Sam Tsui

torstai 30. syyskuuta 2010




Ei ehkä tyypillisintä minua tämä musiikki, mutta jo edellisessä (muutama tunti sitten julkaistussa...) postauksessa hehkutin Sam Tsuita. Tämä vie mukanaan, hän vie mukanaan. Elämän ilo, muistakaa se !

EDIT (muutamaa minuuttia myöhemmin):



Mieshän on suoranainen nero !

Oi syksy saat minut itkemään

Opettelin käytännössä katsosen eilen kokonaisen matematiikan kurssin iltapäivässä. Vaikka kyseessä olikin suhteellisen helppo todennäköisyyskurssi, niin aika suoritus silti vaikka itse sanokin. Joten näissä, kerrassaan täydellisissä, syksyisissä olosuhteissa taistelin itselleni varmasti hyvän numeron.

Koulun lasagnette oli aivan mielettömän hyvää. Kahden lautasellisen nauttimisen jälkeen menin vielä fysiikan tukiopetukseen. Meillä oli hauskaa kun minun sormet eivät meinanneet vääntyä niihin sähkömagnetismin kurssin oikean käden sääntöihin.

Ehkä kun tämä koesuma on ohi, pystyn taas kirjoittamaan jostain muustakin kuin lukiosta ja ylppäreistä. Toivon sitä ainakin itseni vuoksi ihan.







Huomenna suuntaan aamusta Raumalle rakkaan Roosani luo. Aiomme viettää syksypäivän (välihuomautus: mitä ihmettä, aloin itkeä pelkälle ajatukselle) lehtikasoissa ja kirppareilla.

Mitä teidän syksyynne kuuluu rakkaat?

ps samainen roosa oli facebookin linkittänyt sam tsuin musavideon ja arvatkaa kuka on tällä hetkellä hyvinhyvin rakastunut

Niitä ei ole koskaan liikaa

tiistai 28. syyskuuta 2010

Minä tulisin toimeen yhdellä takilla, yhdillä kengillä ja yhdellä laukulla. Tällä hetkellä valitsisin lauantaisen kirpparitakin, ruskeat saapikkaat ja ketturepun (onneksi ei tarvitse valita kuitenkaan).

En kuitenkaan tiedä, mitä tekisin ilman kattavaa pipovalikoimaani. Käytän hyvinhyvin paljon pipoja, jotka kesällä korvaantuvat huiveilla. Minusta on vain kamalan luonnotonta olla ihan vaan pelkillä hiuksilla. Koska en osaa laittaa hiuksiani ainakaan tällä hetkellä. Ne pitäisi joko lyhentää afrokampaukseen tai odottaa niiden kasvamista nutturakampauksiin, jotka tällä hetkellä houkuttelevat minua enemmän - melkein saa jo taas ylös kaikki hiukset, miettikää !

Mutta sitä ennen siis, pipolinja jatkukoon:







Tällä hetkellä kahlaan läpi koeviikkoa, onneksi ylppärikiireet on tältä syksyltä ohitse. Se englanti kaatui siihen kuunteluun, eikä siinä pelastanut edes hyvä aineeni. Onneksi keväällä on mahdollisuus yrittää uudelleen, ja yhteiskuntaoppi meni (melkein) niin kuin odotin :]]].

Olen yhtäkkiä innostunut hirmuisesti yhteiskuntaopista, politiikasta ja kaikesta vaikuttamisesta. Kirjoitan jättikommentteja eräällä foorumilla, johon opettaja minut tyrkkäsi. Tykkään niin ! Kohta on nuorisokonventti ja kaikkea muutakin kivaa on tapahtumassa ennen joulua, oi että !

Toivottavasti en vain ole onnistunut keräämään itselleni liikaa tekemistä. Vähän saattaa vaikuttaa jo nyt siltä, ainakin jos katsotaan niitä tosiasioita, että olisin nukkunut aamulla pommiin ilman isää ja kokeesta kotiin päästyäni nukahdin sänkyyn Ellen ja Trendin viereen (kertoo todellisesta väsymyksestä !).

Onneksi on sentään jäätelö, ja Emmerdalea näytetään tunti päivässä.

ps. Paolo Nutini on jumala

!!!

sunnuntai 26. syyskuuta 2010



Mainitsin eilen ostamistani langoista. Niistä on syntymässä parhaillaan jotain kovin kaunista.



Tarvitsen postausehdotuksia, sillä koeviikko on alkamassa. Mikä yleensä tarkoittaa sitä, että aikaa on liian vähän mutta kuitenkin liikaa. Mikä on aikaisemmissa tapauksissa johtanut tässä blogissa postaustulvaan.

Lauantaita on helppo rakastaa

lauantai 25. syyskuuta 2010

Photobucket

Tämä on muistaakseni ensimmäinen peilikuva ikinä tässä blogissa, mutta minusta tässä oli jotain niin valloittavan hauskaa kuitenkin.

Meidän odotukset MegaSalesta eivät oikein vastanneet totuutta, joten se juttu oli nähty alle tunnissa. Löysin sieltä kyllä ihan kamalan kivoja lankoja tosi halvalla, joten ei siitä ihan turhaa reissua tullut ! Onneksi aina on kirpparit pelastamassa päivän kuin päivän. Ostin tuon kuvan takin vitosella, se on maailman kivoin. (Voisin tarkistaa mun takkivarannot ja luopua ainakin puolista, eilen laitoin vaatekaapista pois varmaan lähemmäs sata vaatetta ja siltikään ei oikein tahdo tila riittää.)

Kuva on siis Ikeasta, joka on maailman kivoin muutaman kerran vuodessa vierailtuna. Että tavarat vähän ehtivät vaihtua ennen seuraavaa kertaa. Testailimme huoneita kaikessa rauhassa ja söimme jäätelöä.

Rakastuin taas kerran ikeaperheisiin.

Vastauksia (hirmuisesti)

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Ensinnäkin, olen niin mielissäni kun te hassut kysyitte oikeita kysymyksiä ja jätitte ne lempikynsilakat ja muut välistä. Ja kyllä, ehkä vähän innostuin muutamien kysymysten kohdalla kirjoittamaan, mutta tuskin se nyt kovin valitettavaa loppupeleissä on ! Tästä vaan tuli ihan sikapitkä postaus, onnittelut jos joku jaksaa/jotain kiinnostaa lukea loppuun asti :]]]


Ja koska näiden kysymysten määrä oikeasti yllätti minut ihan ällikällä, niin päätin tehdä itselleni formspring-tunnuksen. Vaikka tuntuu kyllä tosi oudolle ajatus että jotain oikeasti kiinnostaisi kysellä ! Tämä ei ole nyt mitään semmosta vaatimattomuutta ja "hihi en mä nyt oikeen tiiä"-juttua kun musta vaan tuntuu hassulle. Mutta positiivisesti kokonaan ! Joten http://www.formspring.me/memmuli !


Mitkä on siun kolme asiaa, jotka haluut tehhä ennen ko henki jättää?
Haluan rakastua, matkustaa Tukholmaan ja järjestää häät.

Mitä teet yksikses, varsinkin silloin kun tiijät; ettei ketään oo tulos häirihteen?
Meillä on aina melkein joku kotona, joten en oikein kovinkaan usein saa varsinaisesti olla ihan yksin ainakaan kotona. Mutta jos saan niin yleensä innostun leipomaan tai tekemään ruokaa. Tai sitten hipsin alakertaan, istun pianon viereen ja napsautan mikin päälle laulaakseni rakkauslauluja. I can't help falling in love with you on ehdoton bravuurini.

Mitä aiot lähteä opiskelemaan lukion jälkeen?
Vierailin keväällä Turun yliopiston matematiikan laitoksella ja rakastuin. Viime aikoina olen kyllä alkanut epäilemään tuota valintaa, se ei yhtäkkiä tunnukaan niin oikealta. Ehkä en enempää ala edes puhumaan haaveistani opiskeluhaaveiden suhteen. Haluaisin kovasti olla tekemisissä matematiikan (fysiikka/kemia menee myös) kanssa, mutta toisaalta haluaisin ihan kamalasti jotain luovaa.

