Alan kirjoittamaan tätä ilman minkäänlaista päämäärää, mutta haluan sanoa, että nyt se on täällä, blogiahdistus.
Olen aina nauranut blogiahdistukselle. Mikä tässä nyt olisi ahdistavaa? Mutta suomalaisetkin blogit ovat nykyään upeita, ja ihan suoraan sanottuna kateus alkaa vaivata.
Eniten varmaankin blogiahdistaa kuvat, etenkin kaikkien String-hyllyjä omistavien sisustusbloggaajien mielettömän valoisat ja pirteät otokset, joita katselen suurella ilolla. Samaan aikaan mieleen vaan hiipii ajatuksia, että miksen minäkin. Miksi minun kuvat ovat pimeitä ja tyhmiä? Syytän kameraani, olenhan itse varsinainen professional photographer.
Joten minä sitten menin ja tilasin kameran. Se tulee toivottavasti huomenna. (Ja lasku toivottavasti ei-koskaan.)
Nyt joku saattaa pyöritellä silmiään - ostiko tuo kameran bloggaamiseen?
Osti. Koska blogi on minulle juuri niin tärkeä. Olen paljon muutakin kuin bloggaaja, mutta se puoli minusta on tuonut elämääni aivan käsittämättömän paljon. Haluan olla bloggaaja myös tulevaisuudessa, ja jos minulta kysytään niin kyllä, mielellään vähän isomman blogin pitäjä.
Tuntuu jotenkin väärältä haluta bloggaamisesta osa-aikatyötä, mutta haluaisin silti iskeä sen tavoite-listaani. Sitten klikkaan blogini auki, selaan muutaman sivun satunnaisia postauksia ja unohdan haaveet. Olen ikuisesti villatakkityttöbloggari, jolle ei lähetellä yhteistyöehdotuksia sähköpostilla. En kaipaa mitään ilmaisia kaulakoruja ja goodie bageja, vaan ennemminkin sitä, että joku noteeraisi.
Ja taas kerran, "mitä noteerattavaa tässä nyt olisi?"
Mutta jos olisi, niin sanoisin, että unelmani olisi blogata Kotivinkille.
Ja välillä tekee mieli rekisteröityä Lilyyn, ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Olisin siirtynyt jo kauan sitten, jos sinne saisi vanhat juttunsa täälä Bloggerista mukaan. Toisaalta siinä se puhdas pöytä sitten menisi.
Se kamera tulee huomenna.
Sitten olen taas voimissani.
Olenhan?
voi jemina.
VastaaPoistatämä voi olla hassua, mutta minusta sinun blogin kuvat on just ihania! olen monesti miettiny, että miten saisin omistanikin niin kivan sävyisiä, tunnelmallisia, toisiinsa ja blogiin sopivia ja jotenkin utuisia. en mie ole koskaan aatellu, että sulla olis huono kamera/objektiivi/kuvaustaidot, päinvastoin!
ja jos yhtään auttaa, niin mie selaan sinun blogiarkistoa inspiroitumismielessä vähintään kerran kuukaudessa, viimeksi eilen aloin käymään sinun blogihistoriaa läpi.
ja sitten vielä se, että minusta sinun blogissa parasta on se, että se kertoo oikeasta elämästä, myös niistä vaikeammista asioista (joista itsekin haluaisin kertoa, mutten osaa) ja rehellisistä ajatuksista ja mielipiteistä eikä sisällä pelkkiä linkitettyjä kollaaseja tai muuta, jota ns. työkseen tai rahaa tienatakseen bloggaavat usein tekevät.
tiedän kuitenkin, että jos alkaisit "isommassa mittakaavassa" bloggaamaan, sinun blogi ei muuttuis niin, ettenkö mie sitä haluais aina lukea. tai ainakin olen 99% varma siitä, sillä muuten olisit ihan eri jemina, kuin se jota mie olen yli kolmen vuoden ajan salaisesti vähän ihaillu.
en tiedä oikein, mitä muuta sanoa, kuin että <3
ensiksikin, kiitos kaikista sanoistasi! lämmittää mieltä ja blogiahdistus häivenee.
