Tässä ihan vain muutama kuva eilisiltä kesteiltä. Leivoimme siis perjantai-iltana yhden satsin bageleita, mangojuustokakun ja tuon maitosuklaisen täytekakun. Minä pidin sokerittomuudestani kiinni, tosin pari kertaa jouduin leipoessa maistamaan täytteitä varmistaakseni oikean maun. Niistä muutamasta teelusikallisestakin tuli tosin ihan oksettava olo, tuntui ihan oudolta ajatukselta, että ennen olisin jättänyt kulhon pohjalle ison kerroksen täytettä ihan vain herkutteluun. Joten, tämä juttu kai oikeasti toimii ja olen siitä aivan äärimmäisen iloinen.

En jotenkaan vielä oikein käsitä, että huomenna tosiaan koittaa kesäkuu. Kesäksi on luvassa paljon opintoja, seikkailuja, päiväunia, pyöräretkiä, hulluja määriä smoothieita ja paljon Tuutsun kanssa hengailua.
 

kuulumisia

Ehtipä taas vierähtää aikaa edellisestä postauksesta, mutta täällä ollaan kyllä edelleen!

Me voitimme Nikon kanssa ISIC:in kilpailun, jonka ansiosta päästään jo parin viikon päästä viikonlopuksi Kööpenhaminaan testailemaan paikallisia opiskelijaetuja ja näkemään tanskalaista elämänmenoa. Melkein itken onnesta - kevät oli molemmille ihan hirveän raskas ja nyt yhtäkkiä saimmekin mahdollisuuden lähteä pienelle reissulle, vielä sopivasti meidän vuosipäiväviikonloppuna! Köpis-vinkkejä otetaan siis vastaan: mitä ehtii pitkässä viikonlopussa (olemme siis siellä jo perjantaiaamusta)? Mitä kannattaa ihan ehdottomasti käydä katsomassa, entä mistä saa kaupungin kauneimmat postikortit?

Täältä näkee meidän hakuvideon, joka ikävä kyllä vähän mössääntyi tuolla sivustolla, eikä kaikesta saa oikein selvää. Mutta, tykkäsin niin paljon tämän piirtämisestä ja kuvaamisesta, että tekisi mieli koittaa tehdä samalla tekniikalla muitakin videoita! Aiheiden suhteen olen vaan vähän hukassa, mutta enköhän niitäkin vielä jostain keksi.

Mitäs vielä,
ensi viikolla aloitan kesäopinnot,
siskosta tuli tänään visualisti,
leivoin juuri bageleita ja kakkuja huomisiin juhliin,
olen rakastunut Eurokankaan palalaareihin,
tänään huomasin, että oho, olen ehkä oikeasti voittamassa masennuksen,
jalkoihin sattuu koska jouduin ostamaan liian pienellä budjetilla juhlapopot
ja rakastan Helsinkiä.

Nyt kun tämä vähän outo toukokuu (tiedättekö, sairaalajakson jälkeen on aika hämmentävää olla kotona) on vaihtumassa oikeaksi kesäksi, olen jopa suunnitellut kivoja postauksia, jotka haluaisin aivan ehdottomasti kirjoittaa. Haluan ainakin kertoa millaista on ollut olla kuukausi ilman sokeria ja millaisilla mielillä jatkan sokerittomuuttani ainakin sinne elokuuhun asti. Kööpenhamista tulee tietenkin paljon kuvia ja ajatuksia, ja sitten haluaisin myös ehkä kajota vähän vanhan blogin postauksiin ja kirjoittaa muutaman kokoelmapostauksen menneiltä vuosilta.

Ja isoimmaksi projektikseni otan ehdottomasti Helsinki-oppaan kokoamisen. Haluan kirjoittaa nimenomaan niille, jotka tulevat tänne vaikka päiväksi tai viikonlopuksi - keskittyen ruokaan, söpöilyyn, postikortteihin ja tietenkin siihen, missä saa otettua parhaimmat Instagram-kuvat. Mitäs sanotte? Onko erityistoiveita tämän suhteen?

Nyt istun vielä pariksi tunniksi Cities: Skylinesin eteen ja rakennan parit asuinalueet.
Tai ehkä menen peiton alle.

