Olen epätoivoisesti yrittänyt kirjoittaa tekstiä, jossa käsittelisin ainakin Geneveä ja tunteitani, mutten ole onnistunut. Joten yritän tajunnanvirtatekniikkaa.
Olisin jotenkin halunnut avautua syistä miksi haluan Eurooppaan, mutta jotenkin jokainen lause kääntyi ylimieliseksi, ihan kuin Suomi ei jotenkin riittäisi minulle tai kuvittelisin olevani jotain mahdotonta.
Mutta siis.
Haluan muuttaa Sveitsiin, koska se tarjoaa minulle mahdollisuuden aivan erilaiseen elämäntapaan kuin mitä täällä pystyisin itselleni tarjoamaan, ainakaan tällä hetkellä. Rakastan outoa perhettäni aivan valtavasti, ja heidän jättämisensä tuntuu tietenkin ikävältä, mutta olen ymmärtänyt ettei minulla ole täällä loppupeleissä täysin hyvä olla. Ainakaan pidemmällä aikavälillä.
Täällä en pysty elämään sitä kulttuuria, jota haluan elää. Tiedättekö: töitä, puistoja, sinapinkeltaisen villatakin metsästystä, ranskan kursseja, pieniä kioskeja, hauskaa shampoota, ulkoilmaelokuvia, valokuvia kirjavista taloista, raitiovaunuja ja ystäviä.
Tiedän, että Suomi ja todennäköisesti Turku tarjoavat minulle monta vieläkin parempaa asiaa joskus myöhemmin, mutta nyt, syksyllä 2011, ainoa mahdollisuuteni elää minuna on muuttaa Sveitsiin. Olen ollut onnellinen tässä markettien täyttämässä peltomaassakin - ihan valtavan onnellinen itseasiassa - mutta en oikein ole enää.
Olen kasvanut, minusta on tullut koko ajan aikuisempi. Jo pelkästään tämän kesän aikana tunnen muuttuneeni ainakin jollain tasolla niin lujaa, etten halua palata entiseen. Siihen elämään, johon kuului koulukirjat ja tietokone. Ja haaveet erilaisesta elämästä.
Minä en halua enää vain haaveilla, vaan aloittaa sen elämän, hyvänen aika sentään. Minulla on siihen ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuus, ja minä olen niin viisas ja vahva, että minä tartun siihen! Se tuntuu hyvältä kahden viime vuoden jälkeen, jotka ovat aika ajoin tarkoittaneet minulle koulun vessojen lattioilla hiljaa huutamista ja liian monia violetteja pillereitä. Nyt minä elän ensimmäistä kertaa oikein kunnolla.
Elämä Sveitsissäkään ei tule olemaan helppoa, mutta osaan olla onnellinen siitäkin, että siellä vastaantulevat ongelmat on ratkaistavissa ilman lääkkeitä ja terapiaa. Uuden perheen kanssa elämään tottuminen, pikkuystäväni luottamuksen saavuttaminen, töiden tekeminen, ranskan oppiminen ja koti-ikävän kestäminen ovat vaikeita asioita aivan varmasti. Mutta minusta on tullut ihminen, joka haluaa tarttua isoihinkin haasteisiin ja luottaa pystyvänsä niihin.
Minusta on tulossa onnellinen.
En tiedä ymmärsikö tästä kukaan mitään nyt, mutta tuntuu hyvältä saada asioita pois sydämeltä. Minulle Sveitsi ei ole vain välivuosi vaan uuden elämän alku. Mahdollisuus aloittaa ihan alusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (
Atom)
ymmärrän sinua täysin. Olen kateellinen, koska itse en voi elää "elämää, mitä haluaisin elää".
VastaaPoistaViisaita ajatuksia Jeminaiseni! Voi kunpa itsekin voisin jo aloittaa sen "elämän, jota haluan elää" ja lopettaa haaveilun (vaikka osan tästä elämästä olen jo saavuttanutkin).
VastaaPoistaItse lähdin syksyllä 2009 au pairiksi eurooppaan ja se oli elämäni paras päätös. Kärsin sitä ennen paniikkikohtauksista joita minulla oli koko vuoden aikana vain yksi au paireillessa. Muutenkin tunnelma ja kauniit värikkäät talot ja ihana jatkuva syksyinen ilma ja kaikki kaikki mitä siihen liittyi tarjosivat minulle tosi paljon juuri sitä mitä tarvitsin. Nyt takaisin Turussa oleminenkin on ihanaa taas ja ahdistukset kaukana poissa vaikka kaipuu ihanaan saarivaltioon hassulla englannin aksentilla on suuri. TEE SE !! tulet varmasti onnelliseksi vaikka ikävä välillä itkettääkin.
