Ajattelin, että jos nyt kerran kukkakangastellaan, niin kukkakangastellaan sitten kunnolla. Syntyi penaali.

Yksi kukkakangasvihko on jo lähdössä kohti uutta kotia !!

Otin myös käyttöön kommenttien hyväksymisen ennen julkaisua, mutta en mitenkään aio käyttää niihin mitään suurta suodatinta. Minulla on vain ollut ongelmia kaikkien kommenttien huomaamisen suhteen, ja nyt toivottavasti tuo asia parantuu !

EDIT: kaksi vihkoa on jo lähdössä maailmalle !

Ompelupäivä

Kuten ehkä on edellisistä kirjoituksista saattanut mahdollisesti kenties päätellä, olen ollut hieman vilustuneena viime päivät. Tämän takia missasin muun muassa Monan syntymäpäiväjuhlat, mitä jaksan itkeä ehkä vielä kahden viikonkin päästä.

Bongasin kuitenkin eilen maailman ihanimman sormuksen danlovesyoussa ja uhmasin urheasti huonoa oloa juostessani tänään aamulla Myllyyn pelastamaan itselleni samanlaisen. Ehkä nyt en tarvitsekaan kyyhkystatuointia, vaan voin keskittyä toiseen tatuointihaaveeseen !

Tuossa kuvassa näkyy jo pienen pieni viittaus otsikossakin mainittuun ompelupäivään: pelastin kirpputorilta tänään kerrassaan ihanat verhot.

Jotka ei kauaa pysyneet verhoina.

Ompelin:

- Kahdet muistikirjan päälliset vihkosiin, joita pelastin tänään peräti 11 kappaletta hintaan 1,50 euroa ! Eli jos joku ihastui kukkaismuistikirjaan, voi minulta tilata sellaisen sitten :----D

- Muutaman eimennyniinkuströmsösä-muistikirjan päällisen.

- Superkäteviä ja -nättejä menkkasuojan suojia, jotka varmasti omalta osaltaan siivittävät parempaan oloon.

- Teekukkaron, jolla ei kyllä ole kamalasti käyttöä minulla. Ennen join aina välillä teetä suurella nautinnolla, mutta nykyään en oikein uskalla kun rinnastan sen mielessäni kahviin, jota en saa kofeiinin vuoksi juoda. Mutta ehkä nyt voisin taas uskaltautua.

- Hienon kangaskassin, jota en saanut kivasti kuvattua tähän. Voin kuitenkin kuvailla sitä sanoilla melko sininen ja ruusuinen.


Minulla on vielä vaikka kuinka tuota kangasta ! Voin tehdä vielä vaikka mitä juttuja. Täytyy kyllä luovuttaa osa pois rakkaille kun luullakseni on aika typerän näköistä jos kukkakangaskassissa on kukkakangaslompakko (tein sellaisenkin mutta se joutui tuohon strömsökasaan), kukkakangassuojia, kukkakangasteekukkaro ja kukkakangasmuistikirja.


On se onnellista kun on aikaa ommella kukkakangasta koko iltapäivä ja ilta kun on huolella valmistautunut ylppäreihin kesäkuusta lähtien ja ei ole läksyjäkään yhtään tekemättä kuumeilun jälkeen. Not.


Ja vielä yksi juttu !! Olen ihan ihmeissäni kun teitä lukijoita on täällä jo 41 ja bloglovinissa 20 ja blogilistallakin viisi. Lisäksi tiedän vielä monta ystäväihmistä jotka seuraavat tätä facebookin kautta. Eli teitä on kaiken järjen mukaan reippaasti yli 80. Mikä tarkoittaa sitä, että jos järjestäisin retken kaikille teille, niin yksi bussi ei riittäisi kuljettamaan teitä kaikkia !


(Tarkoittaa toki myös sitä, että olen melko onnellinen ja otettu !)

Konduktööri askartelu

Katsoin Tyttö ja helmikorvakoru -leffaa (tai Colin Firthiä) kunnes kohdassa 1.09.39 ruutu meni harmaaksi. Koska en kerta kaikkiaan jaksanut alkaa taistelemaan tekniikan kanssa, tyydyin kohtalooni ja alkoi haaveilu kaupassa käynnistä.

Ostaisin gb:n vaniljakermajäätelöä ja uuden Trendin, ainakin. Mahdollisesti myös suklaarusinoita.

Haluan ehdottomasti tässä kohtaa mainostaa uutta Maskuun avattua S-markettia, se on nimittäin kerta kaikkisen upea. En tiedä olenko ainoa joka näkee sen paikan kauneuden ja hienouden, mutta toivon muidenkin havahtuvan siihen käsittämättömään suunnittelutyöhön ja ympäristöystävällisyyteen. Siellä suorastaan näkee kuinka energiaa säästyy, sillä kaikki kylmää vaativat tuotteet ovat hienoissa ja toimivissa kaapeissa ! Parhaimpana esimerkkinä toimivat jäätelöt, jotka yleensä on altaissa. Tässä kaupassa ne ovat hyllyillä (myös irtojäätelöt !!) lasioven takana.

