Vähän laittaa stressaamaan. Pääsykoe on 30. päivä toukokuuta eli melko tarkkaan juurikin kuukauden päästä. Huomenna matkaan Kouvolaan kameran, eväiden ja hyvän mielen kanssa. Ei voi tulla huono retki, jos saa ensimmäistä kertaa pitää ylioppilashattua, näkee Saanan (jonka blogin meinasin tähän linkata, mutta en näköjään löytänytkään) ja illan kruunaa vaatimattomasti LZ7. Uskon, että huomisella energialla jaksaa viimeisen kuukauden.

Mutta niin, kaipaan kokemuksia itsenäistymisestä. Tiedättekö, kohtalontovereita. Kaikki tuntuu tulevan samaan aikaan, ja pitäisi pystyä päättämään niin monesta suuresta asiasta muutaman kuukauden sisään. Olen tietenkin aloittanut olennaisimmasta, Pinterestin selaamisesta tageilla studio flat, retro, kitchen, books, dorm, plants ja cute university boys.

Alku sekin.

Kesätöistä jauhamista en edes viitsi pohtia aloittavani. Ehkä jokin kaunis kirosana. Perkele vaikka.

instagram part 12345

Näissä kuvissa hengaan Sammakon kirjakaupassa. Olen ottanut nämä samat kuvat liian monta kertaa, mutta kun Kauppiaskadun putiikissa on jotain niin viehättävää!

Näissä kuvissa ollaan meidän tiluksilla. Takametsästä löytyy jo sinivuokkomeri, ja kivetykselle iskin basilikaviljelmiä. Nuo saviruukut löysin kirpparilta yhteensä eurolla, ja pienet retromukit maksoivat 30 senttiä kappale. Ajattelin uhrata ne soralle ja mullalle, koska ne eivät olleet ihan parhaimmassa kunnossa, ainakaan valioyksilöihini verrattuna, ja näen jo kuinka ihanalta basilikapuska sitten näyttää värikkäässä ruukussa.

Tässä leikin jelly lenseillä kukkamaalla, hymyilen kalpeana kameralle autossa ja otan kuvia lempiruuan aineista sillä aikaa kun couscous kypsyy. Eli siis, tämä huikea resepti: 1. valmista couscous (keitä saman verran vettä kuin couscousjutskua, esim. 1dl+1dl, kun vesi kiehuu kaada se kulhossa olevan couscousin päälle (+suola+muita mausteita), ja peitä kulho kelmulla, anna kypsyä 5 min, sekoita haarukalla), 2. lisää tonnikala, salaatti, kurkku, tomaatti ja sipuli 3. sekoita 4. nauti.

Ja hyödyntäkää nyt ihmeessä kauppatoreja, kotimaisten vihanneksien kilohinnat on paljon mukavempia kuin kaupassa, hedelmistä puhumattakaan.

Jelly lensit ja muutama testikuva. Suosikiksi on noussut ehdottomasti tuo fisheyehärpäke, tulee niin kivoja. Maapallo+jouluvalokuva otettu muistaakseni jollakin sparkle-filtterillä.

Nämä edustavat kotihengailua: 1. rakastan lipaston päällistäni 2. rakastan villasukkiani 3. rakastan television katsomista pöydän alla (sinne se jäi muutama viikko sitten) 4. rakastan 90-luvun hittejä.

 Minä pari vuotta sitten. Tuo on Lelumaan Niksun auto, khuulein ikinä!!! Tuossa taidamme asua vielä Turussa, siksi tuo uskottava hipstertyyli. Toisessa kuvassa asumme jo täällä maalla. Muistan kun äiti oli käskenyt minun laittaa eskarikuvaan yhden hienon neuleen tuon tavallisen t-paidan päälle, mutta hehee, minähän menin nalle-paidassa. Ja minusta tuo on yksi kauneimmista kuvista mitä minusta on koskaan otettu. Nallepaitoineen kaikkineen. Ja huom, tuolloin oli vielä kohtuullisen suorat nämä minun hiukset.

Tässä esittelen Weekdayn toppia, jonka löysin kirpparilta alle kahdella eurolla. Se on puuvillainen, joten se on täydellinen kesävaate. Toblerone-kuvan yhteydessä taisin puhua jotain Sveitsi-ikävästä ja siitä tunteesta kun joku sanoo näkyvästä vuorenhuipusta, että tiesitkös, tuo tuossa on Toblerone-vuori.

Sitten on Eveliina. Prisman jogurttihyllyllä, tuitui.