Tiedän kyllä että mihin aion keväällä todennäköisesti hakea, mutten puhu siitä ettei unelmat murskaannu. Mutta ehdotuksia matematiikan ja luovuuden yhdistämisestä otetaan vastaan !

Kolme paikkaa, joissa oot käynyt ja erityisesti pidit (miksi)?
Helsinki ihan vain siksi että mun kaikki rakkaimmat muistot ystävistä on siellä, ei mua niin paljoa kiinnosta metro (paitsi että viime kerralla onnistuin ihan ite yksin matkustaa sillä miettikää) ja Akateeminen kirjakauppa (paitsi että rakastan sitä kun se on niin jäätävän kokoinen). Mutta siellä syntyy aina oikeasti simmoisia muistoja että huhhuh, ruokamuistot oikeasti on myös tärkeitä. Viimeksi söin simmoista salaattia Cafe Ursulassa ettei mitään rajaa.

Sitten on ihan pakko sanoa että Pertunmaa. Olen tasan kerran ajanut asuntoautossa sen jonkun keskustan tai vastaavan läpi, ja siitäkin on jo monta vuotta. En oikeasti ymmärrä, että miks ihmeessä voin olla vieläkin niin viehättynyt siitä paikasta vaikkei me tosiaan edes pysähdytty siellä. Muistan että silloin oli ilta, simmoi rakkauskesäilta ja aurinko paistoi hienosti. Se tie oli hienojen puiden reunustama, ja talot näyttivät kaikki niin sulosille. Itse asiassa kun nyt mietin, niin en edes tarkalleen muista missä Pertunmaa oli, jossain Helsingin ja Mikkelin välissä ehkä?

Kolmanneksi sanon Turun saariston vaikken siellä hirmuisia aikoja olekaan viettänyt. Kerran ollaan kaatosateella ja melkosella kiireellä ajettu se rengastie ympäri, mutta silti jotenkin se on niin ollut minua. Koulunkin kanssa ollaan joskus retkeilty johonkin saareen isolla lautalla, ja minusta siinä elämässä siellä on jotain niin mahdottoman kiehtovaa. Samaan aikaan kun ne ihmiset on tosi lähellä kaupunkeja, niin ne kuitenkin saa asua täydellisessä luonnossa. Siellä mennään lautoilla ja losseilla paikasta toiseen. En tiedä että valitsisinko mielummin sen metron vai ne lautat - voi olla että molempien viehätys katoaa kun niistä tulee osa arkipäivää.

Mutta siis saaristolaispojat Hai-saappaissa hoi, voin tulla emännäksi sinne aivan mielelläni.


Jos pitäisi valita, niin mikä olisi sun lempileivonnainen, vain yksi?
Luulen että ottaisin jonkun aivan yliampuvan jutun. Joku tuulihattu täynnä kermavaahtoa ja mansikkahilloa. Päällä ihan hirmuisesti tomusokeria. Sitä kermavaahtoa sen verran että sitä myös sitten voisi sanoa olevan.

Mitä arvostat ihmisissä?
Rohkeutta yli kaiken. Se pitää sisällään kaiken ihmisyydessä, ihmisen tulee olla rohkea. Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita etteikö saisi esimerkiksi olla heikko ja pelätä. Minä olen heikko ja pelkään ihan hirmuisesti eri asioita, mutta mun rohkeudella mennään niin pitkälle. Minä menen kysymään myyjältä apua kaupassa vaikka kuinka ääni tärisisi ja pelottaisi. Minä uskallan auttaa pyörätuolissa istuvaa miestä ottamaan grahampiirakkapussin korkealta hyllyltä. Rohkeus on pieniä tekoja, joita pelkää, mutta joita kuitenkin tekee auttaakseen maailmankaikkeutta eteenpäin.

Muutenkin arvostan ihmisissä piirteitä, joita näen itsessäni sillä miksi en olisi sellainen ihminen, jota itse ihailisin ja katsoisin että voi onpa toi kiva. Joten mä arvostan sitä, että uskaltaa sanoa ääneen että pelottaa. Arvostan oman tiensä kulkijoita, jotka välittää maailmasta kovasti.

Arvostan päihteettömyyttä ja sitä että on mielipiteitä. Minusta ihmisellä tulee olla ajatuksia maailmasta, jumalista ja olemassaolosta.

Mitkä on sun tärkeimmät asiat sun elämässä?
Perhe, ruoka ja maailmankaikkeuden palvonta rakastamalla kaikkea pientä ja suloista.

Asioita, joista nautit milloin vain?
Ihan järkyttävän vaikea kysymys nyt kun aloin oikein miettiä ! Kun vaikka on olemassa niin monia asioita, joista nautin tosi usein, niin en usko että on olemassa oikeastaan yhtään asiaa josta nauttisin milloin vain. Mutta asioita, joista nautin kohtuullisen usein ovat ainakin: blogien lukeminen, leipominen, ompelu, kirpputorit, nukkuminen, ruoka ja matikan laskut.

Juuri tuli mieleeni eräs asia, josta nautin aina: appelsiinimehu. Minulle ei tule mieleen yhtään tilannetta jossa en olisi nauttinut/nauttisi appelsiinimehusta. Se rauhoittaa tilanteen kuin tilanteen.

Mistä asioista pidät itsessäsi eniten?
Tykkään kun olen tämmöi ihme hassu, joka blogaa ja juo appelsiinimehua. Minusta olisi ihan kamalaa olla joku muu. Minusta on kamalan kiva, että pystyn näkemään tosi pahojakin vastoinkäymisiä siunauksina maailmankaikkeudelta. On myös jotenkin niin hauskaa huomata itsessään se ristiriita, että samalla kun periaatteessa saatan olla todella masentunut aika ajoin, niin kuitenkaan ei ole yhtään päivää, josta suostuisin luopumaan. Jokaisessa päivässä on aina jotain niin kamalan valloittavaa.

Ja jos iltaan mennessä maailma ei ole näyttänyt valloittavuuttaan niin asia on helppo korjata. Esimerkiksi ruualla. Valokuvaamisella, telkkarilla tai lukemisella. (Yleensä kuitenkin ruualla.)

Osaatko kehua itseäsi?
... (kts. edelliset vastaukset ja kaikki edelliset postaukset ja kysy esim johannalta)

Milloin teit viimeksi jotain hyvää? (Mitä?)
Sunnuntaina niitä suklaakuorrutemuffineja eiku...

Kaipaatko menneisyyttäsi koskaan? (Miksi et/joo? Mitä asioita?)
En ikinä, olen niin simmoi tässä päivässä ja huomisessa elävä ihminen. Tai tietenkin kaipaan joitain pieniä hetkiä, joista useimmat liittyy Helsinkiin ja ystäviin siellä. Joku (minä) voisi sanoa että kaipaan sitä että on poikaystävä.

millaiseksi kuvailisit itseäsi?
Elämää rakastavaksi pelkääjäksi, joka tykkää tykkäämistään asioista aina täysillä eikä mitenkään puoliksi vain. Luullakseni olen ihan kiva.

oletko matkustellut? jos, niin missä?
En ole ikinä käynyt missään ulkomailla, mutta Suomen tunnen sitäkin paremmin !

millainen perhe sinulla on?
Simmoinen, että usein tuntuu etten todellakaan ole se hassuin ja hölmöin tässä talossa. Me aina Even kanssa ollaan simmoi et jos meistä kirjotettais kirja niin tää juttu tulis siihen. Ja noita ihan totaallisia hölmöyksiä on oikeasti joka päivä ja paljon. Tämä perhe kaupassa ei ole simmoi kiukutteluperhe vaan me aina nauretaan siellä ja ollaan ittejämme. Ja siis Even ja minun lisäksi meitä on isä, äiti ja meidän superkhuul pikkuveli (tuitui).

mitä kaikkea teit juuri tänään? (tai sinä päivänä kun vastaat kysymyksiin)
Voisin toteuttaa tähän kysymykseen vastaamisen siten, että kuvaisin yhden päivistäni. Se voisi olla mukavaa eikö vain !


kuinka usein itket?
Hyvin usein.

rakastatko/oletko rakastanut?
Kaikille on varmaan selvää että tämä blogi on pelkkää maailmankaikkeuden rakastamista, joten en ala erityisemmin erittelemään sitä puolta rakastamisesta. Ehkä tällä tarkoitetaan enemmän ihmissuhteita.

