Olin tulossa kirjoittamaan tänne kuinka en jotenkaan ole osannut kirjoittaa moneen viikkoon mitään. Tarkistin ensin kommentit ja osuvasti joku oli sanonut blogini kuihtuvan.
Olen jaksanut töissä, käynyt ulkonakin ja saanut välillä jotain järkevää aikaiseksi vapaa-ajallakin. Rakastan kirjastopoikaa ja rakastan Tuutikkia. Ei ole mitään hätää minun elämässä. Pieni stressi siitä, että jatkuuko työsopimukseni määräaikaisuuden päättyessä, mutta olen oppinut hellittämään siitäkin pelosta.
Mutta kun väsyttää.
Haluaisin lukea kirjoja, kirjoittaa kirjeitä, siivota (voi miten haluaisin siivota) ja jaksaa leikkiä Tuutikin kanssa tunteja. Haluaisin kuntoilla, laihduttaakin, olla syömättä liikaa suklaata ja käydä kävelyillä.
Tällä hetkellä minun elämässä ei vaan tapahdu mitään, joka olisi jakamisen arvoista.
Meillä ei syödä karitsalootaa vaan ihan vaan makaronilaatikkoa, joka on kokattu yläasteen kotitalous-kirjan mukaan. Siinä ei paljoa reseptejä postailla. (Ja näin me haluammekin syödä!)
Minä olen duunari, herään joka aamu aikaisin varastotyöntekijänä. Minä suorastaan rakastan työtäni, mutta ei se mitenkään bloggaajamaista ole. Ei ole kivijalkaputiikki Punavuoressa, ei.
Me ei käydä kivoissa hipoissa vaan tänäänkin todennäköisesti nukahdamme yhdeksän maissa. Ei siis hauskoja kuvia sosiaalisesta elämästä, anteeksi.
Minulla on kivoja vaatteita, mutta ne on ihan tavallisia, kaukana mistään Henriikan tyylittelyistä. Ei niissä ole mitään raportoitavaa. (Ja näin minä haluankin pukeutua!)
Meillä on ihana koti, mutta tämä on kaukana esimerkiksi siitä Kupittaan kodistani, jonka joka nurkka oli silkkaa minua. Nyt meille vaan on tärkeämpää me ja se, että meillä ylipäätään on yhteinen koti. Huomenna me kyllä menemme Ikea-retkelle, tarvitsemme isot kehykset yhdelle julisteelle. Ehkä bloggaan sitten Ikeasta ja superjulisteesta.
Parin viikon päästä menemme Helsinkikerhon kanssa Tallinnaan. Muutenkin kevät alkaa koittaa ja sitä jokaisen bloggaajan kaipaamaa luonnonvaloa alkaa tulla lisää. Sitten tietysti taas virkistyy bloggaajaminäkin, niin käy aina.
Ja jos vielä loppusanoina saa avautua: jossakin vaiheessa minua ihan oikeasti alkoi väsyttää se, etten kerta kaikkiaan mitenkään pääse blogimaailmassa "eteenpäin". Tällä hetkellä minun postauksillani ei kuulukaan mihinkään päästä (muuta kuin sinne kuihtumispisteeseen), mutta minusta viime vuonna tein paljon hyviä juttuja ja otin hyvin kuvia.
Nyt haluan ihan rehellisesti pyytää kannustusta, ideoita ja ajatuksia siitä, mikä tässä blogissa on ollut sellaista, mikä on saanut sinut pitämään tästä. Tiedän jo sen että minun pitäisi olla ahkerampi kommentteihin vastaaja, mutta jotenkin koen sen ihan hirveän vaikeaksi. Mutta mitä muuta?
Olen jaksanut töissä, käynyt ulkonakin ja saanut välillä jotain järkevää aikaiseksi vapaa-ajallakin. Rakastan kirjastopoikaa ja rakastan Tuutikkia. Ei ole mitään hätää minun elämässä. Pieni stressi siitä, että jatkuuko työsopimukseni määräaikaisuuden päättyessä, mutta olen oppinut hellittämään siitäkin pelosta.
Mutta kun väsyttää.
Haluaisin lukea kirjoja, kirjoittaa kirjeitä, siivota (voi miten haluaisin siivota) ja jaksaa leikkiä Tuutikin kanssa tunteja. Haluaisin kuntoilla, laihduttaakin, olla syömättä liikaa suklaata ja käydä kävelyillä.
Tällä hetkellä minun elämässä ei vaan tapahdu mitään, joka olisi jakamisen arvoista.
