my own hipster Sunday

sunnuntai 29. tammikuuta 2012




Eilen lounaalla kerroin lasieni tarinan, että niiden taakse on helppo piiloutua, että pidän siitä olosta. Että saa olla piilossa. Tai sitä ainakin yritin sanoa.

Kuuntelen hassuja biisejä, tekee mielipäiväunille ja Pekka Haavisto on edelleenkin aika mukava. Tein jopa Haavisto-kirjanmerkkejäkin, mutta niistä tuli niin rumia, että itse vaihtaisin kutoseen sellaisen käteen saatuani.

keep calm and put the kettle on

perjantai 27. tammikuuta 2012



Teitä lukijoita on tullut viime aikoina ihan hirmuisesti lisää. Hymyilyttää. Jos voisin, kutsuisin jokaikisen teekutsuille, joilla tarjoiltaisiin tusinaa eri kakkua. Teetä tarjoiltaisiin tietenkin uudesta teekannustani, joka huusi nimeäni kierrätyskeskuksen astiahyllyssä.

Rakastan miten vesi höyrystyy sen tanskalaista muotoilua, ja sitä miten vesi höyrystyy sen lasiseiniin. Maksoin siitä kaksi euroa, ja nyt se kuuluu kalleimpiin aarteisiini.

liikunnasta

torstai 26. tammikuuta 2012



Tässä on joogamattoni, ja seuraavaksi aion myöntää pitäväni sanasta ecowellness paljon enemmän kuin itse joogasta. Pidän sanasta ecowellness hyvin paljon enemmän kuin itse joogasta. Kävin siellä kerran. Seuraavalla kerralla mieleni kehitti flunssan. Kolmatta kertaa edeltäneenä yönä en nukkunut lähes yhtään kunnes joskus aamukuudelta päätin, että nyt saa minun joogaurani loppua.

Joku sanoisi, että ihan naurettavaa luovuttaa yhden kerran jälkeen, mutta minä tunnen itseni melko hyvin, ja en todella mene sinne enää uudestaan.

Minulle menee jalkaan Zaran farkut koossa 38, joten ei minulla todellakaan ole tässä sellaista omg oon läski-tyyppistä murhetta. Olen pienikokoinen, todellakin, mutta siinä vaiheessa kun Kaskenmäen kapuaminen ei ole yhtään hauskaa, vituttaa. Ja paljon.

Rakastan kävelylenkkejä, mutta ongelma on siinä, että taajama-alueen ulkopuolella kävelylenkit muuttuu liikuntalenkeiksi. Turussa voi vaan haahuilla päämäärättömästi kuulokkeet korvilla, mutta täällä täytyy varta vasten lähteä harrastamaan liikuntaa pimeälle kävelytielle, jota sitten sahaat edestakaisin ilta illan perään.

Sähköpostissani on kahden kuukauden salikortti, jonka jonain hämyisenä ja itseinhoisena yönä lunastin CityDealista. Oli edukas, mutta järkeväksi ostokseksi se muuttuu vasta siinä vaiheessa kun uskallan raahautua sinne salille ja sanoa siinä tiskillä, että hei minulla olisi tälläinen lahjakortti.

Seuraa lista asioista, joita pelkään: 1. Etten osaa 2. Etten onnistu 3. Etten opi. 4. Että muut osaavat, muut onnistuvat ja muut oppivat.

En oikein tiedä miten ratkaista tämä koko liikuntaongelma. Siksi pyydänkin teiltä neuvoja! Miten selviäisin salille asti, ja ennen kaikkea, mitä minä siellä sitten tekisin? Miten treenata kotona? Miten oppia nauttimaan liikunnasta? Pitääkö siitä edes nauttia? 

and it was all yellow

sunnuntai 22. tammikuuta 2012






Keltainen on ehdottomasti lempivärini. Sopivan turvallinen vaikkakin huomiotaherättävä.