Poistatoiseksi, en osaa sanoa enempää. olet ihana ja hämmentää että noin minusta kirjoittelet. miksi!?
ps minäkin ihailen sinua
voi älä mene lilyyn, menee liian persoonattomaksi :P blogi on kiva tälläsenä, sinun näköisenäsi. itsekin on tullu muutaman kerran selattua blogisi läpi ja aina vaan täältä jaksaa etsiä lisää inspiraatiota, kuvista, jotka on nähnyt varmaan jo satoja kertoja, mutta aina vaan ne on yhtä ihania, viehättäviä ja inspiroivia. se on kiva kun joku eroaa joukosta ja näin ihanasti.
VastaaPoistaToivottavasti uusi kamera on hyvä ja pidät siitä! ja toivottavasti sillä saa ainaski yhtä hyviä kuvia kuin tähänkin asti! ;)
okei lily-haaveet kuopattu tällä sekunnilla!
Poistakun kaikki ne blogithan näyttää ihan samoille.
kiitos kannustuksesta! en osaa vastata mitenkään kivasti, mutta ihan oikeasti, kiitos ihan hirveän paljon. sitä tulee välillä niin sokeaksi omalle tekemiselleen.
Tykkään termistä villatakkityttöbloggari. Olisin mielelläni sellainen.
VastaaPoistaJa blogiahdistus on tuttua täälläkin, vaikken edes halua blogata (semi-)prona. Tahtoisin silti tulla huomatuksi ja muistetuksi. Kai se on vähän itsekeskeistä, mutta niinhän bloggaaminen kai on muutenkin. Ei kai sitä muuten kuvittelisi, että kaikkia muitakin kiinnostaa mun voileivät (postaus tulossa piakkoin :P).
sinähän just oot villatakkityttöbloggari! ihan esimerkkitapaus kuule.
Poistaja sama vähän mulla, en minä kaipaa sataatuhatta ihmistä tänne viikossa ja ilmaisia meikkivoiteita, mutta sitä vaan että olis jotenkin edes hyvä tässä.
Minusta sun blogi on hyvinkin inspiroiva!
VastaaPoistaMutta tiedän mistä puhut. Itse kun kirjoittelen juttuja niin ne tuntuu sillä hetkellä ihan julkaisukelpoisilta pläjäyksiltä, mutta kun hetken päästä selailen niitä uudelleen ja varsinkin kun luen muiden blogeja niin aika ajoin sellainen tietynlainen ahdistus iskee. Toisaaltaan tuntuu hyvältä, että blogini ei ole saanut vielä hirmuisen suurta näkyvyttä, mutta on se niinkin että eihän tässä hommassa olisi mitään pohjaa jos kirjoittelisi vain juttuja itselleen.
Mä olen myöskin tehnyt juttuja ihan vain blogin vuoksi, joten miksipä ei joku hankkisi tätä mukavaa puuhaa varten uuden kamerankin. ;) Mä olen ollut aina sitä mieltä, että mitä tahansa hommaa on tylsää tehdä jos ei käytössä ole hyviä ja mieleisiä apuvälineitä ja vempaimia.
kiitos!
Poistamulla on ihan sama, katselen nytkin kesän postauksia sillä voi vittu -mentaliteetillä.
musta on ihan valehtelua jos joku väittää kirjoittavansa julkista blogia vain itseään varten. totta kai mä kirjoitan tätä itsellenikin mutta kyllähän mä haluan miellyttää muita. rakastan sitä tunnetta kun olen kiva ja hauska - kukapa ei?
Siun blogisi on aivan omaa luokkaansa. Sitä mieltä mie oon ollut alusta asti. Toivon siulle kaiken tavoittelemasi, tottakai, mutta toivottavasti se ei tapahtuisi liikaa persoonallisuutesi kustannuksella :) Ja allekirjoitan tuon mitä muutkin ovat kommentoineet blogisi inspiroivuudesta. Täällä on koko matkalla sellaista eloa, sellaisia värejä ja sanoja, joita voi vaan rakastaa.
VastaaPoistaMie en keksi nyt mitään järkevää kirjoitettavaa, aivot huutaa vielä toista kahvikupillista. Halusin kuitenkin kertoa, että symppaan ja uskon komppaavanikin tuota mitä käyt läpi (huonommuudentunne blogiasioissa erittäin tuttu juttu miullekin), ja että blogisi on miun mielestäni aina ollut itse ihanuus. Toivottavasti blogiahdistus hälvenee ja syksy näyttää mielettömältä uuden linssin läpi <3
minäkään en keksi mitään järkevää kirjoitettavaa. haluan vaan sanoa että kiitos kiitos kiitos!
