onko olemassa suloisempaa asiaa kuin kissa kerällä leipäkorissa
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Eilen vietettiin melkein neljä tuntia Herttoniemen pihakirppiksillä. Erehdyin luulemaan, että olisi kesä, ja nyt takitta kulkeminen tuntuu niskoissa aika lailla.
Perjantaina lääkäri kirjoitti minulle kuukauden sairasloman. Pitäisi levätä ja lenkkeillä, päästää irti stressistä. Meidän parvekkeesta on muotoutumassa paratiisi minule mutta ennen kaikkea Tuutikille. Tänäänkin aamulla kissa vaan miukui ja miukui, ja rauhottui vasta kun ymmärsimme avata parvekkeen oven. Parasta on hengata viileällä betonilla tai kurottautua tuolin selkänojalta vasten parvekelasia tarkkailemaan metsämaisemassa heiluvia oksia ja lentäviä lintuja.
Perjantaina lääkäri kirjoitti minulle kuukauden sairasloman. Pitäisi levätä ja lenkkeillä, päästää irti stressistä. Meidän parvekkeesta on muotoutumassa paratiisi minule mutta ennen kaikkea Tuutikille. Tänäänkin aamulla kissa vaan miukui ja miukui, ja rauhottui vasta kun ymmärsimme avata parvekkeen oven. Parasta on hengata viileällä betonilla tai kurottautua tuolin selkänojalta vasten parvekelasia tarkkailemaan metsämaisemassa heiluvia oksia ja lentäviä lintuja.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Olen iloinen, sillä olen saanut tänään paljon aikaiseksi. Sain viimein soitettua sekä itselleni että Tuutikille lääkäriajat kun diakoni tarpeeksi kannusti. Pääsin onneksi heti tänään terveyskeskuksemme lempilääkärille.
Sain tehtyä makaroonilaatikon ja kuivakakun. Laitoin herneenversoja kasvamaan. Virkkasin peittoani eteenpäin. Tuutikki rakastaa parvekeella hengailua - pitäisi pyyhkiä tuo ikkunaräystäs ennen kuin kissa ehtii pyyhkiä tassuillaan koko talven pölyt itse.
Olemme rakastuneet lautapeleihin, kiitos Geek & Sundry -kanavan TableTop-videoiden. Wil Wheaton näyttää sitä paitsi ihan meidän lukion kuviksen opettajalta! Menolippu varattiin kirjastosta ja suuret voimat olivat mukana kun viime sunnuntaina löydettiin melkeinpä pelaamattomat Carcassone ja Alhambra Jäähallin kirppikseltä.
Samasta pöydästä löytyi myös tuo Monkin asteekkikuvioinen neule. Ruskeasävyinen huivi on ollut minulla jo yläasteelta asti, sekin kirppislöytö aikoinaan.
Naapurin Fidasta löytyi eilen neljä näitä saviruukkuja kahdella eurolla.
Sain tehtyä makaroonilaatikon ja kuivakakun. Laitoin herneenversoja kasvamaan. Virkkasin peittoani eteenpäin. Tuutikki rakastaa parvekeella hengailua - pitäisi pyyhkiä tuo ikkunaräystäs ennen kuin kissa ehtii pyyhkiä tassuillaan koko talven pölyt itse.
Olemme rakastuneet lautapeleihin, kiitos Geek & Sundry -kanavan TableTop-videoiden. Wil Wheaton näyttää sitä paitsi ihan meidän lukion kuviksen opettajalta! Menolippu varattiin kirjastosta ja suuret voimat olivat mukana kun viime sunnuntaina löydettiin melkeinpä pelaamattomat Carcassone ja Alhambra Jäähallin kirppikseltä.
Samasta pöydästä löytyi myös tuo Monkin asteekkikuvioinen neule. Ruskeasävyinen huivi on ollut minulla jo yläasteelta asti, sekin kirppislöytö aikoinaan.
