Piti mennä nukkumaan, ja nukkua, mutta Jack Johnsonia oli niin kiva kuunnella, että päädyin listamaann nämä nyt tähän. Tässä on siis seuraamani blogiblogit, lisäksi käytän aikaani muun muassa Tumblriin...

Tummennettuna ehdottomat suosikit.

(etuileva ps: millä sanoilla kuvailisit minun blogia tähän tyyliin kun olen tässä nyt tuleva kuvailemaan muiden.)

365 days of breakfast: tuoremehua, muffineja ja lettuja.
365 days with ida: mekkoja, astioita ja unelmia.
a beautiful mess: vintagemekkoja, värejä ja mansikkabasilikajuomia.
annika backström: printtejä, ruokaa ja ruutupaitoja.
appelsiinipallo: uskallusta, rohkeutta ja uskoa.

bittersweet pineapple: inspiraatiota, postimerkkejä ja keksejä.
bleubird vintage: lapsia, koulua ja muotia.
bookofmiri: kissoja, vadelmia ja laukkuja.
cargohold: ruotsalaisia, silmälaseja ja huvipuistotunnelmaa.
cary: teemukeja, jouluvaloja ja ystäviä.

colour me: värejä, kuoseja ja leipomuksia.
color me katie: kissoja, värejä ja leikkelyä.
cool n bored: muotoilua, brunsseja ja khuuliutta.
dmndz ta life: kirppislöytöjä, raitapaitoja ja asennetta.
dosfamily: keittiöitä, astioita ja onnellisuutta.

ei mistään: nutturoita, kirjoja ja piirroksia.
elinabeth: uskoa, ystäviä ja marimekkoa.
ellen filippa maria: astioita, mekkoja ja hiuksia.
elsa billgren: inspiraatiota, inspiraatiota ja inspiraatiota.
fab: amerikkaa, ruotsalaisuutta ja valokuvia.

faded fantasies: printtihousuja, tyylikkyyttä ja aurinkoa.
glossary: inspiraatioa, värejä ja hymyä.
graffiti brush posca lace: kukkaprinttiä, taidetta ja tunnelmaa.
helene ryden: rakkautta, rakkautta ja rakkautta.
hel looks: helsinkiä, ihmisiä ja vaatteita.

her stylish life: laukkuja, mekkoja ja hiuksia.
i love chaos: valokuvia, taiteellisuutta ja hämyisyyttä.
i marquerade: ajatuksia, sanoja ja hiljaisuutta.
jeny nilsson: rakkautta, purkkeja ja silmälaseja.
joskus haaveilen: unelmia, raitapaitoja ja arkea.

jossain muualla: opiskelua, herkkyyttä ja mekkoja.
kaikki mitä rakastin: ruokaa, kirjoja ja vaatteita.
kirsten renz: kynsilakkoja, yliviivaustusseja ja käsitöitä.
kisskissbangbang: suudelmia, suudelmia ja bangbangeja.
krisatomic: juhlia, valokuvia ja printtejä.

kukkaispäiväkirja: kukkia, astioita ja ajatuksia.
lolita: inspiraatiota, jäätelöä ja ruutukuosia.
lille-lle: lahjakkuutta, iloa ja taidetta.
little people project: ihmisiä, ihmisiä ja ihmisiä.
minun matkani: uskoa, toivoa ja rakkautta.

mlle.emma: pariisia, taloja ja rantatuoleja.
mona smiles on photos: ystäviä, vaatteita ja musiikkia.
my girl thursday: videoita, listoja ja värejä.
myy maaria: laukkuja, lämpöisyyttä ja tyylitajua.
lauluja auringolle: unia, usvaa ja valokuvia.

nereidinainen: tarinoita, kirjoja ja mekkoja.
no fashion victims: helsinkiä, vaatteita ja elämää.
olisiko minusta salapoliisiksi: kiiltokuvia, musiikkia ja pohdintaa.
one thing to be happy about: valokuvia, kirpputorilöytöjä ja uniikkiutta.
onnea on...: onnea, onnea ja onnea.

paikka auringossa: lapsia, aikuisia ja elämää.
paras aika vuodesta: nahkatakkeja, asennetta ja musiikkia.
park and cube: designia, matkoja ja kauneutta.
piirtopöytä: grafiikkaa, grafiikkaa ja grafiikkaa.
polichinelle: unelmia, rohkaisua ja upeutta.

