25 before 25

tiistai 27. joulukuuta 2016

Täytän kaksikymmentäviisi helmikuun kahdeskymmenes päivä.

1. Käy katsomassa Yayoi Kusaman näyttely (sulkeutuu 22.1.!)
2. Pidä ihana instagram worthy dinner ystävien kanssa
3. Mene katsomaan La La Land ihan yksin
4. Käy jumalanpalveluksessa
5. Kuvaa Planner 2016 Flipthrough -video
6. Käytä Korkeasaaren vuosikorttia
7. Suunnittele ja julkaise yksi weekly kit Etsy-kaupassa
8. Hit 200 sales on Etsy
9. #50before25: 1.1.-20.2. välillä on täsmälleen 50 päivää, yritä kantaa mukana kameraa ja ottaa joka päivä yksi kuva
10. Mene hammaslääkäriin vaikka on ihan kamalaa
11. Imuroi kerran viikossa
12. Purista itse appelsiinimehua
13. Aloita Couch to 5K -juoksuohjelma
14. Maista kahvia (jossakin hyvässä kahvilassa)
15. Luo itsellesi ja yrityksellesi ihan oikea kotisivu
16. Suunnittele ja painata käyntikortit
17. Lue kirjahyllystä jokin kirja, jota et ole vielä lukenut
18. Kokkaa jotakin kesäkurpitsasta
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.

joulukuun ajatuksia

maanantai 12. joulukuuta 2016



En tiedä mitä kirjoittaa, mutta halusin joka tapauksessa postata - sana, jota en ole käyttänyt hetkeen!

Ainakin halusin kertoa, että olen miettinyt blogini kuvia. Että pitäisikö sitä nyt sitten kantaa järkkäriä mukana, pitäisikö jaksaa kuvata lounaat ja asut, metsästää täydellistä valoa ja mitä lie. Totesin aika nopeaan, että juu ei, puhelin saa riittää, varsinkin kun olisin esimerkiksi lukioaikoina ollut äärimmäisen onnellinen jos olisin kamerallani osannut ottaa lähellekään sellaisia kuvia kuin nyt saan iPhonella napsaistua sen enempiä miettimättä.

En aio kokea mitään huonoja blogiomatuntoja, vaikka kaikki kuvani olisivat suoraan Instagramista kopioituja. Niissähän se elämä on, ja tältä se nyt tällä hetkellä näyttää. Talvinen Helsinki, joulumielen metsästys, tunteja kalenteriaskartelujen ääressä ja loput 90% sitten kuvia Tuutikista.

Olen miettinyt paljon myös, että voinko heti alkaa mainostaa omia bisneksiäni. Että mitä ne siitäkin miettii, luulevat vaan, että yritän tehdä paluuta pönkittääkseni myyntejä ja ennen kaikkea egoani. Mutta bloggaamisen perusajatus on jo itsessäänkin oikeastaan aika tosi kieroutunutta, joten eiköhän tähän yhdet Etsy-linkit mahdu.

Eli, kuten jokainen tässä osoitteessa joskus seilaillut lukija todennäköisesti tietää, minä rakastan paperia. Olen aina rakastanut kaikkea paperiaskarteluun liittyvää, leikekirjoja, postikortteja ja nyt sitten näitä hassuja kalentereita. Planner-innostukseni alkoi viime tammikuussa, ja nyt vuotta myöhemmin olen siinä pisteessä, että minulla on oma Etsy-kauppa, jossa myyn itse piirtämiäni tarroja, jotka on suunniteltu nimenomaan kalentereihin sopiviksi.

Piirtäminen on osa sitä pitkää listaa, missä en muka olisi hyvä jonkun muun mielestä. Nyt kuitenkin opettelen, ja se jo itsessään on ollut minulle tosi tärkeää, opettelu. Moni kuvailisi minua ihan varmasti perfektionistiksi, mutta minulla on aina ollut vähän väärä asenne tekemiseen: jos en ole heti osannut, olen lopettanut - mitä järkeä edes yrittää jos ei heti ole super.

No, järki on siinä, että kun opettelee, niin voi olla super myös niissä jutuissa joissa ei luonnostaan ole super.

Sitten voi yhtäkkiä olla söpöjä tarroja myynnissä omassa pienessä Etsy-kaupassa, juuri sellaisessa, josta on aina haaveillut. Vuoden 2017 tavoite on kasvaa sopivaan tahtiin niin kuvittajana kuin yrittäjänäkin - ja parasta on, ettei tarvitse olla super, ei välttämättä koskaan muttei ainakaan heti.

ps olenko koskaan osannut otsikoida juttujani?

matka jatkuu

lauantai 26. marraskuuta 2016

Hei,

tämä blogi täyttää helmikuussa seitsemän vuotta, tasan viikko sen jälkeen kun minä täytän kaksikymmentäviisi. Olin juuri täyttänyt kahdeksantoista, ja jotenkin samaan aikaan kun tiesin aivan tarkkaan kuka olen ja mitä haluan, en lopulta ehkä oikeasti osannutkaan unelmoida tarpeeksi isosti.

