Tein ostoksia, ja nyt minulla on muutama sata sivullista laskettavaa. Ja sinänsä melko mielenkiintoista on, että tällä hetkellä tunnen yhteiskuntatieteellisen kutsun paljon voimakkaampana kuin luonnontieteiden seireenilaulun toisessa rakennuksessa yliopistomäellä.

ps, en ole kirjoittanut mitään moneen päivään koska katsoin gleetä, söin, katsoin gleetä, nukuin, katsoin gleetä, söin, katsoin gleetä, nukuin, kävin äikän prelissä, kävin kotsan tunnilla, katsoin gleetä, nukuin, kävin koulussa, katsoin gleetä

toivosta ja rakkaudesta

Joulu on toivon ja rakkauden juhla, meidän suurimpien voimiemme juhla.

Toivo ja rakkaus oikeasti ovat täällä, kunhan sinä ja minä vain muistamme haaveemme, toiveemme ja unelmamme - kunhan uskallamme kertoa maailmankaikkeudelle mitä me näemme kauneimmissa unissamme.

Minusta olisi tärkeä näyttää kuinka lujaa me oikeasti uskallammekaan unelmoida toivosta ja rakkaudesta.

Minä en tiedä olenko ollut suurimpien unelmoijien joukossa, mutta maailmankaikkeus on ainakin kuullut hiljaisempiakin huutojani viime aikoina.

Unelmat toteutuvat jos maailmankaikkeus on päättänyt niin. Ja vaikeahan sitä kenenkään on minkään päättää toteutuvan, jollei toiveistaan kerro sanallakaan sille päättäjälle.

Tiedättekö kun ainakin amerikanmaan missit kertovat toivovansa maailman rauhaa, ja sitten muutama miljoona ihmistä nauraa niille kisojen jälkeen youtubessa?

Tai että Gigantti mainostaa varmasti tänäkin jouluna pukki, mulla ois vaan yks toive...

Maailman parantamisesta, pelastamisesta ja rauhan toivomisesta on tullut suuria vitsejä. Kukaan ei sano ihan tosissaan, että minä toivon maailman parantuvan.

Mitä jos joku vielä onnistuisi oikeasti uskomaan toivoon ja rakkauteen niin lujaa, että oikeasti voisi sydämestään ilman ironiaa sanoa rauhaa maailmaa? Eihän maailmankaikkeus nyt voi ottaa tosissaan ihan jokaista naurussa suin esitettyä toivetta.

Silloinhan minulla olisi uusi kamerajalusta, muutamia uusia objektiiveja, massiivisempi kynsilakkakokoelma, erilainen ylävartalo, pidemmät hiukset, Gleen dvd-boksit, marmeladikaramelleja piirongin laatikossa (+piironki) ja teleporttiyhteydet ainakin seuraaviin kaupunkeihin: Helsinki, Vantaa, Oulu, Tampere.

Ja Starbucks tulisi Turkuun.

np. the beatles

Huomenna on matematiikan koe. Sen sijaan, että olisin tehnyt jotain tavoitellakseni unelmaani matemaatikon urasta, valmistin uuniperunoita ja katkaraputäytettä. Sen jälkeen selasin facebookia, sitten selasin weheartitiä ja sen jälkeen rakastin maailmaa tumblrissa.

Sitten piirsin karttaan kirjaimet  a l l   y o u   n e e d   i s   l o v e.

Tämän jälkeen liimasin kirjaimia naruun puoli tuntia. Tämä on noin viideskymmenes otos, mutta ensimmäinen, jossa jokainen kirjain osoittaa sinne, jonne halusin niiden osoittavan.

Seuraavaksi kirjoitin tämän ja päätin tehdä jotain etuhiuksilleni.

Eilen löysin mahtavimman joululauluvideon ikinä, http://www.youtube.com/watch?v=aqCCaogf_1Y. Eräs tämän hetkisistä suosikki-ihmisistäni sanoi laulun olevan erikoinen, mutta minusta se on hurmaava.

terveiset eräälle

Suosikkielokuvani

Minulla on miljoonia suosikkielokuvia, mutta yritin valikoida niitä rakkaimpia.

