Minulle leskenlehdet, pääskyset tai harjatut kadut eivät tuo kevättä, eivät ainakaan samalla tavalla kuin Euroviisu-viikko glittereineen, konfetteineen ja kyyneleineen. Tiistaina oli siis korkea aika juhlia kevättä pitämällä viisukatsomo Eveliinan luona. Euroviisuissa musiikkiakin tärkeämpää on ruoka, ihmiset ja nauru, ja voi että, niitähän meillä riitti.
Rakastan viisuja yli kaiken. Rakastan kuinka Eurooppa saa edes yhden viikon ajan oikeasti olla yhtä, jakaa saman jännityksen ja ilon, sen saman hyvän olon. Näiden kisojen motto, building bridges, kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kun tiistaina katselin Conchita Wurstia, hänen vilpitöntä aitouttaan, hänen rajatonta rakkauttaan ja ennen kaikkea hänen sanattomaksi jättävää lempeyttään, siltojen rakentelu ei enää tuntunutkaan niin typerältä ja mahdottomalta ajatukselta vaan sittenkin yhteiseltä tavoitteelta ja haasteelta; yhteiseltä matkalta, johon meidät kaikki on kutsuttu mukaan.
PS: Yritin tehdä sokerittoman juustokakun, mutta sainkin vain sydämeeni uuden elämänohjeen, jota jakaa tuleville sukupolville: kaikkea saa ja pitää yrittää, kaikkea paitsi sokeritonta juustokakkua. (Tässä olisi hyvä alku kirjalle!)
Rakastan viisuja yli kaiken. Rakastan kuinka Eurooppa saa edes yhden viikon ajan oikeasti olla yhtä, jakaa saman jännityksen ja ilon, sen saman hyvän olon. Näiden kisojen motto, building bridges, kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kun tiistaina katselin Conchita Wurstia, hänen vilpitöntä aitouttaan, hänen rajatonta rakkauttaan ja ennen kaikkea hänen sanattomaksi jättävää lempeyttään, siltojen rakentelu ei enää tuntunutkaan niin typerältä ja mahdottomalta ajatukselta vaan sittenkin yhteiseltä tavoitteelta ja haasteelta; yhteiseltä matkalta, johon meidät kaikki on kutsuttu mukaan.
PS: Yritin tehdä sokerittoman juustokakun, mutta sainkin vain sydämeeni uuden elämänohjeen, jota jakaa tuleville sukupolville: kaikkea saa ja pitää yrittää, kaikkea paitsi sokeritonta juustokakkua. (Tässä olisi hyvä alku kirjalle!)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti