neilikoita ja ikkunalautoja

Naurattaa.

Turku on ihana. Luulin, ettei tulisi kulttuurishokkia kun muuttaa 17 kilometrin päähän vanhempien luota, mutta kyllä on tullut. Tämä on nyt onneksi nyt kyllä harvinaisen onnellinen shokki, joka ilmenee jatkuvalla hymyilyllä uusille asioille. Aamulla lähdin kävelylenkille (joita tavallisesti olen karttanut), ja kun tulin kolmen vartin päästä takaisin, minulla oli hyvä olla. Kupittaan puisto on uusi etupihani, ja jaksoin jopa kuntoilla sellaisessa hassussa ulkokuntosalissa - ihan vain siksi, että se oli niin toimiva konsepti, eikä minun tarvinnut selvitä mistään pukuhuoneesta ennen sitä.

Päivällä kirjoitin Foursquareen, että flowers, ja löysin itseni pian Broncosta. Joku oli sitä kehunut ylistävin sanoin, eikä näköjään suotta. Minun hölmö olen tässä pienellä budjetilla liikkeellä ja tykkään valkoisista kukista -selitys johti tähän kauneuteen. Piti niin etsiä lähistön paras kukkakauppa, mutta mitä tehdä, kun ihastui jo ensimmäiseen?

Printin voitin Uutistoimisto Anselmin blogiarvonnasta. Tuosta ikkunalaudalta se nyt sitten löysi kotinsa, eikä yhtään hölmömpi koti olekaan.

Toivottavasti kameran uusi akku saapuisi pian, niin saisin parempia kuvia tännekin esiteltäväksi! Ja tämän pöytäryhmän saisi joku tulla ostamaan pois, ei sillä etteikö tämä olisi kaunis, mutta ei vaan istu minun makuun täydellisesti. Ja minähän en muuhun suostu.