Piti lukea tenttiin, mutta käytinpä tähän sitten kuusi tuntia. Tykätkää Bloglovinissa!

how to make a perfect cup of hot chocolate

where the magic happens

Olen asunut täällä pian neljä kuukautta, ja vaikka asunto tuntuikin kodilta heti ensimmäisistä hetkistä alkaen, kodikkuus on kyllä ihan eri asteella nyt kuin silloin heinäkuussa. Pikkuhiljaa tulee lisättyä pieniä asioita, ja vastaavasti vaihdettava niitä ei-niin-omalta-tuntuneita juttuja muihin.

Keittiössä muutoksen huomaa ehkä helpoimmin. Neljän kuukauden aikana astioiden ja kaiken muun pienen paikkoja on tullut vaihdeltua, ja luulen, että nyt ollaan saavuttamassa sitä pistettä, jossa kaikelle  on oma paikka, joka on myös kätevä ja ajateltu. Mariskoolit pärjäävät ylähyllyllä, mutta suolaa ei kannata piilottaa lautaspinon taakse ja kuivakakkuvuuan optimaalisin paikka ei varmaankaan ole sillä hyllyllä, jonne helpoiten kurkottaa lieden ääreltä.



Ja kyllä, vaahtokarkit ovat juurikin sillä nimenomaisella hyllyllä.

Päivän upea diy-vinkki: Lippusiima! Leikkaa kartongista kolmioita (jos kaipaat tähän kaavaa, on ehkä parempi, ettet ala sorkkimaan neulankaan kanssa). Pujota kolmiot ompelulankaan, siten että isket neulan kolmion toisesta yläkulmasta läpi, ja palaat toisesta yläkulmasta takaisin - tällä tavalla kolmioita on helppoa siirtää langalla. Toista tarpeeksi monta kertaa. Ripustamiseen soveltuvat erityisen hyvin pienet naulat tai vuokra-asuntoystävälliset taulukoukut.

kirjeistä ja muistikirjoista

Kirjoitin tässä illalla muutaman kirjeen, ja kuuntelin One Directionia ranskalaista taidemusiikkia. Pieniä kirjeitä ja kortteja lähti tällä kertaa Japaniin, Puolaan, Hollantiin, Jenkkeihin, Venäjälle ja Turkkiin. Ja niin, Suomeen tietysti myös (Järvenpää, oletko valmis!).

Tässä vielä kuva ihanista muistikirjoista, jotka ostin viimeiseksi Helsingistä, siitä pienestä kirjakaupasta Rautatieasemalla. Nuo on pokkarikokoisia ja pokkarimateriaalia, mutta kuitenkin ovelasti muistikirjoja. Näillä oli hämmentävän ihana hinta, 2,90 euroa kappaleelta, joten ostin kaksi. Valikoimaa oli enemmänkin, mutta nämä printit kolahtivat minun sydämeeni kovimmin!

"In this collection of note books we introduce fresh and exciting designers from the three countries where Pocket Shop is located; Sweden, Germany and Finland." Täältä löytyy koko kansivalikoima: pocketshop.se.

the helsingin tuliainen

Tässä tärkein Helsingin tuliainen, Rosebudista löytynyt postikorttilaatikko. Kuvituksena on käytetty 50-luvun ranskalaisia opetustauluja, ja jokainen kortti on erilainen.

Jokainen näistä SADASTA kortista on erilainen.





Laatikon alkuperäinen hinta oli reilut 15 euroa, mutta Valonjuhlan kunniaksi tuolloin lauantaina sai velä -20% pois hinnasta. 12,45 euroa sadasta postikortista ja täydellisestä rasiasta sai minun sydämeni tanssimaan!



Onko pakko lähettää yhtäkään pois maailmalle?

nyt kaikuu katukivet rakkautta tämän kaupungin

Syysretki Helsinkiin oli virkistävä. Parasta oli ehkä se, että tämä idea keksitiin keskiviikkona, jolloin sähköpostiin kilahti tarjous viiden euron junalipuista. Ei ehtinyt suunnitella ja miettiä, vaan sai vaan mennä! Ja jotenkin aina tuntuu, että kun laittaa junaan paljon rahaa, niin perillä täytyy sitten olla ihan mieletöntä. Nyt oli ihan eri fiilis, kunhan nyt vaan pyöritään.

Ensin kävimme Kiasma-kaupassa, joka oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Ostamatta kuitenkaan mitään, suuntasimme Kamppiin, ja kävimme erityisesti sellaisissa kaupoissa, joita Turusta ei löydy. Eve löysi Vero Modasta hirmuisen nätin nahkatakin, mutta minä säästelin siinä vaiheessa vielä seteleitäni. Sitäpaitsi, minulla on jo nyt ihan tarpeeksi vaatteita. Kohta tarvitsee varmaan hakea Zarasta siistit farkut jouluduuniin, ja siinä saa sitten olla tämän vuoden vaateostokset.