pupulandia: kauneutta, ajatuksia ja vaatteita.
requiem pour un con: inspiraatiota, mekkoja ja menneisyyttä.
rikkaus: kukkia, ajatuksia ja junia.
roadtrip in finland: suomalaisuutta, designia ja kauneutta.
running to stand still: kettumekkoja, poikahaaveita ja teemukeja.

saippuakuplasateenkaari: marimekkoa, omenapuita ja turkua.
sanni: taidetta, kukkatapetteja ja kuiskauksia.
sara k: keveyttä, hentoutta ja kuiskauksia.
skunkboy creatures: värejä, vauvoja ja retrokuoseja.
slåinmejifolie: sulkia, rastoja ja peltoja.

syyskuu: värejä, kangaskasseja ja syysrakkautta.
taghrid.cc: vaatteita, vaatteita ja vaatteita.
tim kiukas photo: valokuvausta, valokuvia ja valokuvaajia.
thing for the bling: intohimoa, muotia ja uskallusta.
treefingers: englantiunelmia, kirppismekkoja ja koiria.

tyttö tahtoo olla onnellinen: opiskelua, uskoa ja ajatuksia.
tärkeintä on olla aito: aitoutta, hattuja ja sukkahousuja.
uimamaja: kenkiä, ruokaa ja kissakuvia.
uino: aitoutta, hiuksia ja peilejä.
uusi muste: designia, sisustusta ja turkulaisuutta.

varjoleikkejä: mielettömyyttä, kauneutta ja onnea.
varpunen: sisustusta, lapsenomaisuutta ja keittiöpuheita.
vihreä talo: huonekaluja, mattoja ja unelmia.
vykort till min syster: opiskelua, raitapaitapoikia ja lappuja.
välimatka: välimatkoja, rakkautta ja lapsia.

värikästä: tamperetta, mekkoja ja pienuutta.
wednesdays: uskoa, pihlajanmarjoja ja nuotteja.
what clowns are we: hiusta, flanellipaitoja ja kahvia.
where bluebirds fly: lahjakkuutta, herkkyyttä ja valokuvia.
wilmaharju: valokuvia, hämyisyyttä ja vaatteita.



ps, MISSÄ ON KETTUBLOGI !?! HETI TAKAISIN SE.

pidän pienten vaatteiden silittämisestä

Tänään teimme retken Nyoniin. Katselimme ankkoja ja muita vesiolentoja, söimme eväitä ja ihmettelimme purjeveneitä. Manorin ovesta näkyi Salama McQueen-taivas. Arvatkaa vaan oliko siinä pitelemistä. (Toisaalta, enhän minäkään jää vaatekauppojen oville vapaaehtoisesti.)

Raitapaitapojasta on myös ihan ookoo pyytää jälkiruokaa lettujen ja mansikkahillon jälkeen, ja minua naurattaa. Sitten se kömpii minun syliin, ja me olemme ihan hiljaa siinä kunnes se katsoo minua isoilla, ruskeilla silmillään ja pyytää saada katsoa Pingua. Sitä dvd:tä, jonka se on nähnyt minun täällä ollessani ainakin 10 kertaa, koskaan siihen kyllästymättä.

Haluaisin tehdä iltaisin kaikenlaista, mutta olen kertakaikkiaan niin valtavan väsynyt, että ei oikein ole muuta mahdollisuutta kuin kömpiä peiton alle ja avata Bloglovin ja Tumblr. Tämänpäivän ehdottomin lempipostaukseni oli tämä http://they....

Ajattelin kasata sellaisen postauksen, jossa listaisin jokaisen blogin, jota seuraan. Kiinnostaisiko?

ps, luin juuri harper's bazaarista lea michelen haastattelua. cory monteith on kuulemma 29-vuotias !!!

katsokaa miten ihana muki

Vietin aamun opiskellen ranskaa hienon lintumukin kanssa. Mukissa oli ihan parasta omena-kaneli-luomuteetä, jota voisin juoda putkeen monta litraa.

Käyn tosiaan A1-tason ranskan kurssia, ja siellä oletetaan, että osaan jotakin ennestään. Viimeksi olin siellä ihan itkun partaalla valmiina juoksemaan siihen A0-tason luokkaan, mutta nyt kun olen käyttänyt aamuna datauksen ja maissipeltopyöräilyjen lisäksi opiskeluun, ovat lukiossa opitut pikkujutut palanneet mieleen melko hyvin. Oui oui je parle une peu français!!

ps, huomio, saan tehtyä nutturan. partyyyyyyy.

kiharat muhuhu

Lainasin kameraa raitapaitapojalle, neljä vee. Postaan ehkä myöhemmin vielä jotain, ja vastaan kommentteihin jeejee !!! Ajattelin ehkä pitkästä aikaa jonkinnäköistä musiikkipostausta (en kyllä edes muista onko sellaista edes ollut ikinä). Tai sitten kerron teille enemmän kaniinista joka soitti raitapaitapojalle muutama päivä sitten kertoakseen kuinka pienet vauvat tarvitsevat tutteja enemmän kuin hän.

