Viime viikolla helsinkikerhon kanssa seikkaillessa päädyimme Nudgeen. Kauppa oli ihan lähellä minun tavanomaisia kävelyreittejäni Helsingin keskustassa, mutta jostain syystä tälle kadulle ei vaan koskaan ollut tullut astuttua aikaisemmin. Ihmettelin myös miksen ainakaan muista koskaan törmänneeni tuohon taivaaseen yhdessäkään blogissa.

Ihastuin tietenkin heti Muumurun postikortteihin. Kauneutensa lisäksi varsinkin tuo fear makes the wolf bigger than it really is -muistutus jääkaapin ovessa kolahtaa minuun. Voi kunpa vaan muistaisi tuon aina eikä antaisi pelkojen viedä elämää pois. Näppärästi kuvassa on myös psykiatrisen sairaanhoitajan numero.

Käykää Nudgessa jos kivoista tavaroista tulee kiva mieli.

Nyt menen juomaan Jaffaa ihan vaan estääkseni kirjastopojan mahataudin pahemman tarttumisen minuun.

minä luin kokonaisen kirjan!

Täällä on minun lupauksiani tälle vuodelle.

Siellä lukee jotakin kokonaisen kirjan lukemisesta ja nyt sain tuon haaveen toteutettua. Käännettyäni viimeisen sivun ymmärsin, ettei kaikkien tarvitse lukea John Greeniä ja että hömppäkin on ihan ok. En osaa sanoa mitään itse kirjasta. Colgan kirjoittaa kivasti ja hauskasti. Plussaa kaiketi siitä, ettei alussa jo tiennyt ihan tarkalleen mitä lopussa tapahtuu - puolivälissä vasta.

Tärkeintä on nyt kuitenkin se, että minä nautin lukemisesta pitkästä aikaa! Olin jo ehtinyt unohtaa miten ihana tunne se on kun ei halua lopettaa lukemista.

(Tykkäsin myös söpöistä kansista.)

Kajahtaneet kudelmat Annantalolla

Annantalolla on vielä tämän viikon avoinna Kajahtaneet kudelmat -näyttely.

Helsinkikerhon oli tietenkin pakko päästä paikalle. Minä odotin isompaa näyttelyä, mutta alun pienen pettymyksen jälkeen rakastuin. Kangaspuilla sai kutoa mattoa - ei paljoa auttanut matonkudontahaluun, jonka Suvi kudontapostauksessaan aiheutti. Yläasteella kudoin valinnaiskäsitöissä maton ja voi että se oli kivaa hommaa. Mummin luota löytyisi varmaan vieläkin satoja leikattuja matonkudekeriä ja ennen kaikkea ne kangaspuut - saisikohan ne tänne kaksioon mahtumaan?

Mutta takaisin kudelmiin. Matonkudontaakin parempaa oli iso vanerilevy, johon sai hakata nauloja ja pujotella sitten lankoja. Kuten viimeisessä kuvassa näkyy, vanerin alaosa oli tehokkaasti jo käytetty, joten hain jakkaran ja naulasin ylemmäs kisun.

En lähtisi kauempaa, mutta jos tuolla Kampin suunnalla liikkuu, suosittelen suurella lämmöllä poikkeamaan.

leijonankeltainen viikko

Ensimmäisessä kuvassa Tuutikki testaa vilttiä, jonka olen nimennyt työttömyyspeitokseni. Ensin kulutan tätä arvokasta aikaani pääsykoeharjoittelun lisäksi tuon virkkaamiseen. Ja jos en löydä valmistumiseen mennessä uutta työtä, voinhan aina käpertyä sen alle syömään makaronia.

Toisessa kuvassa on naapurin uudesta Fidasta löytynyt leijonankeltainen pilkkuessu. Testasin sitä lettuja paistaessa - voi se on kaunis! Tuo Maunulan uusi Fida on kivan pieni ja siisti, kukkaron kannalta vähän vaan liian lähellä. Samassa avasivat uuden S-Marketin. Olen kai pahempi kuin äitini, sillä jonotin kahden euron juhlamokkia mummojen kanssa vaikkei meillä kumpikaan edes juo kahvia.