Turha ehdottaa semmoisia vedettäviä luukkuja niiden altaiden päälle. Olen kuullut ja nähnyt miten typerät ihmiset eivät jaksa laittaa niitä luukkuja kunnolla kiinni, mikä johtaa eittämättä siihen tilanteeseen, jossa vastuullinen kuluttaja ei enää saa vedettyä luukkua kiinni koska siihen hiemankin raolla olevaan reunaan on muodostunut jäätä. Se siitä ympäristöstä sitten.

Toinen tekemäni huomio ympäristöystävällisyydestä on heidän -50% / huomioi päiväys -lappuihin käyttämänsä politiikka. Niitä lätkäistään tuotteisiin hyvissä ajoin, ei varttia vaille iltayhdeksän sinä parasta ennen -päivänä. Uskon tämän vähentävän suoraan roskiin menevän ruuan määrää.

Vielä kun pystyttävät jätelavan viereen oi dyykatkaa toki-kyltin niin uin Osloon puhumaan heille Nobelin rauhanpalkinnon.

Yhtenä perusteena vielä se tosiasia, että kerrankin S-ryhmän yleisistä tavoista poiketen, ei rakennettukaan rumaa uutta peltilaatikkoa pellon keskelle parkkipaikkoineen ja abc-asemineen, vaan hyödynnettiin vanha, olemassa oleva liiketila ja mukauduttiin siis ympäristöön. Eikä laitettu ympäristöä mukautumaan S-ryhmään.

Muutama viikko sitten olisin nauranut "kirjoitan ylistysoodin Maskun S-marketille"-ajatukselle, enkä kyllä oikein ymmärrä miten tähän päädyttiin. Minun oli nimittäin tarkoituksena jakaa muutama mielenkiintoinen googlehakusana, jolla blogiini on päädytty.

"Farkut ja sukkahousut", "konduktööri askartelu" ja "kastanjetisti" saavat minut haaveilemaan kirjasta, jossa vain lueteltaisiin hassuja hakusanoja. Mielellään niin, että joku ylihauska stand up-koomikko olisi lisäillyt sinne tänne kommenttejaan konduktööriaskarteluista.

"Kimmo Vehviläisen", "kiikaroinnin" ja "lattarinnat" minä sentään vielä käsitän, mutta että konduktööriaskartelu.

Ja miksi konduktööriaskartelu johtaa pienen ihmisen minun blogiini.

Viisi askelta flunssan taltuttamiseen

1. Catherine Sanderson: Petite Anglaise


Minä en ole ainakaan vielä löytänyt itseäni niin kutsuttuejn hömppäkirjojen maailmasta, mutta tämä Catherine Sandersonin kirja on juuri saattanut vetäistä minut sinne. Petite Anglaise on tositarina siitä kuinka hänen bloginsa muutti hänen elämänsä, miten blogista melkein tuli sanelija hänen elämälleen eikä toisin päin.

Catherine on siis britti, joka löytää itsensä Pariisista haaveiltuaan unelmiensa maasta ensimmäisestä ranskan tunnista lähtien. Hän elää unelmaansa, ainakin jollain tasolla, ja aloittaa blogin pidon Pariisista käsin. (Kamppailen sanojeni kanssa, en haluaisi paljastaa liikaa siinä pelossa, että joku intoutuu nappaamaan tämän kirjastosta ensi kerralla mukaansa.) Blogi muuttaa hänen elämäänsä, blogin myötä auennut parisuhde syrjäyttää edellisen ja Catherine saa taas elää unelmaansa muutenkin kuin ulospäin avautuvalla tasolla.

Minä pidin tästä kirjasta, koska tietoisuus siitä, että nämä tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet, nämä henkilöt ovat oikeasti olemassa ja nämä postaukset on oikeasti tulleet kirjoitetuksi, oli kuvailemattoman kutkuttava !

Lisäksi Catherinen Toukaksi kutsuttu tytär kuvataan mitä suloisimmaksi rakkaudeksi, ja minä olen aivan ihastunut häneen. On tavallista kiintyä kirjan henkilöön, mutta kun tietää Toukan oikeasti olevan olemassa !! Olen aivan häkeltynyt, minä jopa kuuntelin hänen aivan tajuttoman suloista lauluaan sieltä blogista. (Kyllä, se on ihan oikeasti olemassa.)

Sanderson nousi julkisuuteen saatuaan potkut bloginsa pidon vuoksi 2006. Hän kuitenkin nosti syytteen entistä työnantajaansa vastaan ja voitti juttunsa. Samana vuonna hän teki kahta kirjaa koskevan sopimuksen. Petite Anglaise on niistä ensimmäinen.