(En malta olla kertomatta jo nyt, että kaniini saattui olemaan erityisen mukava kaniini. Raitapaitapojalle ainakin. Minä taas olen kaniinin takia onkinut pieniä punaisia ammuksia terassin lautojen välistä. Ne sinkoavat Autot 2-elokuvan sinisenhopeasta autosta.)

postikorttiteline

En osaa ajastaa postauksia (siis kyllä käytännössä mutten sillä tavalla henkisesti), enkä malta odottaa, että vau tässä on sitten postausaihe kun on tylsä päivä. Haluan heti kertoa jos on jotain kerrottavaa!!

Osa eilen ostetuista paperiliittimistä päätyi ketjuksi, jonka toisessa päässä roikkuu kaunis kirjekuori. Toisen pään kiinnitin karnevaalilippusiimaan. Mustavalkoraidalliset liittimet roikkuvat neljänä ketjuna valkoisesta henkarista seinällä.

Roikottaen postikortteja, tietenkin.

Tämä huone oli jotenkin niin epätoimiva ja tylsä kun tulin tänne, mutta ihmeen helpolla tästä on tullut minun näköinen. Minulla jotenkin on tämä taito, laittaa paikat näteiksi vaikka jokainen huonekalu olisikin eri puulajista tehty.

Jeny Nilsson plus pohdintaa

Koin muutama aika sitten valaistumisen blogien lukemisen suhteen. Tämä on kai jotenkin muotoiltavissa muotoon ei se määrä vaan se laatu. Heivasin mungolifet ja nelliinanvaatehuoneet bloglovinista, ja aloin etsiä blogeja, jotka oikeasti kiinnostavat minua.

Kuvista on tullut minulle entistä tärkeämpiä, koska niistä se inspiraatio oikeasti kumpuaa. Kuvat inspiroivat minua elämään juuri niin kuin minä itse haluan. Tiedättekö, näitä blogeja pitävät ihan tavalliset ihmiset. Ei ketkään ylijumalat. Ja jos näillä ihan tavallisilla ihmisillä on mahdollisuus elää näin, miksei minullakin olisi. On vain tartuttava mahdollisuuksiin.

Minä olen Sveitsissä ainakin osaksi blogien innoittamana. Sveitsi on minun mahdollisuuteni elää sitä elämää, joka minulle on tarkoitettu. Täällä on se tie, jota se suuri isä pilvien päällä minulle on suunnitellut. Mutta oikeasti rakkaat, mikään ei tapahdu itsestään, elämästä ei vaan yhtäkkiä tule onnellisempaa ja parempaa, jollei ihan itse laita asioita liikkeelle. Jollei tee päätöksiä.

(Nyt tämä postaus on menossa ihan väärään suuntaan, minun tarkoituksenani oli vain kertoa kuinka äärettömän hyvä ja hieno blogi Jeny Nilsson on. Mutta jatkan siis nyt tätä pohdintaosuutta, haha.)

Asiat eivät myöskään tapahdu heti. Ei huomenna eivätkä todennäköisesti vielä ylihuomennakaan. Mutta lopulta koittaa se päivä, jolloin istut Helsinki-Vantaalla itku kurkussa, muuttamassa pois kotoa, muuttamassa ulkomaille, muuttamassa onnellisempaan elämään. Ja vaikka kuinka olisit halunnut muutosta, se sattuu silti.

Siitä, että asiat tarvitsevat aikaa, ja siitä, että ne myös sattuvat, täytyy vain päästä yli. Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjetykseen. Tiedän, että olisin onnellinen siellä matematiikan laitoksellakin, porovillatakissa ja ketturepussa, ja tiedän, että sieltä saatan myös itseni löytää ensi syksynä (tai viiden vuoden päästä, en minä tiedä.) Mutta tänä syksynä minä olen onnelisempi täällä. Tässä kaupungissa, näissä maisemissa.

