Tänään teimme pikareissun Turkuun. Oli pienet ja kauniit hautajaiset. Söimme Stockmannin ravintolassa lohta ja lehtipihvejä, siellä isoäitikin on syönyt niin monet lohisopat tukka nätisti laitettuna.

Turku on kaunis, mutta kaksi vuotta Helsingissä ovat tehneet tehtävänsä. Ikävöin Turkuun vain ystävien vuoksi, en enää katujen, kauppatorin tai kirjaston takia. Helsingissä on koti ja perhe, ja ajatus Turkuun palaamisesta oikeastaan vain naurattaa.

Aiheeseen sopivasti liittyen kuvia ihan vaan Helsingistä.

Kodista.

en keksi nyt otsikkoa anteeksi menen nukkumaan

Olen pitänyt tästä kesästä. En ole oikein tehnyt mitään erityistä enkä nähnyt ketään. On ollut pakottava tarve saada olla yksin, koluta näitä metsiä ja istua kirjastossa Marketing Managementin parissa (ainakin sen jälkeen kun tajusin, että kohta on liian myöhäistä enää ryhdistäytyä). Mielessä ja sydämessä myllertää.

Mikään ei tunnu muuttuvan, mutta kuitenkin kaikki.

Ei ole oikein mitään sanottavaa.
Olen onnellinen, mutta edelleen niin rikki. Ehjempi kuin keväällä kuitenkin, mutta kuitenkin niin rikki. Onneksi on koti, kisu ja Niko.
 

Eläinlääkäri laittoi kisun laihdutuskuurille. Se oli ollut minun huoli jo kauan, mutta nyt iski syyllisyys kahta kauheammin. Rakastan Tuutikkia enemmän kuin mitään ja kai jotenkin talven pahassa olossa halusin, että sillä ainakin olisi ylenmäärin rakkautta, ruokaa ja rapsutuksia. Ja sitten minun masennuksen takia sekin joutuu kärsimään.

Vaikka kärsimys on viimeinen asia jota sille toivon.

Olen laihtunut kymmenen kiloa. Kaksikymmentä vielä jäljellä.

miau miau miau

Eerika on meillä kyläilemässä, miau.

Rakastan meidän pihaa varsinkin näin kesällä, on vain niin paljon vihreää! Tuutsun suosikkeja on puskat, joita haistella, betonikaiteet, joiden päälle kiivetä ja linnut, joita ihmetellä. Meillä on molemmilla masunsulatusprojektit käynnissä, minun on tosin menestyksekkäämpi kuin kisun.

Olen edelleen ilman sokeria, sitä ei siis ole unohdettu mihinkään! En ole unohtanut blogiakaan, on vaan muka ollut niin kiire lukea markkinointia (eli nukkua ja pelata Cities: Skylinesiä). Kesä on hirveän kiva, auttaa kovasti ahdistuksenhallinnassa tämä valo.

Nämä kuvat otti Eerika.
Eerika on aika lailla kivoin.
 

kiireestä köpikseen

Harmittaa tämä hidas postaustahti ihan vietävästi. Olen ollut aamut kesäyliopiston verotus-kurssilla, ja vaikka olen tykännytkin siitä kovasti niin en kyllä oikein ole jaksanut tehdä mitään sitten enää iltapäivällä tai illalla. Mutta! Olen tosi ylpeä, että olen jaksanut käydä siellä ja ennen kaikkea myös keskittyä, edes vähän. Sain myöskin viime viikolla hyvät pisteet markkinoinnin perusteiden ensimmäisistä viikkotehtävistä, siitäkin olen hyvin iloinen.