Onhan kello kohta jo yhdeksän.

siivouspäivä

Voi mikä päivä! Aamulla näytti niin ikävän harmaalta ja sateiselta, mutta onneksi luotettiin Googleen, joka sanoi, että yhdentoista jälkeen kyllä alkaa kirkastua. Ensin koluttiin Karhupuisto, josta löytyikin melkein kaikki nämä nyt esiteltävät jutut. Johannes (eli veli) löysi ihan uuden keltaisen Makian takin hintalappuineen päivineen 80 eurolla - vähän ehkä kallis kirpparitavaraksi, mutta mieletön löytö kuitenkin.

Hesburgerin jälkeen kierrettiin vielä Espa ja Ruttopuisto. Koko ajan teki vaan mieli toistella, että hei tyypit, täällähän on kesä.
 

Tässä Niko selaa puhelintaan ja kantaa minun adaptoimaani avokadon tainta. Baggun pilkkureppu taas on ollut haaveissa monta vuotta ja nyt löytyi vitosella, aaaaaaa.



Pilkkupaita oli kaksi ja punainen Monki-neule yhden euron.



Vihreät kengät maksoivat viisi euroa ja ovat oikeastaan kuin uudet. Talven aikana tulleet kilot menivät ensimmäistä kertaa nyt jalkoihin asti, ja kaikki vanhat kesäkengät saavat nyt olla kaapissa ainakin ensi kesään asti.

Punainen kangaspala oli euron, Salaisuuksien Saari kaksi (tällä saatiin Nikon tyytyväisyys taattua koko kuudeksi tunniksi :D) ja teemuki myös kaksi euroa.

Nyt pitää juosta bussiin ja Euroviisujen luo!

euroviisuista ei päivääkään

Minulle leskenlehdet, pääskyset tai harjatut kadut eivät tuo kevättä, eivät ainakaan samalla tavalla kuin Euroviisu-viikko glittereineen, konfetteineen ja kyyneleineen. Tiistaina oli siis korkea aika juhlia kevättä pitämällä viisukatsomo Eveliinan luona. Euroviisuissa musiikkiakin tärkeämpää on ruoka, ihmiset ja nauru, ja voi että, niitähän meillä riitti.

Rakastan viisuja yli kaiken. Rakastan kuinka Eurooppa saa edes yhden viikon ajan oikeasti olla yhtä, jakaa saman jännityksen ja ilon, sen saman hyvän olon. Näiden kisojen motto, building bridges, kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta kun tiistaina katselin Conchita Wurstia, hänen vilpitöntä aitouttaan, hänen rajatonta rakkauttaan ja ennen kaikkea hänen sanattomaksi jättävää lempeyttään, siltojen rakentelu ei enää tuntunutkaan niin typerältä ja mahdottomalta ajatukselta vaan sittenkin yhteiseltä tavoitteelta ja haasteelta; yhteiseltä matkalta, johon meidät kaikki on kutsuttu mukaan.



PS: Yritin tehdä sokerittoman juustokakun, mutta sainkin vain sydämeeni uuden elämänohjeen, jota jakaa tuleville sukupolville: kaikkea saa ja pitää yrittää, kaikkea paitsi sokeritonta juustokakkua. (Tässä olisi hyvä alku kirjalle!)

reppuni sisältö

Olimme tänään Even kanssa Itiksessä etsimässä paria lahjaa ja hipelöimässä jokaista Eurokankaan kangasta. Apteekissa aloin etsiä Kela-kortin sisältävää lompakkoa repustani ja huokailin syvään näille aarteille, joita ilmeisesti on aivan pakko kuljettaa mukana. Siksi innostuinkin tekemään kaiketi koko viisivuotisen blogihistoriani ensimmäisen laukun sisältö -postauksen. Reppu on vanhempaa Marimekkoa, ja sen on löytänyt äiti vähintäänkin kymmenen vuotta sitten kirpputorilta. Alkuperäisen nyörin olen kuluttanut puhki, ja tuon pitsin piti alunperin olla vain väliaikainen ratkaisu - ei ihan hirveän kätevä, mutta onpahan ainakin söpö.