Joillekin ihmisille Turku sopii tällä hetkellä, kaikki se työnteko, opiskelu, ihmiset, yöelämä ja loska. Joillekin se on se mihin heidät on luotu, se elämä, jota he elävät onnellisina. Minun ongelmani on viime vuosina ollut se, etten suoraan sanoen ole ymmärtänyt sitä, en ole ymmärtänyt, että toisten unelmat ja päämäärät saattavat olla niin erilaisia kuin minun. En ihan suoraan myönnä pitäneeni itseäni jollakin jalustalla, mutta ehkä melkein. Se on ollut väärä tapa ajatella.

Minun tapa elää ei ole oikea tapa. Ei kerta kaikkiaan ole sellaista oikeaa, standardisoitua mallia elämänsä käyttämiseen. Tiettyjä sääntöjä tietysti on. Esimerkiksi pitää tehdä niin kuin itse haluaa. Seurata unelmiaan. Ymmärtää, että muutos vaatii aikaa ja kipua. Mutta oikeasti, lopulta kaikki muu on ihan sama. Tärkeintä on vain olla juuri se joka haluaa olla.

Mutta tosiaan

J E N Y   N I L S S O N I N   B L O G I   O N   H U R M A A V A

eikä minun pitänyt kirjoittaa mistään muusta kuin siitä.

Ja yläreunan tumblr-linkki johdattaa muihin yhtä ihaniin kuviin ja niiden kautta blogeihin. Tässä yksi elämänneuvo siis: etsi lukemisenarvoisia blogeja. Älä käytä aikaasi tylsiin blogeihin. Mutta aikaajoin on ihan okei kurkata salaa noloihinkin blogeihin.

Nämä neuvot toimivat myös ihmisten suhteen.

ps, isä jos löysit tähän jälkikirjoitukseen saakka, lupaan lähettää sinulle diplomin hämmästyttävän nopeasta kehityksestä tietotekniikan käyttäjänä.

it's like a melody.

Siirsin sängyn nurkkaan (koska olen tottunut nojaamaan seinään kun nukun).

Laitoin hostäidin sisustusesineitä kaappiin piiloon.

Sinitarrasin muutaman Genevestä löydetyn postikortin The Crash -julisteen viereen.

Nostin minulle vieraan perheen kuvan pois seinältä ja ripustin tilalle punaisen kukkamekkoni.

Genevessä tapasin kolme ihastuttavaa tyttöä, joista kaksi rakasti kuunnella minun ruotsin kieltäni.


Orning&Reda on uusi lempikauppani.

Pimkie ja Tally Weijl tulevat valtaamaan vaatekaappini.

Tally Weijl muutti jo käsilaukkuuni kukkaron muodossa.

Coopin suklaacroisantit on hyviä.

Löysimme Evan kanssa liian ihanan laukun.

Mietimme miltä tuntuisi jos meilläkin olisi designer-laukut niin kuin kaikilla muilla tuntui olevan.

(Meidän rakkauslaukkumme maksoi tosin vain 40 frangia.)

Smartiesit on hyviä.

Haluan takaisin Orning&Redaan :((.

Mitä kuuluu Suomeen?

ps, jotenkin tänään junassa muotoilin elämäni tämän hetkisen kaavan: elän skandinaavisen näköisenä melko amerikkalaista elämää keskellä kauneinta eurooppaa. en tiedä miten voisi olla enää paremmin.

Nyon

En taida haluta kotiin täältä ainakaan ihan vähään aikaan. Hain tuosta jäätelöpaikasta liian kallista jäätelöä ja söin sen tuolla viimeisen kuvan pienen niemen päässä! Ja katselin Ranskaan järven toiselle rannalle.

Täällä ehkä on hassuinta se kuinka nopeasti pimeä tulee illalla. Siksi näissäkin kuvissa on niin eri valoisuuksia vaikka ne on otettu ihan parin tunnin sisään.

Työpäivät eivät oikein tunnu työpäiviltä, ei ainakaan sen jälkeen kun tulin kehittäneeksi täydellisen puujunaratamallin. Ihan mikä tahansa ratamalli ei käy, koska minä en taivu neljäsosaneliömetrin tilaan ratojen keskelle. Salaisuus piilee siinä, että pitää tehdä mahdollisimman ulkomitoiltaan mahdollisimman kapea ja pitkä rata, jotta sen ympärillä pystyy leikkimään makuullaan (ja sulkemaan silmänsä 20 sekunniksi sinisen linnan takana ennen kuin raitapaitapoika hyppää selän päälle). Kun vielä saa yhdistettyä tähän niinkin maagisen jutun kuin tiukat ympyrät ja pitkät suorat, niin lopulta saa istua itse sohvalla ja miettiä ostaako ne H&M:n sinapinkeltaiset housut huomenna vai ylihuomenna.