Verotus-kurssi loppuu jo nyt torstaina tenttiin, ja sitten perjantaiaamuna aikaisin lähdemme tosiaan sinne Kööpenhaminaan. Emme oikein ole osanneet suunnitella reissua oikein mitenkään, koska koko palkinto tuli niin äkkiä ja yllättäen. Pinterestistä olemme katselleet Köpis-kuvia ja todenneet, että koska kaikkialla siellä tuntuu olevan värejä, katuruokaa, designia ja vihreyttä, niin päätön seikkailu joko kävellen tai pyörien kanssa taitaa tässä tapauksessa olla paras vaihtoehto!

Tässä kuvia omenoista (sanoin etten laihduttaisi, mutta siihen tämä kesä nyt kuitenkin on menossa + #100päivääilmansokeria on edelleen vahvasti menossa!), kasveista ja tuosta hassusta kisusta.

Elämä on ihan hyvä.

ompeluilta

Olemme Even kanssa ommelleet tämän illan hänen valmistujaismekkoaan. Kuunnellaan Robinia, tietysti, ja seurataan Tuutsun puuhia parvekkeella.
 

ilta parvekkeella

Tästä päivästä tuli mukava ompelupäivä. Parvekkeella ei oikein riittänytkään tila tuolle 50mm-objektiiville, joten täytyy ottaa paremmat kuvat vaikkapa huomisen kirppiskierroksen lomassa. Ihana sininen kukkakangas näyttää aika lailla minulta, pakka tuota maksoi joulun alla euron jäähallin kirppiksellä.



Parvekkeella ei mekkoa siis paljoa kuvailtu, mutta muuta sitten senkin edestä. Orvokit jaksavat ihastuttaa aina joka kevät - niistä tulee mieleen aina isoäiti. Tukassa oli Primarkin pallopompula ja kasvoilla väsymyksestä huolimatta hymy. Tuutsu taas on ihastunut parvekkeella makoiluun ja sadepisaroiden, hyönteisten ja lintujen tarkkailuun.
 

Kevät tuntuu hyvältä, elämä kuitenkin vähän raskaalta. Matkaa on kuljettavana vielä niin paljon, mutta olen löytänyt lohtua siitä, että nyt ainakin kuljen eteenpäin, vaikkakin välillä hitaasti.

mekkotehdas

Tänään ostin päiväsairaalan jälkeen Mekkotehdas-kirjan. Kanniston leipomosta hain vielä kauraleivän, kaksi perunarieskaa ja kaksi rahkamunkkia, nam. Kotona reppua purkaessa huomasin leipäpussin ja kirjan selän sointuvan kauniisti toisiinsa. Hymyilytti, tänään on hyvä päivä.

(Pienen kisun piti tietenkin saada päästä haistelemaan paperipussia, miten ihanasti se rapisikaan! Ja mikä parasta, mama ei selvästikään oikein pidä siitä, että tungen nenänpäätäni tähän väliin...)
 

Viikonloppu meni kotia äidin avulla laittaessa. Kevät tulvii sisään puhtaista ikkunoista, sohvalla on taas tilaa istuakin ja puolet vaatekaapista tyhjennettiin äidin kirpputorikasseihin. Vielä olisi vähän työnsarkaa, mutta iltapäivästä annoin itselleni luvan vetää peiton tunniksi päälleni. Tuutsu käpertyi jalkoihin purisemaan ja näin kauniita unia.

Huomenna piirrän kauniin mekon kaavat.

Huomenna olen onnellinen.

hyvä kevätväsy

Tänään ei oikein tahdo tulla sanoja. Aamulla ei tehnyt mieli sitten yhtään lähteä polkemaan tuota kuutta kilometriä, mutta sain onneksi puoliväkisin itseni pyörän selkään. Keskuspuistossa on hauska seurailla töihin ja kouluun kulkevien ihmisten menoa, ihailla hevosia ja ennen kaikkea seurata miten luonto on heräämässä eloon talven jälkeen.