(Lempparini on tuo leffateatterissa reppuun pudonnut pippurirengas, joka ei ollut mennyt edes rikki. :-D)
 

passi- ja matkakorttikotelot - Paperchase / kukkaro - Marimekko.

huulijuttu, Revlon / käsivoide, Burt's Bees.

lempikynä, tilaan näitä aina sopivan paketin ebaysta / masking sticker set, ebay.

leffaliput ja pippurirengas perjantailta / kuitteja / yksi särkylääke

toinen masking sticker set, eBay / teipit, Etsy

kukallinen kansio, kirppari / söpöt lipputarrat, Lagerhaus

lempitussit, PaperMate (sain redditin stationary exchangessa) / yksi lempikynä lisää, eBay

Marimekon pikkulaukku, kirppari / punainen lompakko, Bijou Brigitte / Tangle Teezer

ponnari / huulirasva, Burt's Bees / purkkaa / kuitteja / haarukoita

puhelin on Note 3, rikki rakastettu

kaksi kangaskassia

sekä huivi että aurinkolasit, montamontamonta vuotta sitten H&M

sormikkaat, Prisma

lauantaiseikkailua keväthelsingissä

Mukana parhaat tytöt, joka puolella lippuviirejä, kirpputoripöytiä ja ihmisiä kesävaatteissa. Puu-Vallila ja Arabianranta tarjosivat parastaan, ja ainoaksi harmituksen aiheeksi jäi tämä Ravintolapäivä - liian moni myy pakastepullaa, hot dogeja kaupan sämpylöillä ja keksejä suoraan paketista vain ylimääräistä rahaa helposti tienatakseen. Ainakin minulta menee silloin viehätys koko konseptiin, ja se on niin väärin kaikkia niitä ihania ravintoloita kohtaan, joita on suunniteltu kuukausia, joita varten on leivottu ja valmisteltu koko alkuviikko ja joita muistellaan ystävien kanssa vielä pitkään.

Muttamutta, löysin tosi kivoja juttuja sekä Vallilasta että Arabianrannasta. Täytyykin esitellä niitä paremmin vaikka jo huomenna!

heikkojen hetkien vahvuudesta

Tänään on ollut jotenkin vaikea päivä. Kävin aamulla kivalla lenkillä, mutta ulkoa palatessa jouduinkin lukemaan närkästystä herättäneen sähköpostin. Tulipahan taas muistutettua itseään ja sydäntään siitä, että vaikka saatan kyllä olla valmis tähän tälläiseen perusarkeen, ruuanlaittoon, lenkkeilyyn ja kissanvessan siivoamiseen, niin heti kun joku ei menekään sulavasti, nousee pala kurkkuun ja kyyneleet silmiin - lamaannuttavinta on se ajatus, joka huutaa pään sisällä, että kannattaiskohan sun hei vaan jäädä kotiin, jospa ne kirjottais sulle eläkepaperit ja voisit vaan leipoa sämpylöitä ja nukkua päiväunia ja perustaa yhdistetyn paperikaupan ja juustokakkukahvilan, mut ethän sä nyt siihenkään pystyisi, ei kyllä kannata mitään kouluja tai työpaikkoja edes yrittää.
 

Sitten sitä nukkuu ne päiväunet, syö perunamuusia ja lähtee ovesta ulos. Minähän selviän, perkele sentään, enkä anna kenenkään, varsinkaan itseni väittää, ettenkö osaisi, pystyisi ja jaksaisi. Minä saan menestyä omalla tavallani. Minä saan nauraa ääneen elokuvateatterissa, leikkiä bussissa olevani musiikkivideon pääroolissa ja haluta salaa stand up -koomikoksi. Minä saan kirjoittaa, luoda ja olla sekä samaa että eri mieltä. Saan seikkailla ja silti rakastaa mennä ennen kymmentä nukkumaan. Saan olla minä ja saan olla suoristamatta tukkaa.

(Ja saan olla minä vaikka joskus suoristaisinkin.)

tämän viikon parhaat!

