Tänään on ollut jotenkin vaikea päivä. Kävin aamulla kivalla lenkillä, mutta ulkoa palatessa jouduinkin lukemaan närkästystä herättäneen sähköpostin. Tulipahan taas muistutettua itseään ja sydäntään siitä, että vaikka saatan kyllä olla valmis tähän tälläiseen perusarkeen, ruuanlaittoon, lenkkeilyyn ja kissanvessan siivoamiseen, niin heti kun joku ei menekään sulavasti, nousee pala kurkkuun ja kyyneleet silmiin - lamaannuttavinta on se ajatus, joka huutaa pään sisällä, että kannattaiskohan sun hei vaan jäädä kotiin, jospa ne kirjottais sulle eläkepaperit ja voisit vaan leipoa sämpylöitä ja nukkua päiväunia ja perustaa yhdistetyn paperikaupan ja juustokakkukahvilan, mut ethän sä nyt siihenkään pystyisi, ei kyllä kannata mitään kouluja tai työpaikkoja edes yrittää.
Sitten sitä nukkuu ne päiväunet, syö perunamuusia ja lähtee ovesta ulos. Minähän selviän, perkele sentään, enkä anna kenenkään, varsinkaan itseni väittää, ettenkö osaisi, pystyisi ja jaksaisi. Minä saan menestyä omalla tavallani. Minä saan nauraa ääneen elokuvateatterissa, leikkiä bussissa olevani musiikkivideon pääroolissa ja haluta salaa stand up -koomikoksi. Minä saan kirjoittaa, luoda ja olla sekä samaa että eri mieltä. Saan seikkailla ja silti rakastaa mennä ennen kymmentä nukkumaan. Saan olla minä ja saan olla suoristamatta tukkaa.
(Ja saan olla minä vaikka joskus suoristaisinkin.)
Sitten sitä nukkuu ne päiväunet, syö perunamuusia ja lähtee ovesta ulos. Minähän selviän, perkele sentään, enkä anna kenenkään, varsinkaan itseni väittää, ettenkö osaisi, pystyisi ja jaksaisi. Minä saan menestyä omalla tavallani. Minä saan nauraa ääneen elokuvateatterissa, leikkiä bussissa olevani musiikkivideon pääroolissa ja haluta salaa stand up -koomikoksi. Minä saan kirjoittaa, luoda ja olla sekä samaa että eri mieltä. Saan seikkailla ja silti rakastaa mennä ennen kymmentä nukkumaan. Saan olla minä ja saan olla suoristamatta tukkaa.
(Ja saan olla minä vaikka joskus suoristaisinkin.)
You go girl! :) Amen!
VastaaPoista:)
PoistaSun pitäis kirjoittaa kirja!! Ihana kirjoitustyyli!
VastaaPoistakirjan nimi olisi: tarinoita postikorteista, aikaisista aamuista ja siitä mitä on olla vahva
Poistasitten siinä olisi runoja, kuvia, villasukkaohjeita, askarteluvinkkejä ja kehoitus jaksaa eteenpäin
Just näin! Päiväunet tekee ihmeitä.
VastaaPoistapäiväunet pelastaa!
Poistatavattoman tuttua se, että kaikki on hyvin kunnes yksi tai kaksi pienen pientä tai tavanomaisen kokoista vastoinkäymistä tulee vastaan ja samalla hetkellä tuntee taas menettävänsä kaiken toimintakyvyn, onnen, ilon ja elämänhallintataidot. ne vaan lipuu pois. mutta onneksi aina on pakko selvitä ja selviää niistäkin hetkistä. tykkään ihan älyttömästi sun blogin uuden tyyppisestä linjasta. nää asiat, tunteet ja kaikki tää avoimuus omista ongelmista ja arkipäiväisten asioiden kanssa kamppailemisesta on varmasti monille (kuten mulle) tosi samaistuttavia asioita ja just ne ihmiset varmasti kaipaakin sitä samaistuttavuutta. ja sitä tunnetta ettei ole yksin, ainoita ja että kaikesta tästä voi selvitä, säkin selviät ja elät päivä kerrallaan. nää on asioita, joista mielelläni itsekin kirjoittaisin enemmän, mutta jostain syystä vedän oman blogini yksityisyyden rajan näitä ennen. onneksi joku kuitenkin kirjoittaa, kiitos sulle <3 olet varmasti aivan ihana tyttö ja jaksat vielä jonain päivänä tehdä kaiken mitä ikinä haluat ! <3
VastaaPoistamä muistan aina lukioajoilta miten yhtenä aamuna en saanut penaalia reppua pakatessa ensimmäisellä kerralla kiinni - rationaalinen ratkaisu olisi ollut siirtää kynä pois vetoketjun välistä, kun taas minun aivojeni ratkaisu oli alkaa itkeä, hyväksyä että tämä on nyt aivan paska päivä ja mennä takaisin peiton alle.
Poistaihanaa että tämä vähän uudistettu linja herättää just noita tunteita mistä puhuit, siihen pyrinkin! en jaksa yhtään näitä elämä-on-täydellistä-bloggaajia jotka aina jaksaa käydä kaupassa, laittaa pyykit ja treenata - ihan tosi kiva jos oikeasti ovat aina menossa ja hyvillä mielin mutta kenen elämä oikeasti on sellaista? minun on ainakin kaukana siitä ja tiedän etten ole yksin. siksi mun ja meidän pitää avata suumme ja sanoa ääneen että näinkin on mahdollista kokea tämä maailma. ja jos edes yksi samojen asioiden kanssa kamppaileva tyttö tai poika eksyisi lukemaan näitä oodejamme maailmalle ja löytäisi niistä jotain uutta elämäänsä, on kaikki tämä ikävä ollut sen arvoista, eikö?
olen koko viimeiset viisi vuotta kirjoittanut näistä jutuista aika suoraan, mutta on kyllä totta että nyt olen löytänyt jonkun ihan uudenlaisen otteen. helpotti paljon kun siirsin kaikki vanhat jutut piiloon. ehkä joskus vielä alan nostella sieltä kohokohtia, mutta sen aika ei ole vielä.
sinä olet varmasti myös aivan ihanista ihanin tyttö ja yhdessä jaksamme kaiken mitä ikinä haluammekaan!