2. Lämmitetty mustikkakeitto


Mikään muu ei oikeasti paranna aivan kamalan kipeää kurkkua.

Vai rahtaako joku oikeasti kurkkukaramelleja kaupasta niiden parantavan vaikutuksen vuoksi ? Minä ainakin vain nautin tunteesta kun 98 prosenttisesti hiilihydraateista koostuva eukalyptys(???)pastilli on pelkästään minun !

3. Tietokone


Spotify, Facebook, unohdetut musavideot, lempiblogit ja uutiset.

(Kun jos huomenna on tylsää, imuroin näppäimistön.)

4. Vaatteet


Kaikki mieltä ja kehoa lämmittävä on haalittava päälle.

Olisittepa nähneet minut eilen kun raahauduin "KAIKKIEN SYKSYN KIRJOITUKSIIN ILMOITTAUTUNEIDEN ON OLTAVA EHDOTTOMASTI PAIKALLA"-teemaiseen abi-infoon eilen iltapäivällä. Olin kyllä suloinen, ajattelin että tuolla tavalla pitäisi joka päivä pukeutua.

Pipo, kaulahuivi, aivan mielettömän nätti villapaita (se on niin rakkaus en kestä odottaa että syksy tulee kunnolla), keltainen sadetakki, lempilöllyfarkut, sukkahousut, villasukat ja rakkaussyksykengät. Itsekin olin ihan tuitui.

5. Albert Einstein



Ensinnäkin, tuo kuvan hurmaava pastillirasia on Heurekasta ostettu joskus tässä kun rakkausmeerini kanssa siellä kävimme suloisella kävelyretkellämme.

Toiseksi, olen edelleen koukussa Einsteinin ajatuksiin. Ja pastillirasiassakin mainostettuun nettikauppaan The Unemployed Philosophers-nettikauppaan.

Edellisessä postauksessa annoin ymmärtää viihtyväni yksin tällä hetkellä. Jos tämä masensi jotakin kerrassaan ihanaa (mieluiten kiharatukkaista) poikaa, niin ei hätä ole tämän näköinen !

Treffeille voin lähteä jo Jeesus-, Sokrates- tai Sherlock Holmes-nuken saatuani, seuraaville Jane Austenilla ja kolmansille vie Charles Darwin.

Kihlat Obamalla, naimisiin Galileolla.

Yhteinen hautapaikka Einsteinillä.

Aamun ja illan eroista

Tämä saattaa olla niitä kirjoituksia, jotka poistan muutaman päivän päästä ymmärrettyäni kuinka flunssahöyryissä tänään keskiviikkona puolen päivän aikaan olinkaan.

Minä nimittäin olen keskustellut rakkaudesta niin monen ihmisen kanssa viimeisten viikkojen aikana, että en voi enää olla keräämättä sekä yhdessä että yksin muodostuneita ajatuksia yhteen.

Ensimmäinen huomio: ihmiset jakaantuvat selvästikin kahteen eri ryhmään. Toiset pitävät rakkautta ja rakastamista aivan käsittämättömän uskomattomana asiana - nostavat sen toisen ihmisen jonnekin hyvin hyvin korkealle arjen yläpuolelle. Sitten ovat ne, jotka toivovat toiselta ihmiseltä ennen kaikkea sitä arkea vain.

Minä olen 18, ja minun kokemukseni rakastamisesta ovat toki suloisia, mutta vieläkin melko satuttavia. Ja niitä on vähän. Siksi minun tähän kirjaamani ajatukset ovat todennäköisesti hyvin erilaisia kuin ne, joiksi ne muotoutuvat tämän hetken tulevaisuuden kääntyessä menneisyydeksi.

Mutta minä kirjoitan nyt tässä päivässä !

En tiedä kuinka hyvin olen onnistunut luomaan itsestäni omannäköiseni kuvan tätä blogia kirjoittaessa, mutta toivon sen olevan sen verran totuudenmukainen, että ainakin osalle teistä on selvää minun toivovan sitä arkea vain.

Minä kaipaan toista nappaamaan sen minulle liian korkealla majailevan teoksen kirjastossa.
Syömään minun kanssa (mielellään gb:n) vanilja(kerma)jäätelöä varsinkin silloin kun minun kurkkuuni sattuu.
Katsomaan uutisia, ja nukahtamaan lattialle niin, että minä voisin sitä sitten Ellellä tökkiä hereille.
Puhumaan ja hymyilemään vain.
Ei mitään vuosisadan rakkaustarinoita. Paitsi tietenkin minun ja hänen vuosisatojen.

Ne melko satuttavat kokemukseni kertovat minulle, että seuraavalla kerralla minun pitää löytää joku, joka on kuin minä.

