hei sitten 2014

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Jo viidettä kertaa saan kerrata kulunutta vuottani tämän osoitteen alla ja kiittää siinä sivussa teistä ihan jokaista siitä, että olette vieläkin mukanani. Tämä vuosi on ollut, taas kerran, sekä surullinen että ihan mielettömän iloinen.

Tärkeintä on ollut pieni kisuvauva Tuutikki, joka muutti meille viimeinen päivä tammikuuta. En ole oikein kenellekään ennen kertonut siitä, miten tammikuun alussa olin niin loppu, että piti iltamyöhään lähteä hakemaan apua itkuun ja väsymykseen - ja miten siellä, vähän jo rauhoituttuani, selasin puhelintani. Olin kysynyt kissasta, kissa on jo varattu, ei ei ei, mutta täällä olisi sen sisko vielä.

Avasin kuvan ja siinä se oli, näyttää ihan Tuutikilta. (Olimme miettineet nimen jo valmiiksi.)



Joten niin tuli Tuutikki, pitkien, kömpelöiden jalkojensa kanssa meille. Minä olin töissä kun Niko otti sen vastaan. Kisu oli tutkaillut ensin jokaisen nurkan ja kolon ja käpertynyt sitten Nikon syliin. Minä tulin kotiin, itkin onnen kyyneleitä ja parin tunnin kuluttua pieni kisu käpertyi minun ja peiton väliin sohvalle.



Keväällä kahvilakerhoiltiin kaikkialla, ja sain rakastua jokaiseen uuteen ystävääni palavasti. Sain myös perustaa kerhot sekä Tampereelle että Jyväskylään, muitakin kaupunkeja ollaan yritetty saada innostumaan, mutta toistaiseksi vielä laihoin tuloksin.







Hihi niku on ihana.



Toukokuussa oli yksi vuoden parhaista päivistä: pidimme kahvilakerhon kanssa omaa bagel-ravintolaa Vallilassa. Leivoimme sata bagelia, jotka menivät lopulta parissa tunnissa.





Kesän alussa minun veljestä tuli ylioppilas. Teimme hullun kakun niin kuin tapanamme on.





Sitten kesällä minut valittiin Metropoliaan opiskelemaan insinööriksi. Olin ollut maaliskuusta asti sairaslomalla ahdistuneisuushäiriöni vuoksi, joten tieto tulevista opiskeluista sekä hirvitti että innosti. Kesä meni oikeastaan kokonaan Tuutsun kanssa pihalla seikkaillessa. Välillä tietysti eksyin muuallekin, mutta kyllä Maunula oli meidän oma kesäparatiisimme.





Syksyllä koitti koulu. Oli #kutsumua, oli Tallinna, oli kahvilakerhot. Oli hyvä olla.





Jossain vaiheessa syksyä kävi ilmi, että isä ja äiti eivät pian enää olisi isä ja äiti. Masensi ja masentaa edelleen. Koulunkäyntini kärsi, mutta onneksi oli ihania ihmisiä molemmin puolin opettajan pöytää. Olen monelle sanonut, että ei tämä ole surullista, tämä on vain haikeaa, ja olen edelleen samaa mieltä. En osaa nyt kirjoittaa tästä enempää, mutta halusin ehdottomasti mainita asiasta - se oli kuitenkin ihan valtavan iso osa tätä vuotta.

Ja nyt on taas kiva jatkaa iloisempiin aiheisiin.

Kuten villatakkileiriin.

Oi villatakkityttöni.








Järjestimme leirin Pälkäneellä. Kokkasimme valtavan määrän ruokaa, nauroimme valtavan määrän nauruja ja tutustuimme valtaavan määrään (20) uusia ihmisiä. Rakastan järjestää näitä hassuja kerhojani ja leirejäni, silloin olen omimmillani. Minua harmittaa ihan hirveästi, että loppuvuosi meni minun osaltani peiton alla itkien ja koulutöitä tehden - olisin halunnut jaksaa järjestää enemmän. Mutta kevät koittaa taas ja valo tulee takaisin, ehkä sitten taas tekee mieli laskea miten paljon tuorejuustoa kaksikymmentä tyttöä voi viikonlopun aikana kuluttaa.