Keltaisiin kukkalakanoihin on hyvä kömpiä unille, ja appelsiinimehu on parasta mehua.

just the little things

perjantai 20. tammikuuta 2012





source: http://justlittlethings.net/

Kaikki blogeja seuraavat tietävät tämän haasteen, joten turha sitä on eritellä.

ps, onpa tylsät värit noissa kaikissa :((

monki spring arrivals 2012

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

monki arrivals spring 2012

Monki iskee taas. Rakastan sitä, että joka mallistossa on jotain uutta, mutta silti ne istuvat ihan täydellisesti vanhoihinkin mallistoihin. Tämän näen katsomalla vanhoja Monki-kollaasejani.

Tätä on design, josta minä pidän.

MNF 2011 part 5: why I hate religion, but love Jesus

maanantai 16. tammikuuta 2012


Syksyllä lupailin kovin kirjoittavani uskosta, mutta jotenkin tuntui, ettei ollut oikea aika. Nyt kun tuntuu sopivalta väliltä keskustella tästä niin aloitan tuosta videosta.

Maailmankaikkeus on saanut kuulla monen monta ajatustani juuri tästä aiheesta, miten voisin elää ilman uskontoa, mutten ilman uskoa. Jos olisin muutama vuosi sitten ymmärtänyt tämän, olisin säästynyt monilta valvotuilta öiltä.

Minä nautin virsistä vain Samuli Edelmannin levyillä. Ehtoolliset ovat minusta useimmiten vain pelottavia ja ahdistavia tilanteita, ja loppumessusta mietin vain, että pitävätkö nämä ihmiset nyt itseään enemmän jumalalle kelpaavina kuin vartti sitten. Minusta on kerrassaan naurettavaa, että jollekin tulee edes mieleen, että joku niin suuri ja mahtava kuin jumala ylipäätänsä loisi tähän maailmaan yhtäkään ihmistä, joka ei kelpaisi hänelle. Eihän jumala ole paha?

"If grace was water, then the church should be an ocean. Because it's not a museum for good people, it's a hospital to the broken."

Minusta jo pelkästään sana uskovainen kertoo kaiken olennaisen. Yrittäen olla ottamatta huomioon sanan kymmeniä eri konnotaatioita, se näyttää juuri siltä mitä se onkin. Uskovainen edustaa minulle sellaista "vähän se uskoo muttei oikein tiedä miksi"-konseptia, jota en ihan hirveästi ihastelisi missään yhteydessä. Siksi uskovainen sopii hyvin uskonnon kaveriksi.

Omalla kohdallani puhuisin ennemmin uskovasta. Minun ei uskovana tarvitse todistella jumalalle yhtään mitään. Uskovaisena minun tulisi laulaa kirkkokuorossa, nauttia ehtoollisesta ja olla sitä mieltä, että on olemassa sellaisia asioita kuten esimerkiksi vääräuskoisuus tai jumalanpelko. Minun pitäisi leipoa kuivaa pullaa, vetää pyhäkoulua ja nauraa evoluutioteorialle.

Kun uskon, uskon hyvään. Uskon jumalaan, kyllä, mutta ennen kaikkea maailmankaikkeuteen. Uskon uskoon, toivoon ja rakkauteen, siihen, että kaikki järjestyy.

"Jesus and religion are on opposite spectrums. One is the work of God, one is a man made invention. One is the cure and one is the infection. Because religion says do and Jesus says done."

Usko tekee hyvää, usko tekee ihmeitä. Usko on sitä, että saa olla kuka on, mutta ennen kaikkea usko on sitä, että muutkin saavat olla keitä ovat. Usko on iloa ja hymyä.

Uskonto taas ei tee hyvää, eikä tee varsinkaan ihmeitä. Uskonto on sitä, että sinulle annetaan muotti, johon nyt on vaan pakko mahtua. Uskonto on sotia ja riitoja, ja minulla on jokaisesta väitteestäni esimerkkejä.