Perjantaina katsoimme kahvilatyttöjen kanssa huonoja tv-ohjelmia ja söimme jäätelöä. Ei mitään sen ihmeempää ja minä olin niin iloinen.

Kirjastopojasta sanottakoon sen verran, että minä rakastan sitä enemmän kuin ketään.

minulla on kymmenen postimerkkiä

Ja paljon aikaa.

Kymmenelle ensimmäiselle lähtee postia. Tällä kertaa kysyn sähköpostissanne täytyy kuitenkin osoitteen lisäksi olla jokin sinua lähellä oleva (tai muuten vaan miellyttävä) quote. Aihepiirinä kaikki Raamatusta Miley Cyrukseen.

Teen postisi sen lauseen perusteella.

(MENIVÄT JO.)

kevätretki Tallinnaan

Koko viikon ulkona paistoi aurinko ja ulkona tarkeni mekossa, sukkahousuissa ja tennareissa. Sitten koitti lauantai, meidän retkemme Tallinnaan ja hillitön lumimyräkkä.

Meitä oli matkassa neljä tyttöä, ja olimme näppärinä itse varanneet ja makseneet lippumme ja meriaamiaisemme - niin, istuimme sitten kaikki eri pöydissä siellä buffetissa.

En ollut ennen käynyt Tallinnassa, eikä se harmaa myrskyinen satama oikein meinannut innostaa. Meillä oli kuitenkin ensimmäisenä päämääränä se kuuluisa valtava ompelutarvike-/lankakauppa. Toin mukanani vain 20 kerää leijonankeltaista lankaa. (10,51e)

Lankakaupasta pois päästyämme myrsky vain yltyi. Otimme taksin Vanhaan Kaupunkiin pannukakkumestaan nimeltä Kompressoriin.




Suosittelemme erityisesti tätä valkosipulileipä-lautasta. Kahdella ja puolella eurolla pala taivasta. Pannukakut olivat ihania ja kokis halpaa - mitä muuta toivoa?








Ehkä aurinkoa. Mutta joimme Chokolaterie de Pierressä kaakaot ja ostimme supermarketista kuivat sukat. Laivalla käperryimme kokolattiamatolle ja aloimme käydä läpi aakkosia niin, että jokaisen piti kertoa itsestään jotakin jokaiseen kirjaimeen liittyen.

Meillä oli ensimmäistä kertaa mukana Sinikka, joka rohkeasti tuli heti mukaan isomman luokan seikkailulle. Lisäsimme Miran ja Viivin kanssa hänet niiden ihmisten listalle, jotka vaan tulevat ja tuntuvat kuuluvan samantien omaan elämään. Tuuthan mukaan toistekin.

Tallinnassa taksimatkamme maksoi 5,80e. Sen jälkeen kirpaisi maksaa reilu kolmekymppiä Jätkäsaari-koti -välistä.

tässä minä, tuutikki ja imuri

Minja otti kuvan.

arkibrunssi

Tänään oli kevät. Eilen syntyi idea kakusta ja kahvilakerhotytöistä. Lidlistä löytyi viidellä eurolla valtava ja makea vesimeloni, mehua, leipää, patonkia, tuorejuustoa, viinirypäleitä ja kiivejä.

Olen sairaslomalla ja haluan sanoa sen ihan tässä suoraan. Tämän viikon jälkeen minulla on kaksi viikkoa työsopimusta jäljellä eikä sille tule jatkoa. Harmittaa, mutta minun terveytenikään ei nyt näköjään kestä. Täytyy siis löytää uusia töitä. Onneksi rahat ei nyt ihan heti huomenna lopu ja saan lisäetuna rauhassa lukea pääsykokeisiinkin tässä välissä. Jospa meistä tulisi syksyllä teekkaripariskunta.

