oodi ihmisille

maanantai 25. helmikuuta 2013

Olen yhtäkkiä alkanut herätä näihin kaikkiin mielettömiin ihmisiin ympärilläni. Osa on ollut ihan lähellä jo pitkään, ja osa on ilmestynyt elämääni hymyineen vasta ihan tämän vuoden puolella. En osaa ihan tarkkaan sanoa miten yhtäkkiä tuntuu tältä, mutta aika mainiota, että joka tapauksessa tuntuu.

Yliopistokirjoitusten kommentit saattoivat ravistaa minua liikkeelle. Varsinkin ne, joissa kehoitettiin itse rakentamaan sellaista toimintaa, joka kiinnostaa. No, minähän menin ja perustin kahvilakerhon. Ei paljoa vaadittu, ja en tiedä olenko ikinä ollut näin innoissani mistään kehittämästäni. Olen saanut tutustua ihan käsittämättömän upeisiin tyttöihin, ja lisää on luvassa. Parhainta on, että kerrankin jostain kumman syystä osaan luottaa siihen, että muutkin on tässä ihan innolla mukana ja yhtä haltioissaan kuin minä.

Yleensä osaan kirjoittaa, mutta vähän sanattomaksi veti nuo juustokakkujuhlat. En vaan voi ymmärtää, että missä vaiheessa minun elämääni ilmestyi kasa ihmisiä, jotka ahmii kanssani viisi kakkua parissa tunnissa. Te olette ihan parhaita, haluan pitää teistä kiinni. Ihan tosi lujaa pitää kiinni ja rutistaa.

Sanoa ääneen asioita, joita salaa mietin kun neiti pilkkuhameessa istuu mun sylissä. Kuten, että "sä olit mun oma suojelusenkeli, sä vaan tulit ja pelastit". Tai että "mä olen niin onnellinen teidän puolesta".

"Näetkö miten upea susta on tullut."
"Minä lupaan että kaikki järjestyy."
"Ihan maailman parasta että lähetit sen sähköpostin."
"Kunpa jonain päivänä mulla olisi edes pieni osa sun rohkeudesta."
"Kiitos."

"Sun ja mun pitäisi oikeasti olla ystäviä joka päivä."

Tähän kommenttiboksiin saa jättää ajatuksia, joita ei ole syystä tai toisesta pystynyt sanomaan toiselle ihmiselle. Vaikkapa sitten anonyyminä.

19 kommenttia

  1. tänne mä sitten puran mun tämänpäiväiset ajatukset. tai no, oon miettiny näitä juttuja koko tän vuoden.

    kyllä mä susta oikeasti tykkään, sinä hassu ja outo jätkä. meillä synkkaa ihan pelottavan hyvin. en vain halua nyt mitään vakavaa, mä oikeasti erosin ihan vasta kivuliaasta suhteesta ja ne jutut vaikuttaa muhun vieläkin. jos me alettais seurusteleen, niin ne jutut vaikuttais meijän suhteeseen enkä sitä halua.

    pelkään vain, et pilaan kaiken tällä mun joo-ei -meiningillä. sanon, et meillä ei oo juttua, mut tykkään susta. ehotan leffailtaa enkä korjaa sitä ees vitsiksi. puhutaan treffailusta ja yhdessä nukkumisesta. kumpikin varovasti, vaikka luulen et molemmat ois ihan valmiita laittamaan sen Notebookin pyörimään telkkarista ja saisin upota sun kainaloon.

    mutta miksi taustat ja pienet piirit vaikuttaa niin paljon kaikkeen? :/ niin moni tietää susta juttuja, mistä mulla ei oo hajuakaan. ja ethän sä mulle sun ikäviä muistoja kertois, en mäkään sulle. äää tää on liian vaikeaa, miksi ei voitais vain hengailla salaa muilta ja rakastaa koko ajan enemmän 500 days of summeria

    VastaaPoista
  2. teidän kanssanne olen tajunnut, mitä on rakkaus. tämä ei ole samallaista kuin perhettään rakastaminen, vaan hienointa on, kun itse haluatte olla siinä, ja ihmettelenkin päivittäin miksi ette ole jo lähteneet.