VastaaPoistaminä en varmaan koskaan pääse elämään haluamaani elämää. tai ehkä sittenkin. onhan minulla jo osa.
VastaaPoistaajattelin ihan samoin vuosi sitten, edessä 11 kuukautta pariisissa. en kadu nyt, enkä tule ikinä katumaan sitä, että lähdin. elämäni onnellisinta aikaa tähän asti (jos ei lasketa mitään lapsuusaikoja, jolloin ei edes tiennyt, mitä sana "onnellisuus" tarkoittaa). opin rakastamaan itseäni ja elämää. tästä lähtien aion elää vain sellaista elämää, jota haluankin elää! vaikka se tapahtuukin suomessa. onnea matkaan! :)
VastaaPoistaVoi kunpa saisin itse aloitettua uudenlaisen elämän, vaikka muutankin vain naapurikaupunkiin yliopiston perässä (jos edes löydän asunnon).
VastaaPoistaSalaa olen jotenkin kateellinen kaikille, jotka lähtevät kauas ja oikeasti tekevät jotain. Vietinhän toki itsekin viime kesän Ranskassa, mutta tuhlasin sen kyhjöttämällä yksin koska en pitänyt kohtaamistani ihmisistä.
Ehkä vielä joskus voisin tavoittaa sen, mistä haaveilen, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta ihan vain siksi, etten ole riittävän tietoinen siitä, mitä haluan. Toisaalta Jumalalla on oltava hyvä syy heittää minut opiskelemaan alaa, josta tiedän hädin tuskin mitään (ajattelin, että vaistonvarainen random-haku on parempi kuin lukittautuminen vuosikausia jumittaneisiin käsityksiin siitä, mitä haluan opiskella, ja ensimmäiseen hakukohteeseeni puolestaan en päässyt).
Toivottavasti löydät Sveitsistä kaiken etsimäsi! Paitsi ei ehkä sitä kirjastopoikaa, koska elämä on helpompaa, jos löydät hänet vasta sitten kotiin palattuasi ;)
Eewwa: minä uskon että jokaiselle tarjoutuu jossain vaiheessa mahdollisuus elämään jonka on tuntenut sydämessään jo kauan. muista tarttua tilaisuuteen heti kun se tulee!
VastaaPoistaSaana: olet vielä niin pieni, kolme vuotta minua nuorempi! vielä tulee ihan varmasti sinun hetki.
Anonyymi: voi että kiitos ihan hirmuisesti tuosta kommentista! ihan samanlainen tilanne kuin minulla, ainakin jotenkin. juuri noiden asioiden perään minä olen lähtemässä.
ee: päääset jos haluat. olet ihan varma siitä.
Roosa: kiitos paljon onnentoivotuksista!! minä lupaan nauttia sdämeni kyllyydestä vaikka välillä väsyttäisi ja itkettäisi ja ikävöittäisi.
Miia: naapurikaupunki voi ihan varmasti tarjota niin paljon hyvää ettet edes tiedäkään! ja älä jooko liika mieti mahdollisuuksia tai juttuja jotka menetit Ranskassa. sinne pääsee aina takaisin eikä edes maksa lennot paljoa!! Jumala tietää kyllä.
niin hyviä ajatuksia ! uskon että varmasti geneve on sulle tosi hyvä mahdollisuus elämässä ja uudelleen aloittamisessa, että en vaan osaa sanoa muuta kuin että oon onnellinen sun puolesta!!
VastaaPoistaluulen että tiedän, miltä susta tuntuu. en ole oikein koskaan tuntenut olevani täysin kotonani missään, missään en ole uskaltanut olla täysin oma itseni. ensin luulin, että vika on minussa ja siitä kehittelin kaikenlaisia ongelmia itselleni, sitten taas ajattelin, että vika on Turussa. mutta parin viime vuoden aikana olen tullut siihen tulokseen, että se taitaa olla Suomi, joka ei pysty tarjoamaan minulle aineksia siihen että voisin olla täysin onnellinen. välillä kuitenkin tuntuu, että kuvittelen tämänkin, että olen elänyt liian vahvasti elokuvissa tai kirjojen sivuilla, ja luulen lähtemisen ratkaisevan kaiken. mutta totuus on, että maailmalla olen tuntenut itseni vapaammaksi kuin missään muualla.
VastaaPoista(voi, en ole uskaltanut myöntää tätä vielä ääneen kenellekään, omassa päässäni vain pyöritellyt. se on vain niin iso ajatus ja tuntuu kovin pelottavalta.)
niin ja tietysti piti vielä sanoa, että olen melkein varma siitä että teet oikein lähtiessäsi, vaikka sinua pelottaakin ja vaikka ikävä olisi kova. mikään, mikä tuntuu niin oikealta kuin Geneve sinulle kuulostaa olevan, ei voi olla päätöksenä huono. ja Turku jää tänne ja odottaa sinua aina, se ei mene minnekään. sinne sinä voit aina palata.
