Jeny Nilsson plus pohdintaa

Koin muutama aika sitten valaistumisen blogien lukemisen suhteen. Tämä on kai jotenkin muotoiltavissa muotoon ei se määrä vaan se laatu. Heivasin mungolifet ja nelliinanvaatehuoneet bloglovinista, ja aloin etsiä blogeja, jotka oikeasti kiinnostavat minua.

Kuvista on tullut minulle entistä tärkeämpiä, koska niistä se inspiraatio oikeasti kumpuaa. Kuvat inspiroivat minua elämään juuri niin kuin minä itse haluan. Tiedättekö, näitä blogeja pitävät ihan tavalliset ihmiset. Ei ketkään ylijumalat. Ja jos näillä ihan tavallisilla ihmisillä on mahdollisuus elää näin, miksei minullakin olisi. On vain tartuttava mahdollisuuksiin.

Minä olen Sveitsissä ainakin osaksi blogien innoittamana. Sveitsi on minun mahdollisuuteni elää sitä elämää, joka minulle on tarkoitettu. Täällä on se tie, jota se suuri isä pilvien päällä minulle on suunnitellut. Mutta oikeasti rakkaat, mikään ei tapahdu itsestään, elämästä ei vaan yhtäkkiä tule onnellisempaa ja parempaa, jollei ihan itse laita asioita liikkeelle. Jollei tee päätöksiä.

(Nyt tämä postaus on menossa ihan väärään suuntaan, minun tarkoituksenani oli vain kertoa kuinka äärettömän hyvä ja hieno blogi Jeny Nilsson on. Mutta jatkan siis nyt tätä pohdintaosuutta, haha.)

Asiat eivät myöskään tapahdu heti. Ei huomenna eivätkä todennäköisesti vielä ylihuomennakaan. Mutta lopulta koittaa se päivä, jolloin istut Helsinki-Vantaalla itku kurkussa, muuttamassa pois kotoa, muuttamassa ulkomaille, muuttamassa onnellisempaan elämään. Ja vaikka kuinka olisit halunnut muutosta, se sattuu silti.

Siitä, että asiat tarvitsevat aikaa, ja siitä, että ne myös sattuvat, täytyy vain päästä yli. Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjetykseen. Tiedän, että olisin onnellinen siellä matematiikan laitoksellakin, porovillatakissa ja ketturepussa, ja tiedän, että sieltä saatan myös itseni löytää ensi syksynä (tai viiden vuoden päästä, en minä tiedä.) Mutta tänä syksynä minä olen onnelisempi täällä. Tässä kaupungissa, näissä maisemissa.

Joillekin ihmisille Turku sopii tällä hetkellä, kaikki se työnteko, opiskelu, ihmiset, yöelämä ja loska. Joillekin se on se mihin heidät on luotu, se elämä, jota he elävät onnellisina. Minun ongelmani on viime vuosina ollut se, etten suoraan sanoen ole ymmärtänyt sitä, en ole ymmärtänyt, että toisten unelmat ja päämäärät saattavat olla niin erilaisia kuin minun. En ihan suoraan myönnä pitäneeni itseäni jollakin jalustalla, mutta ehkä melkein. Se on ollut väärä tapa ajatella.

Minun tapa elää ei ole oikea tapa. Ei kerta kaikkiaan ole sellaista oikeaa, standardisoitua mallia elämänsä käyttämiseen. Tiettyjä sääntöjä tietysti on. Esimerkiksi pitää tehdä niin kuin itse haluaa. Seurata unelmiaan. Ymmärtää, että muutos vaatii aikaa ja kipua. Mutta oikeasti, lopulta kaikki muu on ihan sama. Tärkeintä on vain olla juuri se joka haluaa olla.

Mutta tosiaan

J E N Y   N I L S S O N I N   B L O G I   O N   H U R M A A V A

eikä minun pitänyt kirjoittaa mistään muusta kuin siitä.

Ja yläreunan tumblr-linkki johdattaa muihin yhtä ihaniin kuviin ja niiden kautta blogeihin. Tässä yksi elämänneuvo siis: etsi lukemisenarvoisia blogeja. Älä käytä aikaasi tylsiin blogeihin. Mutta aikaajoin on ihan okei kurkata salaa noloihinkin blogeihin.

Nämä neuvot toimivat myös ihmisten suhteen.

ps, isä jos löysit tähän jälkikirjoitukseen saakka, lupaan lähettää sinulle diplomin hämmästyttävän nopeasta kehityksestä tietotekniikan käyttäjänä.