1. Minusta Zac Efron valloittava, ja muun muassa tästä syystä rakastan HSM-juttuja hirmuisesti. Mutta myönnettäköön, että ne ovat viime aikoina saattaneet hieman menettää hohtoaan minun silmissäni. Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy myös Holiday, jonka olen katsonut niin monta kertaa, että sen muovikiekon läpi alkaa kohta nähdä. Myös Heinähattu ja Vilttitossu vilahtaa tuossa kuvassa.

2. Sinulle on postia ahhh Meg Ryan

3. Merirosvoradio on oikeasti mahtavin ikinä, täydelliset musat, vaatteet, ihmiset ja jutut. Aina naurattaa ihan liikaa.

4. Naapurihaudan kaveri, romanttista komediaa Ruotsista. Eli täyttä rakkautta, Bröllopsfotographen on myös suuria suosikkejani, mutta sitä meillä ei ole omana. Jos jollain on hyviä vinkkejä muista ruotsalaisista romanttisista komedioista (ja muista hyvistä leffoista) niin otetaan vastaan ilomielin.

5. Tuohon kohtaan aakkosista on sattunut hassusti monta ihanuutta vierekkäin. Rakastan Dakota Fanningia, ja Lotta Ystäväni on yksi ihanimmista leffoista ikinä. Myös Mehiläisten salaisuuksia tähdittää Fanning. Mietin aina, että kun joskus rakastun niin sitten näytän tämän leffan ensimmäisenä sille onnelliselle pojalle ! Ja seuraavaksi heti Maailman ympäri 80 päivässä, ahh Jackie Chan. (ps. kaikki länsimaalaiset jackie chanit on hienoja, aasialaiset ei oikein istu mun mieleen)

6. Jollet ole nähnyt Elizabethtownia, niin olet jäänyt paljosta paitsi.

7. Minkään Jane Austenin filmatisointi ei tarvitse parempia perusteluja parhaudestaan.

8. Paksuna on ihana. Koska Katharine Heigl on ihana.

9. Kaikki viimeisen kuvan leffoista ovat kivoja, mutta erityisesti tuo 27 Dresses. Koska Katherine Heigl on ihana.

Yleisesti voidaan todeta, että rakastan romanttisia komedioita.

Lempielokuvani on When Harry met Sally. Valitettavasti en vielä ole löytänyt sitä kokoelmiimme sopuhintaan.

Koska uskoakseni suosikkini saattavat olla monen muunkin suosikkeja, niin on varmasti joitain leffoja joita voisin aivan varmasti rakastaa ! : ]]] (suomeksi: suositelkaa ihanuuksia hihi)

Maata näkyvissä 2010

Ah rakastan kun huutaminen tekee äänestä käheän ja hyppiminen saa jalat kipeiksi !

Rakastin joka melkein joka hetkeä, mutta lauantai-illan Minä rakastan sinua-huipentuma oli täyttä rakkautta: Turkuhalli täyttyi ihmisistä, joista jokainen rakasti sillä hetkellä (ja muutenkin kyllä) maailmaa aivan hirmuisesti. Juha Tapio oli juuri niin hieno mies kuin levyltä kuunneltunakin, ja oli parasta ikinä levätä Roosan sylissä kun John Nunes puhui meille rakkaudesta. "Love is patient, love will wait" kolahti minuun lujaa, ja siinä saattoi huuhtoutua muutama murhe pois.

Iltapäiväkonsertissa LZ7 oli jo saanut jalkani huutamaan, mutta kun sitten saatiin G-Powered ja erityisesti siis Newsboys (voi luoja niitä rakkauksia !) lavalle niin jalkani eivät välttämättä enää olleet tässä maailmassa. Mahtavuuttamahtavuuttamahtavuutta. (Parhaat jutut tunnistaa siitä, ettei ihan oikeasti malta ottaa kuvia ettei menetä hetkeäkään rakkaudesta.)

Lilly Among Thorns oli juuri niin ihana kuin myspacessakin.

Tarkin lukija huomasi tuon "melkein joka hetkeä"-kohdan. Laittoi nimittäin ärsyttämään kaksi asiaa ihan hirmuisesti, molemmat tulivat saarnoissa.