Meillä ei syödä karitsalootaa vaan ihan vaan makaronilaatikkoa, joka on kokattu yläasteen kotitalous-kirjan mukaan. Siinä ei paljoa reseptejä postailla. (Ja näin me haluammekin syödä!)
Minä olen duunari, herään joka aamu aikaisin varastotyöntekijänä. Minä suorastaan rakastan työtäni, mutta ei se mitenkään bloggaajamaista ole. Ei ole kivijalkaputiikki Punavuoressa, ei.
Me ei käydä kivoissa hipoissa vaan tänäänkin todennäköisesti nukahdamme yhdeksän maissa. Ei siis hauskoja kuvia sosiaalisesta elämästä, anteeksi.
Minulla on kivoja vaatteita, mutta ne on ihan tavallisia, kaukana mistään Henriikan tyylittelyistä. Ei niissä ole mitään raportoitavaa. (Ja näin minä haluankin pukeutua!)
Meillä on ihana koti, mutta tämä on kaukana esimerkiksi siitä Kupittaan kodistani, jonka joka nurkka oli silkkaa minua. Nyt meille vaan on tärkeämpää me ja se, että meillä ylipäätään on yhteinen koti. Huomenna me kyllä menemme Ikea-retkelle, tarvitsemme isot kehykset yhdelle julisteelle. Ehkä bloggaan sitten Ikeasta ja superjulisteesta.
Parin viikon päästä menemme Helsinkikerhon kanssa Tallinnaan. Muutenkin kevät alkaa koittaa ja sitä jokaisen bloggaajan kaipaamaa luonnonvaloa alkaa tulla lisää. Sitten tietysti taas virkistyy bloggaajaminäkin, niin käy aina.
Ja jos vielä loppusanoina saa avautua: jossakin vaiheessa minua ihan oikeasti alkoi väsyttää se, etten kerta kaikkiaan mitenkään pääse blogimaailmassa "eteenpäin". Tällä hetkellä minun postauksillani ei kuulukaan mihinkään päästä (muuta kuin sinne kuihtumispisteeseen), mutta minusta viime vuonna tein paljon hyviä juttuja ja otin hyvin kuvia.
Nyt haluan ihan rehellisesti pyytää kannustusta, ideoita ja ajatuksia siitä, mikä tässä blogissa on ollut sellaista, mikä on saanut sinut pitämään tästä. Tiedän jo sen että minun pitäisi olla ahkerampi kommentteihin vastaaja, mutta jotenkin koen sen ihan hirveän vaikeaksi. Mutta mitä muuta?
Mun arki on hyvin samankaltaista kuin sun, paitsi että duunin sijaan opiskelen yliopistolla (eli lähinnä kotona). Mun mielestä makaroonilaatikkoarkikin on fiilistelemisen arvoista. Ei kaiken tarvitse olla standardibloggaajamaisen coolia, että siitä olisi 'oikeus' intoilla!
VastaaPoistaMinä tykkään siitä, kun sinä olet sinä, kirjoitat ja kuvaat sinulle tapahtuvista asioista ja omista ajatuksistasi, ilman blogistandardeja.
VastaaPoistaSinun blogissasi parasta on yllätyksellisyys, siis juuri kaikki se, mikä ei ole perinteisellä tavalla ajateltuna bloggaajamaista. Kaikki se, mikä on sinun omaa tyyliäsi, sinun elämääsi. Tusinabloggareita ja tavaraelämää on riittämiin, täällä sinun luonasi saa kohdata jotakin erilaista.
Blogiasi seuraan mielenkiinnolla,koska olet mielestäni fiksu,syvästi tunteva nuori nainen...jolla on kuitenkin jalat maassa ja realistinen näkemys. Uskallat näyttää sisäistä maailmaasi meille muillekin..se on aitoa ihmisyyttä...jolla saa aitoa vastakaikua..mitä väsymykseen tulee, niin sitä on aika paljon liikkeellä...ja menee kyllä ohi..terkkuja kissulle...
VastaaPoistaminä taas tykkään siitä ettei olemuksesi aiheuta alenmuuden tunnetta tai fiilistä siitä että oman elämän pitäisi olla hohdokkaampaa, tykkään siitä kun täällä blogissasi on rauhallista ja kotoisaa, postauksesi aiheuttavat minussa söpistelyn tarpeen ja se on parempaa kuin alemuus tai kateus tai ulkonäköpaineiden herättäminen. Olet ihana, ja tykkään siitä kun lähettelet kortteja, minäkin sain yhden!