Ja tosiaan, tuolla ensimmäisen kuvan laivalla pääsee Ranskaan vartissa.

...
ps, yläreunan linkkeihin on ilmestynyt minun tumblr-sivu. postaan sinne kuvia minun lempiblogeista joten kuvissa on aina kunnon lähteet. ja sitä paitsi, aika hyvä paikka löytää uusia blogisuosikkeja ;).

sveitsi part 153252

1. Olen ollut hyvin koti-ikäväinen, mutta tänään pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla ulos Nyoniin, ja siinä vaiheessa kun eteen pamahti tuo one life, one chance niin päätin, että minähän pystyn tähän. Myös ranskan kurssilla oli hauskaa, kivoja tyyppejä! Tosin olin vähän liian haastavalla kurssilla, A1-tasolla. Olisi pitänyt vain reilusti aloittaa siitä A0-tasosta, haha.

2. Minä erityisen kauniina. (Illallakin oli vielä melkin 30 astetta, lauantaina pitäisi helpottaa onneksi!)

3. Täällä on paljon kisuja. Ja ne tykkää kun niitä kuvaa. Iso syy jäädä tänne.

4. Valokuvauksellisteknisestihän tuo on ihan hirveä kuva, mutta jos katsoo sitä valotuksen korjaavien silmälasien läpi niin näkee kyllä upean pikkukaupungin.

5. Juoksin kauppaan viittä vaille seitsemän ja keräsin äkkiä nämä ostoskoriin. Kokis on ainoa tuote, joka tuntuu olevan halpaa täällä. Ja kyllä, tiedän ettei se tee hyvää hampailleni, mutta minun on pakko ainakin alkuun juoda sitä, että pysyn hereillä. Huom, huom, aloitin tänään kuntoilun (taas kerran).

ps, mami, viimeinen kuva ei tarkoita sitä etteikö minulle tarjottaisi tarpeeksi ruokaa täällä!

pps, huomenna ajan bussilla Geneveen ja menen Starbucksiin yhden islantilaisen tytön kanssa. oon niin kansainvälinen oi että!

mami skypessä tuitui

Yritin ottaa joitain kuvia aamuisella promenadillani, mutta aurinko oli hieman ketku. Tai vaihtoehtoisesti minä liian laiska kameran säätöjen kanssa. Mutta, tässä kuitenkin muutama.

Ylimmäinen tosin on eiliseltä kun kävimme rannalla. Siellä oli kuitenkin melkein tukalampi kuin muualla, joten lähdimme heti cold drinksien jälkeen pois.

Minulla on ollut vähän huono olla, ikävä vaivannut ja niin. Mutta luulen että pikkuhiljaa alkaa helpottaa kun saan rahaa ja sitten pääsee vapaammin istumaan illoiksi johonkin muualle kuin omaan huoneeseen. Huomenna alkaa myös ranskan kurssi, ja toivon, että saan sieltä kavereita. Tai niin.

Raitapaitapojan kanssa on kiva lukea kirjoja. Mutta, minun täytyy alkaa tosissani kuntoilemaan, että jaksan juosta sen perässä pihalla. Luulen, että alan tehdä niin, että kun olen vienyt sen kouluun, tulen tänne ja menen semmoiseen kuntoilumachineen, ja katson samalla aina yhden jakson Life on Marsia. Ja sitten kun se loppuu, niin jotain muuta. DVD-kokoelma on upea.

kyllä, tämäkin on postaus, jossa puhun sveitsistä

Tänään opin, ettei pienelle pojalle kannata näyttää tietokonepelejä vaikka ne kuinka olisivatkin opettavaisia. Ei se ymmärrä, että joskus on lopetettava. Ja sitten se tuli vihaiseksi. (Ymmärrän kyllä hänen tunteensa...)

Tänään opin myös miten käynnistän auton, joka on valmistettu 25 vuotta sen jälkeen kuin punainen Corolla kotona. Opin mistä löydän kirjakaupan. Manorin yläkerrassa on sekä papeterie, paperiosasto, että käsityöosasto. Jälkimmäisen ranskankielisen nimen unohdin.

Osaan myös sanoa, että je suis une fille finlandaise et je ne parle pas française. Pardon, pardon. Osaan myös sanoa, että bonjour, iso laitti kokis, eiku, voi vittu, big coke, grande, the biggest one, s'il vous plaît, pardon, pardon, oui, oui, oui, merci, merci, au revoir.