Perjantai-illan messussa saarnannut pappi oli valikoitunut jostain konservatiivipiireistä, ja toitotti ehtoollisen tärkeydestä. Että ei me ilman ehtoollista voida olla kunnon kristittyjä, gospel- ja nuorteniltakristittynä eläminen on liian vähän. Argh sanon minä. Eikö sen pitänyt mennä juuri niin, että uskon ei pitänyt olla tekoja ja sen suurimman silmissä me jokainen ollaan samanarvoisia ? Ja mietittiin Roosan kanssa, että olenko mä sen papin mielestä sitten jotenkin huono kristitty vain siksi etten yksinkertaisesti uskalla sitä ehtoollisjuttua käydä läpi erinäisistä syistä? Onnekseni en ollut ainoa tuohtunut, ja kuuleman mukaan nuo sanat olivat saaneet monet nuorisotyönohjaajat ja muut aikuiset tuohtumaan meidän mukanamme.

Toinen arghtunne tuli tämän aamun jumiksessa, jossa saarnannut pappi oli taas sieltä samoista piireistä kuin edellinen. Paitsi että tällä kertaa rivien välistä (puhuisivat edes suoraan voi hyvä luoja sentään) saattoi lukea lievää homovastaisuutta. Onneksi en taaskaan ollut yksin silmät pyöreinä Turkuhallissa.

Lopulta tärkeintä on kuitenkin vain tietää itse, mihin uskoo ja mihin on uskomatta. Minä uskon hyvään tahtoon, enkeleihin ja siihen suurimpaan. Ja ennen kaikkea minä uskon, että se suurin ei laita meitä paremmuusjärjestykseen riippuen esimerkiksi juuri ehtoollisaktiivisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Sille suurimalle meistä jokainen on samanarvoinen riippumatta yhtään mistään.

Ei ole hyviä ja huonoja ihmisiä, on vain hyviä ihmisiä.

"It’s all God’s children singing, glory, glory, hallelujah, he reigns, he reigns."

tänään onnistuin vain nukkumisessa

Tänään ei ole maailmankaikkeus ollut kauneimmillaan minun kohdallani, ja olen kaivannut pelastusta pitkästä pitkästä aikaa.

Onneksi huomenna alkaa Maata Näkyvissä -rakkausjuhla, ja saan vähäksi aikaa heittää liialliset ajattelut kaivoon. Rakastaa vain ja nauttia.

Huomenna tulee ylppäritulokset.

Toivottavasti huomenna on parempi keli ajaa, kukaan ei laita minua puhumaan puhelimessa tai huuda minulle eikä kukaan pääse tekemään minulle sitä surullisen kuuluisaa poskionteloiden punktiota. Tämä päivä riitti.

one of the brightest stars !

Asiat, joita minun pitäisi tehdä:
lukea fysiikkaa
lukea kemiaa
lukea historiaa
lukea ruotsia
lukea matematiikkaa
kirjoittaa äidinkielen juttuja
tehdä erinäisiä koulujuttuja

Asiat, jotka estävät minua tekemästä edellisiä:
jouluvalojen ihannointi
James Bluntin kuuntelu
jouluvalojen valokuvaus
elämän valokuvaus
Facebook
haaveilu
rakastaminen
Emmerdale
blogien lukeminen
kirjojen lukeminen
Maata Näkyvissä -festarit

Tänään meillä oli mediakurssilla vierailemassa toimittaja, ja minä aloin haaveilemaan politiikan toimittajan urasta ! (Haaveammattilista tähän mennessä: luokanopettaja, arkkitehti, matemaatikko, graafinen suunnitelija, insinööri, lakanoiden suunnitelija, politiikan toimittaja.)

ps, ehdokkaani pääsi läpi seurakuntavaaleissa !!! ja onnittelut erityisesti sannalle tuitui
pps, eduskuntavaalit 2011, täältä tullaan

ppps, ei, ette pääse jouluvaloistani eroon muuta kuin lopettamalla blogin tilaamisen (pliis älkää tehkö sitä)

Lippuja ihmemaahan ystäville, minulta

Äiti sanoi, etten saa ostaa enää yhtään jouluvaloa.

jouluvaloista

Jouluvalorakkauksia on ostettava lisää paikallisesta sisustusrojutavaraliikkeestä, ennen kuin tarjous loppuu ! 80 suurenmoista valoa hintaan 9,90.

