Syksyllä lupailin kovin kirjoittavani uskosta, mutta jotenkin tuntui, ettei ollut oikea aika. Nyt kun tuntuu sopivalta väliltä keskustella tästä niin aloitan tuosta videosta.
Maailmankaikkeus on saanut kuulla monen monta ajatustani juuri tästä aiheesta, miten voisin elää ilman uskontoa, mutten ilman uskoa. Jos olisin muutama vuosi sitten ymmärtänyt tämän, olisin säästynyt monilta valvotuilta öiltä.
Minä nautin virsistä vain Samuli Edelmannin levyillä. Ehtoolliset ovat minusta useimmiten vain pelottavia ja ahdistavia tilanteita, ja loppumessusta mietin vain, että pitävätkö nämä ihmiset nyt itseään enemmän jumalalle kelpaavina kuin vartti sitten. Minusta on kerrassaan naurettavaa, että jollekin tulee edes mieleen, että joku niin suuri ja mahtava kuin jumala ylipäätänsä loisi tähän maailmaan yhtäkään ihmistä, joka ei kelpaisi hänelle. Eihän jumala ole paha?
"If grace was water, then the church should be an ocean. Because it's not a museum for good people, it's a hospital to the broken."
Minusta jo pelkästään sana uskovainen kertoo kaiken olennaisen. Yrittäen olla ottamatta huomioon sanan kymmeniä eri konnotaatioita, se näyttää juuri siltä mitä se onkin. Uskovainen edustaa minulle sellaista "vähän se uskoo muttei oikein tiedä miksi"-konseptia, jota en ihan hirveästi ihastelisi missään yhteydessä. Siksi uskovainen sopii hyvin uskonnon kaveriksi.
Omalla kohdallani puhuisin ennemmin uskovasta. Minun ei uskovana tarvitse todistella jumalalle yhtään mitään. Uskovaisena minun tulisi laulaa kirkkokuorossa, nauttia ehtoollisesta ja olla sitä mieltä, että on olemassa sellaisia asioita kuten esimerkiksi vääräuskoisuus tai jumalanpelko. Minun pitäisi leipoa kuivaa pullaa, vetää pyhäkoulua ja nauraa evoluutioteorialle.
Kun uskon, uskon hyvään. Uskon jumalaan, kyllä, mutta ennen kaikkea maailmankaikkeuteen. Uskon uskoon, toivoon ja rakkauteen, siihen, että kaikki järjestyy.
"Jesus and religion are on opposite spectrums. One is the work of God, one is a man made invention. One is the cure and one is the infection. Because religion says do and Jesus says done."
Usko tekee hyvää, usko tekee ihmeitä. Usko on sitä, että saa olla kuka on, mutta ennen kaikkea usko on sitä, että muutkin saavat olla keitä ovat. Usko on iloa ja hymyä.
Uskonto taas ei tee hyvää, eikä tee varsinkaan ihmeitä. Uskonto on sitä, että sinulle annetaan muotti, johon nyt on vaan pakko mahtua. Uskonto on sotia ja riitoja, ja minulla on jokaisesta väitteestäni esimerkkejä.
Jeesus halusi omalla kärsimyksellään pelastaa meidät kärsimykseltä (aka ehtoollisleipä). Ja silti, täällä nämä jumalanseuraajat huutavat, että toinen on parempi kuin toinen, ja että sinä uskot väärin. Sinä olet väärässä, koska kirja parin tuhannen vuoden takaisesta kulttuurista sanoo niin. Sitä paitsi, useimmissa tapauksissa Raamattu ei edes sano mitään, vaikka sitä kuinka lukisikin kirjaimellisesti.
"So know I hate religion, in fact I literally resent it. Because when Jesus cried it is finished, I believe he meant it."
Minä tiedän kokemuksesta sanoa mitä on olla uskovainen, ja luojalle kiitos tiedän nyt myös sanoa mitä on olla uskova. Ero on sanoissa pieni, mutta käytännössä iso:
uskontoon voi opettaa, mutta uskoon oppii.
Ja on ihan okei nauraa vaikka samassa huoneessa olisikin Raamattu.
♥
Tällä kertaa uskallan myös ehdottaa, että painat bloglovinissa sitä like-nappia.MNF 2011:
part 1 /
part 2 /
part 3 /
part 4
