keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

ooh mikä kesä

Seuraa kasa kuvia värikkäästä kesästä, jonka aikana en ole tehnyt mitään järkevää. Oikeastaan odotan vain koulun alkua.

Olen pian kuukauden syönyt kunnolla ja opetellut juoksemaan. En voi uskoa omia ajatuksiani kun lähden helteelläkin mielelläni lenkille ja haaveilen kunnollisista juoksutossuista. Meidän FB-ryhmässämme on yli 50 tyttöä puhumassa chia-vanukkaista ja siitä miten vaaka pitää heittää roskiin ja kuunnella sen sijaan oma kehoaan ja kohentunutta oloaan.

Mutta, näissä kuvissa on pala Turkua, pala Raumaa, vähän Uuttakaupunkia, vähän Suomenlinnaa ja vähän Maunulaa. Paljon rakkautta ja iloisia hetkiä parhaiden ihmisten kanssa.

Nyt Tuutikki maukuu ovella, haluaa lenkille.

Minä vien.

















sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

löytynyt kissaherra (MASKU)

Vanhempieni luoksi, Maskun Piuhalle, on asettunut asustelemaan tämän näköinen kissaherra. Haluaisi kovasti sisälle, on nälkäinen ja viettää yöt terassin pehmeällä sohvalla.

Samaisesta kissasta on ollut ilmoitus toisen perheen toimesta ainakin piuhalaisilla ilmoitustauluilla. Saattaa olla karannut esimerkiksi Piuhalta, Tanilasta, Humikkalasta, keskustasta tai Raision puolelta.

Eläinsuojeluyhdistykseltä ei ole kukaan kysellyt tälläistä kissaa. Herra on äärimmäisen kesy ja seurallinen. Mitä ilmeisemmin vielä leikkaamaton kissa.

Voit ottaa yhteyttä minuun Facebookissa tai sähköpostilla osoitteeseen jemina.linnama@gmail.com.

Jos sinulla on ystäviä varsinkin Maskussa tai Raisiossa, voit jakaa Facebook-statustani TÄSTÄ LINKISTÄ.



(On niin kaunis kisuherra, että minun sydän särkyy jos hänen omaa kotiaan ei löydy. Pelastan vaikka itse pojan meille jos kukaan muu ei huoli.)

tiistai 8. heinäkuuta 2014

get fit with me

Puolitoista vuotta vanha kollaasi, jonka kaivoin taas esiin. Tarvitsen tätä niin paljon - haluan jaksaa siellä koulussa, saada taas energiaa bloggaamiseen ja elämiseen, tehdä arjesta parempaa.

Olen saanut Hanna Partasen kirjan kanssa hyvän alun tähän, ja Nikokin syö hyvällä halulla uusia ruokiamme. Minä vaan kaipaisin nyt jonkinlaista tukea isommalta porukalta, tilaisuuden jakaa parhaita fitblr-blogeja ja postata #fitnessmuija-kuvia. Siispä, haluaisiko joku mukaan FB-ryhmään? Villatakkitytöt elämäkuntoon 2014?


Ja siis, miten minä yritän nyt elää: harjoitten couch to 5k -ohjelman kanssa, syön viisi kertaa päivässä kunnolla, litkin vihreää teetä ja vettä, haluan puhelimen askelmittariin joka päivä 10 000 askelta ja loppuajan istun Tumblrissa.

En halua tästä blogista mitään oodia maapähkinävoille, täällä syödään edelleenkin kakkua niin kuin ennenkin, ei ehkä vaan koko komeutta kerralla. Siksi haluaisin ulkoistaa tämän omenansyönti-innostuksen jonnekin muualle.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

kysy tässä

Olisko kiva tehdä sellanen kysymyspostaus - mut sillai et vastaan videolla? Lupaan että Tuutikkikin esiintyisi rusetti kaulassa.

(Myöskin, ehdota mistä voisin blogata ja vlogata. Oon epäinspiroitunut.)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

this happened



Sain näköjään valintakokeesta pistettä vajaa täydet.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

yöajatuksia

Niko lähti tänään (kirjoittaessani tätä puoli kolmelta yöllä voisi kaiketi sanoa jo eilen) kotiin, minä tulen perässä lauantaina kun saan tavaroideni ja kissoineni autokyydin perille asti.

On sellainen ilo ja haikeus sydämessä. Lauantaina tulee kaksi viikkoa Turun lomaani täyteen, ja tänään jo pidättelin kyyneleitä ajaessani vanhoja tuttuja teitä. Haluaisin saada asua täällä Nikon ja Tuutikin kanssa, olisi turvallinen Kupittaan Citymarket, olisi kirjasto, Art ja kauppatori. Kaikkialle olisi lyhyt matka. Olisi ystävät, sisarukset ja vanhemmat. Tuntisin joka kadun ja puiston. Kävelykadulla jäisi aina suustansa kiinni. Olisi menneisyys.

Mutta elämä nyt kerta kaikkiaan on Helsingissä. Siellä on meidän molempien koulut. On kävelyretket, uudet ihanat ystävät ja turvallinen lähikauppa. Saa matkustaa lähijunilla ja ratikoilla, eikä tarvitse harmitella "kun kaikki kiva on aina Helsingissä". On rakkaus, kissa ja niin, on tulevaisuus.

Siinä missä voisin kirjoittaa valtavan listan lempipaikoistani Turussa, en oikein tunnu keksivän yhtäkään Helsingistä. Olen kyllä miettinyt, että kaikki kiva Helsingissä on yleensä väliaikaista. On pop up -kauppaa, kyläjuhlaa ja puistokirppistä, mutta ne kerätään aina pois. Turussa ei ehkä tapahdu mitään, mutta täällä on hymyilyttäviä asioita, jotka pysyvät paikoillaan vuodesta toiseen.

(Rakastan Turkua, mutta rakastan Nikoa enemmän.)

Ja kyllähän Helsingissä on yksi lempipaikka.

Koti.

Ja se on pysyvä.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

kesäloma on astianpesukone



Tuutikin kesäloma Turussa. Kissa on kiipeillyt puuhun, pyydystänyt sammakon, löytänyt kartanon kaikki pienimmätkin kolot, nuuskutellut kukkia ja nukkunut omassa turvallisessa, Helsingistä asti tuodussa pesässään.

Me sen sijaan olemme syöneet ja nukkuneet. Saunaan pääsee joka ilta eikä Menolippuun kerta kaikkiaan voi kyllästyä. Täällä saa soittaa pianoa ja kitaraa sekä laulaa Singstaria sydämensä kyllyydestä. Jääkaappi täytetään äidin kukkarosta ja astianpesukone tuntuu luksukselta.

Tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa, toisaalta taas on niin kova ikävä omaa sänkyä. (Kunpa se sänky vaan voisi olla Turussa. Mutta elämä on nyt Helsingissä, enkä voisi olla iloisempi.)