Söin myös parsaa, koska täytyyhän minun nyt näyttää mallia pienelle pojalle. Oui, oui, tietenkin otan.

Ostin siniset kengät, joiden pohjallisissa on kukkia. 12,90Fr, laitoin sen heti kotiin päästyäni taulukkolaskentaohjelmaani. Jonka mukaan talouteni on tällä hetkellä 54,85Fr häviöllä. Koska Visa-laskut lähetetään?

Ripustin eilen illalla kattoon karnevaalilippuni. Olisin halunnut tietää host-isän ajatukset ne nähdessään.

Olen oppinut paljon, joten ajattelin säärien sheivauksenkin onnistuvan. Sanotaanko, että taidan jatkaa legginssilinjalla huomennakin.

Lupasivat jotakin +36 huomiseksi.

havaintoja

1. Ikkunaluukut
2. Limonadit ja muut juomat on täällä paljon halvempia vaikka muuten hintataso onkin huima.
3. Kaupassa myydään Swiss cannabis ice tea-juomaa. Sekin oli edukasta.
4. Paikallinen erikoisuus, Genevejärven pikkukalat juuri tehdyillä ranskalaisilla, maksaa ihan liikaa, mutta on ihan parasta.
5. On ihan kiva juttu kun jäätelöbaarissa on jotain 50 eri makua valittavana. Kaikki tietysti home made.
6. Kaupassa kun on tuoreita yrttejä niin ne on sellaisessa ruostumattomasta teräksestä tehdyssä telineessä, jossa virtaa koko ajan vesi. Ettei ne vain nuupahda.
7. Tomaatteja myydään tertuissa, ja vesimelonit on valtavia.
8. Viinirypäleitä kasvaa ihan oikeasti sellaisissa pensaissa kuin elokuvissa aina on.
9. Täytyy tehdä nopeasti täsmäisku yhteen koru/laukku/söpötavarakauppaan, johon en tänään päässyt poikkeamaan. Syy: muuan Slash McQueen olisi muuten pian ollut suihkulähteessä. Poikakin varmaan.
10. Täällä voisi ihan oikeasti alkaa harrastamaan liikuntaa. Hieman on motivoivammat maisemat kuin kotona.

i'll be home for christmas, you can count on me.

Täällä on mukavaa.

Ikävä on kova, tietenkin, mutta oikeasti, Skype on ihan mahtava! Kun saa jutella ihan niinkuin oikeastikin juttelisi. Ja kuulee kaikkea hassua kotoa. Tuitui.

Kirjoitan seuraavaksi listan asioista, joita minun pitäisi hankkia:

- shampoo
- hoitoaine
- hiusharja
- farkkushortsit (täällä oli eilen +32 astetta kun astuin koneesta farkuissa, raitapaidassa, villatakissa, huivissa ja parkatakissa...)
- lisää henkareita
- kesäkengät (täällä oli eilen +32 astetta kun astuin koneesta farkuissa, raitapaidassa, villatakissa, huivissa ja parkatakissa...)
- meikkivoide !!!!!!
- ystäviä
- polkupyörä jos löytyisi jostain kirpputorilta kivaan hintaan
- koreja tavaroille

Eilen tuli heti parempi olo kun kentällä kuului kuulutukset ranskaksi. (Tämä on virallinen selitys, epävirallisempaan versioon sisältyy sanat komea, poika, silmälasit, puhua, ranskaa. Kaikki monikossa.)

ps, myydään helsingin sanomat vuodeksi. koska sitä ylioppilaslahjatilausta ei saa siirtää. eihän nyt kukaan ylioppilas lähde esimerkiksi inttiin tai ulkomaille kirjoitusten jälkeen, eihän

edit, jatkoa listaan:
- pinnejä

päivitys

hajotkaa mun vaatekaappiin

lähtöportti 21

Olen lentokentällä.

Itken ihan valtavasti enkä halua lähteä. En kerta kaikkiaan pysty.

Sveitsissä on Starbucks, Pimkie, ulkoilmaelokuvia, lähijunia, ratikoita, ihmisiä, ranskan kieli, Smartiesit, söpö poika hoidettavana, hieno huone, upea host-perhe, ystäviä, Cern, iso palkka, upeita maisemia, miljoona vaatekauppaa, monta hienoa asiaa valokuvattavaksi ja iso vaatekaappi. Oma kylpyhuone.

Mutta siellä ei ole isää, äitiä, siskoa eikä veljeä.