Blogin kirjoittaminen, tämän matkan jatkaminen, on yllättäen viime aikoina tullut puheeksi muutamaankin eri otteeseen ja vielä eri ihmisten kanssa. Tuntuu, että minulla saattaisi olla pienen tauon jälkeen jotain uutta (mutta myös paljon sitä vanhaa) sanottavaa. Joskus yritin vähän liian väkisin kirjoittaa itsestäni ja elämästäni jotain mitä se ei ollut, vaan mitä olisin sen silloin siinä hetkessä halunnut olevan. Minulla oli päässäni idea siitä millaisella ihmisellä olisi onni ja tasapaino - kaksi asiaa, joita minulla ei ollut, mutta joita väsymättä rukoilin.

Keväällä 2013 aloin jutella Facebookissa paljon ystäväni ystävän kanssa. Olimme samalla tavalla hukassa. Olimme yrittäneet opiskella, yrittäneet rakastaa, yrittäneet tehdä asioita, joita onnelliset ja tasapainoiset ihmiset tekevät. Olimme rikki, mutta lopulta se tuska olikin edellytys sille, että meillä on nyt ihmisemme, jonka kanssa se chat-ikkuna täyttyy nykyään ostoslistoista, dogspotting-kuvista sekä ennen kaikkea meidän Tuutikin parhaimmista ilmeistä, ideoista ja ilkivallanteoista.

Nikon luota löysin kodin, josta olin aina haaveillut. Kodin, jossa ei tarvinnut pelätä olevansa vääränlainen, elävänsä väärin tai haluavansa vääriä asioita. Pystyin vihdoin hengittämään, ja siksi myös taistelemaan uudella tavalla itseni ja mielenterveyteni eteen, vaikka olen minä tämänkin katon alla itkenyt enemmän kuin sallisin kenellekään. Mutta, en ole kertaakaan halunnut karata - päinvastoin - tämä on se paikka, johon tarvittaessa hakeutua turvaan, ja ehkä juuri sen vuoksi olemme juurtuneet yhdessä juuri Maunulaan.

---

En oikein tiedä miksi aloin juuri nyt kirjoittaa tätä tai saanko varsinkaan kirjoitettua mitään uutta.

Eniten kai halusin kirjoittaa itselleni ylös, että olin tässä hetkessä, näiden ihmisten kanssa ja tässä kaupungissa ihan todella onnellinen. Ja mikä parasta, ensimmäistä kertaa tämä ei ole ollut vain lyhyt ja hassu kausi, jonka jälkeen iskisi ihan kamala masennus, joka ajaisi pois koulusta ja töistä ja elämästä. Kerrankin olen pitänyt kiinni itsestäni.

---

Mutta, kaunisteluvirkkeet sikseen, mitä sitten olen tehnyt toukokuun jälkeen, muuta kuin ollut ah niin onnellinen ja ooh niin hirveän tasapainoinen (ja tasapainoista musta ei kyllä koskaan tule).

Koulurintamalla: minusta tulee ensi vuonna tieto- ja viestintätekniikan insinööri. Koulussa on välillä ollut tosi vaikeaa ilmapiirin ja kurssien järjestelemättömyyden vuoksi, mutta olen saanut kaikki hoidettua loppuun ja muotoillut tutkinnostani ihan omani näköisen.

Urarintamalla: olen edelleen mukana Hello Rubylla. Syksyllä aloitin mukana Oppimossa sekä perustin oman toiminimen, joka on vielä tällä hetkellä hyvin hiljainen puuhastellessani kaikkea muuta kasaan.

Luovalla rintamalla: hurahdin viime tammikuussa planner-juttuihin ja sitä myötä uudelleen kaikkiin muihinkin paperiaskarteluihin. Paperirakkaus on yltynyt siihen pisteeseen asti, että tarvitsen erikseen oman Instagram-tilin tarroille ja teipeille: jeminalovespaper

Ruoka/liikunta/laihdutus-rintamalla: olen lihonut takaisin viime vuonna pudotettuja kiloja, mutta sille ei nyt enää voi mitään muuta kuin päättää jatkaa eteenpäin paremmin. Luulen, että minusta on pikkuhiljaa tulossa jokin vegaanin alalaji, lihansyöntiin en nyt ainakaan enää koskaan palaa. Olen siis myös ruuan suhteen löytänyt uudenlaisen rauhan, ja sen seurauksena onnistunut pysymään samassa painossa koko syksyn. Haluan olla normaalipainoinen, mutta juuri tällä hetkellä motivaatio ei vaan riitä laihduttamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään - ehkä keväällä stten.

Tulevaisuusrintamalla: ensi vuonna haluaisin siis valmistua, laihtua, myydä menestyksekkäästi jotain suunnittelemaani ja yllättäen kirjoittaa taas myös blogia. Haaveilu on perseestä, joten en tuhlaa aikaa siihen vaan teen kaikkeni mitä vaan voin, keksin ja jaksan.

---

Onko täällä enää ketään?