VastaaPoistaVoi miksi juuri kun alan seurata jotain blogia, bloggaajalle tulee kriisi tai hän lopettaa tai tai tai. Olen ihan uusi täällä, mikä tarkottaa sitä, että viime päiviesi sisältö sai minut liittymään. :)
VastaaPoistaJa peeäs Tuutikki on ihana nimi kissalle.
Kaisu, en ole missään nimessä lopettamassa! rakastan bloggaamista yli kaiken.
VastaaPoistaps kaikki muut i love you
Hei Jemina, no worries! Venyisipä hiljaiselo kuukausienkin pituiseksi, minä ja monet muut lukijat jaksamme odottaa hyvää. Hyväksi blogisi tekee leijonankeltaisuuden lisäksi juuri se, että rakennat sitä omilla ehdoillasi. Kirjoitat juuri silloin, kun juuri sinua huvittaa. Me olemme kyllä täällä. Nauti sinä kirjastopoikasi ja kisusi seurasta, sinun ja teidän elämästänne. Aurinkoa päiviisi! :-)
VastaaPoistaMinä olen aina pitänyt tästä blogista, koska olen kokenut tämän kuvaavan juuri sinun elämääsi, sen kaikkine puolineen. Ja itse ainakin tykkään lukea sellaisia elämänmakuisia blogeja, joissa syödään makaroonilaatikkoa ja perunamuusia.
VastaaPoistaOsaat kirjoittaa ihanasti ja valokuvasi ja voivoi! Kovin ihana on tämä blogi!
Ei se haittaa, että et ole koko ajan päivittämässä. Hyvää kannattaa odottaa, eikä se määrä vaan laatu ym. mitä näitä ny on! Mutta meitsi tykkää kovasti sun blogista. Sun tyylistä kirjoittaa ja sun valokuvista. Jos susta ei tunnu hyvältä näpsiä makaroonilaatikoista kuvia, nii ei tartte! Parasta on, kun kirjotat just siitä, mistä sinä ite haluat. Aitous ja rehti meininki on se, mikä saa meitsin kurkkaamaan säännöllisesti näitä sivuja. Oot melkosen mahti tyyppi. Vaikket keksiskään postausaiheita nii usein, nii älä huoli, mä aion pysyä mukana! Tsemiä.
VastaaPoistaMusta tää blogi on just kaunis ja fiilistelemisen arvoinen siksi, että oot oma itsesi, ja uskallat innostua itsellesi tärkeistä ja kauniista asioista. Tässä maailmassa on tyyli- ja ruokahifistelyblogeja jo niin paljon että kyllästyttää, ja mun sydämen saa läikkymään se, että täällä tunnelma on kotoisa, lempeä ja kirjoittajansa näköinen. Elämän pienet, mutta ihanat asiat sai mut alunperin jäämään sun blogin lukijaks, ja toivon että itse nautit niistä yhtä paljon kuin minä! Ja hei, omassa blogissasi oot itse vapaa päättämään kuinka usein julkaiset (: Kiitos kaikesta hyvästä mielestä, jota saat aikaan!
VastaaPoistaToivon sulle kaikkea hyvää, herkullista makaronilaatikkoa ja juuri siun omasta mielestäsi kauniita hetkiä kirjastopojan ja Tuutikin kanssa!
Mukava olla mukana matkallasi maailmankaikkeuteen! Elämäsi on mukavan maanläheistä, inhimillistä ja erityisesti pidän ideoistasi ja niiden toteutuksesta. Kahvilakerhot esimerkiksi ovat mainio juttu. Sinunkin blogisi auttoi minut alkuun, kun arkailin aloittaa uudella saralla. Kiitos siitä! Aurinkoisia hetkiä kevääseen! Sydämellisin ajatuksin, tuikku
VastaaPoistaBloggaamisesta on kasvanut viimeisen parin vuoden aikana suunnaton muoti-ilmiö. Kaikki bloggaa. 'Jäbä asuu Punavuoressa ja on töissä mainostoimistossa. Tiinalla on kaupungin mageimmat kuteet ja se pääsee kaikkiin bileisiin.' Sosiaalisen verkosto täytyy olla suuri, jotta voi olla hyvä bloggaaja. Minusta se on suunnattoman väärin niitä ihmisiä kohtaan, jotka rakastavat bloggaamista ja haluat vain aidosti kirjoittaa. Ei sun tarvii syödä karitsalootaa ja omistaa Voguen laukkua ollaksesi jotain suurta. Rakastan blogiasi suunnattomasti sen aitouden vuoksi. Matkalla maailmankaikkeuteen on maanläheinen ja niin tavattoman suloinen blogi. Älä unohda kirjoittaa asioita juuri sinun tavallasi. Se tekee blogista sinut.