    VastaaPoista
  3. Oot mun paras ystävä, ja mä samaan aikaan rakastan sua salaa selkäs takana ja katon ku kärsit toisen pojan kanssa. Tiiän et olisit onnellisempi mun kanssa ja mua sattuu iha hirveesti ku kysyt et "miks kaikki jätkät ei voi olla niinku sinä?" Mutta lupaan, että oon sun tukena mitä ikinä teetki, koska sä pelastit mut itsetuhosilta ajatuksilta ja kaikelta pahalta. Joku päivä mä viel kerron sulle miltä musta tuntuu oikeesti

    VastaaPoista
  4. Mulla on ikävä sitä kun nukahdin sun kainaloon ja aamulla heräsin ennen sua ja nuuhkin sun tukkaa ja auringonsäteet tunkeutui kaihteiden välistä ja mä olin niin onnellinen

    ja sinä eräs toinen,
    toivon että sinä pitäisit minusta. haluan olla sinulle se henkilö, ketä et voi olla ajattelematta

    VastaaPoista
  5. "Sori jos mä hämmennän sua liikaa. Mutta sä hämmennät mua niin paljon ettei todeks usko. En tiiä mitä yritän ittelleni valehdella, perhoset mahassa ja kuumotus ei valehtele. Sä et oo sitä mitä haluisin mut haluun sut enemmän kun mitään koskaan ja ilman en pysty elämään. Vaikka en ees tunne sua. Haluisin kertoo sulle kaiken mut en tiedä mitä kertoisin. Että ajattelen sua joka toinen sekunti? Että jo vuosia? Että oon lukemattomat kerrat itkeny vaan siks ku oon niin hämmentynyt? Että sä saat mut uskomaan jumaliin? Jos sä vaan tietäisit, kuinka monta tän kaltasta kirjettä oon mielessäni polttanut kun sä et voikaan tietää. Yhdestä voin sua ainakin kiittää - oot herättäny mussa piilevän riutuvan romantikkorunoilijan ja nyt se riehuu kun viimestä päivää."

    "En unohda sua koskaan. Rakastan sua. Joskus vielä ääneenkin."

    Ja Jemina! Kiitos kun sun blogi on päivä päivältä vaan parempi. Oot ihan ku personal trainer masentuneelle mielelle! Tämäkin postaus oih ja voih. Odotan innolla sun tapaamista (----:

    VastaaPoista
  6. Oi apua, tästä tuli niin hyvä mieli. <3 Olen sattunut itsekin juuri heräämään ihmisten ihanuuteen, joten samaistun niin paljon! Oma suunnitelmani on perustaa runoilijoiden pieni seura, mutten oikein tiedä keitä siihen kuuluisi...

    Pidän ihmisten kehumisesta ja tunteideni kertomisesta, mutta sitä voisi tehdä aina vain enemmän. On tärkeää tietää olevansa tärkeä, ja minulla on niin paljon ihania ihmisiä, jotka ansaitsevat sen tiedon jokaisella hengenvedollaan ja useamminkin. Se, että saa vuorostaan olla tukena, pääsee lähelle ja saa vaikka vain olla hiljaa kahdestaan, se on parasta. Lähetän kohta yhdelle ystävälle vielä toisen runon, kerron toiselle miten paljon syventyvä ystävyytemme merkitsee, parille muille kauniita sanoja... Huomenna kerron veljelle, miten kivaa musta on puhua Taru sormusten herrasta ja kun se on täällä kylässä, halaan monia ihmisiä ja hymyilen. Sieluni sykkii juuri nyt koko maailmankaikkeudelle.

    Ja sille Eräälle haluaisin sanoa, miten pidin hänestä heti ensitapaamisesta lähtien, miten paljon haluaisin oikeasti tutustua ja ystävystyä, miten hän on sekoittanut tunteeni ihan totaalisesti ja kiusannut vain olemassaolollaan, mutta miten nyt taas maailma tuntuu kauniilta ja tahdon vielä jonain päivänä uskaltaa kertoa kaiken tämän.

    Niin, ja haluan sanoa jotain sinullekin: blogisi on piristänyt päiviäni, olen saanut hyviä ideoita ja paljon inspiraatiota. Minä ihailen sinua.

