meet tuutikki the cat

Tuutikki on meidän pieni kultamme.

Tuutikki ei osaa säännöstellä energiaansa. Ensin juostaan kotia ympäri aivan hirmuista vauhtia, ja sitten kömmitään syliin keräämään voimia seuraavia seikkailuja varten.

Tuutikin suosikkijuoma on maito.

Tuutikki ymmärtää, että valojen sammuminen illalla tarkoittaa, että nyt hiljennytään. Silloin saa kömpiä kisumaman ja kisuisin väliin rapsutettavaksi. Viime yönä nostin kissan jossakin välissä alas sängyltä - minulla on jotenkin sellainen olo, että hän ei välttämättä ymmärrä, että yölläkin saa käydä pisulla tai vesikupilla. Aamulla heräsimme kuitenkin taas samalta pediltä.

Tuutikki on muun muassa onnistunut kiipeämään kirjastopojan teekkarihaalarin lahkeessa ylöspäin melkoisen korkealle. Tänä aamuna taas keksittiin, että maton alle pääsee kuin pääseekin kömpimään.

Tuutikki yrittää kovasti opetella avaamaan herkkukaapin ovea.

Tuutikin lempipaikkoja ovat esimerkiksi kaksi ostoskoria keittiössämme. Parasta on kuitenkin käpertyä johonkin pieneen lämpimään koloon, jossa kaiken lisäksi saa rapsutuksia.

Tuutikki pesee tassujaan vesikupissa (tänään on kylläkin ensimmäistä kertaa ymmärtänyt, että vettä voi myös juoda!) jolloin hiekkalaatikon hiekka tarttuu varpaiden väliin, ja meidän täytyy nyppiä niitä rakeita yksitellen pois.

Tuutikissa söpöintä on ehkäpä pienet ja pehmeät tassut. Ne tuntuu ihanan lämpimiltä kun yritän tarjota herkkupalaa hänen mielestään vähän liian korkealta. Silloin pieni tassu osaa painaa kämmentä alemmas.

Kirjastopojan mielestä Tuutikissa ihanaa on se, että vaikka Tuutikki saattaakin välillä olla aikamoinen riiviö (oven karmit, näppäimistöt, verhot, anyone?) niin silti lopulta pieni söpö karvakasa kömpii syliin kehräämään.

Meidän mielestä Tuutikissa ehdottomasti parasta on kuitenkin se, että hän on meidän.