Onneksi keskustaan päin ajaessa on alamäet ja joudun kiroamaan ylämäkiä vasta kotimatkalla. Päätin, etten yritä väkisin polkea mäkiä ylös vaan hyppään pois satulalta heti kun jalat ei enää jaksa polkea. Yritän myös oppia ettei minulla ole kiire yhtään mihinkään - jos tuntuu, että täytyy istua hetki, niin sitten pysähdyn seuraavan penkin kohdalla ja istun sen hetken. Opettelen siinä samalla kärsivällisyyttä muutakin elämää ajatellen. Mitä sitten jos minulla menisi tuossa kotimatkassa vaikka kaksi tuntia, sittenpähän menee, mitä sitten jos ajan hitaasti ja juon vettä kilometrin välein (paitsi voi itku, pudotin tänään hermostuksissani Lifefactoryn lasipulloni asvalttiin).
 

Iltapäivällä minulla oli fysioterapian venyttelyryhmä, joka auttoi taas avaamaan vähän jännittynyttä kehoa. Kotiin päästessä iski sellainen hyvä väsymys. Olin saanut tehtyä asioita, haastanut itseäni ja jaksanut sinnikkäästi taistella taas vähän paremmin masennusmörköä vastaan.

Nukuttiin hetki peiton alla Tuutsun kanssa. Kisu jatkoi unia vielä minunkin jälkeeni omassa kupissaan katon rajassa. (Katsokaa nyt miten ihana se on!)

reipas maanantai

Tänään aloitin päiväsairaalatoiminnan. Jos joku olisi kertonut minulle kuukausi sitten miten jaksan nyt lähteä heti aamusta pyöräilemään jonnekin, olisin varmaankin nauranut koko ajatukselle. Mutta, niin minä vaan hyppäsin pyörän selkään ja ajelin, joskin melkoisen verkkaisesti, keskuspuiston läpi Töölöön!

Iltapäiväkahvien jälkeen menin vielä Even luo taiteilemaan. Haettiin lähikaupasta ainekset maailman parhaaseen ja helpoimpaan kanakeittoon, jonka takuuvarman reseptin opetin nyt siskollekin. (Minä korvaan aina pavut pakastemaissilla ja kaadan täysjyväpastaa kattilaan ihan todella reilulla kädellä! Keiton kruunaa valtava kasa raejuustoa.)



Kotiin päin ajelu ei ollut ihan yhtä mukavaa kun aamuiset alamäet olivat nyt luonnollisesti ylämäkiä. Google Mapsilla saa kyllä hyvin katsottua eri reittien korkeuskarttoja, mutta laiskuuttani palasin aamulta tuttua reittiä.

Kotona odotti onneksi pieni kisu. Tässä kuvassa se purisee ruokakaapin ovella.

Missäpä muuallakaan.
 

kakkubuffet

Maria ehdotti tässä postauksessa seuraavaa:

Toteuta pieni kakkubuffet kavereille. Tee pari erilaista kakkupohjaa, jotka leikataan pieniksi neliöiksi, ja jokainen vieras tuo jotain täytettä mukanaan. Esim. rahkakermavaahto, hedelmiä, karkkeja, marenkia, jne.

Ja mehän toteutimme! Unohdettiin kyllä tuo pienuus ihan heti alkuunsa kun kakkuvadille päätyi kolmea erilaista pohjaa. Vatkattiin ison kasa rahkakermavaahtoa ja tytöt toivat mukanaan hedelmiä, karkkia, pretzeleitä, pähkinöitä ja strösseleitä. Pienten kakkujen taiteilu oli ihanaa, melkeinpä jopa terapeuttista. Kakkupohjien leipominen on edullista, ja täytteet on helppo jakaa vieraiden vastuulle nyyttärihengessä.

Kun kakkupalat on näinkin pieniä, voi kokeilla hulluiltakin kuulostavia makuyhdistelmiä. Mikä ihana tapa viettää vaalisunnuntaita!

ramin puuhasanomat

Postiluukusta tipahti tänään kerrassaan hurmaava yllätys: puuhalehti!

