nyt kaikuu katukivet rakkautta tämän kaupungin

Syysretki Helsinkiin oli virkistävä. Parasta oli ehkä se, että tämä idea keksitiin keskiviikkona, jolloin sähköpostiin kilahti tarjous viiden euron junalipuista. Ei ehtinyt suunnitella ja miettiä, vaan sai vaan mennä! Ja jotenkin aina tuntuu, että kun laittaa junaan paljon rahaa, niin perillä täytyy sitten olla ihan mieletöntä. Nyt oli ihan eri fiilis, kunhan nyt vaan pyöritään.

Ensin kävimme Kiasma-kaupassa, joka oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Ostamatta kuitenkaan mitään, suuntasimme Kamppiin, ja kävimme erityisesti sellaisissa kaupoissa, joita Turusta ei löydy. Eve löysi Vero Modasta hirmuisen nätin nahkatakin, mutta minä säästelin siinä vaiheessa vielä seteleitäni. Sitäpaitsi, minulla on jo nyt ihan tarpeeksi vaatteita. Kohta tarvitsee varmaan hakea Zarasta siistit farkut jouluduuniin, ja siinä saa sitten olla tämän vuoden vaateostokset.

Täältä Rosebudista löytyi minun tuliaisostokseni, jotka ansaitsevat ihan oman postauksensa päivänvalossa otettujen kuvien kanssa. (Olen niin innoissani näistä!)

Pienellä kävelyretkellä bongasin ihanat parvekkeet.

Monkistakaan ei löytynyt tällä kertaa mitään, mikä vaan vahvistaa jo todettua faktaa: vaatteita on nyt juuri sopivasti. Ihan viimeiseksi, kun putiikit alkoivat sulkea oviaan, hypättiin vielä ratikkaan kiertoajelulle, money well spent.

Helsinki on hieno, mutta kyllä Turkuun oli ihana palata. Ehkä Helsingin todellinen upeus paljastuisi paremmin siellä asuessa, mutta jotenkin, täällä on niin paljon onnellisempaa. Eniten ehkä pisti silmään se selkeästi rikkaiden ja todella köyhien ihmisten välinen kuilu tuolla. Totta kai Turussakin on kaikentuloisia ihmisiä, mutta jotenkin ollaan kaikki kuitenkin tätä samaa heimoa. Ennemmin se kuin pari kivaa vaatekauppaa ja puolen tunnin sisällä bongattavissa olevat Sami Hedberg, Anni Sinnemäki ja Jari Tervo.

Sitä paitsi meillä on aina Ressu Redford.