Se, että vastakohdat täydentäisivät toisiaan, toimii ehkä kaksi viikkoa, mutta lopulta se vain vahvistaa asemiaan  maailman rumimpien kliseiden top10-listalla.

Minun teoriani aamu- ja iltaihmisistä, on koonnut taakseen sekä kannatusta että enemmän tai vähemmän kiivasta kritiikkiä. Sen mukaan ihmiset kuitenkin voidaan ainakin minun maailmassani jakaa aamu- ja iltaihmisiin.

Aamuihmiset ovat luovia, yksinäisyydestä ainakin välillä nauttivia ja rakastavia ihmisiä. Iltaihmisilläkin on näitä piirteitä kuten aamuihmisilläkin heidän heittäytymiskykyään, sosiaalisuuttaan ja nautinnonhakuisuuttaan.

Aamuihmiselle hyvä kirja, tuoremehu tai auringonnousu saattavat merkitä samanlaista nautintoa ja hyvää oloa kuin iltaihmiselle railakkaat juhlat tai ylenpalttinen shoppailu. Aamuihminen nauttii elämästään yksinkin, mutta iltaihminen tarvitsee muita ihmisiä.

Edellä mainittua seikkaa ainakin minä kadehdin iltaihmisissä. Valmiutta ihmissuhteisiin.

Aamuihminen on parhaimmillaan aamulla, jolloin ollaan uudessa alussa. Iltaihminen taas rakastaa iltaa, jolloin jo tehty työ palkitaan levolla, juhlalla ja ystävillä.

Aamuihminen on aamuvirkku ja näkee tässä iltakeskeisessä maailmassamme jotain mitä suurin osa ihmisistä ei kenties osaa nähdä. Toisaalta aamuihmiseltä taas jää usein väliin se kaikki välittäminen ja hauska jota illoissa saattaa olla.

Molemmilla on hyvät ja huonot puolensa.

Aamuihminen voi olla mitä parhain ystävä iltaihmiselle, mutta mihinkään ystävyyttä suurempaan heistä ei ikinä ole. Tämän minä olen oppinut.

Saattaa myös olla, että aamuihminen hakee toisesta ihmisestä juuri sitä arkea, ja iltaihmiselle on tyypillistä toisen nostaminen kaiken muun yläpuolelle. Molemmilla on hyvät ja huonot puolensa. (Iltaihmisen huono puoli on ainakin siinä, että toisen nostaminen kaiken muun yläpuolelle saattaa oikeasti mennä niin paljon kaiken muun yläpuolelle, että toisiin (sattumanvaraiseen aamuihmiseen) sattuu. Itsehän en siis asiasta mitään tiedä.)

Minä kaipaan aamuihmistä, mieluiten yhtä äärimmäistä kuin minä.

Mutta tällä hetkellä,

minä mielummin herään yksin.

(ylisuloisten poikien ei kuitenkaan oleteta huomioivan sitä !)

EDIT: taisi jäädä yksi melkoisen tärkeä asia huomioimatta ! kommentit osuivat heti siihen että "minä olen iltaihminen ja juon appelsiinimehua plääplääplää". tämä teoriani aamu- ja iltaihmisistä on ennen kaikkea teoria ihmisyydestä ja ihmisten välisistä eroista. jota ei minun mielestäni kovin hyvin kuvaa se että meneekö nukkumaan yhdeksältä vai kahdeltatoista, mistä tässä jutussa ei nyt ollenkaan ollut kyse.


en puhu kirjaimellisesti näistä kahdesta ryhmästä, ja suurin osa ihmisistä ei minun maailmassani ole joko täysin aamu- tai täysin iltaihmisiä. mutta toinen näistä kuitenkin korostuu jokaisessa ihmisessä.


puhun aamu- ja iltaihmisistä siksi, koska sanat 'aamu' ja 'ilta' kuvaavat hyvin näitä kahta erilaista ihmisyyttä. erityisesti juuri tuossa kohtaa josta jo puhuin: "Aamuihminen on parhaimmillaan aamulla, jolloin ollaan uudessa alussa. Iltaihminen taas rakastaa iltaa, jolloin jo tehty työ palkitaan levolla, juhlalla ja ystävillä." olisin aivan yhtä hyvin voinut kirjoittaa "Toiset ihmiset nauttivat uusista aluista, suunnittelu- ja keskusteluvaiheesta, kun taas toiset nauttivat vaiheesta, jossa jo tehty työ palkitaan levolla, juhlalla ja ystävillä."


kyllä minäkin välillä nukun yli kahdeksaan.

Rakkaimmat kirjat

Muistaakseni joku on erään kerran toivonut minulta pientä lempikirjapostausta. Nyt minä toteutan sen, sillä olen liian väsynyt lukemaan fysiikan läksyjä.