Rakastan niin monia ihmisiä tällä hetkellä ettei mitään rajaa. Mutta siitä varsinaisesta rakkaudesta, hieman heikolta näyttää. Rakastanut olen.

kauneinta sinussa?
Mun oudot hiukset silloin kun en vaan lähde suoraan aamulla sängystä kampaamatta niitä.

mitä pelkäät eniten?
Jos jätetään kuolemat, luonnonkatastrofit ja muut pois niin arjessa pelkään eniten paniikkikohtauksia ja joitain sosiaalisia tilanteita.

Mikä muu eläin olisit, jos et olisi ihminen? (Ulkonäön ja luonteen puolesta)
Luonteen puolesta olisin varmaan simmoi hieno kissa, kulkisin ympäri lähiympäristöä simmoi oi että tuota en huomannut eilen ja söisin kivoja ruokia, koska minun omistaja ei varmasti antaisi minulle mitään kuivaa ruokaa vaan kokkaisi tietenkin minulle (koska olisin muun muassa kivoin ja söpöin kissa ikinä) aina oman aterian. Ja vaikka olisinkin seikkailijakissa niin aina palaisin silti kotiin palvottavaksi.


Mikä kukka olisit? Mikä vihannes olisit? Mikä hedelmä olisit?
Oi että mitä kysymyksiä. Olisin varmasti joku tekokukka, aina vihreänä ja simmoi menossa mukana. Ei ehkä aina se nätein ja kaunein, mutta elossa kuitenkin aina. Vihanneksista olisin joku todella kaunis kaali. (Kaalit on muutenkin yleensä hirmukauneita, käykää vaikka Turun kasvitieteellisen puutarhan hyötypuutarhaosastolla!) Hedelmistä olisin joku tosi kiva ja hassu, päärynä !

Mikä on kaikkein yhdentekevin asia juuri Sinulle? Koska aina kysytään, mikä on kenellekin tärkeää, mutta minusta se, millä ei ole mitään merkitystä, voi olla aivan yhtä paljastavaa.
Ah kuinka hyvä kysymys on tämäkin. Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen alkoholi, mutta kun asiaa miettii pidemmälle niin olisi minunkin maailma melkoisesti erilainen ilman sitä. En ehkä nimittäin silloin pelkäisi niin paljoa uusia ihmissuhteita. Nykyään tuntuu vaan olevan valitettavan usein niin että suhtautuminen juomiseen ja valtavaan juhlimiseen kertoo ihmisestä toisille ihmisille ihan liikaa, sille annetaan liikaa painoarvoa - muotoilin tämän asian juuri viime viikolla eräälle aikuiselle ihmiselle suurin piirtein näin: se nyt vaan on valitettava tosiasia että absolutistina sä olet erilainen, silloin "sä et ymmärrä mitä hauskanpito on" ja sun on silloin niin helppo jäädä niin monesta asiasta ulkopuolelle mutta mun onnekseni mä en jaksa välittää siitä, mulla on perjantai-iltana parempi yksinäni.

Ja tuosta päästään ehkä lopulta siihen varsinaiseen vastaukseenkin krhm. Se mitä muut ihmiset ajattelee minusta on minulle ainakin yks yhdentekevimmistä asioista. Se ei todellakaan ole kokonaan yhdentekevä, mutta loppupeleissä uskallan sanoa että minua ei varsinkaan nykyään enää kiinnosta sitten yhtään.

mikä on kaikkein kauneinta tässä maailmassa?
Onni.

Mikä tekee susta sut?
Luulen, että edellisistä vastauksista selkiää tämän kysymyksen vastaus. Minä en olisi mitään ilman rohkeutta vapaasti ajatella liikaa ja liian pitkälle. Minä olen tilanteissa lopulta minä vasta sitten kun olen saanut pohtia ja analysoida tilannetta pidemmälle kuin suurin osa muista. Minä ajattelen todella paljon. Se on sekä erittäin hyvä juttu yleisesti elämän kannalta ottaen, mutta esimerkiksi mielenterveydelle se ei aina tee kaikista parasta.

Mitkä asiat ovat vaikuttaneet persoonallisuuteesi?
Voi hyvä isä sentään, kirjoitin hirmuvastauksen kunnes tajusin ettei persoona ja persoonallisuus ole samoja asioita... Siis krhm, minun persoonallisuuteen on vaikuttanut monet jutut, ehkä se että meillä on pienestä pitäen oltu lauantaiaamuna kirpputorilla eikä sunnuntaisinkin ollaan mielummin kuudelta pihakirppiksellä kuin sängyn pohjalla nuutuneina juhlimisesta. Kirpputorit on muokanneet esimerkiksi minun tyylin ihan kokonaan sellaiseksi kun se on.

Minun persoonallisuuteen on vaikuttaneet myös tosi vahvasti jotkut isommat tapahtumat ja elämänvaiheet. Viimeisen vuoden aikana paniikkihäiriö on muuttanut minua tosi paljon ihmisenä, mutta mun mielestä koko ajan vaan vahvempaan suuntaan. Todennäköisesti ilman tätä sairautta en olisi tehnyt puoliakaan niistä jutuista mitä olen nyt tehnyt. Minulla ei olisi sillon ollut sitä hitto nyt mä näytän itelleni ja muille että taatusti uskallan ja mitä väliä jostain paniikkikohtauksesta. Joten minusta on tullut vahvempi, kauniimpi ja sosiaalisempi uskaltava ihminen, joka tykkää näyttää että on onnellinen.


Hirvein asia maailmassa?
No siis yleisesti ottaen tietenkin suruttaa se, että puhdasta vettä ei riitä/tule riittämään kaikille, ilmasto muuttuu miksi muuttuu, ympäristö pilataan eikä sotiin meneviä rahoja käytetä esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja ihmisten rakastamiseen.

Mutta minun maailmassani kamalinta on pahimmat paniikkikohtaukset ja ysit kokeista.


Miten olet niin iloinen?
Koska muuten olisin surullinen ja minusta olisi kovin ikävää olla surullinen. Tai kuka mistäkin tykkää tietenkin, mutta minusta iloisuus vaan tosi paljon kivempi juttu kuin surullisuus.


Oletko tasapainoinen ihminen?
:----------------------------------------------------------D


monesti olet ollut rakastunut?
Kerran.

(Tällä hetkellä nauran ihan hirveesti että joku edes epäilee että saattaisin olla tasapainoinen ihminen. Ja sitten mun tekee mieli kauheesti tietää ketkä näitä kysymyksiä kyselee, esim. oisko mitään mahollisuuksia että joku saaristolaispoika kyselee mun rakastumisten määrän perään)

mikä on sellanen herkku; mikä pelastaa aina pahan päivän?
Ben & Jerry's

mitkä nimet antaisit tyttö- ja poikalapselle?
Eevi ja Leo.

lempielokuvasi?
Voi että niitä on niin kovin paljon, sanon ehkä Adamin. Jos ette ole nähneet niin juoskaa vuokraamaan se oitis, niin mieletön tarina, joltain osin niin henkilökohtainenkin minulle.