Ensin bongasin Tapani Kansa Storyn enkä uskonut löytäväni mitään ihanampaa. Selasin kuitenkin, ja vaikka löytyikin monta potentiaalista haastajaa, Ruusuja hopeamaljassa nousi kuitenkin yli kaikkien.

tammen kultaiset kirjat 60 vuotta

Koska Tammen kustantamo on julkaissut Golden Books -sarjaa, Kultaisia Kirjoja, nyt jo 60 vuotta, ajattelin esitellä teille minun oman suosikkini tuosta sarjasta.

En ole ennen tiennyt Kultaisten Kirjojen historiasta kovinkaan paljoa, mutta tästä merkkipäivästä näkemäni uutiset ovat valaisseet asiaa minullekin. Golden Books -sarja syntyi Amerikassa jo kymmenen vuotta aikaisemmin vuonna 1942. Georges Duplaix halusi luoda lastenkirjasarjan, joka olisi myös vähävaraisimpien perheiden ostettavissa.

Meillä noita kirjoja on melkoinen kokoelma kirjahyllyssä, mutta lempikirjojen valinta oli silti helppoa. Herra Tiukusen korjauspaja tuo mieleeni ihan hirveän määrän muistoja mummilasta, ja vaikka avasin tänään Muistamattoman mummon ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, muistin silti jokaikisen kuvan ja sanan, ja niiden lukemiseen liittyvät ilot ja surut. Ja Nukke ja minä on edelleen niin ihana, oi että!

Mutta ehdottomin suosikini on edelleen, vuonna 2012, Me autamme äitiä. Katsokaa nyt! Jenni levittää juuri pestyjä nukenvaatteita omalle pyykkitelineelleen, joka on suuri sopivan korkuinen. Mekot hän ripustaa kahdella pyykkipojalla, ja sukat ja hatun kunkin yhdellä pyykkipojalla. Ja sitten, Jenni ja Joni äidin kanssa kaupassa. Molempien vaatteet kuin suoraan hipsteriyden käsikirjasta. Haluan tuollaisen sinisen lyhyen kevättakin. Ja punaisen hatun, joka päässä ostaa banaaneja ja muroja ja keksejä.

Viimeisessä kuvassa Jenni tekee kirsikkapiirakkaa tuollaiseen pieneen piirakkavuokaan. Miten tämän kuvan voisi unohtaa? Ja miten minä voisin olla lukematta tätä kirjaa joskus aikanaan minun lapsilleni?

Näissä on jotain todella viehättävää. Ja tiesittekö, että esimerkiksi Richard Scarry aloitti uransa juuri Kultaisia Kirjoja kuvittamalla?

Mikä on sinun suosikkisi? Kana Kananen vai Viisi pientä palosotilasta?

the 11 question game

En ole kovinkaan usein tehnyt mitään tälläisiä haastejuttuja, mutta tämä oli jotenkin niin kiva. Enkä edes tullut haastetuksi tähän, vaan nappasin söpöt kysymykset ahnaasti Karinilta. Vapaasti käännetty ruotsista suomeksi. En mene takaamaan käännösten tarkkuutta, hehee.

- Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their “tagger” and post it on their blog.
- Then, choose 11 new people to tag and link them in your post.
- Create 11 new questions for the people you tag to answer.
- Do not tag back to the person who has already tagged you.

1. Vart bär det hän på din ultimata semester?



En ihan ehkä tajua tätä kysymystä, mutta siis superlomastako tästä puhutaan? Tällä hetkellä haluaisin ihan vaan lähteä vaikka Helsinkiin tai Tampereelle, juosta kaduilla ja juoda limsaa puistossa ja jutella koko yö ja matkustaa busseilla. Ja jos minulla olisi tilaisuus niin haluaisin ehdottomasti Islantiin hengailemaan kesäksi. Katselemaan ihmisiä ja juttelemaan kahvilanpitäjien kanssa (ihan kuin oikeasti juttelisin hehe). Ottaisin ihan tajuttomasti kuvia ja lähettäisin kymmeniä postikortteja.

2. Vem vet allt om dig?



Kuka tietää minusta kaiken. Jos sanoisin, että minä, niin sittenhän samalla väittäisin tietäväni kaiken itsestäni. Enkä todellakaan kyllä tiedä. Eikä siis kukaan toinen ihminenkään tiedä, vaikka välillä joku luulee tietävänsä minusta paljonkin asioita. Asioita joita itsekään en tiedä, hehee! Joten lopullisen vastauksen on kai sitten oltava Jumala. Se ainakin tietää. Ja Maija.