VastaaPoistaMinä jäin tänne alunperin silloin, kun olit vielä lukiossa ja ihastuin ikihyviksi sinun kirjoitustyyliisi, mielestäni se oli silloin todella taidokasta, ja nautin pitkistä teksteistä, joissa kuvailit maailmankaikkeuttasi kauniisti. Ihan sellaista tekstiä ei enää ole, vaan kirjoitus muistuttaa enemmän valtavirtablogia. Melko pitkään taustalta on mielestäni paistanut se, että olet yrittänyt tehdä blogista menestyvämpää, joka on ajoittain ollut vähän epämiellyttävää. Parhaimmillaan blogisi on silloin kun kirjoitat ja kuvaat asioita, joista ihan oikeasti pidät, ja joista sinua kiinnostaa kirjoittaa. Kuvat ja värit ovat kauniita, kahvilavinkit hyvä juttu, pikkukauppavinkit myös. Täältä en ole koskaan kaivannut inspiraatiota pukeutumiseen, sitä löytyy joka paikasta jo muutenkin. Uskon, että kirjoittamista helpottaisi, jos päättäisit tarkemmin, mistä aiheista haluat kirjoittaa. Kirjoita sellaisesta, josta sinulla riittää itsellesikin ajateltavaa ja ihailtavaa. Ei sinun ole pakko kirjoittaa reseptejä ja laittaa asukokonaisuuksia, jos tuntuu että niistä ei ole mitään sanottavaa. Ei siltikään, vaikka niin moni on menestynyt bloggaamalla juuri noista aiheista. En tiedä mikä on menestyvän blogin avain, mutta minä ainakin nautin täällä olosta eniten silloin, kun kirjoituksista paistaa läpi se, että niiden tekemisestä on nautittu, eikä niitä ole kirjoitettu väkisin. Kaiken kaikkiaan parasta tällä hetkellä ovat kuvat, kauniit värit ja hieno visuaalisuus, Helsinki-vinkit ja kotoisuus - juuri sinun oma tyylisi. Anna sille tilaa! Olet fiksu ja visuaalisesti lahjakas ihminen, ja tiedän että siellä on myös se lahjakas kirjoittaja, vaikka tekstiä ei enää juuri ole. Kiitos kaikesta kauniista! Ja mukavaa viikkoa. :)
VastaaPoistamiia, ilona: ymmärrän tuon nyt! minä olen hyvä näin. kiitos!
VastaaPoistamarja-riitta: kiitos paljon noista sanoista!
peppi: voi että olen iloinen että sanot noin! inhottavaa kateutta aiheuttavia blogeja on bloglovinin feedit täynnä ja loppujen lopuksi nehän minuakin ovat juuri ahdistaneet. pysyttele linjoilla, tulossa on kivoja juttuja!
lotta, lilian, fanni, myy: miljoona halia teille.
kotimeidän: koskaan ei ole väärä aika aloittaa uusia juttuja. elämä käy tylsäksi jos ei ole valmis tekemään asioita jotka saattavat vähän jännittääkin.
anonyymi: itku tulee melkein. kiitos ihan hirveästi sinunkin sanoistasi. minulla on nyt ihan hirveä innostus tähän juttuun - kiitos että olet roikkunut mukana tylsinäkin aikoina!
onnellisuusprojekti: yritin käydä läpi vanhoja postauksia aika sattumanvaraisesti. en ihan itse näe miten kirjoitukseni olisi muuttunut. huomasin vain että olen puhunut ihan liikaa vaatteista ja kirppareista :--D omasta mielestäni en myöskään ole missään vaiheessa tehdä tästä menestyvää vaikka sitä olen kovasti ainakin jossain vaiheessa toivonutkin. mitkä jutut ovat antaneet sellaisen kuvan, olisi tosi mielenkiintoista kuulla! (toivottavasti en kuulosta nyt ikävältä, sinulla vaan on selvästi tosi selvä käsitys lukijana pitkältä ajalta ja olen kiinnostunut :)!) kiitos ihan hirveästi kommentistasi, se antoi paljon ajateltavaa! parasta kevättä sinulle!
Tiedätkö. Ei minussa ja rievuissanikaan ole loppujen lopuksi yhtään mitään. Ja sitten kuitenkin meissä kaikissa on.
VastaaPoista