Yleisesti ottaen voidaan kai sanoa, että mitä enemmän rakkauden tunteiden paloa, niin sitä parempi. Ja sitten pari postausta sitten mainitut I love you, man ja Knocked up on niin just semmosia, joista tykkään. Tiedättekö tosi semmosta pitkälle mietityttä huumoria ja hauskoja repliikkejä jokainen ! Ja kun pelkkä näyttelijän ilme, ele tai olemus saa nauramaan ja hyvälle tuulelle, voiko olla parempaa !

mitä syöt aamupalaksi?
Lääkkeitä ja appelsiinimehua.

ihaninta mitä sinulle on sanottu?
Sellaisen yhyymäolenrumajalihava-valituksen jälkeen että hassu, sä olet kaunein.


elämäsi vaikeimmat ajat?
En lähde vastaamaan tähän mitenkään yksityiskohtaisesti, koska ne ajat ei ole olleet vaan mun elämäni vaikeimpia aikoja vaan ne on koskettaneet muitakin ihmisiä.

mitä harrastat ja teet vapaa-ajallasi?
Kirppistelen, valokuvaan, kuuntelen musiikkia, soitan pianoa, panikoin, katson Emmerdalea ja syön.

unelmien autosi?
Tykkäisin ajaa simmoi hyvässä kunnossa olevalla safariautolla, meillä on niitä kyllä pihalla muutamia mutta ne ei täytä tuota "hyvässä kunnossa"-kriteeriä. Mutta siis yleisesti ottaen olen hirmuinen vanhojen autojen fani, isältä peritty ominaisuus.

mistä asiasta et ikinä luopuisi?
Näöstä.

Millainen mummo susta tulee?
Olen kuulemma mummo jo. Näytän aivan meidän mummille kun minullakin on aina hassu hattu päässä. Teen kaikkea mummojuttuja marjastamisesta villasukkien kutomiseen.

Joten musta tulee hössöttäjämummo. Maailman kivoin. Olen myös simmoi tosi epätasapainoinen mummo varmaan, mutta kaikki vaan luulee, että oon hölmö ja haluun naurattaa muita.

jos saisit ja tahtoisit muuttaa sinua, millaiseksi muuttaisit?
En oikeasti haluaisi muuttaa itseäni ihan kamalasti, ja sellaisetkin piirteet joita haluaisin omata, on kuitenkin simmoi juttuja, jotka on saavutettavissa itsetutkistelun ja -kehittämisen kanssa. Muuttaisin ehkä siten, että olisin enemmän mukana kaikessa. Näkisin ystäviä, kävisin leffassa ja tutustuisin uusiin ihmisiin jossain hauskassa porukassa. Mutta jos sitä ei oikein ole koskaan ollutkaan, niin ei sitä myöskään osaa kaivata.

millaisen ikioman kodin tahtoisit?
Luulen että jätän nyt vastaamatta tähän kysymykseen, ja teen aiheesta oikein erillisen postauksen !

lempiruokasi?
Makaroni ja päälle tonnikalaa ihan simmosenaan.

mistä piirteistä et ihmisissä pidä?
Simmosesta ittensä muiden yläpuolelle nostamisesta. Sitten kaikista eniten ottaa päähän ne joista niin näkee kuinka ne yrittää mielistellä ja nuoleskella, ja sitten ei voi muuta kuin pohtia että eikö ne oikeasti itse tajua että kaikki huomaa mitä ne tekee.

Asiat pitää tietenkin aina sanoa suoraan ja rehellisesti, mutta en ole kovin suuri fani simmoselle että asiat töksäytetään sillon kun muutenkin sillä toisella ei mene kamalan hyvin. Se että ihminen ei mieti mitä sanoo ja missä tilanteessa.

oletko koskaan ollut tahallasi todella ilkeä?
Olen.

onko sinulla ulkonäköpaineita tai asioita, joihin et ole tyytyväinen ulkonäössäsi?
En sanoisi että minulla olisi mitään ulkonäköpaineita, minulle on tärkeintä aina se, että mulla itellä on hyvä olla. Mutta en todellakaan tunne oloani hyväksi jos en tunne itseäni khuuliksi omissa silmissäni - minulla on silloin hyvä olla kun minä itsekin tykkäisin itsestäni.

On yksi asia, johon en ole tyytyväinen ulkonäössäni, mutta siihen liittyy ulkonäöllisten seikkojen lisäksi paljon fyysistä (ja myöskin henkistä) kipua. Tästä puhumme lisää ensi viikolla.

Mitkä lastenohjelmat olivat suosikkejasi, kun olit pieni?
Muumit ehdottomasti, rakastan niitä vieläkin. Lisäksi ihannoin suuresti aina niitä lastenlaulukilpailuita kun Suomessakin järjestettiin. Sitten muistan kuinka paljon rakastin sitä yhtä sarjaa kun oli se liikkuva tulivuorisaari missä ne kaikki eläimet asus ! Se oli ihan huippumahtava, siinä oli se jääkarhu päähahmona muistatteko. Ja ne mammutit ja sitten joku semmonen pieni kaveri, joka oli hauska aina.

On joitakin sarjoja, joita en vieläkään voi kerta kaikkiaan sietää. Suurin inhokkini on se taotao-juttu ja Peukaloisen retket tulee hyvänä kakkosena. Toisille nuo sarjat on yleensä rakkauksia, mutta oikeasti minulle: vastenmielisiä.

Oletko taikauskoinen?
En. Uskon ihmeisiin, enkeleihin ja siihen, että maailmankaikkeus pyrkii hyvään, mutten koe olevani mitenkään taikauskoinen. Ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Onko sinulla jotain uskomuksia, jotka olet itse keksinyt (eli esim. joku asia tuottaa huonoa/hyvää onnea)?
Ei oikeastaan. Ainoa juttu, joka saatettais lukea tälläiseksi on se minun täälläkin näkynyt hopeakorukokoelmariipus, joka tuntuu aina turvalliselta ja turvaa tuottavalta, varsinkin ne ristit ja rauhanmerkki siinä.

Mielimusiikkiani

tiistai 21. syyskuuta 2010





Olin ihan tosissani varma että joku olisi joskus kysynyt minun mielimusiikin perään lähimenneisyydessä, mutten sitten kuitenkaan löytänyt kyseiseen pyyntöön viittaavaa kommenttia.

Olen varmaan nähnyt unta.

Tässä on siis kuitenkin oi rakkautta-soittolista Spotifyyn, josta löytyy jokaiselta yksi biisi kuvien mukaisessa järjestyksessä The Beatlesia lukuunottamatta, jota ei tuosta palvelusta valitettavasti löydy.

She & Him / The Crash /
Antti Tuisku / Ben Folds /
James Blunt / Emma Salokoski /
Brett Dennen / The Beatles /
Paolo Nutini / Johanna Iivanainen /
Eliza Doolittle / The Smiths /
Eric Hutchinson / Belle & Sebastian /
Anna Puu / Jamie Cullum /
Olavi Uusivirta / Tuomo Prättälä

Tämä on myös erinomainen tilaisuus minulle kysellä musiikkivinkkejä teiltä. Jos joku tunnistaa itsensä tuosta soittolistalta niin vinkkaa ihanista rakkauslaulajista ja -bändeistä minulle !

ps, teiltä on tullut ihan hirveä määrä kysymyksiä ! ihan tosissaan minä luulin että on vähän huono idea semmoista kysymyspostausta alkaa väsäämään mutta mitä vielä, tehän olette vallan riehaantuneet. nyt jo on ihan sairaan pitkä postaus niistä vastauksista luonnoksena (olen hieman saattanut olla pitkäsanainen...), kiitos niin paljon ! olette kyselleet hassuja ja mielenkiintoisia. vielä saa kysellä jos tykkää :]]]

Kyselyä (ylppäreistä ja teiltä)

maanantai 20. syyskuuta 2010

Photobucket

Englannin kirjoitus oli ja meni. Todettakoon eväiden olleen erittäin maukkaita. Enkä kamalasti nauranut sen maalauksen miehen kanssa (joka eräässä kommentissa paljastui ystäväni papaksi... terveiset) kun istuin eturivissä.