3. Vilken är din bästa årstid?



Mikä on lempi vuodenaikani. Syksy! Pidän kaikista ilmoista ja päivistä ja jutuista, mutta syksyssä on eniten taikaa. Syksyyn liittyy aina uudet asiat, uudet koulut, uudet ystävät, uudet kaupungit, uudet kokemukset. Uudet alut. Ja niin, kylmenevät illat ja isot villapaidat.

4. Något fiktivt/skrivet som får dig att gråta

Jotain fiktiivistä joka saa minut itkemään, kirja, filmi, sarja tai laulu. Viimeksi itkin Titanicia, jonka katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni kun se tuli telkkarista tässä joku päivä sitten. Mutta niin, itken lähes jokaisessa elokuvassa, kestoitkettäjin on tietysti Heinähattu ja Vilttitossu. Itkukirjoista tulee ensimmäisenä mieleen Tuntematon sotilas. Todellinen itkusarja on tietenkin Kadonneen jäljillä ja itkukappaleeksi nimeän Living on a Prayerin ja Maan korvessa kulkevi -enkelibiisin.< 5. Vem ser du upp till?

Ketä arvostan. Ihmisiä jotka tekee töitä unelmiensa eteen.

6. Vad får dig att känna 'alltså åh, livet!!!'?

Tulkitsen alltsååhlivetin superhyväksi tunteeksi. Sellaiseksi että elämä on upeaa. Ja mikä saa minut tuntemaan niin... Olen siis ihan vain pari kertaa käynyt Klubilla, ja jotenkin se tunne on huumaava. Kun on hyvää musaa! Ja sitten yö ja se kaikki. Ystävä ja nauru. Siitä tykkään, mutta on se edelleen tosi vaikeaa minulle.

7. Bästa klädkategorin?

Parhaita vaatteita. Villatakit.

8. En påhittad karaktär som fascinerar dig, kanske från någon serie eller bok eller vadsomhelst egentligen?

Keksitty hahmo, joka viehättää minua, esimerkiksi jostain sarjasta tai kirjasta. Onko tylsä vastaus jos sanon Kurt Hummelin. Koska Kurtia minä rakastan ihan valtavasti. Se on niin vahva. Ja se miten se on kasvanut ihmisenä kolmen tuotantokauden aikana. Ja sitten miten Chris Colfer näyttelee sitä niin täydellisesti. Ja miten Chris Colfer on niin upea että sitä melkein luulee fiktiiviseksi hahmoksi. Eihän kukaan ole niin vahva ja upea oikeasti!

9. Finns det någonting du verkligen, verkligen ångrar?

Onko jotain mitä ihan tosissani katuisin. Ei ole, koska toimin aina sydämeni mukaan ja mietin asioita tosi tarkkaan. Ja yleensä päädyn siihen, etten halua jonain päivänä katua, joten teen asioita vaikka pelottaisi tai tuntuisi ettei kannattaisi. Joten niin, en kadu.

10. Vad längtar du efter?



Mitä kaipaan. Sveitsiä ihan valtavasti. Näen unia, katson kuvia ja muistelen junia, toreja ja järviä. Haluaisin sinne takaisin, mutta kai sekin päivä koittaa aikanaan. Seuraavalla kerralla osaisin ottaa enemmän kaikesta irti. Jaksaisin enemmän ja käyttäisin aikaani ja rahojani erilailla kuin viime syksynä. Olisi parasta päästä sinne takaisin au pairiksi tai sitten myöhemmin joskus vaihto-oppilaaksi.

11. Vilken är den absolut bästa och vilken är den absolut värsta känslan?

Ehdottomasti parhain ja ehdottomasti pahin tunne. Parhainta on olla jonkun rakastamani ihmisen vieressä ja olla vaan. Että saa olla oma itsensä siinä ja höpöttää ihan kaikista asioista. Mutta niin, pahin tunne on kai sitten se, että menettää ihmisen jonka vieressä on saanut olla.

Haastan: Eerikan Iineksen Tiinan Renjan Maijan Roosan Eevan Annin Saaran Henriikan Pauliinan

Ja sitten minun kysymykset teille:
1. Millainen on unelmavillatakkisi?
2. Mikä tekee sinun kaupungistasi kivoimman?
3. Lempilautapelisi? Perustelut on tärkeimmät!
4. Parhain kirpparilöytösi ikinä?
5. Onko paikkaa jonne ihan hirveästi kaipaat?
6. Lempiblogisi? Nimeä vain yksi!
7. Kivoin eskarimuisto?
8. Paras televisiosarjan tai leffan lapsihahmo?
9. Osaatko uida?
10. Unelmabrunssin menu?
11. Miten nimeäisit yksitoista kissanpentua?

