseen neuleeseen, ja haluaisin kovasti päästä hiplailemaan sitä Helsingin liikkeeseen. Ikävä kirjastopojan luo on kova, mutta kukkaron kannalta tuntuu olevan ihan hyvä juttu tämä Turussa pysyttely.

Naurattaa - oma teksti kuulostaa niin hassulle kun kirjoittaa näinkin vieraasta aiheesta. Olen tottunut kirjoittamaan ja pukeutumaan, mutta yhdessä näistä syntyy jotain ihan uutta. Tykkäisittekö, että juttelisin muotiblogien tapaan myös vaatteista? Varsinaisia asukuvia en lupaa, mutta uuden kameran myötä voisin intoutua uudelleen myös kameran toiselle puolelle.

Farkut Bikbok
Kengät Nilson
Hame Bikbok
Huivi Zara
Mekko Lindex
Mekko ja lappuhaalarit Monki
Neule Bikbok
Neule Monki
Takki Bikbok

Toim. huom.
Odotan innostuvani myös siitä kameran kuvaaja-puolesta ihan uudella tavalla mikrojärkkärin ansiosta.

B L O G I T 3

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Taas on se aika vuodesta, kun kurkistetaan minun rakastamaani blogeihin. Listaan ei ole tullut kovinkaan montaa uutta blogia, mutta vanhoja on lähtenyt sitäkin enemmän pois. Panostan nykyään laatuun, ja moni blogi on jäänyt pois lukulistoilta.

Edellisvuosista poiketen, haluan luokitella blogit tähän aihepiirien ja niitä kirjoittavien ihmisten tyylien mukaan.

Aloitan ystävieni blogeista, jotka tietenkin ovat minulle niitä tärkeimpiä. Suurimpaan osaan näistä ihmisistä olen tutustunut nimenomaan juuri blogiemme kautta, enkä voisi onnellisempi näistä hymyilevistä ja kauniista persoonista olla.

1000 things!
Jätä mullekin!
kettumainen kuningaskunta
Killen päivät
love at the seaside
Pilvien alla, maan päällä



Turkupäiväkirjat
Tämän kylän homopoika
värikästä
WEDNESDAYS

Jatketaan sisustusblogeilla, jotka klikkaan auki lukulistalta joka kerta. Ja jotka kyllä lähes poikkeuksetta menisivät myös mammablogien kategoriaan.

Kootut murut
Kotilo



KOTIPALAPELI
MAMI GO GO
My second hand life
Pinjacolada
Varpunen
Vihreä talo
weekday carnival

Sitten muutama ulkomaalainen rakkaus:

A Beautiful Mess
emmylinnea
Love Taza



sandra juto

Vuonna 2013 olen jaksanut lukea vielä muutamaa muotiblogiakin.

365 days with Ida
Don't think twice, it's all right
Muuttolintuja syksyllä
Pupulandia

Mutta enemmän minun silmää miellyttää nämä villatakkitytöt:

appelsiinipallo
elinabeth
kuinka hiljaa juokset, susi



like a color scheme
Mixed Fancies
nereidinainen
Nipsulintu
parlez vous or something like that
somaroju
Tärkeintä on olla aito

Ja listaus lopetettakoon kolmella suosikkiblogillani.


aamukahvilla
BLEUBIRD



Kaikki mitä rakastin

Kiitos kun olette elämässäni.