Ja minä olen niin pieni vielä. En minä pysty. Haluan vain pois täältä äkkiä takaisin kotiin oman peiton alle. Opiskelemaan matematiikkaa.

Tulkaa hakemaan minut.

viimeinen ehtoopäivänpuoleinen bossaliinassa

Turusta tulee ikävä Bossaliinaa ja sydänystävä Emiliä. Minua itkutti, mutta minun kuulemma pitää mennä. Ihan ehdottomasti.

Minun paikka ei kuulemma ole täällä nyt.

Bossaliinassa taas tuntuu olevan joka päivä joulu. Tai tiedättekö, joulun parhaat puolet. (Yritin epätoivoisesti rakentaa jonkinlaista aasinsiltaa jouluisesta kahvilasta siihen, että jouluna nähdään. En onnistunut.)

Mutta kuitenkin: olkaa täällä vielä jouluna.

♥

ömm elämästä

Tänään olen siivonnut huonetta pakkausotkuilta, kirjoittanut muutaman valtakirjan, palauttanut kirjaston kirjat, tehnyt kiitoskortit, vienyt ne postiin, leiponut suklaarusina-kaurakeksejä, kuunnellut Jack Johnsonia, päivittänyt youtubetiliä, askarrellut muutaman kortin ulkomaille ja kirjoittanut kirjeen Suomeen.

Huomenna avaan matkalaukun karsiakseni sielä muutaman kilon. Jouluvaloista en luovu.

pelasta tunturikettu (ja minut)

Yleensä minulla on ollut se linja, etten pyytele anteeksi kirjoituksieni tylsyyttä tai niiden ilmestymisen harvuutta, mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että joo, on tylsää.

Mutta, onko joku ostanut tuon valkoisen Save the Arctic Fox Kånkenin? Tai tietäisikö joku jonkun joka olisi omistaisi tuollaisen? Minua niin houkuttaisi käydä hakemassa tuo reppu (on niin ehdottoman upea!!!) vihreän ja punaisen kaveriksi, mutta pelottaa, että tuo on viikossa ihan musta ja likainen. Jos jollain olisi kokemuksia niin olisin ehdottoman kiitollinen.

Ja jos joku ei ole käynyt näitä eräretkikaupoissa vielä hypistelemässä, niin kerrottakoon, että tuo väri on todellakin valkoinen. Ei tuo kuvan harmaa vaan ihan oikeasti valkoinen.

Jokaisesta Save the Arctic Fox -repusta menee 10 euroa sen fjällrävenin auttamistyöhön. (Niitä tunturikettuja on oikeasti olemassa.)

Nyon

lähde: Greg-C

Oikeasti tulen olemaan yhtä geneveläinen kuin tällä hetkellä olen turkulainen, melkein muttei ihan.

pohdintaa, kommentteja kaivataan

Olen epätoivoisesti yrittänyt kirjoittaa tekstiä, jossa käsittelisin ainakin Geneveä ja tunteitani, mutten ole onnistunut. Joten yritän tajunnanvirtatekniikkaa.

Olisin jotenkin halunnut avautua syistä miksi haluan Eurooppaan, mutta jotenkin jokainen lause kääntyi ylimieliseksi, ihan kuin Suomi ei jotenkin riittäisi minulle tai kuvittelisin olevani jotain mahdotonta.

Mutta siis.

Haluan muuttaa Sveitsiin, koska se tarjoaa minulle mahdollisuuden aivan erilaiseen elämäntapaan kuin mitä täällä pystyisin itselleni tarjoamaan, ainakaan tällä hetkellä. Rakastan outoa perhettäni aivan valtavasti, ja heidän jättämisensä tuntuu tietenkin ikävältä, mutta olen ymmärtänyt ettei minulla ole täällä loppupeleissä täysin hyvä olla. Ainakaan pidemmällä aikavälillä.

Täällä en pysty elämään sitä kulttuuria, jota haluan elää. Tiedättekö: töitä, puistoja, sinapinkeltaisen villatakin metsästystä, ranskan kursseja, pieniä kioskeja, hauskaa shampoota, ulkoilmaelokuvia, valokuvia kirjavista taloista, raitiovaunuja ja ystäviä.

Tiedän, että Suomi ja todennäköisesti Turku tarjoavat minulle monta vieläkin parempaa asiaa joskus myöhemmin, mutta nyt, syksyllä 2011, ainoa mahdollisuuteni elää minuna on muuttaa Sveitsiin. Olen ollut onnellinen tässä markettien täyttämässä peltomaassakin - ihan valtavan onnellinen itseasiassa - mutta en oikein ole enää.

