lauantai 25. lokakuuta 2014

ensimmäinen villatakkileiri, osa ii

Kuvat: EerikaEmmi ja Minja
Leirin kanssa meitä auttoivat:
Elovena, Erisan,
Forsman, Froosh,
God Morgon, Invisibobble,
Jenkki, Paulig, Terveystuonti,
Vaasan ja Varusteleka

Suuri villatakkileiri 2014.

En tiedä mitä kirjoittaa, mistä aloittaa. Meillä oli leiri Pälkäneellä.

Käytimme Pälkäneen S-Marketissa melkein kaksi tuntia ja 350 euroa. Kokkasimme ainakin kasvisburgereita, kasvissosekeittoa, pitsaa, pannukakkua, hedelmäsalaattia ja omenapiirakkaa. Pilkoimme, paloittelimme ja asettelimme. Yhdeksälletoista tytölle piti sekoittaa toistakymmentä purkkia dippiä ja ostaa aika monta kiloa porkkanoita.

Koin suuria tunteita saadessani tehdä leipää sellaisella valtavalla teollisuuskoneella (joka oli pultattu valtavilla pulteilla kiinni lattiaan ja silti järisytti koko keittiötä).



Mikä tämä tälläinen leiri sitten oli? Keitä nämä tytöt ovat?

Muistatteko kun kesällä haikailin fitnessmuijailun perään ja etsin ihmisiä Facebook-ryhmääni? Meitä on nyt noin 60, joista 19 oli mukana ensimmäisellä villatakkileirillämme. Minä toimin jonkinlaisena master mindina, mutta en olisi selvinnyt mitenkään yksin. Amanda järjesti meille leiripaikan Pälkäneen Seitsyestä ja Mira kirjoitti minun kanssani aika monta sähköpostia saadaksemme koottua leiriläisille pienet lahjakassit.





Meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta isolle porukalle kokkaamisesta ja vielä kokonaiseksi viikonlopuksi. Jotenkin onnistuimme kuitenkin laskemaan suurimman osan jutuista oikein. Ruoka oli herkullista ja sitä oli ainakin riittävästi.




Kattoon ripustettiin jouluvaloja ja Lotan taiteilemia viirejä. Jostain takahuoneesta löytyi kasa patjoja, joilla torkuimme päiväunia ja juttelimme elämästä. Pelasimme lautapelejä, väritimme värityskuvia, otimme kamalia selfieitä, kuuntelimme musiikkia, nauroimme ja otimme rennosti.









Maailman paras kasvissosekeitto (20 hengelle)

2 kiloa perunaa
2 kiloa porkkanaa
1 kilo bataattia
1 kilo kukkakaalia
4 sipulia
2,6 litraa vettä
muutama kasvisliemikuutio
1 kilo sulatejuustoa

Kuori ja pilko ainekset. Keitä valtavassa kattilassa kypsäksi. Soseuta ja lisää sulatejuusto. Nauti raejuuston, persiljan ja leivän kanssa.







Ja sitten, me askartelimme.

Painoimme kangaskasseja ja kirjailimme rentoutusmaskit. "Miten rentouttavaa."











Sekä nämä että muut ryhmämme tytöt ovat ihania.

Ei ehkä olla aina kovin fitness, mutta yritämme tehdä elämästämme parempaa yhdessä. Juttelemme yhdessä kaikesta ja aina voi olla varma, että joku osaa neuvoa jos on joku murhe mihin tahansa elämän alaan liittyen.

Sinä, rakas villatakkityttöni, olet vahva ja rohkea. Kiitos, että olet, kiitos, että tulit. Kiitos, että olet sinä. Ja jos joskus olet surullinen ja väsynyt, niin pieni rakas muista, aina voi itkeä ja nukkua. Ja sitten herätä ja nauraa.



Enpä olisi kesällä uskonut, että lokakuussa saisin kokea ensilumen näiden tyttöjen kanssa.

Ja kun joku kuitenkin kysyy: mukaan pääsee enää vain suhteilla tai käsittämättömän hyvällä hakemuksella.

maanantai 20. lokakuuta 2014

ensimmäinen villatakkileiri, osa i

Joskus loppukesästä päätimme villatakkiryhmämme kanssa järjestää leirin.

Kotiuduimme eilen, enkä tiedä mistä aloittaa näiden postausten kanssa. Tässä olisi kuitenkin nyt yhdeksäntoista villasukkaa, jotka liukuivat juuri sopivasti mäntylattialla. Ja tälle porukalle kokatessa kasvissosekeittoonkin tuli kilo sulatejuustoa.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

viime ajoilta

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet ruuan ja ystävien kanssa. Pieni flunssa laittoi peiton alle pariksi päiväksi, mutta se meni onneksi jo ohi. Ensi viikonloppuna on vihdoin meidän villatakkileirimme, viimeiset jutut enää järjestettävänä, huh huh!




torstai 2. lokakuuta 2014

oodi koululle ja vähän elämälle

Jos et tiedä, ja olet siis kaiketi löytänyt tiesi tälle palstalle vasta vaikkapa viimeisen vuoden sisään, kerrottakoon, että minä pari vuotta sitten kokeilin opiskella matematiikkaa Turun yliopistossa. Matematiikka, (Turun) yliopisto ja se opiskelijakulttuuri sopii todella monelle, mutta minä en löytänyt sieltä mitään itselleni. Lopulta kaikki yliopistoon liittyvä kietoutui vain sen suuren ahdistuspallon ympärille. Olin toki sairas jo ennen yliopistoa eikä yliopisto ollut ainoa syy kaikkeen silloiseen ikävään, mutta kuitenkin. Lisää niistä sen aikaisista ajatuksista voi lukea vaikkapa täältä. (Lukiessanne noita tekstejä, muistakaa niiden olevan jo aika vanhoja.)

