jemina keittiössä: pasta

"Niin mut mihin mä tätä öljyä sit laitan?" "Ruokaan." "No tää on nätti pullo, otan tän."

Uudenvuoden lupauksiin kuuluu tänä vuonna ruoka. Sen ei tarvitse olla terveellistä, luomua eikä superfoodia, kunhan se on itse omassa keittiössä tehtyä.

Maija lappasi minun ostoskoriini minulle ihan tuntemattomia juttuja. Vähän epäilin että olisiko pahvilaatikkopasta muka parempaa kuin Eldorado, mutta olihan se.



Tässä on Gruyere-juustoa. Olen ollut siellä kylässä, josta tuo täydellinen juusto on kotoisin. Tässä sieltä postaus. Juustomyyjä antoi joko kilttiyttään tuon palan meille naurettavaan hintaan tai sitten puntarissa oli joku suuremman luokan vika!

Ja jotenkin tässä kävi niin, että Maija otti ohjat heti sen jälkeen kun olin onnistuneesti laittanut pannulle nokareen voita. Onko tälläiset reseptit ihan tyhmiä, vai tuntuuko peruskokkauksetkin jostain muustakin ihan mahdottomalta taikuudelta?



1. Pilkotaan sipuli ja kuullotetaan se voissa.
2. Isketään sekaan jauheliha, ja ruskistetaan.
3. Maustetaan mustapippurilla, suolalla ja oman maun mukaan chilillä.
4. Kaadetaan joukkoon pastakastike. Huuhdotaan kastikepurkki vedellä, ja lisätään sitä vettä sitten vielä pannulle, "muuten olisi liian tömäkkää". (Maija maistoi tässä vaiheessa keitosta, ja iski mukaan ainakin oreganoa.)
5. Hienonnetaan tuore basilika, ja lisätään joukkoon.
6. Annetaan vähän aikaa hautua.

Jossain vaiheessa keitetään pasta ja raastetaan juusto.



Otetaan muutamia söpöjä kuvia, kuunnellaan Spotifyn folkradiota ja nautitaan ruuasta.