Alkuviikon parhaimmat:

1. Yhdestoista päivä ilman sokeria. Enää ei oikeastaan edes tee mieli suklaata, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Sen sijaan olen alkanut tunnistaa arjessani niitä hetkiä jolloin ennen olisin poikennut tai varta vasten lähtenyt suklaahyllylle. Ylipainostani saa tietenkin syyttää myös sitä kamalaa lohtusyömistä, mutta tässä reilun viikon aikana olen ymmärtänyt miten suuri osa niistä suklaapatukoista on oikeasti ostettu vain tavan vuoksi. Bussi tulee vasta viiden minuutin päästä, on kivempi kyllä istua junassa suklaan kanssa, entä jos joudunkin odottamaan Huopalahdessa kymmenen minuuttia, pakko maistaa tätä uutta makua, hirveen tylsä olisi ilman suklaata kävellä nämä pari sataa metriä kaupalta kotiin, siellä on vastassa ne rappusetkin!

2. Aamut! Tuutsu herättää minut aina aamuyöstä ruokakaapille, ja nyt parina aamuyönä olenkin keittänyt itselleni aamupuurot ja virkannut torkkupeiton palasia jonkun hirveän Netflix-realityn parissa. Meillä on muutenkin vähän sellainen systeemi, että minun oma aikani on aamuisin ja Nikon taas sitten yhdeksän jälkeen illalla - tälläisille kotihiirille aika hyvä systeemi!

3. Zooplus-tilausta tehdessä tulee aina valittua ruuan lisäksi jotain pientä uutta, ja tällä kertaa löysin Cat Dancerin - rautalanka, jonka päässä on muutama pahvin pala. En meinannut uskoa noita muiden kirjoittamia arvosteluja, mutta niin vaan kävi meilläkin, että tästä tuli oitis uusi lempilelu.

4. Myllärin Hurjan Viljainen Sämpyläjauho - tuli ihan parhaat sämppärit, nam nam.
 

Loppuviikon parhaimmat:

1. Huomenna tulee Pitch Perfect 2 teattereihin, aca-mazing!

2. Viikonloppuna on Puu-Vallilan pihakirppikset, Ravintolapäivä ja Arabiarannan katufestivaali, paljon seikkailua siis luvassa! Tänään oltiin kahvilakerhotyttöjen kanssa Roihuvuoren Hanami-juhlassa, joka oli kyllä aikamoinen pettymys, odotettiin sellaista hentoa japanilaista juhlahumua eikä pikkukylän markkinakojuja ja makkaraa.

3. Haleja Tuutsun ja Nikon kanssa, mau mau.

ompeluilta

Olemme Even kanssa ommelleet tämän illan hänen valmistujaismekkoaan. Kuunnellaan Robinia, tietysti, ja seurataan Tuutsun puuhia parvekkeella.
 

tampere + meikkejä

Eilen noustiin Even kanssa lähijunaan ja ajeltiin suorastaan leppoisasti Tampereelle. Olin tammikuussa kirjoittanut vuolaat kiitokset Rautatieaseman Cumulus-hotellille, sillä meitä kohdeltiin Nikon kanssa niin mielettömän lempästi ja ymmärtäen kun vietimme viikonlopun kaupungissa pappani hautajaisten vuoksi - sitten meille vielä vastattiin, että he tarjoavat seuraavan hotelliyön, toivottavasti vähän iloisimmissa merkeissä!

Ja mehän otettiin Tampereesta kaikki ilo irti. Pella's cafessa sai koota itse salaattinsa ja maksaa siitä painon mukaan. Sokeriton haasteeni on jo nyt tuottanut tulosta: en saanut juotua edes zero-kolaani loppuun, huikeaa!
 

Seikkailtiin parit pikkuliikkeet läpi ja ihastuttiin erityisesti Domdomiin. Tärkein ohjelmanumeromme oli kuitenkin Eerikan kampaamo. Even tukkaa värjättiin ja leikattiin vähän enemmänkin kun taas minulta saksittiin vaan kuivat latvat pois. (Sitten tosin innostuin Eerikan mainostamasta haudehoidosta ja lettikampauksesta.)