Täältä Rosebudista löytyi minun tuliaisostokseni, jotka ansaitsevat ihan oman postauksensa päivänvalossa otettujen kuvien kanssa. (Olen niin innoissani näistä!)

Pienellä kävelyretkellä bongasin ihanat parvekkeet.

Monkistakaan ei löytynyt tällä kertaa mitään, mikä vaan vahvistaa jo todettua faktaa: vaatteita on nyt juuri sopivasti. Ihan viimeiseksi, kun putiikit alkoivat sulkea oviaan, hypättiin vielä ratikkaan kiertoajelulle, money well spent.

Helsinki on hieno, mutta kyllä Turkuun oli ihana palata. Ehkä Helsingin todellinen upeus paljastuisi paremmin siellä asuessa, mutta jotenkin, täällä on niin paljon onnellisempaa. Eniten ehkä pisti silmään se selkeästi rikkaiden ja todella köyhien ihmisten välinen kuilu tuolla. Totta kai Turussakin on kaikentuloisia ihmisiä, mutta jotenkin ollaan kaikki kuitenkin tätä samaa heimoa. Ennemmin se kuin pari kivaa vaatekauppaa ja puolen tunnin sisällä bongattavissa olevat Sami Hedberg, Anni Sinnemäki ja Jari Tervo.

Sitä paitsi meillä on aina Ressu Redford.

siitä mikä elämässä on tärkeintä

Aamulla peittojen alla kävin läpi sitä tavallista keskustelua itseni kanssa. Sitä, jossa ensin tunnustelee hiuksiaan ja päättää, että kyllä illallakin ehtii suihkuun. Sitä, jossa ymmärtää, että kyllä aamiaisen voi korvata Calonian kahvilasta kiireessä ostettavalla kokispullolla. Sitä, jossa loppuvaiheessa miettii, että miten helposti yöasusta saa muokattua päiväasun.

Nuokuin ja nuokuin, ja jossain vaiheessa postikorttiseinältä tippui otsaan kortti: Wenn dir das Leben Zitronen schenkt, mach Limonade draus! (When life gives you lemons, make lemonade out of them!)

Hittoon lineaarialgebran luento, minä teen limonadia! Vertauskuvallista tosin, mutta limonadi mikä limonadi. Limonadi sanoi, että nuku nyt hyvä ihminen, kun niin kovasti nukuttaa. Ja mikä todennäköisyys oikeasti, että juuri tuo kortti tippuu seinältä minun otsaani! Kyllä oli suuremmat voimat nyt mukana.



Tässä on Aurajoen rantaa joskus iltapäivällä. Selviydyin kyllä toiselle luennolle ja tonnikalatortilla-lounaalle, mutta kaipasin keskustaa, kivitaloja ja kahviloita. Oli hassu ilma - aurinko paistoi ja samalla tihkutti vettä.

Se oli kauneinta mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Sitä elämän limonadia, luulen.



Tässä on villasukat vähän liian isoissa kesäkengissä. Päätin olla trendsetter. Myönnettäköön tosin, että hetken aikaa epäilin, että meneeköhän tämä nyt kuitenkaan siihen oivalliset tyylioivallukset -kategoriaan. (Menee, sanon minä.)

the simple things 2 ja jotain kuulumisia

Cittarissa oli ruusuniput tarjouksessa, joten oli lähes pakko napata suloisen pinkki kimppu ostoskoriin. Oli myös äärimmäisen ihana tunne katsella sitä pyöränkorissa, kun muuten oli pimeää ja harmaata. Sopiva maljakko syntyi lasisesta appelsiinimehupullosta, jota koristelin washiteipillä.




The Simple Thingsin toinen numero ilmestyi tänään, ja se on kertakaikkisen ihana. Haluan pyöräretkille villapaidassa! Haluan leipomoon! Haluan kiertää kirpputoreja! Haluan leipoa teen kaveriksi kakkua! Haluan kirjoittaa oman My day in cups of tea -osioni! Haluan lisää viherkasveja! Haluan olla kotona!



VR:llä oli huippuäkkilähtöjä, ja minä suuntaan Even kanssa Helsinkiin lauantaiksi. On ehkä vähän hölmöä lähteä kuudeksi tunniksi, mutta elämän pitääkin olla vähän hassua. Junat maksoivat viisi euroa per suunta, joten budjetissa on sopivasti tilaa kivalle ruualle. Osaisiko joku vinkata jostakin kivasta ravintolasta, joka ei olisi mäkkäri ja joka olisi kuitenkin kivan edukas. Sellainen erilainen-pieni-kiva, lähellä ydinkeskustaa. Muita vinkkejä ei hirveästi kaivata, kun aikaa tosiaan on noin rajoitetusti. Aiotaan vaan kiertää kivoja kauppoja ja päivittää Instagramia, hehee, mutta jos jollain on jotain ehdottoman kivoja ajatuksia, niin otetaan vastaan!

höstfesten del 3

Turun linna, aina yhtä ihana. Opiskelijalta kustantaa vain 4,50 euroa, edukasta hurraa. (Sanna jatkaa tästä!)