Naapurin Fidasta löytyi eilen neljä näitä saviruukkuja kahdella eurolla.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Innostuin lopulta viettämään Turussa melkein viikon. Meidän huvimajasta löytyi vanha rottinkinen pihakalusto, jonka kuluneita lakkakerroksia rapsuttelin kevätauringossa pois. Sain toisen tuoleista maalattua jo Turussa mutta kuvan yksilö odottaa vielä uutta pintaa. Vanhat ruusukuvioiset päälliset vaihtuivat tuohon raikkaaseen retrokuosiin.
Budjetti pysyi nollan tietämillä - meidän kotikoti kun on sellainen, että kaapista löytyy yleensä valmiina kaikki mitä osaa kaivata.
Pääsiäislauantaina juoksimme punaisten lappujen perässä S-Marketissa, tietenkin. Laitoimme parhaan lihan heti uuniin ja perunat kiehumaan. Leivoimme nopean mutakakun ja korkkasimme Viron tuliaissiiderit.
Meillä juodaan äärimmäisen harvoin alkoholia joten se yksikin pullo tuntuu aina jotenkin juhlalta. Suomen hinnoilla ei kyllä ikinä raaskittaisi ostaa pulloakaan, mutta kun näitä sai Virosta kuusi pulloa neljällä eurolla niin päätin piristää tulevia parvekelounaita.
Mitäs vielä, parveke näyttää tosi kivalta, tavoitteeksi sovimme tumblr-kelpoisuuden lähes nollabudjetilla. Fidasta löytyi jo neljä kivaa saviruukkua alle kahdella eurolla ja odotan löytäväni muutaman kivan taimen Hyötykasviyhdistyksen toukokuiselta Taimitorilta. Eilen ripustettiin katon rajaan jouluvalot ja istuttiin hetki niiden ja kynttilöiden valossa. Siinä hetkessä oli onni.
Loppuun vielä Helsinki-vinkki täksi sunnuntaiksi: Vanhan Herttoniemen pihakirppispäivä
ps: Nyt, lähes puoli vuotta myöhemmin, Niko muisti kysy kirjastopojalta -postauksen. Vielä ehtisi siis viimeiset kysymykset kysyä! :-D Kysykää joku jotain ajankohtaista niin saadaan tehtyä tämä vihdoin?
Budjetti pysyi nollan tietämillä - meidän kotikoti kun on sellainen, että kaapista löytyy yleensä valmiina kaikki mitä osaa kaivata.
Pääsiäislauantaina juoksimme punaisten lappujen perässä S-Marketissa, tietenkin. Laitoimme parhaan lihan heti uuniin ja perunat kiehumaan. Leivoimme nopean mutakakun ja korkkasimme Viron tuliaissiiderit.
Meillä juodaan äärimmäisen harvoin alkoholia joten se yksikin pullo tuntuu aina jotenkin juhlalta. Suomen hinnoilla ei kyllä ikinä raaskittaisi ostaa pulloakaan, mutta kun näitä sai Virosta kuusi pulloa neljällä eurolla niin päätin piristää tulevia parvekelounaita.
Mitäs vielä, parveke näyttää tosi kivalta, tavoitteeksi sovimme tumblr-kelpoisuuden lähes nollabudjetilla. Fidasta löytyi jo neljä kivaa saviruukkua alle kahdella eurolla ja odotan löytäväni muutaman kivan taimen Hyötykasviyhdistyksen toukokuiselta Taimitorilta. Eilen ripustettiin katon rajaan jouluvalot ja istuttiin hetki niiden ja kynttilöiden valossa. Siinä hetkessä oli onni.
Loppuun vielä Helsinki-vinkki täksi sunnuntaiksi: Vanhan Herttoniemen pihakirppispäivä
ps: Nyt, lähes puoli vuotta myöhemmin, Niko muisti kysy kirjastopojalta -postauksen. Vielä ehtisi siis viimeiset kysymykset kysyä! :-D Kysykää joku jotain ajankohtaista niin saadaan tehtyä tämä vihdoin?
