Olen aina ollut arjen puolesta puhuja, en suuremmin välitä juhlista tai matkoista, mutta haluan arkeni olevan värikästä. Ja vaikka tämä ajatus on ollut minussa jo kauan, niin olen tänä keväänä huomannut herääväni siihen onnen tunteeseen ihan oikeasti, ihan täsmälleen juuri siinä hetkessä. Ei minulla ennen sellaisia tunnetiloja ollut.
Uskon, että kaikki se on tämän välivuoteni ansiota. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, päässyt tutustumaan työelämään, saanut omistaa aikaa itselleni ja henkiselle terveydelleni (olisiko kesällä sitten liikuntaan hurahtamisen vuoro?) ja ennen kaikkea alkanut ymmärtää, mitä ihan oikeasti haluan elämässäni tehdä.
Olen ymmärtänyt, että minun paikkani on kaupungissa, sillä tarvitsen ympärilleni asioita, inspiraatiota, kahviloita, ystäviä ja ääniä. Olen ollut niin valtavan onnellinen siitä marras-joulukuisesta työpestistäni - mitä kaikkea se onkaan mahdollistanut tänä keväänä! Olen saanut ostaa bussikortteja!
Raha mahdollisti myös sen, että pääsin muokkaamaan vaatekaappiani. Ehkä siihen meni muutama sata euroa, jolla olisi voinut tehdä jotain järkevämpää, mutta minunlaiselle ihmiselle uudet, mukavat ja omannäköiset vaatteet ovat tehneet niin hyvää.
Mutta niin, tässä sitä rakastamaani arkea parilta viime viikolta. Mitä tykkäätte tuosta ensimmäisen rivin muotokuvasta? Se olen minä! Sain tuon postissa valkovenäläiseltä kirjeystävältäni Marylta, ja minusta se on niin upea. Täytyy vielä yrittää löytää siihen jonkinlaiset kehykset kirpparilta.
Kupittaan Cittarissa on Turun paras valikoima kaikkia vähän erikoisempia tuotteita, ja niitä on kiva testailla kun välillä sinnekin päin sattuu eksymään. Toisella rivillä näkyvä limppari on amerikkalaista ja maistui niin täydellisen hedelmäiselle!
Uskon, että kaikki se on tämän välivuoteni ansiota. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, päässyt tutustumaan työelämään, saanut omistaa aikaa itselleni ja henkiselle terveydelleni (olisiko kesällä sitten liikuntaan hurahtamisen vuoro?) ja ennen kaikkea alkanut ymmärtää, mitä ihan oikeasti haluan elämässäni tehdä.
Olen ymmärtänyt, että minun paikkani on kaupungissa, sillä tarvitsen ympärilleni asioita, inspiraatiota, kahviloita, ystäviä ja ääniä. Olen ollut niin valtavan onnellinen siitä marras-joulukuisesta työpestistäni - mitä kaikkea se onkaan mahdollistanut tänä keväänä! Olen saanut ostaa bussikortteja!
Raha mahdollisti myös sen, että pääsin muokkaamaan vaatekaappiani. Ehkä siihen meni muutama sata euroa, jolla olisi voinut tehdä jotain järkevämpää, mutta minunlaiselle ihmiselle uudet, mukavat ja omannäköiset vaatteet ovat tehneet niin hyvää.
Mutta niin, tässä sitä rakastamaani arkea parilta viime viikolta. Mitä tykkäätte tuosta ensimmäisen rivin muotokuvasta? Se olen minä! Sain tuon postissa valkovenäläiseltä kirjeystävältäni Marylta, ja minusta se on niin upea. Täytyy vielä yrittää löytää siihen jonkinlaiset kehykset kirpparilta.
Kupittaan Cittarissa on Turun paras valikoima kaikkia vähän erikoisempia tuotteita, ja niitä on kiva testailla kun välillä sinnekin päin sattuu eksymään. Toisella rivillä näkyvä limppari on amerikkalaista ja maistui niin täydellisen hedelmäiselle!
:> oon täysin samaa mieltä, arjesta siis! en vain voi ymmärtää sellaista elämää, jossa eletään viikonlopuille ja lomapäiville, kun jokaiseen päivään saisi tuotua juttuja, jotka tuo todellisemman onnen.
VastaaPoistaniin, arki on onnea. ja onnea on myös lukea toisten (sinun) onnesta.
Sun arkes näyttää todella kauniilta, on mahtavaa että osaat luoda ympärilles niin visuaalisesti miellyttävän ympäristön! :)
VastaaPoista