Tämä on maailmanloppua enteilevä blogikirjoitus; Jemina hihittää sohvalla, joten sain tarttua puikkoihin! Huh. Vuosittaisen perinnejuhlamme höstfestenin henkeen sopien söimme aika tavalla aamiaista. Tai ehkä sittenkin aika vähän lounasta. No hyvä on, sopivasti brunssia sitten.

Tässä kuvassa se kaikki on kuitenkin jo kulutettu.. Almanakkaamme ei sopinut enää minkään bussien odottelu eikä resiinaa näkynyt mailla halmeilla, joten oli käytettävä salamannopeaa päättelykykyäni ja lykättävä åbotar Jemina kärryyn ja otettava tarvittavat juoksuaskelet kohti päivän kohdetta. Onneksi kuntoni on rautainen ja voimani ehtymättömät!





Turun linna avasi sisustusmielikuvituksellemme rajattoman temmellyskentän. Varsinkin siitä kuningattaren huoneesta saisi täydellisen loft apartment - cozy editionin. Oj då och hellanduu sentään.

Ainiin, patsas: peräisin jostain kirkosta, tammea tai koivua, vanha.





Kohtasimme linnassa myös uuden parhaan ystävämme. Hänen nimensä jäi hieman pimentoon, mutta olkoon nyt vaikka Kauko.

Kauko oli ehkä hieman yksinäinen, sillä hänen vastuullaan oli pienoismallit linnan rakennusvaiheista. Meille hän ottikin siis asiakseen kertoa lähes kaiken mikä kielen päälle tupsahti. Myös eräästä linnaan sattuneesta "kumipukuisesta SM-porukasta". Epäilemättä kyse oli sukelluksen Suomen Mestaruusjoukkueesta, lienivät mukavia nuoria!

Kauko on ehdottomasti kokonainen syy lähteä linnaretkelle. Tosin Kaukon tavatessaan tähän käyntiin kannattaa varata hieman enemmän aikaa kuin normaalisti; päälinnan kierto otti meillä kolme tuntia. Kauko siitä epäilemättä ainakin yhden puolikkaan.

-Sanna (& hihihi-Jemina)

ps jos kumipukuinen sm-porukka nostattaa mieleesi minkäänlaisia mielikuvia, kerro ne sadalla ja mieti sitten minun ilmettäni kun Kauko selitti niitä, no en mää kaikkea viitti ku ootte naisihmisiä mut jos vähän kerron. toivoo jemina

höstfesten del 2

Höstfestenin perimmäiseen luonteeseen kuuluu myös olennaisena osana hienoissa kaupoissa kiertely. Sisustuksen Koodihan on kohtuullisen täydellinen putiikki tulevien loft-asuntojen suunnitteluun. Ja vaikka meitä saattaa naurattaa seitsemänkympin suolamyllyt, niin kyllähän ne ihania ovat.

höstfesten del 1

Sanna saapui kaupunkiin viettämään höstfesteniä. Tämä on jokavuotinen perinnejuhla, jota vietetään nyt ensimmäistä kertaa.




Tuomiokirkolla halasimme puita, ja kirkossa sytytimme kynttilöitä.



Olen rakastunut uuteen kännykkäpussukkaani, minusta tuo on vaan kätevä ja suloinen. Olin nähnyt tuollaisia trendipojuilla Turussa, ja etsinyt heidän innoittamanaan samanlaista itselleni, mutta vasta Jyväskylän Piecesissä tämä löytyi! Tykkään kun voi lähteä vaan tuo kaulassa, menee sopivasti puhelin ja pari tärkeää korttia.





Mutta, kaupungilla pyörimisen jälkeen päästiin höstfestenin syvimpään olemukseen, ruokaan. Tuo kakku on taivaallista. Salaatti tehtiin vaan kuvia varten.

it's called eating your feelings

Pauliina mainitsi tästä uudesta sarjasta pari viikkoa sitten, ja kuten arvata saattaa, minä rakastuin.

Ryan Murphyn hyvin kirjoitettu ja hauska sitcom homoparista upeilla näyttelijöillä. Voisinko edes toivoa muuta? Voisihan tätä tietysti tulla joka päivä kymmenen jaksoa lisää, mutta ei kaikkea voi saada.

Edit: sarjan nimi on tosiaan The New Normal, unohdin mainita haha