Poistaolo blogin suhteen on jo vähän parempi! vielä kun se kamera saataisiin tänne minun luo.
kiitos vielä ihan hirveästi.
melkein itkuttaa
Jos yhtään lohduttaa niin termi "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" pätee tässäkin. Oma blogini on tullut yllättävän suosituksi ilman että olen sen eteen tehnyt ponnisteluja tai edes halunnut sitä. Mua ahdistaa se. Yhtäkkiä blogilla on paljon muitakin lukijoita kuin se varsinainen kohderyhmä jonka kanssa olisi samalla aaltopituudella. Se kun joka merkintään tulee kommenttiosastolle joku nillittään jotain, kaikki pitää vääntää rautalangasta tai joku ymmärtää varmasti (jos ei muuten niin ainakin tahallaan) väärin. Mitään oikeasti henkilökohtaista ei voi enää kirjoittaa. Ei voi käydä kaupassa, lenkillä eikä neuvolassa ilman että todennäköisesti joku tulee hehkuttamaan faniuttaan sua kohtaan. Tavallaan mukavaa, tavallaan ahdistaa tällaista tavista joka ei koskaan ole erityisemmin halunnut olla mitään suurta. Työkaverit lukee, sukulaiset lukee, pikkupaikkakunnalta mistä on kotoisin ja aina ahdistunut siitä että kaikki näkee vaivaa toistensa asioista, lukee, entisiä opettajia myöten.
VastaaPoistaTodennäköisesti kuitenkin jos blogiani ei noteraattaisi missään, ahdistuisin sitten siitäkin ja haluisin että joku huomais :D Vaikeita asioita. Mutta se on ehdottomasti totta että mukavampihan niitä juttuja on kirjoittaa kun joku niitä lukee.
Sun blogi on kyllä mielettömän kaunis ja inspiroiva. Oikeesti aivan ihana ihana ihana.
niinhän se aina on! sitä aina halutaan just sitä mitä ei itsellään ole, ja kuten juuri sanoitkin, saatuaan haluamansa sitä kuitenkin alkaa kaivata sitä entistä. voi hyvänen aika meitä ihmisiä!
Poistasulle paljon rohkeutta! koeta olla miettimättä blogijuttuja liikaa - minäkin yritän!
ja kiitos.
Kuulostaa jokseenkin tutulta ahdistukselta..mä syytän tätä rumaa vuokrakämppää, vaikea kuvata nättejä kuvia kun on ruma reikänen pissan värinen muovimatto jne. :P
VastaaPoistasun blogi on kaunis!
Poistaja jätä muovimatto kuvaamatta, niin mäkin tein viime kämpässä haha.
Toivottavasti tämä parantaa blogiahdistustasi edes vähän: Kun itse koin jossain vaiheessa jonkinasteista blogiahdistusta ja alemmuudentunnetta ja kun päätin alkaa kohentaa blogini ulkoasua ja juttuja, yksi esikuva joka siinteli mielessäni oli nimenomaan tämä sinun blogisi. ^^ Minusta ei valitettavasti koskaan tule söpöä villatakkityttöbloggaria jollainen olisin kovin mielelläni, koska minulta puuttuu se jokin joka tekee juuri sinusta ihanan ja sympaattisen bloggaajan. Mutta siksipä yritänkin tehdä ihan omannäköistä blogiani, niin kuin sinäkin teet. Sehän tässä on parasta. :)
VastaaPoista(Ja kuvasikin ovat niin ihania, aina olen miettinyt että miten se saa niistä noin kauniita ja tunnelmallisia.)
sinäkin olet ihan varmasti ihana ja symppis, olen aivan varma siitä!
Poistakivaa että olen voinut vähän inspiroida, se kun kuitenkin on minun pääagenda tässä.
kiitos ihanista sanoista!
Hyvin samanlaisia mietteitä täälläkin on ja usein. En minäkään kaipaa ilmaisia meikkejä, en todellakaan voisi kuvitella bloggaavani mistään muotiin liittyvästä tms. Mutta ehkä se oma rakonen löytyy meillekin. Tsemppiä hirmuisesti! Blogisi on I-HA-NA. Ja onnea uuudelle kameraliitolle (:
VastaaPoistasinä oot ihana bloggaaja! minä ihan hämmennyin kun noin ihana kommentoi minulle, selasin ja selasin sinun blogia ihastuneena. ja näytin siskolle ihania hääjuttuja, voi että.
Poistakiitos paljon, toivottavasti sunkin blogiahdistus helpottaa!