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Aivan aluksi on myönnettävä, että viimeksi olin täällä tammikuussa. Olisi ollut rahaa ja aikaa tulla tässä välissäkin, mutta viime syksy hermostuttaa minua edelleen. Ihan suoraan sanottuna on tuntunut siltä, että tänne matkustamisesta ja täällä olosta toipumiseen täytyy varata ainakin kaksi viikkoa, emmekä ole kaivanneet yhtään lisää väsymystä meidän arkeen.
Nyt oli kuitenkin lähdettävä pelaamaan Monopolia ja syömään hullua täytekakkua. Kaipaan erityisesti minun siskoa ja veljeä, mutta tähän saakka hämmentävät jokapäiväiset Facebook-keskustelumme ovat riittäneet pitämään suurimman ikävän pois.
Aamulla yritimme ottaa söpöä yhteiskuvaa minulle puhelimeen hymyiltäväksi. Tuutikki ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta tämä kuva kyllä kuvaa meitä aika hyvin. (Niko ei antanut minun ottaa Tuutikkia matkalaukkuun.)
Junassa luin uutta The Simple Thingsiä ja aamumusiikkia. Virkkasin huiviani ja kuuntelin kun pieni poika laski lukuja yhdestä melkein kahteensataan.
Turussa pitää tietenkin päästä Pizzariumiin. Peruna-pekoni-pitsani (ennen kello yhtätoista aamulla) herätti jauhelihapitsaa fanittavissa siskossa ja veljessä hämmennystä, mutta Nutella-pitsa katosi lopulta kolmeen mahaan. Pizzariumista inspiroituneena lupaan pian tehdä postauksen otsikolla mikä Helsingissä on huonommin kuin Turussa.
Isä opiskeli itselleen viime vuonna uuden ammatin ja rakastaa nyt yli kaiken naurattaa mummoja bussikuskina. Yllätykseksi hyppäsimme Ruissalon bussin etupenkeille ja ammatistaan ylpeä isä oli yhtä hymyä. Kierrettiin Ruissalo ja bongailtiin sinivuokkoja. Käveltiin vähän kauempaa siskon kotiin ja juotiin kokista ennen kuin lähdettiin tänne kotikotiin.
Perillä odotti tietenkin hullu kakku. Äiti on niitä äitejä, jotka eivät koskaan tarvitse mitään ja jotka väittävät kiven kovaa ettei nyt mitään kukkia olisi tarvinnut hymy huulillaan ja puna poskillaan. Raision Kukkatalo on jotenkin niin samanlainen kuin se oli silloin ihan pienenäkin - silloin kun haettiin kasvihuoneeseen tomaatintaimia tai isoäidille äitienpäiväkimppua.
Meitä palvellut myyjä oli ihana. Sitä tekee mieli halata kun palvelu on niin hyvää, ettei myyjä halua myydä kukkaa, joka on kuulemma jo kuihtumassa, mutta joka meidän silmiin näytti ihan elinvoimaiselta.
Mutta miten minä muka nukahdan ilman Tuutikkia? Viime yönä nukahdin kylkiasentoon, kisuneiti kyljelläni pitkällään ja onnellisena.
Nyt oli kuitenkin lähdettävä pelaamaan Monopolia ja syömään hullua täytekakkua. Kaipaan erityisesti minun siskoa ja veljeä, mutta tähän saakka hämmentävät jokapäiväiset Facebook-keskustelumme ovat riittäneet pitämään suurimman ikävän pois.
Aamulla yritimme ottaa söpöä yhteiskuvaa minulle puhelimeen hymyiltäväksi. Tuutikki ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta tämä kuva kyllä kuvaa meitä aika hyvin. (Niko ei antanut minun ottaa Tuutikkia matkalaukkuun.)
Junassa luin uutta The Simple Thingsiä ja aamumusiikkia. Virkkasin huiviani ja kuuntelin kun pieni poika laski lukuja yhdestä melkein kahteensataan.