Jeesus halusi omalla kärsimyksellään pelastaa meidät kärsimykseltä (aka ehtoollisleipä). Ja silti, täällä nämä jumalanseuraajat huutavat, että toinen on parempi kuin toinen, ja että sinä uskot väärin. Sinä olet väärässä, koska kirja parin tuhannen vuoden takaisesta kulttuurista sanoo niin. Sitä paitsi, useimmissa tapauksissa Raamattu ei edes sano mitään, vaikka sitä kuinka lukisikin kirjaimellisesti.

"So know I hate religion, in fact I literally resent it. Because when Jesus cried it is finished, I believe he meant it."

Minä tiedän kokemuksesta sanoa mitä on olla uskovainen, ja luojalle kiitos tiedän nyt myös sanoa mitä on olla uskova. Ero on sanoissa pieni, mutta käytännössä iso: uskontoon voi opettaa, mutta uskoon oppii.

Ja on ihan okei nauraa vaikka samassa huoneessa olisikin Raamattu.


Tällä kertaa uskallan myös ehdottaa, että painat bloglovinissa sitä like-nappia.


MNF 2011: part 1 / part 2 / part 3 / part 4

about light and books

sunnuntai 15. tammikuuta 2012



Törmäsin tähän kirpputorilla eräs hämyinen iltapäivä. Hintalapussa luki toimii. Ei toiminut, mutta tein käsiala-analyysin (selvästi kiltti tyttö myyjänä), joten uskalsin ottaa sen mukaani.

Vaihdoin lampun, ja 240 jouluvaloa saivat uuden ystävän.

Elämä on tällä hetkellä melkoisen onnellista. Huomenna on taas jooga (huom huom jemina, tällä kertaa ei farkuissa sinne...), ja lattialla on kasa lukemattomia kirjoja. Esko Valtaojaa taas kerran, Noam Chomskyä (khuul), Jostein Gaarderia ja Rosa Meriläistä (puolijumalani). Haluaisin lukea taas Appelsiinitytön, ja onnistua kerrankin Taru Sormusten Herrasta -projektissa.

Johanna ei ymmärtänyt miten joku voi vaan jättää Harry Potterit kesken, joten saatan tarttua niihinkin vielä tämän kevään aikana.

Sitten olisi nuo pääsykoekirjat vielä.

lauantaini

lauantai 14. tammikuuta 2012



Otin tänään yhden valokuvan, ja ostin 34 postikorttia. Kuuntelin The Crashia, She&Himiä, Darren Crissiä, Jack Johnsonia ja Eric Hutchinsonia. Viimeiseksi mainitun nimen tarkistan aina googlesta.

rakkausjuttuja:

keskiviikko 11. tammikuuta 2012



Olen siivotessani onnistunut organisoimaan kameran laturin johonkin helposti muistettavaan paikkaan, joten iPhone-kuvilla mennään. Ostin viimeinkin ensimmäiset masking-teipit Presentosta, ja olen niihin jo nyt hurjan rakastunut.

Jooga meni hyvin. En tosin ymmärtänyt ottaa mukaan mitään liikuntaan viittaavia housuja, joten nyt mummot (oli onneksi yksi toinenkin alle 70-vuotias siellä) tuntevat minut sinä farkuissa joogaavana takarivin tyttönä.

Maanantaina kokeilin myös luistelua hyvin pitkästä aikaa. Pidin kovasti.

uusi kirppis hihi

lauantai 7. tammikuuta 2012


Kävin aamulla kääntymässä tänään lähelle avatulla kirpputorilla. En odottanut ihan hirveästi paikalta, jonka nimi on Kirppislandia Vilpertti, mutta ainakin paikan siisteys sai minut ihan tyytyväiseksi asiakkaaksi. Vähän kyllä mietityttää, että jos ei edes avajaisviikonlopuksi oltu saatu kaikkia hyllypaikkoja täyteen (vaikka heillä oli esimerkiksi CityDealissa aika kiva tarjouskin), niin kauanko täällä vähän syrjemmällä pärjää. Lisäksi joo-vähän-ollaan-niinkuin-lastentavaroihin-keskittyneitä-mutta-ei-sitten-kuitenkaan-konsepti hämmensi ihan todella suuresti.