Ostan ainakin vielä kahdet. Olenhan säästänyt omaisuuksia kirpputoreilla. Sitäpaitsi voin aivan hyvin juoda Sveitsissä muutaman kaakaon vähemmän.

Alkoi ärsyttää se (puoli tuntia tai jotain) vanha tumblr-blogi, joten vaihdoin spesifimpään aiheeseen: valaistuihin huoneisiin. Linkki:http://pleaselightuptheworld.tumblr.com/

ote

you're such a supergirl

Yksi tämän hetken lempikappaleistani on Minor Majorityn Supergirl.
Sitten kirjauduin Polyvoreen, ja loin oman supertyttöni, joka on aikalailla erilainen kuin tuon laulun tyttö.

eräs päivä kipeänä

Minulla on ärsyttävä kamera-ahdistus. Olen ajatellut kahden vuoden pohdinnan jälkeen viimein hankkia itselleni sen 50mm f/1.8 obiskan. Pelkään vaan jo nyt kuinka alan hakata päätäni seinään, miksen ostanut tätä oikeasti aikaisemmin arrrrgh.

Kaipaan postausehdotuksia kovasti ! (Ei siis sillä etteikö oma mielikuvitukseni toimisi mutta.)

Tynkäpostauksen loppuun paras biisi ehkä ikinä:



(suosikkini videolla on kohta 0.31-> kun tuo australian Jack Black ottaa nuo tanssiaskeleensa)

ps, The Axis of Awesome - Four chord song ei huonompi tämäkään
pps, kiitos meerirakkaudelle tästä löydöstä

autuudesta

Onni on ehkä saapumassa.
On saapunut jo.

Voi hymyä !

Ain't no need to go outside

Olen vilustunut pahanpäiväisesti, mutta lupaan mennä huomenna lääkärille.

Äiti toi minulle kirpputorilta suloisen löllypaidan, oli maksanut kaksi euroa vain ! Ja mikä parasta, kerrankin paidassa on laatikkomallistaan huolimatta kapeat hihat. Aion pukeutua siihen huomenna, sinne lääkärille tai kouluun.

Todennäköisesti kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto, sillä olen ollut niin kovin väsynyt tänään. Nukuin yli yhdeksän tunnin yöunet, ja päivälläkin vielä monen monta tuntia lämpimien peittojen alla. Tälläisen väsymyksen analysointiin ei minun kohdallani tarvita suuria lääkärin tai meedion taitoja, vaan kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydessä katala poskiontelontulehdus,

Löysin viikonloppuna suursiivoa tehdessäni Tolkienin teoksen, jonka olin joskus ostanut (hintalappu oli vielä takakannessa, viisi euroa). Uppouduin siihen tänään pitkäksi aikaa, nukkumisten ja Facebookin välissä.

Toisen löydön tein tänään, ja sen sanat menevät näin "I'll make you banana pancakes, pretend like it's the weekend now. And we could pretend it all the time, can't you see it's just raining, ain't no need to go outside."Jack Johnson – Banana Pancakes

illan hämystä

söin tänään tiramisujäljitelmää

sukkahousut, marketti
farkkushortsit, leikattu jostain second hand farkuista
neule, second hand
paita, second hand
huivi, second hand
koru, second hand

Minua väsyttää hirmuisesti, sillä kuumetaudista jäi univelkaa kun en saanut nukutuksi öisin oikein. Tästä syystä kovin täysi kalenterini ei oikein näytä houkuttelevalle tällä viikolla, mutta kuitenkin: luvassa on kaikkea hauskaa, enimmäkseen kyllä kouluun liittyvää.

Tänään oli kotsaa taas, ja me teimme pastaa itse (myös otsikko viittaa kotsan tuntiin)! Nyt alan epätoivoisesti metsästämään kirpputorilta pastakonetta itsellenikin. Vai haluaisiko joku luopua omastaan kohtuuhintaan?

Joku kysyi formspringissä, että mikä minua kaduttaa eniten. Mietin yli puoli tuntia mitä vastaan. Keksin kuitenkin lopulta, että olisin voinut pitää kunnostani vähän parempaa huolta. Mutta jotenkaan ei sekään minua oikein mitenkään kaduta, muut asiat ovat olleet tärkeämpiä.