En ole mitenkään erityisen innokas kirjoittamaan suuria ja kattavia arvioita ja mielipiteitä näistä kirjoista. Mutta koska olen joskus ollut innokas kirjoittamaan suuria ja kattavia arvioita ja mielipiteitä näistä kirjoista, pastaan kyseiset tekstin pätkät gallerian historiallisesta päiväkirjastani tähän !

Jostein Gaarderin 'Appelsiinityttö' on minun suuri innoituksen lähteeni kaikkeen siihen mitä teen. Minä tunnen saaneeni niin paljon tältä kirjalta, ja uskallan väittää etten edes ymmärrä kokonaan sen vaikutusta minuun. Se muovasi jo ensimmäisellä lukukerralla niin kovasti minua kauniimpaan suuntaan, etten voi muuta kuin hymyillä ! Galleriassa kirjoitin kesällä 2008 seuraavasti.

Huikea tarina pienestä ihmisyydestä tässä valtavan suuressa maailmankaikkeudessa. Tarjoaa kaikessa sadunomaisuudessaan yhden ratkaisun kysymykseen, mikä maailmankaikkeus on. Mikä on maapallomme, tai meidän ihmisten tehtävä, osa ja merkitys tässä meitä ympäröivässä ihmeellisyydessä. Haluan vielä erikseen korostaa ilmaisua 'yhden ratkaisun'.

En tiedä, muuttiko kirja tapaani katsoa elämää, tai suuremmin ilmaistuna maailmankaikkeutta, mitenkään ratkaisevalla tavalla. En tiedä, oliko se edes kirjailijan tarkoituksena. Minusta kuitenkin tuntuu, että se todella sai minut ajattelemaan hieman poikkeavalla tavalla entisestä. Ja minusta todella tuntuu, että se oli myös kirjailijan tarkoitusperä; saada lukija ajattelemaan.

Luen käsittääkseni paljon kirjoja, mutta kovin moni kirja ei ole saavuttanut mielessäni yhtä suurta asemaa kuin Appelsiinityttö. Kun sanon, että minusta tuntui samalta nähtyäni Amélien, tai kuultuani The Crashin Big Ass Loven ensimmäistä kertaa, se on jotain hyvin hienoa sekä harvinaista. Ja tänään minä todella tunsin niin; koin olevani hyvin, hyvin, hyvin onnellinen saadessani elää.

Katarina von Bredowin 'Liian iso rakkaus' saattaa olla niitä kirjoja, joita jokainen ei ihan heti laittaisi samaan kasaan näiden ehkä hieman monitasoisempien kirjojen kanssa. Minulle tuo kirja on kuitenkin ollut ensimmäisestä lukukerrasta asti jotenkin hirveän ihana, tämä on se minun hömppäkirjani. Tässä on jotain kovin erilaista verrattuna niihin muihin tyttö tapaa pojan-tyyppisiin nuortenkirjoihin. Tässä on jotakin kovin aitoa onnellisesta lopusta huolimatta. Tämä on se kirja, joka otetaan hyllystä rakkaudenkaipuuhetkiin. Tässä ei tarvitse miettiä rivien välejä eikä kontekstia. Tämän saa vain lukea, tässä saa vain rakastaa.


Jean Gionon 'Mies joka istutti puita' on upea teos maailmasta. Minulle se on todellinen kertomus siitä, mitä rakkaus maailmaa kohtaa todella merkitsee. Kirja on niin lyhyt, ettei sitä välttämättä voisi sanoa edes kirjaksi. Sen ohuiden kansien väliin mahtuu kuitenkin niin paljon ajatuksia, rakkautta ja maailmankaikkeutta, että kirja on kerta kaikkiaan aivan pieni sana kuvaamaan sitä.


Bjorn Sortlandin 'Silmätyksin' on minulle hyvinhyvin tärkeä kirja. Se on toinen noista galleriassakin esitellyistä kirjoista ja siksi tyydyn vain pastaamaan kesän 2009 ajatuksia kirjasta.

Fridan silmiin koskee. Lääkärit peittelevät huoltaan, mutta pelko Fridassa pääsee kasvamaan mahdottoman kokoiseksi. Pakomatka Eurooppaan saa alkaa; Frida lähtee pakoon silmiään, yksinäisyyttään, äidin ja isän tilannetta. Itseään. Tarvitaan vain vähän säästöjä, junalippu ja hyvästit äidin kanssa.

Firenzeen päästyään Frida törmää kirjan takakannen mukaan ''todelliseen taidenörttiin, 19-vuotiaaseen Jakobiin, joka myös on suunnitellut oman taidematkansa". Omasta mielestäni Fridan taidematka alkaa kyllä vasta Firenzessä ensin ihastuksen herättämänä - myöhemmin aitona mielenkiintona; ei kuitenkaan vielä Norjassa, josta hän lähtee ensisijaisesti pakomatkalle.

