Tykkään kissoista, kakusta, koodista ja kirjastopojasta.
Olen saanut kirjoittaa valtavan määrän sanoja onnesta kaiken ikävän keskellä. Olen aina kirjoittanut suoraan siitä, kuinka paljon voi pientä ihmistä ahdistaa ja masentaa, sillä haluan, että lopulta tämä blogi on tarina siitä, kuinka ihminen kasvaa pienestä lukiolaisminusta onnelliseksi aikuiseksi.
nuo ilmeethän kuvastavat ilmiselvästä sisällämme kytevää kriittisyyttä taidetta kohtaan! ja minäkin nautin suuresti, tosin kauppa saisi olla isompi!
VastaaPoista