    VastaaPoista
  7. hyvä herra k

    haluan kasvaa sinun kanssa yhdessä.
    olen välillä melkoinen sotku mutta niin olet kyllä sinäkin.
    en tiedä mitä kahdesta sotkusta tulisi, mutta tuleehan kahdesta miinuksestakin positiivinen.
    ehkä voisi yrittää.

    mä haluan puhua sun kanssa kaikesta.
    kertoa miten rakastuin sinuun ihan heti.
    ja miten jatkoin rakastumista vaikka sanoin etten kyllä enää varmastikaan ikinä.

    sanoit minulle pahoja asioita.
    ja minä ihan todentotta yritin pitää muistakin.
    mutta ne vaan kaatui siihen
    yksi sana sinulta facebookissa
    tuntui paremmalta kuin koko viikonloppu
    jonkun muun kanssa.

    jonkun ihan väärän.
    koska sinä,

    vaikka miten sanojasi harkitsematon paska välillä osaisitkin olla,

    sinä olet vienyt minun sydämen.

    minä olen ollut sotku,
    minä tiedän.

    pyydän anteeksi niin paljon kuin voin, mutta yritä ymmärtää.
    minäkin ymmärrän sinua, en tietenkään kokonaan, mutta ymmärrän kuitenkin.
    haluan että opetat minulle kaiken sinusta.
    ja minä haluan opettaa sinulle kaiken minusta.

    me tarvitaan aikaa,
    tämä ei olisi mikään viikossa parisuhteeseen -intensiivikurssi.
    varmaankin vain vietettäisiin lautapeli-iltoja.
    juotaisiin teetä ja puhuttaisiin puhelimessa.

    ei kerrottaisi kenellekään
    paitsi toisillimme kaikki.
    sanottaisiin ihmisille että ei meillä mitään ole,
    ja sitten salaa hihiteltäisiin kotona.

    voi kunpa oltaisiin toistemme tärkeimmät.

    VastaaPoista
  8. "ota mut syliin"

    "tuu juomaan mun kanssa kuplajuomia, tanssitaan aamuun asti ja syödään roskaruokaa kotimatkalla"

    "oo mulle ystävä"

    mutta pahinta on se, ettei ole ihmisiä, joille sanoa.

    VastaaPoista
  9. Tästä tuli tosi hyvälle mielelle! <3

    VastaaPoista
  10. tää on niin monelle ja myös sulle: ♥

    VastaaPoista
  11. "Mä haluisin tietää mitä sä musta ajattelet. Että kuvittelenko mä vain, ootko sä oikeesti noin ystävällinen kaikille muillekin, taputteletko sä muidenkin olkapäitä vai voisitko sä oikeesti olla kiinnostunut just musta. Oletko sä kiinnostunut musta? Mä nimittäin olen susta. Siellä baarissa mun piti sparrata itteeni puol tuntia, että mä uskalsin koputtaa sua olkapäälle. Tietäisitpä vain kuinka iloiseksi mä tulinkaan kun sun silmät alkoi loistaa tunnistaessasi mut. Jos mä pyytäisin sua jonnekin, hämmentyisitkö sä? Olisitko imarreltu? Oisko se liian nopeeta toimintaa? Eilen mä kävelin viisi kilometriä jonnekin sinne missä sä asut, ihan vaan jos säkin sattuisit just silloin olemaan ostamassa maitoa."

    ps. Jemina, kiitos ihan mielettömästi tästä blogista.

    VastaaPoista
  12. miksi me ei tunneta toisiamme. en olisi uskonut, että vielä vuodenkin jälkeen ajattelen sinua. siksi olin silloin hiljaa. nyt pimeimmät kuukaudet olit jossain kadonneena, ja sain sinut katoamaan mielestäni välillä. pam. sitten taas kerran ennalta arvaamattomasti kävelit mua vastaan, enkä ollut uskoa silmiäni ja mun sydän hyppäsi. tiedän ihan liikaa susta, että voisin noin vain tulla ja small talkata, vaikka näytät aina niin ystävällisestä ja onnelliselta, ettet varmastikaan söisi mua. vähän harmittaa kun kerran käänsin katseeni pois, kun en uskaltanut katsoa sinua silmiin kauempaa. jatkan hymyilemistä ja unien näkemistä sinusta ja toivon törmääväni sinuun ruokakaupassa tai baaritiskillä.