Kirjoitin sen hienon aineen niin kuin lupasin, ja muutenkin meni vaikka kuinka kivasti tämä kirjallinen osuus, muutama virhe vain ainakin abitreenien keskustelupalstan mukaan. Luulen että E tulee sen penkin alle menneen kuuntelun vuoksi, mutta keväällä saa tietenkin yrittää uudelleen.

Ylihuomenna on siis yhteiskuntaoppi, johon lähdetään samojen eväiden kanssa. Oikeasti voiko olla parempaa kuin juustosarvet kahdeltatoista ja suklaakuorrutemuffinit aineen tarkastuskertojen välissä ? Tai itse asiassa voi, kotsassa teimme lassijuomaa, mutta siis.


Jotta tämä(kin) postaus ei menisi pelkäksi opiskelulätinäksi, niin minä heitän teille pyynnön ! Tiedätte kun blogeissa on ollut paljon sellaisia kysymysjuttuja. Niin minä aina luen niitä sillä tavalla että oi että hassunhauskaa, ja nyt jotenkin ymmärsin että kuka minua kieltää tekemästä samaa !

Oikeasti pyydän niitä kysymyksiä, olisi ihan hirveän noloa kun tulisi vaan joku tykkäätkö kissoista tai mikä sun toinen nimi on.

Nauran ajatukselle vastauspostauksesta.

Pidän,
Kaija Kyllikki.

Eväshifistely

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Tämä on itse asiassa (in fact) minun kolmas postaukseni tänään. Uskoakseni se kertoo aika paljon siitä kuinka hermostunut olen ollut tänään, olo alkoi jo aamulla.

paniikkihäiriö + ylppärit = hihihihihihihihihihihihihihihihi

Yhtälö on aina tosi !

Koska minusta ylppärit (matriculation examination) on tosi jännä ja hurjanpuoleinen juttu niin täytyyhän sitä oikeasti päästä eväshifistelemään. Kaivoimme siis muutaman suomalaista designia ah niin ihanasti edustavan purnukan minun kapiovarannoistani (tarvitsen kartanon kaiken sen tavaran mahduttamiseen sitten kun muutan opiskelemaan (study) johonkin). Made in Finlandit ja Sarvikset on peitetty.

Katsellessani näitä kuvia minua hieman alkaa epäilyttää, olisiko ehkä fraasiverbien kertaus ollut tärkeämpää kuin neljän juustosarven änkeminen omenakuvioiseen kippoon. Tai jonkun keskeisen sanaston vihoviimeinen kertaus tärkempää kuin fudgejen järjestäminen keltakantiseen kermakkoon.

(Tulee sanomista jos väitän oikeasti (for real) asetelleeni itse noita noihin astioihin, Eve ne sinne laittoi. Minä olin vaan että haetaan omenakippo haetaan omenakippo haaaaaaa syön nyt makaronin.)

Mutta loppujen lopuksi (after all) päätettäköön, että lukemiset on luettu jo kesällä ja nyt oli tärkeää vain oikeasti hymyillä, rakastaa ja katsella kun Eve ei osaa katkaista maalarinteippiä.

Nauttikaa seuraavista kuvista yhtä paljon kuin minä aion nauttia huomisesta ! Otan siitä irti kaiken mahdollisen, nauran siellä valtuustosalissa olevan maalauksen (including such an ugly man, sorry jos se on jonkun isä) kanssa kun muilla on pastillinsävyiset tupperwaret ja minun pöydällä on väriä, rakkautta ja jotain käsieritettä (kuuntelussa oli kädet ainakin ihan paniikissa ja kylmästä hiestä märät). Minä hymyilen ja maistan uusia sanoja hiljaa huivin sisällä. Kirjoitan sellaisen aineen ettei olla ennen nähty ja toivon etten ala laulamaan puolivahingossa arkihuolesi kaikki heitä (tämä on siis vain yleisellä tasolla ilmaan heitetty esimerkki eikä esimerkiksi (for example) perustu tositapahtumiin fysiikan tunnilla viikko sitten perjantaina).

Sitten taas lasken kynän kädestä ja kuiskaan sille maalauksen miehelle että haluaisiko se muffinin. Nauraisimme yhdessä muiden pastillisävyille ja olisimme värikkäitä.







ps, np. Antti Tuisku – Oi jouluyö

Eväät elämän eväiden jakotilaisuuteen

Kuten jo edellisistä postauksista on saattanut ilmetä, aion ottaa osaa ylppärimittelöihin tällä viikolla - lajeinani englannin kieli ja yhteiskuntaoppi.

Olen melko pätevä koululainen, joten katsoin sopivaksi keskittyä murehtimaan viime hetken lukemisten sijaan jotain paljon tärkeämpää. Tai itse asiassa olen miettinyt tätä asiaa jo viimeisen vuoden ajan, oi mitä saan syödä sitten kirjoituksissa.

Valitettavasti isä onnistui googlaamaan "yo kirjoitukset ruoka", enkä pysty huomenna livahtamaan kunnanvaltuustosaliin pelkkää makeaa mukanani. Tosin ei se loppupeleissä niin kamalan valitettavaa ole onnistuttuani loihtimaan varsinaisena keittiön hengettärenä eväiksi makoisia juustosarvia.



Ei kai kukaan vielä ehtinyt luulemaan että jättäisin sokerin jostain syystä kotiin.



Loppuun vielä mieletön elokuvavinkki: jos rakastat Knocked up -leffaa (suomeksi kivasti käännetty ihan vaan että Paksuna), niin rakastat myös I love you, man -leffaa.

Molemmat istuu mun käsitykseen elokuvasta, joka onnistuu samaan aikaan olemaan sekä koskettava että ihan älyttömän hauska. Tosin se hauskuuskin saattaa olla niitä kuuluisia mielipidekysymyksiä, ja saatan ymmärtää jos joku ei syty tämäntyylisille leffoille.

Oi tule jo keskiviikko

lauantai 18. syyskuuta 2010

Ylihuomenna on englannin kirjoitukset ja sitten keskiviikkona on yhteiskuntaopin vuoro. Minä olen lähdössä niihin melkoisen luottavaisin mielin, vaikka ne kuuntelun pisteet ärsyttävätkin minua ihan kamalasti. Mikä ihme meni pieleen ! Minä olin tehnyt ihan kamalasti vanhoja kuunteluja ja harjoituksia, saanut niistä järjestäin yli 80 pistettä. Ja nyt menen feilaamaan ihan totaalisesti, maanantaina minä kyllä näytän niille että luettu on.

Keskiviikkoa en jotenkin malttaisi edes odottaa, yhteiskuntaoppi on niin mielenkiintoista ja hauskaa. Koen suuria tunteita kun saan kirjoitetuksi hienoja virkkeitä täynnä tietoa ja totuutta.

Joten minä siis lähdin kirpputorille. Löysin vähän liikaa kaikkea. Suurimpana rakkautena Friis & Companyn laukku. Tämä komeus lopulta paikkasi edellisen Helsingin reissulla rikki menneen laukun jättämän suuren aukon.



Jotenkin tuntuu, että sen edellisen jättämä aukko taitaa olla liian pieni tälle. Tässä on nimittäin jotain enemmän: tämä on paremman värinen, mallinen ja kokoinen.



Nappailin mukaan kaikkea muutakin, esimerkiksi kahdet Tapaksen saapikkaat, joista toisia ainakin taidan rakastaa. Lisäksi löysin maailman kivoimman hameen, retrokeittiöhärpäkkeitä ja sormuksia. (note to mom: maailman kivoimpia hameita, retrokeittiöhärpäkkeitä ja sormuksia ei koskaan voi olla liikaa)




Cittarin lastenpäivät tarkoitti esimerkiksi isopäistä lehmää jakamassa kaikkea herkullista. Paras kommentti oli ehdottomasti erään pienen pojan äiti... tuo jääkarhu oli ihminen... oikeasti... mä näin...

