Mysteerisistä varastoistani löytyi kaksi kerää Novitan suomalaista sukkalankaa. Löysin Ravelrystä tämän mallin, joka jotenkin istui siskolleni (ainakin minusta) ihan tosi hyvin. Sukkalanka-keristä jäi vain ihan muutama metri yli, hyvin valikoitu malli siis!
Tykkäsin ihan hirveästi neuloa tuota mallikertaa. Sen oppii melkeinpä ulkoa, mutta tarjoaa kuitenkin sopivasti haastetta Netflixin ääreen. Minusta on tullut nopea neuloja, ja olen pikkuhiljaa alkanut kaivata aina vaan monimutkaisempia malleja. Nämä eivät tosin olleet sillä tavalla monimutkaiset, haastetta toivat oikeastaan vaan tuo mieletön pituus ja minulle uusi varren sijaan varpaista aloittaminen. Epäilin tosi pitkään tuota sivujen palmikkokuvion kauneutta, mutta onneksi laitoin sukan omaan jalkaani ennen kuin lähdin purkamaan. Se tulikin esiin vasta jalassa ja myöhemmin blocking-vaiheessa (google tarjoaisi suomennukseksi pingotusta, mutta kun tässä mallissa ei oikeastaan pingotettu)!
Haluan seuraavaksi vielä tehdä samalla mallilla pinkit sukat äidille. Haluan myös ihan ehdottomasti alkaa kirjoittaa vanhaa blogia enemmän käsitöistä, niitä kun kuitenkin koko ajan teen. Toivottavasti ei haittaa esimerkiksi tälläiset villasukkahehkutukset!
Eilen istuttiin vielä lasipullokokisten kanssa iltaa tuolla Even kotona. Siellä näyttää hyvinkin erilaiselta kuin meidän hipsternörttiluolassamme, ihanalta joka tapauksessa siis kuitenkin. Välillä kaipaan kovasti asumaan ratikkareittien ääreen johonkin vanhaan ja idylliseen kivitaloon. Asettelen mielessäni huonekalujamme korkeisiin huoneisiin ja kirjapinojamme hienoille ikkunalaudoille, keitän teetä kompaktissa keittiössä ja ripustan ryijyjä ruskeille seinille. Sitten selaan muutamat vuokrailmoitukset ja rakastun taas uudelleen meidän täydelliseen kaupungin vuokra-asuntoomme (ja sen hintaan).
Laitoin pitkästä aikaa eilen päälle tuon Monkin kukkamekon. Nopeasti muistin miksi olin sen aiemmin talvella hylännyt odottamaan kesäkelejä: takin ja repun kanssa pidettäessä sen helmaa saa olla ihan koko ajan repimässä takaisin alaspäin soveliaille mitoille. Äh! Muuten tuo malli on niin sopiva minulle ja sen ostamiseen liittyy vielä kivoja syksyisiä Tukholma-muistoja. Kesä siis, tule jo!
PS Eilen juteltiin myös kameroista, puhelimista ja tietokoneista, ja ennen kaikkea niiden kestävyydestä. Tämä Canon 400D on ollut minulla seitsemän vuotta ja olen ostanut siihen sinä aikana vain yhden uuden akun, senkin Kiinasta. Pari vuotta sitten ostin Samsungin minijärkkärin kun luulin sen lisäävän bloggausintoani, mutta kävikin ihan päin vastoin. Se on kyllä helppo ja kevyt, mutta siinä ei vaan ole sellaista kuvaamisen iloa mukana. Tämä minun Canon on niin vanha, ettei tässä ole edes mahdollisuutta katsoa kuvaa takanäytöltä ennen kuin se on otettu, ja lopulta varsinaisen etsimen puuttuminen olikin se syy miksi Samsung pölyttyy nyt kirjahyllyssä. Ikävintä on, että maksoin siitä jotenkin ihan tosi paljon ja nyt jo nykyään puolella siitä hinnasta saa paljon kivemman minijärkkärin esimerkiksi juuri Canonilta.
Tykkäsin ihan hirveästi neuloa tuota mallikertaa. Sen oppii melkeinpä ulkoa, mutta tarjoaa kuitenkin sopivasti haastetta Netflixin ääreen. Minusta on tullut nopea neuloja, ja olen pikkuhiljaa alkanut kaivata aina vaan monimutkaisempia malleja. Nämä eivät tosin olleet sillä tavalla monimutkaiset, haastetta toivat oikeastaan vaan tuo mieletön pituus ja minulle uusi varren sijaan varpaista aloittaminen. Epäilin tosi pitkään tuota sivujen palmikkokuvion kauneutta, mutta onneksi laitoin sukan omaan jalkaani ennen kuin lähdin purkamaan. Se tulikin esiin vasta jalassa ja myöhemmin blocking-vaiheessa (google tarjoaisi suomennukseksi pingotusta, mutta kun tässä mallissa ei oikeastaan pingotettu)!