    VastaaPoista
  13. neljän vuoden jälkeenkin voin sanoa rakastavani sinua samalla tavalla kuin silloin lammen rannalla, kun sade romahti painavalta taivaalta

    suuria asioita tulee tapahtumaan, tulevaisuus on suuri ja haparoiva
    ole aina siinä
    edes ystävänä

    VastaaPoista
  14. anteeksi että se meni näin, mäen unohda meidän muistoja enkä sua enkä teitä mutta kuitenkin on se mikä vetää ikuisen kuilun meidän väliin vaikkei pitäis, enkä mä ole samanlainen kuin ennen ja olen huono puhumaan ja ehkä liian erilaisia tai enmä tiedä, mä vaihdoin maailmaa ja sä et.

    ja sinä toinen, älä kuole tai katoa, oot mun elämän tärkein ihminen enkä tiedä mitä teen jos häviät.. voi kun olis asunto ja aikaa oppia puhumaan

    ja sä. tiedätkö kuinka paljon haluaisin että olisit erilainen, oudompi ja ilman tuota kivistä uskoa, voi kun haluaisin että te muutkin olisitte jotain muuta, ihmisiä joita rakastaisin ihan oikeasti

    ja kaikille joiden haluaisin olevan olemassa, rakastan teitä

    jeminaaa oot ihana!

    VastaaPoista
  15. Haluaisin, haluaisin, haluaisin niin paljon.

    Mutta en saa kaikkea, mikä on ihan hyvä asia.

    En haluaisi vielä sitoa itseäni sinuun vaan tehdä mitä haluan ja lähteä minne ikinä haluan. Silti, en uskalla, ainakaan yksin. En tiedä mitä haluan, mutta menettämisesi sattuisi. Olen oven edessä, kohottamassa kättäni kahvaa kohti ja emmin: astuako uuteen, tuntemattomaan paikkaan vai jatkaako samassa tilassa, jossa olen turvassa mutta tulen miettimään tulevaisuudessa mahdollisia menetettyjä tilaisuuksia. En halua kuitenkaan satuttaa sinua ja pettää muita, jotka uskovat meihin. Unelmia on luotu ja elämämme ovat jo toisiinsa sidottuja, vaikkakin vain seitinohuiden lankojen kautta. Silti irtoaminen sattuisi ja pelkään puolestasi.

    VastaaPoista
  16. ahhh ihana blogi<3

    ps mistä olet ostanut sellaisia läpinäkyviä taskusia, joissa lähetät kirjeet :> laitatko postimerkin sisä -vai ulkopuolelle? minäkin niiiiin haluaisin sellaisia, oih ja voih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minä olen ostanut ne Sastamalasta semmoisesta superisosta askartelukaupasta, jonka nimi on Nokian Kauppahuone. mutta, niitä on kyllä ihan pienemmissäkin askartelukaupoissa, kannattaa vaikka Sinooperista kysyä. ja jos asuu jossain metsässä, niin Etsystä tietenkin sitten!

      laitan postimerkin joskus sisälle ja joskus ulos. sisälle laittaminen on vähän huijausta kun eihän sitä sitten voi leimata... ulos on kuitenkin yleensä parempi laittaa kun sitten muut jutut ei ainakaan voi vahingossa peittää sitä siellä sisällä :))

      Poista
  17. Olet paras ystäväni, tiedäthän sen? Rakastan sinua niin paljon. Muistatko, kun olimme pieniä ja makasime illalla paksussa hangessa ja katselimme mustaa taivasta? Katulamppujen valo oli vihreää ja lunta satoi. Villahanskasi olivat haisevat ja märät, mutta pidin silti kiinni kädestäsi. Siinä oli hyvä olla. Minä kirjoitin siitä runonkin - pöytälaatikkoon.

    Lopeta jo. Mene pois elämästäni, älä tule tänne. Sinä saat aikaan vain eripuraa ja kiukkua. Mikset sinä kunnioita ketään? Lakkaa olemasta niin törkeä ja epäkohtelias ja rääväsuinen. Sinun nöyryytyksesi, manipulointisi ja sekoilusi tuloksena ystävilläni on arpiset kädet, töhrityt farkut, tyhjä lompakko ja paha mieli. Ilman sinua he eivät kävisi nyt psykologilla. Kyllä minä ymmärrän, että sinulla on ongelmia. Älä pura tuskaasi muihin.

    Katso minua silmiin. Soita minulle kitaraa, puhu kanssani surrealismista, hymyile, pidä kädestä. Sano että tykkäät, kun minä en uskalla.

    Anteeksi, että olen ollut huono lapsenlapsi. Minä lupaan yrittää rakastaa sinua vähän enemmän, mummu. Älä kuole vielä.

    VastaaPoista