Jakobin ja Fridan mukana lukija kuitenkin pääsee mukaan kupliviin keskusteluihin, joiden mukana tullaan käsitelleeksi koko taidehistorian päätapahtumat, -nimet ja -kaudet. Hauskalla, oikeasti kiinnostavalla tavalla, historian ja kuvaamataidon kurssit saavat vihdoin jotain taakseen. Aivan kuten Gaarderin Sofian maailma avasi aikoinaan kiinnostukseni filosofiaan, tämä kirja haluaa minun tietävän lisää taiteesta.

Sokeutuvan tytön matkakertomus ja kahden ihmisen erilainen rakkaustarina, joka antoi kerrankin luvan jännittää loppuun asti.

Minulle kuitenkin ensisijaisesti taidehistorian vaiheista kertova innostava romaani, joka sai minut ymmärtämään entistä syvemmin, että taulujen takana on tosiaankin muutakin kuin kangas.

(tai olihan se loppu nyt ihan kamalan suloinen)

Jostein Gaarderin 'Sofian maailman' olon tällä listalla jätän perustelematta. Ei minun sanani riitä.

 
Onneli ja Anneli on kuitenkin lopulta, se kirja, jonka kerron olevan lempikirjani. Minä rakastan sitä maailmaa, jossa he saavat elää. Rakastan sitä helppoutta unohtamatta kuitenkaan sitä, kuinka yksinäisiksi tytöt kuitenkin tuntevat itsensä omissa perheissään. En vain saa tarpeekseni kauniista ja yksityiskohtaisista kuvauksista ja mielettömistä sattumista, joita ei kuitenkaan osaa ennalta arvata ! Jokainen käänne ja talon nurkka on minulle lukijana aina yhtä uusi ja ihmeellinen kuin ne ovat Onnelille ja Annelillekin.


Minusta tuollainen piirre muutenkin kauniissa kirjassa on jotakin hyvin rakastettavaa !


Tässä on minun kuusi kirjaani, joita ilman minä en olisi minä. Lisäksi on lukematon määrä kirjoja joista pidän aivan valtavasti ja joista osan olen lukenut moneenkin otteeseen. Ne eivät kuitenkaan ole tällä listalla, sillä minä olisin minuna tässä ilman niitäkin.


Onko kenenkään rakastetuimmissa kirjoissa samoja kirjoja kuin minulla ? Mitä suuria rakkauksia teidän listoiltanne löytyy ?


ps minulla oli hirmuisia ongelmia saada tämä teksti näkymään juuri sellaisessa muodossa kuten halusin ! nyt se näyttää kohtuullisen kivalle mutta ei ihan sille mille sen odotin näyttävän

Koulussa on oltava mukana

muutama rakkain väline hyvään ulkoiseen oloon  yleensä harja, pinnejä ja noin 10 kampaa muistikirja jos oikeasti tulee se kirjan aihe mieleen matikan tunnilla välttämättömyydet kalenteri lääkkeet ja paperipussi laskin ja maol sillä jokaisena päivänä on kemiaa ja/tai fysiikkaa ja/tai matikkaa Huomenna on se päivä ! Onko teillä koululaukuissanne jotain välttämättömyyksiä, joita minulla ei ole ? ps on minulla kirjat, penaali ja vihkokin mukana mutta kuka oikeasti niiden kuvista nyt välittää

Luonnosta

Arvatkaapa vain mitä kohta esittelen ! Minä olin mummilla ja pappalla äidin kanssa noukkimassa marjoja (minä noukin 30 litraa !) ja juoksemassa niityillä ! Se paratiisi on täynnä noita perhosia, joita en osaa tunnistaa sillä olen aivan surkea luontotietäjä.
Vaikka kuinka luontoa rakastankin siis ! Mutta en minä varmaan erota harakkaa variksesta. Minä olen aina jotenkin keskittynyt vain tykkäämään linnuista, eläimistä, kasveista ja puista ! Sammalista, pensaista ja kaloista myös.
Paitsi että luin tänään mummilla Pirkan niksipalstaa, jossa oli juuri neuvo miten erottaa nuo kaksi toisistaan.
HVVH (tai vaihtoehtoisesti VHHV) !
(harakka valkoinen, varis harmaa (tai vaihtoehtoisesti varis harmaa harakka valkoinen))
ps älkää nyt luulko etten erota koivua ja oravaa toisistaan
pps noista kaloista tuli mieleen että haluaisin onkimaan ! jonkun kanssa simmoi ihan kahdestaan että voisi onkia ja jutella maailmasta syvällisesti

Hassuun kysymykseen hassu vastaus

Edelliseen postaukseen tuli yksi hassu kysymys, "käytätkö sinä lukiossa vihko- vai kansiomenetelmää muistiinpanoja tehtäessä ? miksi ?". Käytän niiden risteytystä !