Turussa pitää tietenkin päästä Pizzariumiin. Peruna-pekoni-pitsani (ennen kello yhtätoista aamulla) herätti jauhelihapitsaa fanittavissa siskossa ja veljessä hämmennystä, mutta Nutella-pitsa katosi lopulta kolmeen mahaan. Pizzariumista inspiroituneena lupaan pian tehdä postauksen otsikolla mikä Helsingissä on huonommin kuin Turussa.
Isä opiskeli itselleen viime vuonna uuden ammatin ja rakastaa nyt yli kaiken naurattaa mummoja bussikuskina. Yllätykseksi hyppäsimme Ruissalon bussin etupenkeille ja ammatistaan ylpeä isä oli yhtä hymyä. Kierrettiin Ruissalo ja bongailtiin sinivuokkoja. Käveltiin vähän kauempaa siskon kotiin ja juotiin kokista ennen kuin lähdettiin tänne kotikotiin.
Perillä odotti tietenkin hullu kakku. Äiti on niitä äitejä, jotka eivät koskaan tarvitse mitään ja jotka väittävät kiven kovaa ettei nyt mitään kukkia olisi tarvinnut hymy huulillaan ja puna poskillaan. Raision Kukkatalo on jotenkin niin samanlainen kuin se oli silloin ihan pienenäkin - silloin kun haettiin kasvihuoneeseen tomaatintaimia tai isoäidille äitienpäiväkimppua.
Meitä palvellut myyjä oli ihana. Sitä tekee mieli halata kun palvelu on niin hyvää, ettei myyjä halua myydä kukkaa, joka on kuulemma jo kuihtumassa, mutta joka meidän silmiin näytti ihan elinvoimaiselta.
Mutta miten minä muka nukahdan ilman Tuutikkia? Viime yönä nukahdin kylkiasentoon, kisuneiti kyljelläni pitkällään ja onnellisena.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Helsinkikerho haluaisi järjestää jotain ihanaa ja kaunista Ravintolapäivänä (röyhkeästi varastin idean jyväskyläläisiltä kahvilakerhoilijoilta - loistavaa olla pääjehuna kun pääsee viemään toisten ideat!).
Meillä olisi todennäköisesti mahdollisuus järjestää oma kahvila Vallilaan tuolloin 17.5. Siitä kuitenkin enempää paljastamatta utelisinkin josko jollain olisi kokemusta Ravintolapäivästä nimenomaan siltä järjestäjäpuolelta? Käykö paljon ihmisiä ja meneekö jutut kaupaksi kun vaan valitsee kivat hinnat? Paljonko kannattaa varata ruokaa? Onko jotain mikä ei mene kaupaksi? Kannattaako keskittyä vaan muutamaan juttuun vai leipoa kymmentä sorttia?
Apua!
Meillä olisi todennäköisesti mahdollisuus järjestää oma kahvila Vallilaan tuolloin 17.5. Siitä kuitenkin enempää paljastamatta utelisinkin josko jollain olisi kokemusta Ravintolapäivästä nimenomaan siltä järjestäjäpuolelta? Käykö paljon ihmisiä ja meneekö jutut kaupaksi kun vaan valitsee kivat hinnat? Paljonko kannattaa varata ruokaa? Onko jotain mikä ei mene kaupaksi? Kannattaako keskittyä vaan muutamaan juttuun vai leipoa kymmentä sorttia?
Apua!
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Perjantaina pääsin bloggaajapassilla (kiitos Messukeskus!) ihastelemaan Kevätmessuja. Ajattelin jaksamiseni mukaan kerätä parvekepuutarhainspiraatiota teillekin tänne blogiin nyt taas kun ilmat alkavat lämmitä. Meidän pitäisi löytää jostain kivat parvekekalusteet, mutta ilman autoa vaan jotenkin niin hankala lähteä kiertämään kierrätyskeskuksiakaan eikä talouspuolellakaan välttämättä nyt oikein olisi parvekepiristyksen kokoista lovea.
