Logomo: Turku valokuvissa

Mentiin Logomoon tuon kahvilan perässä, mutta eihän se mitään auki ollut. Ärsytti - niin hieno tila tyhjillään siellä! Mutta pistäydyttiin näyttelytilaan kuitenkin, ja oi, siellä oli niin mukava pyöriä Roosan kanssa ja jutella kivoja.

Näyttelyyn oli kerätty kuvia Turusta 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Kävimme kultturellin keskustelun valokuvauksen luonteen muuttumisesta viimeisen sadan vuoden aikana. Noista potreteista on joskus maksettu valokuvausliikkeille suuria summia, ja siksi ne ovat olleet harvinaista herkkua. Ja nyt me, vuonna 2012, kuljemme iPhonet koko ajan kuvausvalmiudessa, ikuistamassa niinkin pieniä asioita, kuin värikästä julisteseinää. Ja niin, järjestelmäkameraa ei viitsi kaivaa laukusta!

Valokuvat olivat täynnä muistoja, herättivät keskustelua ja ihastuttivat aitoudellaan. Niin mielenkiintoisia ne olivat, että saattoi hyvillä mielin antaa anteeksi repsottavat tarratekstit noissa väliseinissä. Vaikkakin ne huomatessaan alkoi katsella myös muita ikäviä kolhuja ja tahroja.

Mutta niin, tämä oli, kummallista kyllä, ensimmäinen visiittini Logomoon. Eikä kovinkaan paljoa hyvää sanottavaa jäänyt. Koko ympäristö on sotkuinen työmaan jäljiltä, parkkipaikka surullisen näköinen hiekkakenttä, missään ei oikein ollut selkeitä opasteita ja kahvila oli kuin hylätty designtaivas. Henkilökunta ei tainnut sanoa meille sanaakaan vaikka "museokaupassakin" pyörimme.

Ehkä parin käyntikerran jälkeen osaisin olla positiivisempi. Ymmärrän toki ettei Logomo ole vielä kokonaan valmis, mutta kyllä keskeneräisyydenkin voi tehdä edes jokseenkin kauniisti ja siististi, luvataanhan tuon keskuksen olevan "kuin pysähtymätön virta, jonka energia on kenen tahansa ladattavissa".

Turku valokuvissa -näyttely
27.4.-29.7.2012, Logomo