Niko lähti tänään (kirjoittaessani tätä puoli kolmelta yöllä voisi kaiketi sanoa jo eilen) kotiin, minä tulen perässä lauantaina kun saan tavaroideni ja kissoineni autokyydin perille asti.
On sellainen ilo ja haikeus sydämessä. Lauantaina tulee kaksi viikkoa Turun lomaani täyteen, ja tänään jo pidättelin kyyneleitä ajaessani vanhoja tuttuja teitä. Haluaisin saada asua täällä Nikon ja Tuutikin kanssa, olisi turvallinen Kupittaan Citymarket, olisi kirjasto, Art ja kauppatori. Kaikkialle olisi lyhyt matka. Olisi ystävät, sisarukset ja vanhemmat. Tuntisin joka kadun ja puiston. Kävelykadulla jäisi aina suustansa kiinni. Olisi menneisyys.
Mutta elämä nyt kerta kaikkiaan on Helsingissä. Siellä on meidän molempien koulut. On kävelyretket, uudet ihanat ystävät ja turvallinen lähikauppa. Saa matkustaa lähijunilla ja ratikoilla, eikä tarvitse harmitella "kun kaikki kiva on aina Helsingissä". On rakkaus, kissa ja niin, on tulevaisuus.
Siinä missä voisin kirjoittaa valtavan listan lempipaikoistani Turussa, en oikein tunnu keksivän yhtäkään Helsingistä. Olen kyllä miettinyt, että kaikki kiva Helsingissä on yleensä väliaikaista. On pop up -kauppaa, kyläjuhlaa ja puistokirppistä, mutta ne kerätään aina pois. Turussa ei ehkä tapahdu mitään, mutta täällä on hymyilyttäviä asioita, jotka pysyvät paikoillaan vuodesta toiseen.
(Rakastan Turkua, mutta rakastan Nikoa enemmän.)
Ja kyllähän Helsingissä on yksi lempipaikka.
Koti.
Ja se on pysyvä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (
Atom)
<3
VastaaPoistaja minua, lukiessani tätä puoli neljältä yöllä, melkein vähän itkettää koska tämä on ensinnäkin ihan tosi hyvin kirjoitettu ja sitten myös niin totta, monelle muullekin.
Minullakin nousi melkein kyynelet silmiin, sillä niin, tuntui kuin olisit pukenut minunkin tunteeni sanoiksi. Kello on kuusi ja olen pitkän juhannuksen jälkeen matkalla Pälkäneelle. Hymyilyttää. Viime viikolla oli niin täydellistä pyöräillä tuttuja hiekkateitä, moikkailla ihmisille ja elää niin kuin on elänyt aina ennenkin. Mutta elämä on nykyään Helsingissä, ja tulevaisuus pitäisi kyetä näkemään valoisana ja uskoa siihen, että joskus ajattelen ehkä pääkaupunkiseudusta samalla tavalla kuin nyt Pirkanmaasta. Ja onneksi omiin lapsuusmaisemiin voi aina palata, ne eivät katoa minnekään. Ja muistot pysyvät <3
VastaaPoistaOnnea opiskelupaikasta!!! Mihin kouluun menet? Kuinka kauan olet asunut Helsingissä?
VastaaPoistaMinua hieman itkettää. Samoja tunteita minussa herätti taannoinen vierailu kotiseudulla Rovaniemellä. Siellä on perhe, sukulaiset ja ystävät. Siellä kaikki tuntee toisensa ja kaikki on niin turvallista. Kaupassa et pääse käymään ilman, ettet törmää johonkin tuttuun. Silti mikään ei saa minua muuttamaan enää takaisin. Tampereella on työ ja vaimo. Tein valtavan uhrauksen muuttaessani kolme vuotta sitten Tampereelle raukkauden perässä ja jätin kaiken taakseni. Täällä mä olen onnellisempi, kuin koskaan.
VastaaPoistaSinulla on juuret ja siivet sekä Koti, olet onnekas ihminen.
VastaaPoista