Haluan seuraavaksi vielä tehdä samalla mallilla pinkit sukat äidille. Haluan myös ihan ehdottomasti alkaa kirjoittaa vanhaa blogia enemmän käsitöistä, niitä kun kuitenkin koko ajan teen. Toivottavasti ei haittaa esimerkiksi tälläiset villasukkahehkutukset!
Eilen istuttiin vielä lasipullokokisten kanssa iltaa tuolla Even kotona. Siellä näyttää hyvinkin erilaiselta kuin meidän hipsternörttiluolassamme, ihanalta joka tapauksessa siis kuitenkin. Välillä kaipaan kovasti asumaan ratikkareittien ääreen johonkin vanhaan ja idylliseen kivitaloon. Asettelen mielessäni huonekalujamme korkeisiin huoneisiin ja kirjapinojamme hienoille ikkunalaudoille, keitän teetä kompaktissa keittiössä ja ripustan ryijyjä ruskeille seinille. Sitten selaan muutamat vuokrailmoitukset ja rakastun taas uudelleen meidän täydelliseen kaupungin vuokra-asuntoomme (ja sen hintaan).
Laitoin pitkästä aikaa eilen päälle tuon Monkin kukkamekon. Nopeasti muistin miksi olin sen aiemmin talvella hylännyt odottamaan kesäkelejä: takin ja repun kanssa pidettäessä sen helmaa saa olla ihan koko ajan repimässä takaisin alaspäin soveliaille mitoille. Äh! Muuten tuo malli on niin sopiva minulle ja sen ostamiseen liittyy vielä kivoja syksyisiä Tukholma-muistoja. Kesä siis, tule jo!
PS Eilen juteltiin myös kameroista, puhelimista ja tietokoneista, ja ennen kaikkea niiden kestävyydestä. Tämä Canon 400D on ollut minulla seitsemän vuotta ja olen ostanut siihen sinä aikana vain yhden uuden akun, senkin Kiinasta. Pari vuotta sitten ostin Samsungin minijärkkärin kun luulin sen lisäävän bloggausintoani, mutta kävikin ihan päin vastoin. Se on kyllä helppo ja kevyt, mutta siinä ei vaan ole sellaista kuvaamisen iloa mukana. Tämä minun Canon on niin vanha, ettei tässä ole edes mahdollisuutta katsoa kuvaa takanäytöltä ennen kuin se on otettu, ja lopulta varsinaisen etsimen puuttuminen olikin se syy miksi Samsung pölyttyy nyt kirjahyllyssä. Ikävintä on, että maksoin siitä jotenkin ihan tosi paljon ja nyt jo nykyään puolella siitä hinnasta saa paljon kivemman minijärkkärin esimerkiksi juuri Canonilta.
Ihanat villasukat! Tuli heti sellainen olo että alan kaivella lankavarastoja..
VastaaPoistahuikkaa jos haluat ton ohjeen! vaikka mielellään sitä maksoi sen 8 dollariakin noin kivasta.
PoistaJoo siis mulla on pian uuden kamerarungon hankinta edessä, kun vanha 30D alkaa reistailla, mutta en käsitä, kun monissa uusissa malleissa ei ole etsintä! Ja toinen juttu, joka on mulle ton myötä tullut ihan ehdottomaksi, on se pieni ylänäyttö, jossa näkyy asetukset ja johon saa pimeässä valon, ja niitä ei nykyään ole kun ihan parhaissa malleissa vaan. :/
VastaaPoistaalan itkeä sinä päivänä kun toi mun kamera kuolee vanhuuttaan. toivottavasti löydät jostain sopivan mallin sulle!
PoistaIik mitkä villasukat! Ja ketä nyt villasukkahehkutukset voisi edes haitata!
VastaaPoistaMiullakin on vanha kunnon 400D ja se on hyvä kamera se! :>
muistan kun kaikilla oli sillon 400d ja oli khuulein juttu ikinä hihi
Poistaps villasukat jihuuuuu
Tää blogi <3
VastaaPoista<3
PoistaOunou! Ton kukkamaljakon oisi voinut ottaa pois tosta ikkunalaudalta ennen kuvan ottamista. Mulla oli hieno asetelma tuossa keittiön ikkunalaudalla, sitten laitoin siihen hetkellisesti tuon Ikean kukkamaljakon odottamaan, että jaksan kiivetä ja laittaa sen yläkaappiin, ja nyt siitä on kuva täällä :D
VastaaPoistakoita kestää!!!
Poista