Tästä tuli hieman tälläinen irtopalasia marraskuun kahdeksannelta päivältä, toivottavasti kuitenkin hymyilitte avatessanne taas uuden postauksen minulta. Lisäksi olen tehnyt hirmuisesti läksyjä ja ajanut liukasta tietä kouluun. Aamulla ihailin säätä. Pohdin, että tässäkö on todellinen rakkaus. Yksinäisyydessä, kun tuntuu kuitenkin onnelliselle.

pidän listoista

tein suursiivouksen ja

kierrätyskaaressaan eteenpäin lähti muun muassa
kirjoja
vaatteita
koruja
huiveja
laukkuja
paperia
vihkoja
saippuoita
joululahjoja
suklaapapereita

ostin
uuden kirjahyllyn (vasemmanpuoleinen kuvassa)
dvd-laatikoita
hyllynkannattimia

löysin
hirmuisen määrän pinnejä
hienoja vaatteita
Taru Sormusten Herrasta -trilogian (jes voin lukea sen)
kadotettuja muistoja
itseni

arkistoin
lukioaikaiset kokeet
lukioaikaiset kokeisiinlukulaput (paljon)
muutamia muistoja

söin
nakkeja
mustikkapiirakkaa
kuuntelin
kerrassaan häikäisevää musiikkia (<- se on spotifylinkki)

onnellisuudesta

Näytän aivan hirmuonnelliselle tässä kuvassa, vaikka olenkin kipeä ja hiukset aivan hamput. Mutta ajatuksissani minua onnellisuttaa kovasti, mielessäni risteilee suoranainen onnen keskittymä.

Olen tehnyt muikean löydön (tai aina tiennyt sen olemassaolosta mutta nyt vasta havahtunut rakastamaan): Spotifyyn kun menee, eikä tavalliseen tapaan laitakaan soimaan jotain tuttua albumia tai soittolistaa, vaan laittaa radion päälle. Minä olen asettanut itselleni soimaan 2000-luvun alternativemusiikkia (äsken tuli kyllä Robbie Williamsia, ja pohdin koko kolme minuuttia kuka tämän luokittelin alternativeen (pidän kyllä Robbiesta kovastikin)). Onneni on taattu, kerrassaan hämmentävän ylitsevuotava.

Spotify ei ehkä ole ainoa osasyy tämän hetkiseen euforiaani, vaan taustalla risteilee muutakin. Olen muun muassa näinä sairastelupäivinäni viettänyt aikaani tietokoneella hienoilla sivustoilla, ja jättänyt pasianssin pelaamisen vähemmälle. Olen saanut selville, että Genevessä on peräti kolme Starbucksia (=minusta voi viimeinkin tulla true bloggari kun saan kuvan jossa  pidän simmosta hassua mukia tyylikkäästi kädessä (jonka kynnet on tietenkin lakattu kauniisti (Mavala-kynsilakkojen koti on Genevessä))).

Onneksi olen myös oikeasti innostunut siitä hiukkasfysiikasta (mutta hei ihan oikeesti, Starbucks !!!), ja nyt varsinkin suprajohteista, joiden maailmaan olemme sukeltaneet ryhmämme kanssa viime viikolla oikein kunnolla. Ette tiedäkään miten olen nauttinut oppiessani taas jotain uutta ja mullistavaa ! Minusta on vain niin mieletöntä youtubettaa superconductoreita ja olla ihan voooouuu.

Lopuksi sanon, että löysin tänään huoneeni uudestaan. Sehän on kerrassaan paratiisi ! Huomasin kuitenkin, että minun on käytävä Ikeassa - tarvitsen toisen hyllyn (ja autokarkkeja).

flunssasta ja seurakuntavaaleista

img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlA7WCuCmA0XPiGEMnXVPJYwqziMvLLpU5Ff52ixzrLcMwi-oXi_OyO-oOK-WQ-VikQe0Y_uwVPf1muUe5HLQspr-ljVSzMAJOjlgUire2xcD2vS17pbJRFAxDe_ujOH5oevuRfBIjIVw/s1600/IMG_5045.JPG" />