BLOGIT

Heippa, valitsin linkkaamistanne blogeista kivoimmat. Alla hieman perusteluja!

Tykkään kivoista ulkoasuista, isoista kuvista, söpöistä teksteistä, selkeistä fonteista ja kohtuunopeasta postaustahdista, tosin ennemmin yksi laatupostaus kuin kymmenen paskaa. Rakastan kivoja kirpparijuttuja, erilaisia tyylejä ja parhausasennetta.

Minun on vaikea tykätä blogeista, joita kirjoittaa joko tosi nuoret tai sitten minua reilusti vanhemmat. Jotenkin on helpompi lukea blogeja, joiden kirjoittajilla on vähän samassa jamassa elämä. En myöskään innostu blogeista, joissa suurin osa materiaalista ei ole omaa. Ja jos ensimmäinen sivu ei ole mielenkiintoinen, en vaivaudu toiselle sivulle.

uunivuokia

Tuo lasinen uunivuoka on niin ihanan pieni, voi apua, se oli pakko ostaa. Tuohon bataattiviipaleet paahtumaan! Tai pienoisomenapaistos! Minimakaronilaatikko se vasta söpö olisikin!

Sitten joskus kohtuullisessa lähitulevaisuudessa söpössä pikkukodissa jonka söpöllä pikkuikkunalaudalla on söpö pikkusalaattiviljelmä söpössä pienessä retropurkissa.

minä hortensinoineni

Siis tämähän meni niin, että lähdin haravoimaan vältelläkseni pääsykoelukemista. Sitten aloin koristella hiuksiani kuivuneilla hortensiankukilla vältelläkseni haravointia.

viimeisimpiä kirppislöytöjä

Rakastan kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia, ihan hirveästi. Punainen vaaka on Vanhasta Nestorista, maksoi vitosen. Sieltä on myös nuo värikkäät nauhat, Aarikan maustepurkki ja vanha kahvipeltipurkki. Parilla eurolla taisivat kaikki lähteä mukaan.

Nuo pienet kortit ovat muistaakseni Länsikeskuksen Kirppis-Centeristä, kuudella kymmenellä sentillä, Pulp Fiction kortti taisi olla kymmenen sentin ostos.

Keltainen viljakuvioinen purkki on Rieskalähteentien kierrätyskeskuksesta, 70 senttiä. Punaiset pikkupurkit muistaakseni Manhattanin Kirppis-Centeristä, 1,20e kappale. Samalta kirpparilta on myös nuo kukkakuvioiset posliinimukit, euron kappale.

Reitin lähti jostain eurolla, avaimenperä tänään Vilperistä viidelläkymmenellä sentillä. Ruskea kukkapurkki kaksi euroa, viimeisessä kuvassa vähän näkyvä valokuva-albumi euron. Samassa kuvassa on myös tuollaisia vanhoja tarrakuvia, jotka pelastin jostain korista vähän aikaa sitten.

Kolautin kameran pöydänkulmaan, ja objektiivi joutui kärsijän rooliin. Mutta, neljä vuotta tuo kamera on minulla jo ollut ja nyt vasta ensimmäistä kertaa onnistuin saamaan tuhoa aikaan. Ja tuho korjattiin salaisessa korjauspajassa Even kanssa. Vähän kyllä ehti tulla jo kylmänhiki, mutta kyllä se nyt taitaa ihan toimia. Vähän ehkä tuo automaattitarkennus kärsi, pöh :(.

pääsykokeista ja muista kevään 2012 jutuista

Päivät menee aika tehokkaasti lukemiseen, enkä valita. Uskoakseni luen minulle oikeaa yliopistopaikkaa varten. Ainakin iltainen uuden aamun kaipuu kertoo tästä, pääsispä jo jatkamaan.

iStudyTracker maksoi muistaakseni reilun kaksi euroa, ja on juuri sopiva minulle, Excel-taulukoita ja kalenteriohjelmia rakastavalle perfektionistille. Minua motivoi, kofeiinipillerien lisäksi, nähdä kuinka valkoinen graafiviiva nousee pikkuhiljaa kohti päivän tavoitetta. Joka tosin on vain kaksi tuntia, mutta minulla on pienelle tavoitteelleni hyvät perustelut:

a) kaksi tuntia nyt jaksaa vaikka mikä olisi eikä laiskuuden tunne pääse siten masentamaan

b) kun lukee kuusi tuntia, onnistumisen ilo on kolminkertainen.