Löysin tuon ihanan huivin, joka on minusta Ginan syksyjuttuja. Lisäksi ostin pingviinidokumentin, koska pingviinit on kivoja.

ps mun hiukset on upeat

oh my day

torstai 5. tammikuuta 2012







Kymmeneltä katselin Darren Crissiä Tumblrissa, yhdeltätoista luin vihdoinkin Revs-lehteä, kahdeltatoista kirjoitin Netalle kirjettä, yhdeltä vein kirjeitä postilaatikkoon, kahdelta iloitsin saamistani kirjeistä, kolmelta päätin aloittaa Sofian maailman lukemisen taas kerran, neljältä imuroin, viideltä juttelin Roosan kanssa The Crashia kuunnellen, kuudelta pohdin katsoako elokuva, seitsemältä katsoin elokuvaa, kahdeksalta leivoin juustokakun loppuun (Riinalla on huomenna uuden teekannun ristiäiset) ja yhdeksältä latasin kuvia koneelle (ja kuvan mukaan luin omaa blogiani hahahaha.)

mail love



Taiwanista tuli kortti, joka toivottaa hyvää uutta vuotta. Tuosta kuvasta ehkä hieman saa selvääkin kuinka siinä on kauniisti kohokuviona kukkia ja se valtavan korkea Taipei-tornijuttu.

Ja voidaanko oikeasti hurrata iPhonen kameralle yhdessä.

joshua james


lipasto

tiistai 3. tammikuuta 2012



Minun uudessa lipastossani on pieniä laatikoita. Kannen saa laskettua alas työtasoksi, jolla on erityisen onnellista kirjoittaa postikortteja Aasiaan.

kirjeitä !!!

maanantai 2. tammikuuta 2012







Nukkumisen, leffojen katselun ja aleshoppailun välissä olen kirjoittanut muutamia kirjeitä teille ja maailmalle. Rakastan tehdä näitä, ihan valtavan valtavan paljon. Oli niin kivaa kun muutama teistä heti laittoi sähköpostia, että ooh minä haluan kirjeystävän. Olette supereita!

Ei saa ihan hirveästi nauraa noille minun osoiteita peittäville tarroilleni.

Tänään ilmoittauduin kansanopiston joogakurssille. Maksoin siitä sen verran, että minun on ihan pakko oikeasti myös sitten käydä siellä. Tämä ei ole niitä haluan kesäkuntoon -lupauksia, vaan halusin jotain säännöllistä kevääseeni, ja koska en ole harrastanut ala-asteen ensimmäisten luokkien jälkeen oikein mitään liikuntajuttuja, niin ajattelin, että nyt voisi olla korkea aika.

Aion varmaan ilmoittautua vielä muutamaan muuhunkin juttuun, ainakin kirjansidonta ja pianoimpron alkeet kiinnostaisivat. Haluan jossain vaiheessa saada töitä, mutta en ota siitä nyt hirveää stressiä. Paketointirahoilla kyllä kustantaa muutamat pajunsidontakurssit (käskin tosin Emiliä kieltämään minua menemästä sinne).

En tiedä mihin pääsykokeisiin alan lukea, mutta johonkin kyllä ihan varmasti. Onneksi ei ihan vielä ole hirveä kiire sen kanssa, ja voin keskittyä paperipussien hamstraamiseen ja kiiltokuvien metsästykseen. Ja ehkä vähän ystäviin, kirjastoon ja Filmtownin prepaidkortin hyödyntämiseen.

ps,