Flunssailussa on se hyvä puoli, että vaikka voimat eivät väliaikaisesti riitäkään maailman pelastamiseen, on niitä kuitenkin jäljellä kynsien lakkauksen verran. Sanottakoon, että siihen ne voimat sitten menivätkin - ainakaan en ymmärtänyt ottaa kuvaa jossa kerrassaan upeat, päiväni pelastaneet kynteni eivät näy kunnolla. Onneksi maailmankaikkeus on sentään sen verran puolellani, että sattumalta Diorin rakkauslakkoja (second hand, älkää pelätkö) kuvatessani etsimeen eksyi myös yksi melkein kokonaan näkyvä kynsi. Tiedättekö suunnistusrastit? Ne toimivat innoittajina tässä sillä erotuksella, että punavalkoisuus muuntui lähes suklaisiin sävyihin.

Minusta maailman ihanimman Meg Ryanin tähdittämä You've got mail (1998) on kansitekstistä poiketen ainakin vuosikymmenen paras romanttinen komedia. (When Harry met Sally -teos on vuodelta 1989, joten voin sanoa näin.)

Sitten suurempiin aiheisiin. Minulla oli suuret aikeet käydä tänään äänestämässä seurakuntavaaleissa, mutta kuinka tässä kävikään. Olisi pitänyt käydä maanantaina jo. Onneksi tilanne on vielä pelastettavissa varsinaisina äänestyspäivinä 14. ja 15. marraskuuta. Toivon, että jokainen tämän lukija edes harkitsisi äänensä antamista näissä vaaleissa. Seurakunta vaikuttaa ehkä eniten meidän jokapäiväiseen elämäämme sen ollessa ehkä jollakin tavalla jopa konkreettisin taho, jossa toimiviin ihmisiin ja heidän valintaansa meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Myönnän, että seurakuntavaaleissa äänestäminen ei välttämättä tunnu oleellisimmalta tavalta vaikuttaa, mutta itse henkilökohtaisesti näen asian siten, että meidän tulee ottaa vastaan jokainen vaikuttamisen keino, jota meille tarjotaan. Ihmiset ovat kovinkin keinoin taistelleet mahdollisuudesta päästä vaikuttamaan.

Nuorille juuri nämä vaalit ovat vielä suurempi näytönpaikka. Äänestysikäraja on ensimmäistä kertaa laskettu 16 vuoteen, ja on selvää että näitä vaaleja tullaan tarkastelemaan myös ennakkotapauksen asemassa pohdittaessa mahdollisia ratkaisuja liittyen äänestysikärajojen laskuun myös muissa vaaleissa. Ja sitähän me haluamme, emmekö vain?

Minulla on taas hieman ristiriitainen olo. Minulla on ennakkoluuloja jopa itseänikin kohtaan. Naurattaa, nyt lähden juomaan appelsiinimehua.

Kuumeesta ja inspiraatiosta

Surullista kyllä, olen taas onnistunut löytämään jostain itselleni pahanpäiväisen kuumetaudin kurkkukipuineen ja tukkoisine korvineen. Vielähän meillä kaikilla on mielessä edellinen superflunssa, joka ei meinannut lähteä sitten millään pois.

Kuitenkin siis, heräsin tänään kuumehouruissa melko aikaiseen. Ja tosiaan, erinomaisen hyvä idea oli alkaa katsoa Cast Awayta seitsemältä, mielessä tietysti ajatukset sinne Geneveen lentämisestä ja muusta ei-enää-niin-mukavasta. Yritän päästä traumoistani eroon tammikuuksi, muista että olit kuumeessa, varmasti kuvittelit ne lentokonekohtaukset vain.

Jossain kuumehourussa sain kuitenkin perustetuksi oman Tumblr-bloginkin, josta tulee minun oma inspiraatiokansioni.

http://matkamaailmankaikkeuteen.tumblr.com/

kaipaan teidän tumblr-osoitteita ! :]]

kaipaan vinkkejä hienoista tumblr-blogeista, kaikki muodista matematiikkaan ja grafiikasta ruokaan käy.

hihihiihihihi olen aivan innoissani tumblr-jutusta, hiemanko on kätevä kun en ole tykännyt ajatuksesta täyttää tätä blogia muulla kuin omalla aineistollani.