Joulu tuli ja joulu meni. Se ei tänä vuonna oikein jaksanut kiinnostaa ja lopulta siitä tulikin ehkä kivoin joulu moneen aikaan: kun ei odottanut liikoja, oli kaikki jotenkin raikasta ja kivaa.

Nyt jääkaapissa on hyytymässä uuden vuoden kakku. Joten, kiitos 2014, olit hyvä vaikkakin välillä ihan paska.

Kiitos Tuutsusta, Nikosta, Helsingistä, Eveliinasta ja Johanneksesta, kaikista muista ihmistä, koulusta, kymmenistä päiväunista, kahvilakerhoista ja villatakkitytöistä - sillai oikeastaan ihan kaikesta.



Ja ensi vuonna lupaan voida paremmin, blogata enemmän ja nukkua päiväunia ilman syyllisyyttä.

villatakkityttöjen joulukalenteri: viimeinen luukku

torstai 25. joulukuuta 2014

Villatakkitytöt ovat pitäneet aivan ihanaa joulukalenteria koko joulukuun. Teen huomenna teille vielä sellaisen ison linkkopostauksen kuvien kanssa niistä luukuista! Mutta, sitten minä menin ja feilasin viimeisenä päivänä: jouluaattona - toivottavasti saan anteeksi ja jaksatte vielä näin joulupäivänä kuulla minun joulukuustani.



Olen ollut hirveän väsynyt. Joulu on pelottanut minua ihan tosi paljon: tämä on ensimmäinen joulu kun isä ja äiti ovat eri osoitteissa. Mutta, nyt on joulupäivä ja me siis selvisimme.

Kirjavinkki: älkää ostako Zoe Suggin kirjaa. Minä rakastan Zoea yli kaiken, mutta tämä kirja oli surkea (tosin tiedän että 16 vuotias minä olisi rakastanut sitä) - ja niin, eihän Zoe tätä ole edes itse kirjoittanut.



Minun jouluun kuuluu Kauneimmat joululaulut, tänään on vuorossa tämän joulun kolmannet Raision kirkossa. Meidän kotimme koristui ihanalla kisuviirillä, joka löytyi Tukholman Gamla stanista. Miten tämän saisi muutettua sellaiseen ympärivuotiseen muotoon?



Pehmeä piparikakku ja Tallinnan vanha kaupunki. Molemmat hurmaavia ja lämpimiä.



Tallinnasta palatessa Tuutsu oli protestoinut joulua pudottamalla huonekuusen ikkunalaudalta lattialle. Onneksi on muuten niin ihana ja reipas kisu, ettei voi vaan mitenkään olla vihainen.

Ja Tuutsu on ihan oikeasti ihanan reipas kisu: aatonaattona matkustimme junalla Turkuun ja minun pieni neitini makoili tyytyväisenä keskellä käytävää ja tutustui pikkukoiriin. Täällä äidin uudessa kodissa on ollut kymmeniä uusia koloja, joita tutkia. Paras paikka on kuitenkin kylpyamme.



Ja miaumiau, tässä Tuutikki joulurusetin kanssa. Paljon nameja ja maitoa, rapsutuksia ja päiväunia. Tuutsu sai lahjaksi rapisevia lintuja ja minä ainakin teetä, pipon, pyyhkeitä ja Even valitsemat Macin luomivärit.

Ihan parhaita viimeisiä jouluisia päiviä ihan jokaiselle. Kiitos, että olette tämänkin vuoden jaksaneet pysyä minun matkassani maailmankaikkeuteen. Jatketaanhan vielä ensi vuonnakin?

(Eilinen luukku oli ihanan Karoliinan.)

soft gingerbread cake

tiistai 16. joulukuuta 2014



Kahvilakerhossa tuhottiin eilen ihanista ihanimman Linda Lomelinon soft gingerbread cake with cream cheese frosting and sugared cranberries.