Prinsessakampauksiemme kanssa piipahdimme vielä Muumi-museossa, joka oli paljon ihanampi kuin odotimmekaan. Haettiin vielä marketista viimeisillä aukiolominuuteilla eväät hotellipiknikille. Katseltiin niitä syöden hassuja ohjelmia televisiosta. Nukuttiin makeasti pitkät yöunet vain herätäksemme sille kuuluisalle hotelliaamupalalle.
 

Innostuin vielä kuvaamaan meikkipussin sisällön kun siihen tuli kotona valikoitua jotenkin sellaiset tämän hetken luottotuotteet.

Shampoo ja hoitoaine ovat Aussien - Briteissä sai kaksi pulloa seitsemällä punnalla. Minun onnekseni Bootsissa oli hiihtolomallamme melkein kaikessa kosmetiikassa kolme kahden hinnalla -tarjous, vielä siis sen päälle, että kaikki tuotteet ovat muutenkin halvempia kuin Suomessa. Näistä sieltä ostettuja ovat seuraavat: Maybellinen Lash Sensational -ripsiväri (ihana) ja Color Tattoo sävyssä 35 On and on Bronze (vielä ihanampi), Revlonin Lip Butter sävyssä 001 Pink Truffle (like your lips but better), Rimmelin Wake Me Up -concealer ja vielä Bourjoisin 123 Perfect -meikkivoide (saisivat tulla myös Suomen hyllyille). Concealer- ja luomivärisiveltimet ovat Ecotoolsin, silmänympärysvoide taas tuli Voi hyvin-lehden tilaajalahjana. Burt's Bees -käsirasva tuoksuu banaanijäätelöltä ja on ostettu ihan kotoisasti Stockmannilta. Eve on taas töidensä kautta saanut ja lahjoittanut eteenpäin minulle Burt's Bees -huulirasvan, Yves Rocherin eyelid primerin ja tuon Less is Moren föönaussuihkeen (!!!!!). Lumenen kulmakynä vetelee viimeisiään, kotona olisi ihana Soap&Gloryn versio, mutten ole löytänyt siihen vielä tarpeeksi isoa teroitinta.

tässä on toivo

Tänään odottelin Eveä Lasipalatsin kahvilassa torkkupeittoprojektini parissa. Viikuna-granaattiomena-rooibos oli hyvää. Kuuntelin viereisen pöydän keskustelua Teslan aurinkokennoista ja myhäilin toisen pöydän työhaastattelulle, jossa etsittiin vaaville lastenhoitajaa. Muistelin vieläkin aamupäivällä keskuspuistossa näkemääni vauvapupua. Katsoin pari Zoella-videota. Oli hyvä olla, vaikka huomenna koittava viimeinen päiväsairaalapäivä vähän jännittääkin.

Even kanssa täytettiin ristikoita Tennispalatsilla siihen asti kunnes Annie alkoi. Oli ihan meidän elokuva, voi että. Ulkona oli vielä aivan valoisaa iltayhdeksältäkin.

Siis mieti miten ihanaa on että kesä on vasta edessä.
 

sokeriton keskiviikko

Kolmas päivä ilman sokeria. Voisin syödä sokeria suoraan kilon pussista. Olen kuitenkin ihminen, jonka kaapissa on viittä erilaista siirappia.

Onneksi on Frooshit ja uutena tuttavuutena tämä Marlin smoothie.

Ja olen niin monesta paikasta lukenut, että parin kolmen viikon sokerittomuutden jälkeen pullakin alkaisi muka ällöttää.

Mitä teille kuuluu?
 

#100päivääilmansokeria

Sata päivää ilman sokeria.

Ei siis esimerkiksi yhtäkään jäätelöä ennen elokuun 12. päivää. En aio edes kävellä karkkihyllyn ohi. Syön banaania ja viinirypäleitä todennäköisesti kyllästymiseen asti. Laitan suklaarahat Froosheihin, enkä juo Nikon sokerimehuja. Sokeritonta kolaa aion juoda, ei tässä nyt ihan hulluiksi aleta kuitenkaan.