Tuutsu tietenkin oli heti tunkemassa tassujaan jokaisen sivun väliin. Se on ollut nämä pari päivää ihan todella huomionkipeä (voi kun pienellä oli kisumamaa ikävä tuitui). Eilenkin illalla kaivoin ompelukoneen esille aloittaakseni puseron teon. Pieni kisu seikkaili kaavapapereiden ja kankaiden päällä, alla ja välissä. Ompelukone taas tietenkin on mielenkiintoisin kapistus koko sen pienessä maailmassa. Yhdessä vaiheessa se vielä pääsi livahtamaan minun silmieni ohitse tekemään tuttavuutta silitysraudan kanssa. Lähti kuin ammus karkuun meinatessaan polttaa nenän päänsä - saa kyllä taas kiittää omaa kiireistä suojelusenkeliään, idiootti.
 

Mutta, tämä puuhalehti sai silmät melkein kyyneliin. Täyttelen sitä tässä ennen kuin lähden kaupungille ostamaan lisää punaista ompelulankaa. Sunnuntaina järjestän edellisen postauksen kommenteissa ehdotetun kakkubuffetin, saa nähdä onko tämä mysteerinen Rami (tai Ramit) tulossa paikalle, mihihihihihi.

seikkailuideoita kaivataan!!!

Tuutikki on oikeasti ihan mieletön pieni kisuneiti. Se ei saanut koko kolmeen viikkoon herätettyä Nikoa antamaan ruokaa, mutta tänään taas oli pienet tassut painamassa rintakehääni kello viideltä. Seuraavaksi Tuutsu tietenkin kokeilisi nuolla silmäluomiani, mutta olen oppinut nousemaan ennen sitä kokemusta... Olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni siitä, että viiden aikaan ei todellakaan saa märkäruokaa - jos oikeasti on niin kova nälkä niin silloin saa mennä raksut alas.

Osastolla pidettiin kiinni ruokarytmistä siinä määrin, että tänäänkin aamulla olin totuttuun tapaan kahdeksalta laittamassa puuroa (Fazerin Alku Sadonkorjuu-puuro on ihan mielettömän hyvää!) ja voitelemassa ruisleipiä.

Nyt vaan pitää keksiä jotain kivaa tekemistä tälle päivälle, mielellään jotain kohtuullisen kivaa, mutta samalla myös sellaista sopivasti minua haastavaa. Minulla oli mielessä myös sellainen idea, että te voisitte ehdottaa minulle seikkailukohteita tai muita hassuja ajanvietteitä. Olen seuraavat viikot aina kahteen asti iltapäivällä siellä päiväsairaalatoiminnassa, joten aikaa muillekin toimille kyllä olisi, kesästä sitten puhumattakaan.

(Lääkäri kyllä kovasti puhui. että osa-aikatyö kesällä voisi tukea kuntoutumista, mutta sillä ei oikein tainnut olla kovin realistiset näkymät työllistymistilanteesta. Vai onko ihan helppo juttu masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kuntoutuvan opiskelijan saada tilanteeseen sopiva osa-aikatyö määrätylle ajanjaksolle - ei ole.)

Mutta siis, jos teillä riittäisi inspiraatiota ideoida minulle hassuja seikkailuideoita täksi kevääksi ja kesäksi, niin otan niitä hyvin mielelläni vastaan!  Ne saisivat olla hyvinkin vapaamuotoisia tai sitten vaihtoehtoisesti hyvinkin spesifejä: matkusta Lahteen ja ota kuva kymmenestä sinisestä asiasta, mene lautalla Suomenlinnaan ja kuvaa video, pyöräile lähimpään isoon taimimyymälään ja osta orvokkeja, kirjoita postikortti Englannin kuningattarelle, keitä iso kannullinen teetä ja kirjoita postaus lempielokuvistasi, leikkaa vanhoista lehdistä kuvia ja tee kollaasi aiheesta x. Ihan mitä vain! Minä lupaan toteuttaa ja raportoida teille!