Ja niin, faktat: Turku ja yleinen valtio-oppi, toinen yritys.

Muita kevään 2012 juttuja ei ole, koska tämä saisi luvan olla viimeinen yritykseni.

what i really do

instagram-viikko taas

1. Minä ja punaiset vaatteet. / 2. Kiivit.

3. Pan Am oli rakkautta. / 4. Jouluvalot huhtikuussa.

5. Karppausruokaa... / 6. Takatalvi yllätti.

7. Budjettivaihtoehto uudelle salamalle. / 8. Ooh.

9. Thrifting. / 10. Prisma.

ruoka namnam

Kyllä, karppaan. Tai jotenkin puoliksi ainakin. Siinä vaiheessa kun sokerin aiheuttama väsymys alkaa oikeasti vaikeuttaa elämää, niin tekee mieli kokeilla jotain uutta.

Minihiilari-paahtoleipä, raejuusto, kananmunat ja ananasmurska ovat suosikkejani. Otetaan hyviä reseptejä ja vinkkejä vastaan. Ja tietenkin kehuja tuolle nassu-kulholle.

hihi

Vain osoite puuttuu, kuka ehtii ensimmäisenä laittaa sähköpostiin (jemina.linnama@gmail.com) !!! Kielletty Maijalta. En myöskään voi luvata olla lähettämättä postia muille kuin ihan ensimmäiselle.

kylppäriretroilua

Inspiraatio/motivaatio/luenytsaatananiihinpääsykokeisiin-seinälläni lukee, että käytä vanhat askartelumateriaalit ennen uusien ostamista. Aloitin nurkissa lojuneesta oranssista kartongista: piirsin täyteen ympyröitä, leikkasin jokaisen, kumitin lyijykynän rippeet reunoista ja ompelin koneella yhteen. Kolmeen ensimmäiseen vaiheeseen meni ilta, ompeluun alle viisi minuuttia.

Tuota muovilla ja styroksilla vuorattua koppia oltiin jo ennenkin yritetty piristää oranssilla retroilulla, mutta lippusiima sai lopulta kevään paistamaan sinnekin.

Suurin osa retrolöydöistä kirpparilta. Pyyhkeet äidin teoksia muutaman kymmenen vuoden takaa ja Go Gay -hiuslakkapullo Talviheikki-löytö.

Unisieppari on muutama aika sitten pajusta väännetty luomus, haluaako joku oppia miten tuo tehdään!

Pan Am

Ajattelin katsoa yhden jakson ennakkoon sunnuntaina kakkosella alkavasta Pan Amista, sillä mainoksen perusteella Ylellä tultaisiin viimeinkin näkemään jotain mielenkiintoista. Käyn kyllä noilla kanavilla arkipäivisin Viidakkoperheen (translator hoi, minusta nuo ei ole viidakkoa nähnytkään) vuoksi, mutta TV2:n nuorentamiseen tulee kyllä vielä menemään aikaa.

Joka tapauksessa, Pan Am on hyvä alku. Minä ahmin koko tuotantokauden alle vuorokaudessa, rakastuin Coletteen (toinen oikealta ylemmässä kuvassa) ja nautin romantiikasta, 60-luvusta sekä glamourista. Torstain Nyt-liitteessä Otto Talvio puhuu ohuista hahmoista ja epäuskottavista juonista, eikä ole väärässä. Moni asia jää vähän kesken, eikä jokaista hahmoa ole rakennettu yhtä taitavasti kuten vaikka juuri Karine Vanassen Colettea, mutta pilotin (tai pilotit, hehe, Mike Vogel) nähtyäsi haluat katsoa seuraavatkin 13 jaksoa.

Talvio syyttää tekijöitä sarjan lataamisesta täyteen romantiikkaa, seksiä ja vakoojia, mutta minusta niille juuri tämän tarinan viehätys perustuu. Hänenkin mainitsemansa samanhenkinen Mad Men on ehdottomasti laatusarjojen parhaimmistoa, mutta Pan Am onkin ennen kaikkea laatuviihdettä.

Minulta monta tähteä ja kehoitus kääntää sille nuorekkaalle kakkoselle sunnuntaina kello 21.00.



ps, kyllä, blogitauko kesti kokonaiset neljä päivää

instagramtunnelmia ja heipat

Näiden Instagram-kuvien myötä jään pienelle blogitauolle. Saattaa olla, että palaan huomenna tai kahden viikon päästä, mutta nyt murheet väsyttävät niin paljon, että tuntuu oikealta ratkaisulta sanoa ihan hetkeksi heipat ja palata hymyilempänä takaisin!