Olisi kai korkea aika taas kirjoitaakin jotain. Ensinnäkin, viime viikko meni kuin sumussa, alakulo sai taas uutta tuulta alleen ainakin kymmenestä eri suunnasta, inhottavimpana yksityiskohtana ehkä aika tyylikkäästi feilatut tentit.
Tänään kuitenkin ymmärsin, että loppujen lopuksi tuo epäonnistuminen teki oikeastaan todella hyvää minulle. Nyt minun täytyy oikeasti tehdä töitä, jotta opin tarpeeksi. Joten tänään, minä istuin matikkapajalla neljä tuntia. En tiedä koska olen viimeksi ollut niin ylpeä itsestäni. Tai edes mitenkään ylpeä.
Olen myös ymmärtänyt, ettei minulle sovi sellainen elämänrytmi, jossa ei ole minkäänlaisia aikatauluja. En tietenkään nauti paikasta toiseen juoksemista, tai siitä, ettei päivän aikana ehdi hengähtää teekupin ääreen, mutta kun tämä syksy on nyt vähän mennyt niin, ettei minnekään ole oikeastaan pakko mennä, eikä pakollisiinkaan juttuihin ole oikein sellaista selvää aikaa. Olen niin innoissani tästä loppuvuodesta, kun oikeasti tulen saamaan aikaiseksi asioita, ihan vain siksi, että minulla on enemmän kellonaikoja kurkotettavana.
Tänään hengähdin kaupassa, ei ollut kiire ja sai valita leipäpussiaan vartin. Ostin palkinnoksi vaniljarahkan, ja tuntui äärimmäisen hyvältä syödä kerrankin surun sijasta onneen.
Kellään muulla alakulokautta? Tai loistavia vinkkejä sen kukistamiseen? Minulle on ainakin tehonnut suklaattomampi arki, Jason Mraz, purkitetut vitamiinit, sauvakävelyt ja naapurin pappan kanssa juttelu.
Ja minulla on kaikenlaista suunniteltuna tällekin palstalle! Oli niin kiva lukea, että ainakin videosta tykättiin hirmuisesti, mutta innostuitteko yhtään viime postauksen vähän erilaisesta postauskonseptista?Selailen kuitenkin tosi ahkeraan kaikenlaista, ja tykkäisin kertoa kivoista jutuista teillekin!
Tänään kuitenkin ymmärsin, että loppujen lopuksi tuo epäonnistuminen teki oikeastaan todella hyvää minulle. Nyt minun täytyy oikeasti tehdä töitä, jotta opin tarpeeksi. Joten tänään, minä istuin matikkapajalla neljä tuntia. En tiedä koska olen viimeksi ollut niin ylpeä itsestäni. Tai edes mitenkään ylpeä.
Olen myös ymmärtänyt, ettei minulle sovi sellainen elämänrytmi, jossa ei ole minkäänlaisia aikatauluja. En tietenkään nauti paikasta toiseen juoksemista, tai siitä, ettei päivän aikana ehdi hengähtää teekupin ääreen, mutta kun tämä syksy on nyt vähän mennyt niin, ettei minnekään ole oikeastaan pakko mennä, eikä pakollisiinkaan juttuihin ole oikein sellaista selvää aikaa. Olen niin innoissani tästä loppuvuodesta, kun oikeasti tulen saamaan aikaiseksi asioita, ihan vain siksi, että minulla on enemmän kellonaikoja kurkotettavana.
Tänään hengähdin kaupassa, ei ollut kiire ja sai valita leipäpussiaan vartin. Ostin palkinnoksi vaniljarahkan, ja tuntui äärimmäisen hyvältä syödä kerrankin surun sijasta onneen.
Kellään muulla alakulokautta? Tai loistavia vinkkejä sen kukistamiseen? Minulle on ainakin tehonnut suklaattomampi arki, Jason Mraz, purkitetut vitamiinit, sauvakävelyt ja naapurin pappan kanssa juttelu.
Ja minulla on kaikenlaista suunniteltuna tällekin palstalle! Oli niin kiva lukea, että ainakin videosta tykättiin hirmuisesti, mutta innostuitteko yhtään viime postauksen vähän erilaisesta postauskonseptista?Selailen kuitenkin tosi ahkeraan kaikenlaista, ja tykkäisin kertoa kivoista jutuista teillekin!
olen kuullut juttua "kysy riinalta"-erikoisnumerosta?
VastaaPoistaAinakin hevoshullujen palstalla kuhina on jo kovaa ja sama oli missmixissä.
sä oot kyllä niiiiiiiin insensitiivi noitten valiorahkojen ja alkuleipien kanssa! köyhät kyykkyy!
VastaaPoistakivoista jutuista saa kertoa , kyllä kyllä !
VastaaPoistaMäkin kärsin kaamosmasennuksesta, enkä tiedä mikä auttaa. :( Paitsi suklaa ja peiton alla itkeminen.
VastaaPoistakaamosmasis ilmottautuu! en meinaa päästä edes sängystä ylös tunnille ja mikään ei kiinnosta. toivottavasti d-vitamiini auttaa D:
VastaaPoistapäätin ettei tänä vuonna pimeä ala masentamaan. silti alakuloisuus yrittää hiipiä joka raosta ja elämässä rempallaan olevat asiat tuntuvat vaikeammilta sen takia. onneksi kohta saa aloittaa jouluhössötyksen.
VastaaPoistaItse olen myös hieman alakuloinen, taitaa olla joka syksyinen harmi. Tuo suklaattomampi arki voisi toimia mun kohdalla, pitää kokeilla! (jos pystyn......)
VastaaPoistaMilk & cookies auttaa! ja kaverit ja pienet yhteiset puuhat =)
VastaaPoistaPistän tämän kaamosmasennuksen piikkiin, vaikka alakuloa on ollut koko kesänkin. Mutta onneksi on näitä ihanan piristäviä blogeja olemassa! :) Ja karkkia, kynttilöitä ja kavereita.
VastaaPoista