Tämä kuva on paras kuva, jonka olen ikinä ottanut. Tuutikki on juuri niin kaunis ja tärkeä kuin tämä kuva kertoo. Keitin tänään uusia perunoita. Maistuivat hyviltä makkaran ja salaatin kanssa, maistuivat kesältä.
Nautin siitä, että koti näytti edes hetken aikaa kauniilta.
Luin Lucy Dillonin A Hundres Pieces of Me:n loppuun.
Ja niin, olen löytänyt ratkaisun ikuisuuskysymykseeni, miten saada taas luettua kirjoja.
Kirja pitää valita huolella, kirjakaupassa, ei kirjastossa, ja se pitää ostaa, ei lainata. Se pitää saada säilyttää omassa hyllyssä, siihen pitää saada tehdä hiirenkorvia ja jopa alleviivauksia jos siltä tuntuu. Se pitää saada ostaa hyllystä, ei ale-korista. Sen kansi saa olla ihan niin pastellinen kuin se on.
Ihmisen ei ole pakko lukea John Greeniä tai edes Muumipappaa ja Merta. Jos ei vaan tykkää.
Mistä olet ostanut irtomuovikannen kirjaasi? Olen kovasti yrittänyt googletella mistä nuita löytyisi.
VastaaPoistaja kuinka onkaan taas suloinen Tuutikki kuva :)
noita irtomuovikansia saa eurolla pocket shopista, joka myy kirjoja sekä helsingin että pasilan rautatieasemilla. noita on kahta kokoa, ovat kyllä kivat kun pokkari pysyy hyvässä kunnossa.
VastaaPoistaoi ihanaa että sait luettua kirjan, toivottavasti jatkossakin löytyy aina silloin tälläin jotakin! ja onneksi en ole ainoa jonka mielestä John Green ei ole maailman paras kirjailija (ihan hyvä kyllä, mutta ei sellainen, jota kaikkien olisi syytä lukea)...
VastaaPoistaminusta on kiehtovaa jos kirjastonkin kirjoissa on pikkuisia lukemisen merkkejä, mutta kyllähän ne omat ovat aina kivempia. enkä minä ainakaan vielä työskentele kirjastossa.
ihana tuutikki!
Kirjan valitseminen kannen perusteella on joskus ainakin toiminut. Lukeminen koukuttaa, jos alkukankeuksien jälkeen pääsen vauhtiin eli koukuttuneeni tarinaan. 👍
VastaaPoista