Minulla on siis jokaiselle jaksolle oma tuommoinen hassu iso vihkokansio/kansiovihko. Ensimmäisessä jaksossa käyttämäni normivihkot eivät vaan tuntuneet omalta jutulta sitten yhtään. Ajatuskin semmoisesta jättimäisestä kansiosta, jota pitäisi tunkea laukkuun joka tunnin jälkeen, tuntui myös aika kamalalta. Sitä paitsi minun mielestäni ne on aika rumia, todennäköisesti en vain kuitenkaan ole nähnyt ensimmäistäkään kaunista kansiota (luetaan: entisen poikaystäväni kansio ei ollut kaunis). Sitä paitsi miten ihmeessä sen metallihäkkyrän päällä kirjoittaa mitään, täytyyhän sille vasemmallekin puolelle kuitenkin muistiinpanot tehdä. Joku kuitenkin ehdottaa, että irroittaa paperin kansiosta ja kirjoittaa siinä sitten, mutta sehän olisi aivan järkyttävän kamala kokemus ! Kirjoittaa sellaiselle ohuelle ruutupaperille pelkkä pöytä alustanaan, hyi kamala. Juuri tuo papereiden ohuus on yksi syy miksi en todellakaan halua kansiota. Joten ratkaisuksi löytyi nämä vihot, jotka on valmiiksi jaettu yleensä viiteen osioon värikoodien kanssa. Paperi on paksua, tilaa riittävästi ja ehdottomana plussana mahdollisuus muokata kansista juuri sellaiset kuin itse haluaa ! (Ei, kansion kanssa ei ole sitä mahdollisuutta, ne on yleensä ällöttäviä liukaspintaisia, johon ei kiinnity mikään liima.) Syksyllä 2008 noita ei ollut oikein missään myynnissä, ja ensimmäinen omanikin löytyi sattumalta täältä kotoa jostain kaapeista joskus kirpparilta ostettuna. Uskon kuitenkin, että uutteras työni Akateemisen henkilökunnan kanssa on johtanut tämän hetkiseen tilanteeseen, jossa vihkoja löytyy kyseisen kirjakaupan hyllyiltä enemmän kuin jaksaa ajatellakaan ! Minä ihan oikeasti laitoin ne ahtaalle muutamaan otteeseen, ja uskallan ottaa kunnian siitä faktasta, että turkulaisilla on nyt mahdollisuus siirtyä vihoista ja kansioista siihen oikeaan muistiinpanovälineeseeen. Kumartakaa siis minua. Seuraavilla kuvilla haluan osoittaa, että vihkoni ovat myös sisältä yhtä hassunnäköisiä kuin ulkoa. ps. läppärillä muistiinpanojen tekeminen olisi ehkä modernia, mutta ah, niin kylmää. ja mihin sitä sitten kirjoittelisi kivoja huomautuksia. ja mihin Johanna sitten piirtäisi pandoja !!! pps. tuo matematiikkasivu on vähän huono esimerkki normaalista matematiikkasivusta, joka on niin paljon täydempi

Tämä on näköjään yhtäkkiä 102. tekstini

Julistin edellisen tekstini sadanneksi, mutta jostakin kumman syystä tämä julistetaan nyt sadanneksitoiseksi.

Eilen oli oikein hieno päivä, sillä puurrettuani tunteja englannin tehtävien kanssa kuulin postiauton renkaiden vierivän pitkin hiekkaista kujaa kohti meidän postilaatikkoamme. Minulla on ollut hieman suruinen olo kun postcrossing on jäänyt kesän aikana niin vähälle huomiolle erinäisistä syistä, mutta eilen saapuneet lahjat kyllä kirvoittivat mieleni takaisin postcrossingtilaan.

Ne, jotka ovat seuranneet tätä blogia jo kohtuullisen pitkään (hui, niitäkin oikeasti löytyy ! ja muutenkin olen ihan voouu kun tulee kommentteja ja lukijoita), muistavat Jenniferin ja Masakon. Kerrottakoon kuitenkin kummankin olevan postcrossingin kautta löytämiäni ystäviä: Jennifer ihastui niin kovaa lähettämääni korttiin, että kirjesuhteemme jatkuu vireänä, ja minä taas ihastuin niin kovasti Masakon korttiin, että kirjesuhteemme jatkuu vireänä.

Voitte siis vain kuvitella sitä onnen määrää, jonka molempien kirjeiden saapuminen samana päivänä sai aikaan !



Jenniferin upeasta kirjekuoresta ilmestyi pöydälleni vieläkin (jos mahdollista) upeampia juttuja, joita ei kyllä millään raaskisi käyttää korttien tekoon, mutta joiden käyttämättä jättäminen taas toisaalta olisi aivan mahdoton tehtävä ! Ohuen ohuita sivuja oudoilla merkistöillä kirjoitettuna, sivuja vanhoista sanakirjoista, vanhoista koulukirjoista. Minä olen rakastunut.