Tärkeintä tässä, ainakin minulle, on avata syitä näinkin radikaaliin ratkaisuun. Minä kärsin ahmimishäiriöstä. (Olen kirjoittanut omalla nimelläni aika monesta asiasta, mutta nämä kolme sanaa olivat selkeästi vaikeimmat tähän mennessä.) Olen kärsinyt jo monta vuotta. Kun vielä Turussa asuessani mainitsin tästä terapeutilleni, huoleni kumottiin mutta ethän sinä oksenna. Minä menin ja uskoin - ja jatkoin hullujen suklaamäärien syömistä salassa ja häpeillen. Kotimatkalla olen saattanut käydä kolmessa eri kaupassa kun en ole kehdannut ostaa haluamaani määrää yhdellä kerralla. Varsinkin Turussa asuessani leivoin pelkästään itselleni kokonaisia juustokakkuja. Takkieni ja reppujeni taskut on täynnä suklaapapereita. En voi leipoa pullaa, koska syön jo pelkästään sitä taikinaa epäterveellisen määrän. Olen useammin kuin kerran sulattanut voita ja kyllästänyt sen sokerilla ja kaurahiutaleilla. Minulla on ollut työpaikkoja, joissa olen koko iltapäivän laskenut minuutteja siihen, että pääsen lähikaupan jätskialtaalle.

Tiedän, että ahmimishäiriö ei parane pelkästään sillä, että kieltäydyn sokerista joksikin tietyksi ajaksi, sillä on myös ihan ehdottoman tärkeää, että jatkan tähän tilanteeseen johtaneita syiden käsittelyä myös oman pääni ulkopuolella. Toivon kuitenkin, että tämä lakko auttaa pääsemään irti minua monta vuotta piinanneesta sokerikoukusta. Enää muutama kilo lisää ja painoindeksini siirtyy merkittävän lihavuuden puolelta vaikeaan lihavuuteen. Minä en aio suostua siihen, en kertakaikkiaan vaan suostu. Mutta, minä en aio laihduttaa vaan keskityn nyt ensisijaisesti siihen, ettei painoni nousisi enää kiloakaan.

Haluaisin tietenkin olla laiha ja nätti ja mitävielä. Mutta kun olen aloittanut kymmeniä kertoja "paremman elämän" (ja sitten epäonnistunut siinä ihan yhtä monta kertaa), päätin, että nyt en yritä enää kertaakaan vaan alan lähestyä tätä ongelmaa hieman erilaiselta kantilta. Joten, tällä kertaa, sen sijaan, että aloittaisin kerralla juoksuharrastuksen, superterveellisen ruokavalion, ryhmäliikunnan ja vedenjuonnin, keskitän voimani vain ja ainoastaan siihen, että karsin sokerin pois arjestani.

Saan siis laittaa aamupuuroon voisilmän tai kaksi.
Saan olla tykkäämättä kuntosaleista.
Saan syödä ranskalaisia ja nakkeja päivälliseksi.
Saan olla ostamatta smoothiekonetta.
Saan mennä yhden pysäkin välin bussilla.
Saan syödä kaksi palaa sipulipiirakkaa.
Saan olla muistamatta juoda kolme litraa vettä päivässä.
Saan nukkua päiväunia.
Saan olla hurahtamatta johonkin luontaistuotekapseliin.
Saan olla olematta fitness, lifestyle ja inspiration.

Saan olla olematta koukussa sokeriin.

Sata päivää niin teen juustokakun ystävilleni.
Sata päivää niin saan kyllä syödä sokeria, mutta vain jonkun seurassa - en enää koskaan yksin peiton alla häveten.

no se kukkamekko!

Tässä olen minä, mekkoni ja Hakaniemen maalaismarkkinoilta löytynyt tomaatintaimeni. Mekko on ihana ja näyttää siltä, että sen kuuluukin olla minun vaatekaapissa. Farkkutakki, huivi ja Marimekon laukku ovat löytyneet kirppareilta, sukkahousut on Falken ja pilkkulenkkarit Niken. Ja tuntuupa jotenkin hauskalta postata tälläinen asukuva, vaikka oma ulkonäkö välillä tuntuukin aivan kestämättömältä (tästä kirjoitan joskus enemmän)!