VastaaPoistaoot rohkea, pieni Jemina.
renja: minäkin olen onnellinen, voi että kun olenkin !!
VastaaPoistapetra: minä en tiedä onko minulla vika Suomessa ainakaan pitkällä aikavälillä. luulen että asettaudun tänne kyllä lopulta sitten joskus. mutta nyt Suomi tuntuu väärältä. täällä minulla ei ole rahaa eikä Starbuckia. ei museoita eikä eurooppalaisia junia. en tiedä. minä vaan kaipaan niitä niin valtavasti. ja minusta eurooppalaisista kahviloista haaveileminen ei ole elokuvissa elämistä. minähän olen juuri lähdössä niiden luo! se on toteutettavissa oleva juttu. eikä edes paljoa vaatinut.
petra ehdit kommentoida toisen kommentin sillä aikaa kun vastasin! sinä olet petra ihana. ja sinäkin olet valtavan rohkea, pieni petra, kun lähdet niin kauas pois Turusta.
VastaaPoistaje te souhaite bonne chance en suisse :--))
VastaaPoistaHei, ensin kiitos suloisesta ja inspiroivasta blogista, kirjoituksissasi ja kuvissasi näkyy ajatus ja tyylitaju. En tunne sinua muuten kuin blogin kautta, ja tännekin eksyin joskus ihan sattumalta, mutta sitten jäin seuraamaan. Kiitos siis!
VastaaPoistaOlen itse viettänyt kaksi välivuotta ulkomailla ja nyt olen palaamassa Suomeen, taas joksikin aikaa. Kirjoitit sellaisista asioista, joita itsekin olen miettinyt monta kertaa viime vuosien aikana. Toivon sinulle kaikkea hyvää, onnea seikkailuusi ja rohkeutta "uuteen alkuun".
Tekstisi toi mieleen myös sellaista, jonka itse olen oivaltanut vasta ihan hiljattain - että mikään paikka, tilanne tai aika ei lopulta muuta sinua, vaan ihmisen on itse tunnistettava itsessään ne asiat, joiden haluaisi olevan toisin, ja tartuttava niihin. Uusi ympäristö tarjoaa ehkä aikaa ja hyvän tilaisuuden tällaiseen "itsestään oppimiseen", mutta lopulta kaikkien muutosten avaimet ovat kuitenkin vain sinulla ja sinussa.
Tarkoitan sitä, että olen itse välillä huomannut eläväni aivan toisaalla ja päällisin puolin erilaista elämää, mutta silti olen jatkuvasti toistanut ja jatkanut niitä samoja tapoja ja asioita, joiden toivoin muuttuvan silloin, kun lähdin. Tämä on tietenkin vain minun kokemukseni, jonka tekstisi jotenkin nosti taas mieleeni - oivalluksen siitä, että asiat ja koko elämäni riippuvat lopulta vain minusta ja siitä, mitä minä päätän ja haluan, eivätkä oikeastaan niinkään siitä, missä ja kenen kanssa arki tapahtuu.
En halua tällä mitenkään vähätellä sitä tilaisuutta, joka sinulle kohta aukeaa, sen enempää kuin neuvoa tai varoitella. Toivon sinulle rohkeutta ja kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin - suurimman jäljen jättävät lopulta ehkä sittenkin ne asiat, joita ei kotoa lähtiessään osaa odottaa tai ajatellakaan.
terveisin eräs lukija :)
Tätä lukiessa minulla tuli hurjan hyvä tunne siitä, että lähdet Sveitsiin. Sinä ansaitset vaikka mitä huikeaa, ja luulen, ei, olen aivan varma, että vuotesi tuolla tulee olemaan ihan parasta!
VastaaPoistaMinä olen pikkuhiljaa oppinut olemaan minä. Oma itseni. Aloitan pian uuden koulun ja toivon nyt kovasti sopivani sinne ja uuteen kaupunkiin. On vain oltava oma itsensä, se on tärkeintä, mutta jotenkin samalla niin kauhean vaikeaa. Minä usein katoan piiloon itsessäni. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Olet rohkea. Upea. Minun lemppari porovillatakkityttö.
t. kettuvillatakkityttö
Minun blogissa on haaste sinulle, käy kurkkaamassa! (: Ps. Sun blogi on yksi ihanimmista! ♥ Ja tääkin kirjoitus aivan mahtava!
VastaaPoista