Kakusta tuli sekä paras kakku, jonka olen koskaan tehnyt, mutta myös paras kakku, jota olen ikinä maistanut! Taikinaan käytin kokonaisen pussin piparkakkumaustetta ja paistoin pohjat paperisissa piirakkavuuissa. Joulupukki voisi tuoda sellaisen hyvän kakkuveitsen, jolla tasoittaa uunissa vähän kohonneita kakkuja... ja sitten sellaisen pyörivän alustan, jonka kanssa kuorruttaa kakkuja.

Tämä kakku on ihan mieletön joulukakku ja hyvä vaihtoehto sille glögijuustokakulle jos ei niin pidä glögistä. Tai sitten voi tietenkin tehdä molemmat.

Minun loma alkoi perjantaina. Olen lukenut jo kaksi kirjaa, paistanut mallasleipiä, leiponut kakkuja ja häätänyt Tuutsua vaahtokarkkitehtaani luota. Huomenna lähdemme vielä Tallinnaan ja kohta onkin jo sitten kesä.

ps joulupukki! saa tuoda myös lindan kameran ja kuvaustaidot

villatakkityttöjen joulukalenteri: turkulainen joulu

lauantai 6. joulukuuta 2014

Pitkästä aikaa Turun maisemissa!

Meillä on villatakkityttöjen kanssa tälläinen joulukalenteri menossa. Piti jo aiemmin vinkata, mutta jäi ihan kokonaan. Ensimmäinen luukku oli Emmin ja seuraavaksi vuorossa oli Eerika. Sitten ihana Kerttuli jakoi mausteisen banaanileipäkakun ohjeen ja neljäntenä päivänä Jenna kertoi Tampereen joulutapahtumista - tekisi mieli itsekin lähteä sinne vielä ennen joulua. Eilen Mira jakoi muutaman ihanan lahjaidean ja tänään on vihdoin minun vuoroni: turkulainen joulu!

Olin Helmin luona yötä ja yhdessä lähdimmekin katsomaan Plaekän pop up-kauppaa Eerikinkadun ja Kristiinankadun kulmassa. Ihastuin Sandqvistin leijonankeltaiseen reppuun, mutta kukkaro venyi vain Polkka Jamin joulukortteihin.






Turussa kannattaa kuulemma käydä nyt myös toisessa pop up -joulukaupassa, Pop Å:ssa.



Sitten on aina tietenkin yksi minun henkilökohtaisista Turku-suosikeistani: Pieni Kirjapuoti. Kisutyynyjä, kirjoja ja valtava valikoima postikortteja - ja nykyään vielä kivannäköinen kahvilakin siinä samassa!









Me kävimme myös Mikaelinkirkossa kuuntelemassa Turun yliopiston kuoron joulukonserttia. Tuota konserttia en tietenkään enää voi suositella tälle vuodelle, mutta kuten Helmillekin vinkkasin, kannattaa ihan ehdottomasti mennä Mikaelinkirkon yöllä järjestettäviin kauneimpiin joululauluihin. Kyyneleetkään ei ole kaukana kun koko kirkosta sammutetaan kynttilöitä lukuunottamatta valot ja lauletaan yhdessä Maa on niin kaunis. 



Ja sitten on tämä nyt jo kaiketi turkulaisille vanha juttu: Tiirikkala.

Juuri sopivan makea kaakao, ihana miljöö ja tiskistä olisi voinut maistaa ihan kaikkea. Ei tietenkään niin kuin Bossaliina (jota siis edelleen ikävöimme), mutta kyllä täälläkin mielellään istui.

Muita jouluisia Turku-vinkkejä: Vanhan Suurtorin JoulumarkkinatGagguiSammakon kirjakauppaAboa Vetuksen museokauppaKauppahalli ja Fabbes Cafe.

Huomenna joulukalenteri-vuorossa on Janita sittenkin Iituliina. Linkkailen vielä muutkin luukut tänne myöhemmin!

Nyt oikein hyvää itsenäisyyspäivää, kenelleköhän on tänä vuonna kivoin mekko?