Aamulla kierrettiin jäähallin kirppis, josta löytyi tuttuun tapaan kaikkea muuta kuin mitä lähdettiin hakemaan. Kasseihin eksyi ainakin kiva verho keittiöön, merinovillainen pipo viileisiin kesäiltoihin ja vielä uusi lautapeli kokoelmaamme kasvattamaan. Paras löytö saattoi kuitenkin olla punainen, viisikymmentä senttiä maksanut Melodican kesätakki - jos vaan saan muutamat öljytahrat irti vaikkapa sappisaippualla. Toivoa on, sillä myyjä ei kuulemma ollut edes yrittänyt irroittaa niitä.

Olen tässä viime viikon kypsytellyt ajatusta jonkinlaista sokerittomasta haasteesta. En halua laihduttaa (laihtua kylläkin höhöö), mutta kaipaan taas kerran sitä kuuluisaa parempaa oloa, ja tuntuu siltä, että nyt olisi korkea aika päästä irti sokerikoukusta ja ahmimisesta. Sain nyt onneksi lähetteen ravintoterapiaan, en vaan tiedä mahtaako sinne olla hirveä jono. Mietin, että voisin luoda itselleni #satapäivääilmansokeria-haasteen. Jos Matti Nykänen pystyi olla sata päivää ilman viinaa, niin kai minäkin nyt selviän ilman pätkiksiä, suffeleita ja suklaarusinoita.
 

ilta parvekkeella

Tästä päivästä tuli mukava ompelupäivä. Parvekkeella ei oikein riittänytkään tila tuolle 50mm-objektiiville, joten täytyy ottaa paremmat kuvat vaikkapa huomisen kirppiskierroksen lomassa. Ihana sininen kukkakangas näyttää aika lailla minulta, pakka tuota maksoi joulun alla euron jäähallin kirppiksellä.



Parvekkeella ei mekkoa siis paljoa kuvailtu, mutta muuta sitten senkin edestä. Orvokit jaksavat ihastuttaa aina joka kevät - niistä tulee mieleen aina isoäiti. Tukassa oli Primarkin pallopompula ja kasvoilla väsymyksestä huolimatta hymy. Tuutsu taas on ihastunut parvekkeella makoiluun ja sadepisaroiden, hyönteisten ja lintujen tarkkailuun.
 

Kevät tuntuu hyvältä, elämä kuitenkin vähän raskaalta. Matkaa on kuljettavana vielä niin paljon, mutta olen löytänyt lohtua siitä, että nyt ainakin kuljen eteenpäin, vaikkakin välillä hitaasti.

iltapäivä heidin kanssa

Turusta tuli minulle vanhempien viime syksyisen eron jälkeen paikka, johon en vaan yksinkertaisesti ainakaan vielä jaksa palata. Pari kertaa kävin joulukuussa, mutta tämän vuoden puolella en ole saanut itseäni pois Helsingistä.

Mutta tietenkin on ikävä sitä minun Turkua. On ikävä Kupittaata, kirjastoa, Sammakon kirjakauppaa, kirppareita ja joskus jopa niitä paria hyvää päivää yliopistolla. Suurin ikävä on kuitenkin sinne jääneitä ystäviä. Keskiviikkona sain kuitenkin viettää iltapäivän Heidin kanssa. (Ja Heidi toi Turusta ilosanoman: Helsinkiin on kuulemma tulossa Pizzarium!!!)

Heidi on ihana. (Pizzarium hyvänä kakkosena.)

Meillä on aina ihan omat juttumme ja seikkailumme. Koska Heidi ymmärtää postikorttien, tarrojen ja washiteippien ihanuuden, oli ihanaa päästä esittelemään sille nämä kolme kliseistä Helsinki-kohdetta: Pino, Papershop ja Moko.

Paras ruokavinkkini Helsingin keskustaan: Fazerin salaatti kahdella valitsemallasi täytteellä, 9.90e. Päälle saa kauhoa leipäkuutioita, paahdettua sipulia ja siemeniä. Hyvä kun saa kaiken mahtumaan masuun. Fazerilla on vaan se huono puoli, että niiden kakut on auttamattoman vetisiä ja mitäänsanomattomia, mutta toisaalta, sehän tarkoittaa vain sitä, että pääsee kakulle toiseen kahvilaan!