Kirjeessään hän kertoo muun muassa suuresta askartelumyymälästä, jossa myydään ensisijaisesti kierrätysmateriaaleja ! Minä haluan San Franciscoon... Lisäksi siellä myydään tietenkin kaikenmoista uuttakin tavaraa, joissa kuitenkin näkyy hieman vanha tunnelma. Esimerkkeinä annettakoon nämä entisajan koulumaailmaan viittavat pienet kortit, jotka myös vastaanotin.





Kuten jo edellä kerroin, eilinen posti ei jäänyt vain näihin. Kehottaisin huomioimaan ylläolevassa kuvassa erityisesti tuon puhelimeni, jonka kyljessä roikkuu melko ankean näköinen harmaa nauha (siinä on kyllä ollut aivan ehdottoman upea High School Musical -laatta !!!), jonka poistoon olin päätymässä nähtyäni kuvan kamerani näytöllä. Tilanne ei ole lavastettu, vaan Masakon kirjeen avattuani tilanne kääntyi ihan oikeasti seuraavanlaiseksi:



Kohtalo vahvistaa asemiaan minun does exist -listallani. Minun olisi kuitenkin pitänyt virittää tuohon puhelimeen jokin härpäke, koska en kerta kaikkiaan osaa enää käyttää sitä ilman mitään tuommoista uloketta.

Ja uskoakseni en ikinä olisi kyennyt kehittämään noin kaunista härpäkettä.




Minä suosittelen postcrossingia jokaiselle kauniita asioita rakastavalle ihmiselle. Tietenkään jokaisesta sinun korttisi vastaanottajasta tai lähettäjästä ei tule ylintä ystävää (onneksi, terkut 50-v Frankille Ukrainaan (ei siis sillä, että 50-v Frankeissa Ukrainasta olisi mitään vikaa)), mutta minusta kaksi tälläistä ystävää on jo aika hyvin.

Eikä nämä Masakon lähettämät pyyhekumit ainakaan vähennä rakkauttani postcrossingia, häntä tai Japania kohtaan.

Tämä on sadas tekstini !

Esittelen huoneeni, toiveidenne mukaisesti.

1. Tankokaapissa on kaikista suloisimmat rakkausvaatteet ! 2. Rakkaustapetti, jonka isä meinasi tuhota kun muutimme tänne. 3. Pienen pieni laatikosto on isoäitini vanha. Hän säilytti siinä hammaskeraamikon työssä tarvitsemiaan työkaluja. 4. Pyykkikori ei ole pyykkikori, vaan säilytän siinä osaa huiveistani. 5. Rakkaimmat korut seinällä. 6. En oikein osaa piirtää joten tuosta hahmosta on tullut maailman vahvin sormustennostaja. 7. Pidän matematiikasta. 8. Sain Idalta kauniin kortin ihan hieman aikaa sitten Pariisista. 9. Pidän pitsiverhoista. 10. Pyhät kirjat. 11. En kerta kaikkiaan osaa olla rakastamatta Antti Tuiskua. 12. Vaatteeni ovat kaapissa värien mukaan. 13. Kettureppu on vanha ja laadultaan ihan toista luokkaa kuin uudet kettureput ! 14. Onneli ja Anneli on suosikkikirjani. Hyllystä löytyy myös melkein kaikki muut suurimmat rakkauteni, mutta olisi ollut typerää kuvata miljoona kirjaa yhteen postaukseen, joka jo nyt on aivan liian pitkä ! 15. Osaan nykyään myös lakata kynsiä. 16. Nykyajan teroittimet kalpenevat tämän rinnalla. Taustalla osa koruistani. 17. The Crash on pienoinen rakkauteni. Tykkään lukea noita artikkeleja uudelleen ja uudelleen, mutten pitää kuitenkaan näkyvällä paikalla seinällä. 18. Hiljattain olen ihastunut vöiden käyttöön. 19. Hassu eteiseni. 20. Tuossa vihreässä pinossa on lempivillatakkini. 21. Siniset vaaterakkaudet. 22. Aina kun pidän itseäni liian herkkänä, Teemu muistuttaa minua todellisuudesta. 23. Maatuskakoru on hienoin ikinä. 24. Muumilakanoissa on todistetusti paljon paremmat unet kuin jossain tylsissä valkoisissa. 25. Kohta on syksy ja saa pukeutua kivasti ruskeaan. 26. Hassun eteiseni toinen puoli. Noin 3 tuntia tämän postauksen aloittamisen jälkeen olen vihdoin valmis. Voi hyvä isä tätä teidän tulee jo kunnioittaa kommenteilla !!! Nimimerkillä yleensä-3-minuuttia-yhteen-postaukseen-aikaa-kuluttava-tytsi-92