Minja ja Renja ottivat enemmän ja paremmin kuvia. Linkkaan ne postaukset taas Facebook-sivulleni. (Jos joku haluaisi koota minulle uuden cover photon niin lupaan lähettää valtavan palkintokirjeen.)




ps tänään mulla oli tennarit

tässä olen minä

Eerika otti minustakin puolisalaa kuvia Tampereella.

Lempivärini on edelleen leijonankeltainen ja tukkani kihara vaikkette olekaan nähneet minua vähään aikaan. Pakenen muovilasieni taakse kun maailma jännittää.

Tampereen kahvilakerho

Kutsuin itseni mukaan Tampereen kahvilakerhon ensimmäiseen tapaamiseen.

Onneksi kutsuin!

Uusia ihmisiä, muutama vanha tuttukin. Mieletön suklaakakku - katsokaa tuota kermavaahdon määrää! Runo oli aivan yhtä kiva kuin kaikissa näkemissäni blogikuvissakin. Mikään tässä pöydässä syöty tai juotu ei tuottanut pettymystä - se jos mikä on hienoa.

Oli hauskaa nähdä esimerkiksi Usva kauniin bloginsa takaa. Vaikken suurinta osaa tuntenut mitenkään etukäteen, juttu lensi (ainakin pienen alkujännityksen jälkeen) ja kakku maistui. Harmittaa vaan ihan hirveästi se, etten voi matkustaa joka viikko Tampereelle.

Onneksi on meidän oma kerho Helsingissä. Linkkaan vaikka Facebookin blogisivulle muita postauksia tästä kerhokerrasta sitä mukaa kuin niitä linjoille ilmestyy. Seuratkaa siis sielläkin, vink vink!

kortteja kukkia kisuja (aivastuksia)

Aivastus, aivastus, aivastus.

Helsinkikerho seikkailee tänään Ateneumissa, ja minä joudun aivastelemaan kotona peiton alla. Haluan vaan äkkiä terveeksi, jotta pääsen viikonlopuksi reissuun piristymään. Haluaisin kovasti myös jo takaisin töihin vaikka on tosin myönnettävä, että on ollut virkistävää olla kotona kun huoneet kylpee auringossa.

Mutta siis, jos tästä virkistyn, pakkaan itseni leijonankeltaiseen huiviin ja lähden ensin Tampereen ensimmäiseen kahvilakerhoon, ja sitten myöhemmin Jyväskylään sunnuntaiaamun kahvilakerho-brunssille. Lupaan paljon kuvia, paljon onnellisia sanoja. Ja valitettavasti kyllä ärsyttävää valitusta tästä flunssasta.





En ole ollut vielä Tuutikista yötä erossa, ja pelkään sen luulevan, että hylkäsin sen. Kirjastopoika sanoi, että kisu kyllä odottaa minua täällä ja ottaa minut puristen vastaan sunnuntaina. (Muuten itken.)

aamiainen tuutikin seurassa

Tuutikki ei aluksi saanut hengata keittiön pöydällä, mutta miten tuolle naamalle sanoo ei. Äsken katoin sille maitoa lasikulhoon, ei hyvä luoja.



Kävin eilen lääkärillä, minua kuulemma vaivaa sama flunssa kuin niin montaa muutakin tällä hetkellä. Ei kuumetta, eikä sietämätöntä huonoa oloa. Vain kertakaikkiaan hirveä väsymys, ja minulla kuiva nenä ja kurkku. Töissä tämäkin tauti pyöri, samoin täällä kotona, joten odotettavissahan lepopäivät olivat.

Lääkäri lupaili levon auttavan, ja viikonloppuna seikkailenkin Tampereelle ja toivottavasti myös Jyväskylään parille kahvilakerhovisiitille.



Nyt koitan käydä kaupassa. Kyllä laskiaistiistaihin pitää pullat leipoa vaikka olisi miten poikki. Aion kyllä ostaa purkkikermavaahtoa.

ps onko tälläiset hassut postaukset ihan ok