Filmtownissa sai kaksi leffaa yhden hinnalla kun osti irtokarkkia myös. Eli yksi nallekarkki muovipussissakin olisi riittänyt.

EDIT: tulin sittenkin toisiin ajatuksiin tuon parhaan kommentin suhteen. äidin "tuleeks toi nyt johonkin blogiin" meni kyllä edelle.

Uusi suunta

torstai 16. syyskuuta 2010

suunta tulevaan

Olen pohtinut vaatekaappini totaallista uudistamista. Toisaalta tämän yllä esitellyn kolleksöönin aineksia löytyy minulta jo aika lailla. Eli todellisuudessa minun vaan pitää luopua melkoisesta määrästä muita, minulle sopimattomista vaatekappaleista. Tervetuloa vaatekutsuille.

Ei otsikkoa

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Sain unelmapoikapostaukseeni mitä ihanimman kommentin mitä rakkaimmalta Siiriltä.
Mä ainakin oon ihan varma, että törmään vielä joku päivä Turussa Sinuun ja Sinun unelmapoikaasi, kun ootte käsi kädessä kävelemässä syyssateessa oranssin (tai ehkä ihan minkä vaan värisen) sateenvarjon alla hurjan onnellisen näköisinä ! Ja koska mä haluan nähdä tuon äsköisen, niin et saa luovuttaa ! [ :


Minua onnellisuttaa tuo kommentti aivan hirveästi, Siiri tietää miten minut saa hymyilemään. Vaikka tämänpäiväisen tukkaepisodin jälkeen olin aivan hajalla, niin nyt on hyvä olla. Evellekin kuuluu kiitos.

Ja vaniljapullille. En yleensä tykkää kaupan pullista oikein yhtään, mutta kun kerran äiti oli ostanut semmosia vaniljakierteitä niin ai että niitä on vaan saatava lisää.

Olen ajatellut lopettavani tälläisen ihme poikien perään hamuamisen ja keskittyä ihan vaan selviämään koulusta. Kun vaan saan kaiken tämän ylppäriroskan ja muut läksyt pois, niin ajattelin lähteä Helsinkiin Rakkautta ja anarkiaa -filmifestivaaleille pakottaen minun mussukani siellä mukaan itkemään ja nauramaan ja syömään.

Nyt menen nukkumaan aivan juuri, mutta yritän löytää vielä jonkun kivan syksykuvan kovalevyltä kertomaan maailmankaikkeuden ihanuudesta tälläkin hetkellä ! (löytyi !)

Kolmannen silmäluomen suunnittelua

Meitä nauratti Even kanssa kun lähdimme asuntoautolla tapahtumaan (karavaanarikielellä siis treffeille), jonka nimi oli Rantalieskat. Ohjelmassa luki, että sitten lauantai-iltana on rantalieskojen sytytys sään salliessa.

Arvaatte varmaan salliko ne säät sitten, vietimme siis rantalieskattomat Rantalieskat. Emme kuitenkaan jääneet paljosta paitsi, se lieska olisi ollut suomeksi ihan vain kesän aikana kertyneiden roskien polttoa kokkona. Mitä luovuutta !

Mutta lohikeitto oli hyvää, ja tein ihan hirmumäärän vielä englannin harjoituksia ylppäreitä varten. Viimeinen rutistus !

Kuten olen jo päässyt uhkailemaan, ette todellakaan pääse näistä sormuksista eroon. Ette ainakaan pitkään aikaan, oikeasti katsokaan miten sulosesti ne sopii toisiinsa !

Photobucket

Photobucket

Haluan tämän kuvan kohdalla muistuttaa, että minä tosiaan olin juuri parantunut siitä edellisestä supertaudistani, joka on tänä aamuna näyttänyt pienoisia comebackin merkkejä. Huomioitakoon myös se, että minulla on huomenna englannin kuuntelu kello 9.00.

Näytän taudikkaalle tuossa kuvassa.

Photobucket
pipo, h&m, ikivanha ja second hand
huivi, gt, second hand
neulemekko, gt, second hand
ruutupaita, gant, isän (kuvassa oikealla), second hand
sukkahousut, ikivanhat, todennäköisesti second hand
haisaappaat, nokia, second hand

Lopuksi vielä tatuointisuunnitelma, luomesta tulee kyyhkyn silmä - ärsyttää vaan että juuri tuo luomi on noin kamalan pieni kun esimerkiksi minun naamassa olisi paljon potentiaalisempia silmäluomia (hahahahaha). Olisi myös muualla käsissä ja jaloissa (=kaikkialla), olen luomikas ihminen.

Me yritetään / Eve yrittää vielä päästä vähän pidemmälle tuon linnun ulkonäön kehittelyssä.

Photobucket

Miettikää muuten jos tuosta luomesta tulee kyyhkysen silmä, sittenhän mulla on kolme silmäluomea !!!

Ps, haluaisin vielä lisätä tuohon edelliseen unelmapoikapostaukseen, että nuo on tosiaan suuntaa-antavia neuvoja. Sininenkin kettureppu on ihan ookoo ja pokien väristäkin voidaan tarvittaessa keskustella.

Minun unelmapoika

lauantai 11. syyskuuta 2010

Seitsemän plus seitsemän

perjantai 10. syyskuuta 2010


Tämä on nyt se juttu kun kerrotaan itsestään seitsemän asiaa ja lopuksi palkitaan seitsemän oikein mukavaa blogia ! Minä vain ehkä tyydyn kertomaan seitsemästä lempiblogistani, koska olen melko arka kommentoimaan niihin. Ensin kuitenkin kuva lyömättömästä sormuskaksikosta, josta ette tule pääsemään eroon hetkeen.

EDIT: minä yöllä heräsin ja aloin miettiä että herraisä, enhän minä kertonut kuka minut julisti beautiful bloggeriksi. oi hän oli rakasrakas saana ! jonka blogi on myös ihanaihanaihana ja saana on niin mahtava valokuvaaja.

1. Minä pidän maailmasta.
Olen erityisen ihastunut tähän kaikkeen meitä ympäröivään. Saatan kiinnittää huomioni epätoivoisen pieniin asioihin, ja minusta tuntuu onnelliselle kun viimein joku kiinnittää niihinkin huomion. Katsoo ja hymyilee, ehkä kertoo huomiostaan jollekin toisellekin ! Tämä kyllä saattaa johtaa niihinkin tilanteisiin, joissa minä ylianalysoin, etsin liikaa yksityiskohtia ja takerrun niihin asioihin, joihin minun ei pitäisi edes kiinnittää huomiotani, siksi:

2. Sairastan paniikkihäiriötä.
Sain ensimmäiset kohtaukseni viime kesänä, mutten aluksi ymmärtänyt mikä minussa oli vikana. Lopulta opin ymmärtämään, mikä oli kohtuullisen positiivinen asia. Sairauteni johtuu luullakseni ennen kaikkea perinnöllisistä tekijöistä, ja jotkin viime vuonna tapahtuneet asiat vain lopulta laukaisivat suuremman vyyhdin auki. Näihin kuuluu muun muassa elämäni suurin ihastuminen, joka lopulta johti siihen, että minulla oli ihminen, joka nosti minut sieltä pohjalta pois. Minä pidän sitä siunauksena, lahjana maailmankaikkeudelta, mutta en minä voi sitä sanoa etteikö minuun vieläkin sattuisi. Minut vain heitettiin pois. Mutta linnut kertoivat maailmankaikkeuden kuiskanneen heille, että niin oli suunniteltu, ja siksi:

3. Minä olen vahva.
Oikeasti en varmaan edes käsitä, miten vahva todellisuudessa olen. Vielä vähemmän tietoisia vahvuudestani ovat muut ihmiset, jotka käsittääkseni ainakin välillä näkevät minussa vain sen puolen, joka saa minut pelkäämään parityöskentelyä englannin tunnilla niin paljon, että lopulta istun opehuoneessa tekemässä tehtäviä yksin pipo syvällä päässä, ja aasinsillan kautta pääsemmekin kohtaan:

4. Minun hiukseni kaipaavat jotain hyvin radikaalia.
Näytän kaljulle järkyttävän juurikasvuni ansiosta, en tiedä miten edetä tässä oma väri takaisin päähän -projektissani. Koska en kerta kaikkiaan edes kehtaa julkaista mitään asukuvia näiden hiusten takia. Käytän siis pipoja paljon tällä(kin) hetkellä. Kaipaan neuvoja, ja siksi:

5. Rakastan blogiani.
Koska voin sanoa että kaipaan neuvoja ja olettaa jonkun oikeasti neuvovan ja kertovan jotain, mitä minä en vielä tiedä. Miettikää kuinka upeaa oikeasti ! Rakastan sitä, että olen saanut tässä puolessa vuodessa niin itseni näköisen - sellaisen jota itsekin haluaisin niin kovasti rakastaa ja lukea (ja siksi voinkin kertoa että):

6. Rakastan blogeja.
Ne päästävät minut aina välillä hetkeksi karkuun tästä maailmasta (jota siis kohdan yksi mukaan kovin rakastankin). Enää yksi kohta niin sitten luettelenkin seitsemän lempiblogiani !! Ja siksi tiivistänkin viimeiseksi kohdaksi kaikkien näiden edellisten kohtien summan:

7. Odotan tapaavani ihmisen.
Sellaisen kerrassaan hurmaavan kulttuuripojan, joka kestäisi minun liukuvärjättyjä hiuksiani (ei kyllä kauhean kauaa tarvitse kestää !), tykkäisi asioista joista minäkin ja joka pelastaisi minut pahoilta jutuilta. Ostin eilen kirjastosta semmoisen kirjasen, jossa oli 20 rakastettavaa pientä tarinaa rakkaudesta. Sydän.

Nämä ei ole nyt missään järjestyksessä, minä vaan otin tuolta minun bloglovinin seurattujen blogien listasta jossain järjestyksessä, mikä siinä listassa oli !!

1. Kaikki mitä rakastin

2. Varpunen

3. WEEKDAYCARNIVAL

4. BLEUBIRD OFFICIAL BLOG

5. verypurpleperson

6. Bohemian Junk

7. olisin hymyillyt vinosti

Mikä on sinun lempiblogisi !

Olen oikeasti täällä !

tiistai 7. syyskuuta 2010

Aloin tässä miettiä, että viimeisistä asukuvista saattaa olla hieman liikaa aikaa kulunut. Joten palkkioksi kahden Ben & Jerry's -paketin kotiin tuonnista eilen, Eve toimi hovikuvaajana.

Photobucket

Ensin esiteltäköön minun ehkä kaikkien aikojen rakkain koruni, joka on viime näkemältänne kasvanut. Minusta Meeri kuvaili sitä hyvin, se on vähän niinku nomination, mut niinku jemina.

Mutta siis, tänään minulla oli nämä vaatteet + kyyhkysormus + laukku + kangaskassi.

Photobucket

Tosin mikään pukeutuminen tuntuu ihan turhalta näinä päivinä kun jaksan tosiaan olla koulussa siihen noin puoleen päivään, minkä jälkeen melkein nukahdan abisalonkiin ja herään odotan sinua parkkipaikalla toivoo isä -puheluun. Tämän jälkeen melkein nukahdan autoon. Sitten pihalle, nakkikeittoon ja vessaan.

Ymmärrätte varmaan kuinka nopeasti nukahdan kun pääsen sänkyyn. Ja kauanko nukun.

Ymmärrätte varmaan senkin, että jos kuvailen itseäni blogiprofiilissani sanoin ujo ja arka perfektionisti, niin tämmöinen laittaa minut melkoisen koville. Käsitän kyllä, että joskus ihmiselle vaan sattuu tulemaan vähän pahempi flunssa, mutta siitä sitten noustaan lääkkeiden ja mustikkakeiton voimalla. Mutta kun ihmisellä on paniikkihäiriö (tiedän taas "miten sä voit puhuu siitä tommoi"-ihmisten katsovan pahasti), niin se ihminen ehkä pääsee siitä flunssan mukanaan tuomasta fyysisestä väsymyksestä ihan niin kuin normaali ihminenkin, mutta henkisen väsymyksen kanssa asia ei ole niin yksinkertainen.

Odotan tällä hetkellä vielä sen fyysisen väsymyksen katoamista.

Photobucket
Photobucket

Tuo ruutupaita on meidän äitin vanha, nyt minulla hyvin rakkaana. Äiti on aikoinaan tehnyt ihan kamalasti vaatteita itse, ja ei tämänkään paidan ihan heti uskoisi olevan yli 30 vuotta sitten itse tehty. Pisteet kestävälle designille.

huivi, second hand
trikootakki, second hand
ruutupaita, äidin vanha
rakkaushousut, second hand
sukkahousut, ostettu ideaparkista silloin kun näin Meerin ekaa kertaa eli kauan sitten
kengät, Ecco, muistan ostaneeni nämä ysillä kirpparilta

Photobucket

Aion käyttää pipoa seuraavat kolme vuotta. Projektin nimi on takaisin omaan väriin. Mulle riitti tämä touhu kahden (sitä alle vuorokauden pituista peppi pitkätossu punaista ei lasketa) värjäyskerran jälkeen. Ei tässä kamalaa aikaa varmaan mene, tuo juurikasvu on jo noin jäätävä ja kohta voin leikkauttaa ruskean pois. Onneksi olen niitä, joille lyhyet hiukset sopii.

Kun ne kerran on kiharat.

EDIT: katsoin julkaistua tekstiä ja ymmärsin miten kovasti nuo hiukset oikeesti kaipaa sitä pipoa, voi herraisä sentään :----D

Photobucket

Ja mitä lämpimimmät tervehdykset uusille lukijoille, joita tuntuu satelevan ovista ja ikkunoista ! Muistan olleeni ihan kamalan onnellinen kun minulla oli jotain 10 lukijaa, mutta nyt kun herraisä aletaan olla siinä pisteessä että voin sanoa blogillani olevan 100 lukijaa, niin huhhuh.

Kyllähän 47 + 23 + 6 pyöristyy jo sataan.

Ps, jos olen luvannut lähettää sinulle kortin, kirjeen, korun, vaatteen tai kirjan, ja olet vielä maksanut siitä muttet vielä vastaanottanut, niin pliis, kerro minulle. En ole ajantasalla koulujutuissa, niin en ole kyllä näissäkään. Anteeksi ! Toivottavasti teitä ei ole kovin montaa.

Asioilla on tapana järjestyä !

maanantai 6. syyskuuta 2010

Photobucket
Nousiaisten kunnankirjaston musiikkiosaston musiikkihankinnoista päättää selvästi joku minun kanssani syvemmässä henkisessä yhteydessä oleva henkilö.

Minä sain kouluasioita selvitetyksi, vielä tästä noustaan uuteen alkuun ! Abisalongissa on kiva melkein nukahtaa, ja meillä oli kouluvalokuvauksissa hauskaa. Emme mitenkään olleet väsyneitä Johannan kanssa !!!

Kaipaan postausehdotuksia, oi kertokaa niitä minulle ! Minulla on kyllä kasa pieniä paperilappuja maatuskamagneetin alla kiinni metallisessa lampunjalassa. Jokaisessa lapussa on idea, mutta olen varma teidän ideoidenne paremmuudesta.

Teidän valintanne.


Arvatkaa vaan ärsyttääkö minua nuo minun tunnisteet. Kun aloitin tämän blogin silloin joskus postcrossingteemaisena, mikä tarkotti monia monia kansainvälisiä vierailijoita. Ja nyt kun olen siirtynyt enemminkin tälläiseen rakkausteemaan niin argh !