Sunnuntaina vietettiin vihdoin ja viimein Helsinkikerhon ensimmäistä kotibrunssia. Avaimet tosin saattoivat emännällämme jäädä lukkojen taakse. Vartijaa ("eipä ole ennen minua näin moni nainen odottanut he he he") odottaessa aloitettiin syöminen rappujen alla Hesaria lukien ja Älypään pääsiäisvisailua pelaten.
En näköjään onnistunut ottamaan yhtäkään kuvaa minun vastuulla olleesta hullusta cookie dough -juustokakusta. Tuo resepti on ihan käsittämätön, kilo tuorejuustoa, mutta idea ja maku olivat niin taivaallisia, että suomennan ja ennen kaikkea pienennän sen teille piakoin.
torstai 3. huhtikuuta 2014
Helsinkikerho vieraili tänään Luonnontieteellisessä museossa, jossa on jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina sisäänpääsy.
Mikään esillä oleva ei mitenkään pääsisi oikeuksiinsa ainakaan minun ottamissa valokuvissa - tuolla vaan pitää päästä käymään ihan itse. Minua ei sillä lailla kiinnostanut lukea jokaista informaatiotaulua, luonto ei koskaan ole kiinnostanut minua faktoillaan vaan vain ja ainoastaan (mahdollisella) kauneudellaan.
Lempieläimiäni olivat: kaikki pingviinit, kettukolibri ja jokin pieni apina yhdessä puussa.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Yhteishaut sulkeutuivat muutama tunti sitten, joten vihdoin tuntuu turvalliselta puhua aiheesta opiskelu. Älkää naurako, mutta ajattelin jonkun varastavan minun opiskelupaikkani jos niistä hauista mainitsee sanallakaan ennen sitä varttia yli neljää.
Joten, niin kuin pariin kertaan on tullut ilmi, kirjastopoika on teekkari. Olen siitä inspiroituneena haaveillut viime kuukaudet Aallon informaatioverkostojen koulutusohjelmaan hakemisesta ja aloittanut matematiikan treenaamisen. Olen matemaattisesti lahjakas, mutta haluan myös tehdä asioita - siksi juuri tuo linja on tuntunut oikeimmalta valinnalta minulle.
Mutta sitten, täyttäessämme hakulomakkeita - "katsotaan nyt noita AMK-koulutuksiakin" - Metropolialta löytyikin mediatekniikan insinöörin koulutusohjelma. Nyt yhtäkkiä olenkin siitä paljon innostuneempi kuin mistään Otaniemestä! Koulumaisuus houkuttaa toissasyksyisen yliopistokokeilun jälkeen ihan todella paljon. Tuntuu, että tuolta saisin hyvät lähtökohdat juuri siihen, vielä tarkasti määrittämättömään, minun ammattiini. Haluan tehdä tätä tietokoneilua jossakin muodossa ammatikseni, mutta ennen kaikkea saada mahdollisuuden yhdistää siihen myös luovan puoleni ja kaikesta ahdistuneisuudesta huolimatta kukoistavan sosiaalisuuteni.
Ja jos muutaman vuoden päästä haluan diplomi-insinööriksi, ei mikään estä minua hakeutumasta Aallon tai jonkun muun yliopiston maisteriohjelmiin.
Lisäksi jo lähtöpisteeni ennen valintakokeita ovat 55 pistettä. Helpottaa stressiä huomattavasti. Odotan pääseväni sisään melkeinpä heittämällä - on noita tehtäviä tullut sen verran viimeisten vuosien aikana ratkottua.
Mihin te olette hakeneet? Olisiko jollain sattumalta kokemusta juuri Aallon informaatioverkostoista (kai minä sinnekin kokeeseen vielä siis menen!) tai tuosta Leppävaaran mediatekniikasta? Tai ihan yleisesti ammattikorkeakouluista, en jotenkaan tiedä oikein mitään kun Turun kouluista ei koskaan tuntunut löytyvän minulle sopivaa opintopolkua.
Tilaa:
Blogitekstit (
Atom)