Mutta paljon on muuttunut parissa vuodessa! Löytyi tuollainen silmälasipäinen poika, joka houkutteli minut Helsinkiin. Uusi kaupunki on tehnyt minulle ihan todella hyvää, enkä voisi kuvitellakaan muuttavani takaisin Turkuun ainakaan vielä vaikka sinne kovasti välillä kaipaankin. Tuutikki on antanut minulle ihan hirveästi voimaa elämään. Olen saanut tavata ihan mielettömiä ihmisiä kahvilakerhojen kautta. Ja nyt voin lisätä tähän listaan jotain ihan todella tärkeää - mä tykkään mun koulusta niin paljon.

Tietäisittepä miten monelle olen tätä sanonut ihan jo tälläkin viikolla.

Minulla on edelleen paha ahdistuneisuushäiriö. Tarvitsen edelleen lääkkeitä ja apua. Mutta vaikka tänäänkin on ollut hankala päivä ja vaikka kehoni kuinka yritti huutaa, että lähde pihalle piiloon tätä kaikkea, minä onnistuin siirtämään sydämentykytykset ja huimauksen sivuun. Halusin olla siellä tunnilla niin paljon ja halusin oppia niin kovasti, että osasin unohtaa hiipivän pahan olon.

Koulun ja muunkin elämän sosiaalisuus on edelleen minulle ihan hirveän väsyttävää. Ero entiseen tuntuu nyt vaan olevan siinä, että olen valmis maksamaan siitä sosiaalisuudesta sen hinnan. Tarvitsen päiväunet miltei joka päivä, kyllä, mutta kuka tietää, ehkä vuoden päästä nukun vaikkapa vain joka toinen päivä.

Olin ennen koulun alkua puoli vuotta sairaslomalla, F41.1. Siltä paluu arkeen ja ihan uuteen ympäristöön on mennyt niin hyvin, että oli ihan pakko kirjoittaa näistä ajatuksista teille. Kaikki ei tietenkään ole täydellistä, mutta tiedättekö, ei ehkä tarvitse ollakaan. Ja näin, ehkä pikkuhiljaa olen alkanut sairaudesta eroon pääsemisen lisäksi yrittää karistaa myös sen yhtä suurimmista perimmäisistä syistä. Aina ei tarvitse olla täydellistä että voi pärjätä.

Joten kiitos koulu, että olet ollut minulle hyvä. Niin hyvä, että uskallan puhua lounaalla ihmisille. Niin hyvä, että olen oikeasti innostunut kaikesta mitä meille opetetaan. Niin hyvä, että vaikka illalla ahdistaisi, laitan silti herätyskellon aamuksi soimaan.

Niin hyvä, että tiedän jo nyt haluavani oikeasti valmistua insinööriksi.
Niin hyvä, että saatan jopa saada ystäviä matkan varrella.

perjantai 26. syyskuuta 2014

tältä viikolta



torstai 18. syyskuuta 2014

salo+huiveja



Lähdin Saloon Visual Inspiration 2014 -tapahtumaan ja nyt istun siskoni vetämässä blogger-työpajassa.

Junassa virkkasin tätä huivia, joka on menossa vanhainkotiin mummojen hartioita lämmittämään. Yksi kerä seitsemää veljestä ei taidakaan riittää yhteen huiviin, ainakaan kunnollisen kokoiseen, pöh. Asetin tavoitteekseni virkata ainakin viisi huivia sinne lahjoitettavaksi, mutta raha taitaakin tulla vähän eteen. (Tai hei, ystävät, kuka lähtee Karnaluksiin joku lauantai?)

maanantai 15. syyskuuta 2014

tallinna

Tajusimme vasta lauantai-iltana, ettei Karnaluks ole sunnuntaisin auki. Tuli silti ihan äärimmäisen kiva retki - käytettiin lankakaupassa säästyneet rahat ruokaan, tax freen Hullunkurisiin perheisiin ja bingolipukkeeseen.

Parasta Tallinnassa:
- Karnaluks (ei auki sunnuntaisin...)
- Kompressorin pannukakut ja valkosipulileivät
- Kalamajan ihanat talot, joiden seassa seikkaillessa olin jo liian väsynyt mihinkään kuvaamiseen.
- Kaubamajan leluosasto
- yleinen seikkailu
- ainakin sataman Rimissä myytävä cold brew -tee
- Somersby-pullo, 67 senttiä
- Viron kieli