Olen kasvanut, minusta on tullut koko ajan aikuisempi. Jo pelkästään tämän kesän aikana tunnen muuttuneeni ainakin jollain tasolla niin lujaa, etten halua palata entiseen. Siihen elämään, johon kuului koulukirjat ja tietokone. Ja haaveet erilaisesta elämästä.

Minä en halua enää vain haaveilla, vaan aloittaa sen elämän, hyvänen aika sentään. Minulla on siihen ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuus, ja minä olen niin viisas ja vahva, että minä tartun siihen! Se tuntuu hyvältä kahden viime vuoden jälkeen, jotka ovat aika ajoin tarkoittaneet minulle koulun vessojen lattioilla hiljaa huutamista ja liian monia violetteja pillereitä. Nyt minä elän ensimmäistä kertaa oikein kunnolla.

Elämä Sveitsissäkään ei tule olemaan helppoa, mutta osaan olla onnellinen siitäkin, että siellä vastaantulevat ongelmat on ratkaistavissa ilman lääkkeitä ja terapiaa. Uuden perheen kanssa elämään tottuminen, pikkuystäväni luottamuksen saavuttaminen, töiden tekeminen, ranskan oppiminen ja koti-ikävän kestäminen ovat vaikeita asioita aivan varmasti. Mutta minusta on tullut ihminen, joka haluaa tarttua isoihinkin haasteisiin ja luottaa pystyvänsä niihin.

Minusta on tulossa onnellinen.

En tiedä ymmärsikö tästä kukaan mitään nyt, mutta tuntuu hyvältä saada asioita pois sydämeltä. Minulle Sveitsi ei ole vain välivuosi vaan uuden elämän alku. Mahdollisuus aloittaa ihan alusta.

hmm hmm hmm hmm

Nappasin tämän kuvan Eerikan blogista ja rakastuin. Näytän ihmiseltä, joka olen, mutta joka en ole aina saanut olla.

Ja tiedättekö, olen tänä kesänä huomannut, että ystävissä on ihan oikeasti taikaa. Kun olen ystävän kanssa, minusta ei saa huonoa kuvaa. Eikä saa ystävästäkään.

Oikeasti minun piti vain kertoa teille tästä hämmentävästä löydöstä (bongasin Inarin blogista). Koittakaapa esimerkiksi tätä linkkiä: http://loydankyllaperille.blogspot.com/view/snapshot...

Luulen, että kun pääsen Sveitsiin, postaustahti yltyy melko ruotsalaiseksi. Hukutan teidät materiaaliin!!! Eli tämän päivän kaksi postausta on vain harjoituskierros teille. Että jaksatteko.

Kuva: Eerika, http://weatherischancing.blogspot.com/
Mainittu Inarin postaus, http://ikomi2.blogspot.com/2011/07/nakokulmia-viewpoints.html

suomeen ei jää vain ruisleipä.

Mummia nauratti hassu ranskankielinen osoite. Minä itkin melko pitkän matkaa.

Olin saanut yliopistosta postia.

eerika puhui hassusti (luulen että se oli tamperetta)

Vaikka mummin lihapullat ovatkin niin täydellisiä etten jaksa kuin nauraa vähän toi sun hame on lyhkänen -kommenteille (oikeasti, minun hame lyhyt, haha) on Eerika-ystävässä ja Tampereessa puolensa.

Shame on me, en ollut oikein aikasemmin ollut Tampereella sillä tavalla kunnolla. Että olisin ehtinyt nähdä jotain muutakin kuin Koskikeskuksen Raxin ja moottoritien. Mutta nyt yritin ottaa kaiken takaisin mitä mahdollista oli muutamassa tunnissa ottaa ! En tiedä onko Tampere aina noin eloisa vai johtuiko iloisuus Tapahtumien yöstä, mutta harvoin sitä tuollaista kuitenkaan kokee.

Pidin kovasti.

Ostin kaksi mekkoa alerekistä, postikortin isoäidille, hienon käsikorun ja puoli litraa maitoa suklaan kanssa juotavaksi kosken rannalla.

En osaa lainkaan syödä sellaista perussuklaata ilman maitolasillista. Jos on jotain pähkinöitä tai hedelmiä esimerkiksi seassa, niin sitten menee kyllä ihan muttei muuten.

ps, eerikan blogi: värikästä
pps, keskustelimme muun muassa angien kettumekosta