Hej alla mina kära läsare

sunnuntai 5. syyskuuta 2010


Tästä blogista ei ikimaailmassa tule sellaista, jossa sanotaan että on huono olla ja paha mieli.

Tällä hetkellä minua kuitenkin väsyttää niin paljon, että silmiin sattuu niiden ollessa auki. Siitä huolimatta olen yrittänyt tänään löytää maailmasta uutta ja kaunista, ja aamuretkelläni takapihalle törmäsin uuteen kissaystävään. Olen nähnyt hänet kyllä muutaman kerran ennenkin, mutta tänään, tänään me hymyilimme toisillemme.

Olen pitänyt silmiäni auki myös yhden englannin tenttimonistekasan verran. Oi että niitä hassuja lauseenvastikkeita, niissä on jotain hyvin kaunista luulen !

Olen myös täysin koukussa blogeihin, jotka täyttävät seuraavat ehdot. Niitä pitää joku älyttömän suloinen, noin kolmikymppinen pienen lapsen äiti, jolla on partaisa trikooraitapaitamies, huumaava sisustusmaku ja taito loihtia kaikesta vastaantulevasta joko lelu, ruoka-annos tai koru. He täyttävät bloginsa ihastuttavilla kuvilla suloisista lapsista, värikkäistä syntymäpäiväkekkereistä, remonttivaiheista, korttelin uudesta salaattipaikasta, kaupunginkirjastoista ja lastenvaatteista.

Minä en ole mitenkään tuollaisessa elämänvaiheessa, mutta jotenkin he vain kiehtovat minua niin kovasti ! Minä haluan osani jonain päivänä. Olla trikooraitapaitamiehen kiharatukkainen vaimo, joka tekee retrolakanoista pehmokitaroita naapurinlapsille !

Kuitenkin, tällä hetkellä minä toivon vain selviäväni seuraavasta kolmesta-neljästä viikosta edes jotenkin järjissäni. Huomenna täytyy marssia Huoneeseen, jossa yritän selvittää lukioasiat johonkin järjestykseen, ehkä suoritan fysiikan kurssin vain kasin arvoisesti ja kirjoitan 55 pisteen novellianalyysin. Täytyy jostain luopua jaksaakseen.

Englantia en enää aio lukea yhtään pakotettua enempää. Osaan sen jo. Osasin ennen kuin aloitin kesäkuussa lukemaankaan.

Tavoitteena on tällä hetkellä jaksaa huomiseen, ja mennä jäätelön voimalla lokakuuhun. Kaiken tämän jälkeen minun on lähdettävä Helsinkiin ihan vain syömään, nukkumaan ja katsomaan elokuvia syyssateen piiskatessa kerrostalon ikkunaa. Se on ainoita ajatuksia, jotka tällä hetkellä saavat minut pitämään silmäni auki kivusta huolimatta.

Lokakuu, me näemme pian !


Nyt tähän ei saa tulla mitään masiskommentteja ollenkaan, vaan hehkutetaan maailmankaikkeuden ihanuutta ! Oletteko nähneet pihlajanmarjojen loiston jo ! Minä nimittäin olen.

Se lumosi minut kerta kaikkiaan.

Ps, otsikolla viitattakoon siihen tosiasiaan että ruotsalaisnaisilla tuntuu menevän lujaa niiden trikooraitapaitamiesten hankkimisen suhteen.

Neuleeni

lauantai 4. syyskuuta 2010

Olen ollut edelleenkin kovin kipeänä, mikä on johtanut pienoiseen blogitaukoon. Perjantaina minulle tehtiin aivan järkyttävä toimenpide poskionteloideni puhdistamiseksi, josta ette halua kuulla enempää. Sanotaan vaikka, että oli aika suoritus hymyillä söpöille pikkulapsille odotustilassa ja yrittää antaa heidän vanhempiensa lääkärissä on oikein mukavaa, ei sitä tarvitse ollenkaan pelätä rakkaani -fraaseille jotakin konkreettista todistetta.

Milloin minut muuten siirrettiin siihen joukkoon, jotka eivät saa valita nalletarroista omaansa palkkioksi reippaudesta ?

Tämä postaus on kuitenkin nyt omistettu neuleille. Syksyn kunniaksi. Ja viime viikkojen lääkärikäyntieni hippiluukkini kunniaksi.

Photobucket

Aloitan tästä punaisesta, jonka muistaakseni ostin joskus jostakin Porin kirpputorilta kymmenellä sentillä. Se oli silloin jo äitini mielestä aivan kauhea, mutta minä otin sen suoraan ykkösrakkaudekseni. Myönnän toki että se on hieman nukkainen, mutta onhan se nyt aivan ainutlaatuisen kaunis yksilö punaiseksi villatakiksi !

Äiti ei varmaan kevään ja kesän jälkeen edes tiedä minun vielä omistavan tätä. Totuus paljastuu kyllä piakoin kun pääsen taas kouluun ja muualle hyppelemään !

Photobucket

Tämä on yksi uusimpia villatakkiostoksiani tältä kesältä. Tämä on aivan tajuttoman painava, paksu ja lämmin, mikä tekee siitä mielettömän rakastettavan.

Photobucket

(Minulla on suuria ongelmia tämän kuvaamisessa.) Tämä on ihan tavallinen neuletakki, mutta meidän perheessä tämä edustaa jotain hyvin rakasta. Tämä takki ostettiin kirpparilta ehkä neljä-viisi vuotta sitten kolmella eurolla, ja se on aktiivisessa käytössä sekä minulla, Evellä että meidän veljellämme viikottain. Jokin sen tavallisuudessa ja helppoudessa viehättää meitä kaikkia aivan valtavasti. Se ei ole ihan musta, ennemminkin mustanharmaa. Se on melko tavanomainen, mutta tuo harmaa raita tuo siihen jotain luonnetta.

Minusta on myös hyvin merkille pantavaa sen laatu. Se on kestänyt jo meitä kolmea ennen vähintään yhden ihmisen vaatekaapissa ja silti se on edelleen monen pesun jälkeen täysin nukaton. Sen voisi laittaa Selectedin hyllylle takaisin, eikä kukaan huomaisi sen olleen käytössä välillä.

Photobucket

Tämä keltainen takki näkyy niissä niittykuvissa ! Eli tämä on Valkeakoskelta ostettu naurettavaan hintaan.

Photobucket

Tämäkin takki on melkoisen kauan jo ollut minun vaatekaapissa, sillä se näkyy jo jossain ysillä otetuissa kuvissa. Muistan, että tässä oli tosi rumat kermanväriset napit, ja vaihdoin ne sitten noihin punaisiin, jotka vieläkin on aivan ylisuloiset.

Photobucket

Tämä ei ole vielä päässyt käyttöön sillä ostin sen juuri vasta tänä torstaina kun jollain ihmevoimilla jaksoin käydä koulussakin. Kävin kuitenkin isän kanssa Mynämäen kirpparilla kun haettiin Eveä koulusta ja oli luppoaikaa.

Photobucket

Täyttä rakkautta ensi silmäyksellä nuo sen napitkin.

Photobucket

Muistan, että ostin tämän samana päivänä vanhojentanssikenkieni kanssa. Tämä on kerrassaan ihana ja sopii melkein kaiken kanssa. Eikä ikinä varmasti näytä tylsältä. Yhdistetään tiukkoihin farkkuihin, ylisuureen huiviin ja pipoon.

Photobucket

Viimeisenä Se Oikea.

Photobucket

Odotan kosintaa. Villapaidalta, en Eveltä.

Kaikki, second hand.

Ps, meillä on todellakin turkoosi hevonen pyörillä tässä dataus/askartelu/ompelu/lukemis/löllyymishuoneessamme. Se vain tuli jostain joskus tässä, luulen että jäädäkseen. Hamstraus ei ehkä ole periytyvä geeni, mutta kyllä se viimeistään äidinmaidossa saadaan jos saadaan.