Esittelyssä tänään postiin kiikutettuja juttuja.

Ensimmäisissä kahdessa kuvassa Lauralle ihan Postcrossingin kautta lähtenyt, vähän liikaa kustantamaan tullut, minipaketti: kahden Polkka Jam -kortin välissä valikoituja valokuvia tämän vuoden puolelta. Laura vaikutti ihan äärettömän söpöltä valokuvaajatytöltä, ja lupasi vastaavansa, joten varmasti oli tämän vaivan arvoista. Ja postimerkkien, jouduin vielä lisäämään tuohon melkein eurolla merkkejä.




Etummainen kortti Taiwaniin, kuoressa siksi, että mukana on myös täydellisesti kortin väreihin sopinut origami-lintu. (Tigeriin oli tullut uusia origami-papereita, halleluja!)

Toinen kortti lähti Turkkiin. Jännää, koska en ainakaan muista ikinä lähettäneeni postia Turkkiin ennen tätä. Cemalilla oli paljon toiveita, että mitä korttiin voisi kirjoittaa, joten, minähän otin ja kirjoitin kaikesta sitten. Tuli tuommoinen kaksiosainen kortti pienellä käsialalla ihan täyteen.



Sitten muutama ihan tavallinen kortti ilman suurempia panostuksia. Hollantiin, Amerikkaan, Valko-Venäjälle, Kiinaan ja Britteihin.




Nämä lähti tutulle Marylle Valko-Venäjälle. Teetin hänelle samat kuvat, jotka lähetin myös Saksaan, ja mukaan lähti myös tuo ihana Polkka Jamin suunnittelma Turku-kartta. Hamstraan niitä muka-salaa esimerkiksi Sammakon kirjakaupasta...




Tästä kortista olen ehkä eniten innoissani. Valkovenäläinen Marina kertoi pitävänsä vintage-jutuista ja opiskelevansa hammaslääkäriksi, joten: voisiko olla täydellisempää korttia hänelle kuin tämä vanha opetustaulu?

TAHDON 2013

www.tahdon2013.fi

oodi ihmisille

Olen yhtäkkiä alkanut herätä näihin kaikkiin mielettömiin ihmisiin ympärilläni. Osa on ollut ihan lähellä jo pitkään, ja osa on ilmestynyt elämääni hymyineen vasta ihan tämän vuoden puolella. En osaa ihan tarkkaan sanoa miten yhtäkkiä tuntuu tältä, mutta aika mainiota, että joka tapauksessa tuntuu.

Yliopistokirjoitusten kommentit saattoivat ravistaa minua liikkeelle. Varsinkin ne, joissa kehoitettiin itse rakentamaan sellaista toimintaa, joka kiinnostaa. No, minähän menin ja perustin kahvilakerhon. Ei paljoa vaadittu, ja en tiedä olenko ikinä ollut näin innoissani mistään kehittämästäni. Olen saanut tutustua ihan käsittämättömän upeisiin tyttöihin, ja lisää on luvassa. Parhainta on, että kerrankin jostain kumman syystä osaan luottaa siihen, että muutkin on tässä ihan innolla mukana ja yhtä haltioissaan kuin minä.

Yleensä osaan kirjoittaa, mutta vähän sanattomaksi veti nuo juustokakkujuhlat. En vaan voi ymmärtää, että missä vaiheessa minun elämääni ilmestyi kasa ihmisiä, jotka ahmii kanssani viisi kakkua parissa tunnissa. Te olette ihan parhaita, haluan pitää teistä kiinni. Ihan tosi lujaa pitää kiinni ja rutistaa.

Sanoa ääneen asioita, joita salaa mietin kun neiti pilkkuhameessa istuu mun sylissä. Kuten, että "sä olit mun oma suojelusenkeli, sä vaan tulit ja pelastit". Tai että "mä olen niin onnellinen teidän puolesta".

"Näetkö miten upea susta on tullut."
"Minä lupaan että kaikki järjestyy."
"Ihan maailman parasta että lähetit sen sähköpostin."
"Kunpa jonain päivänä mulla olisi edes pieni osa sun rohkeudesta."
"Kiitos."

"Sun ja mun pitäisi oikeasti olla ystäviä joka päivä."

Tähän kommenttiboksiin saa jättää ajatuksia, joita ei ole syystä tai toisesta pystynyt sanomaan toiselle ihmiselle. Vaikkapa sitten anonyyminä.

oodi juustokakulle!

Suklaajuustokakku, mangojuustokakku, amerikkalainen juustokakku, ricottapiiras ja vege-limettipiiras.

15 vierasta.
Jääkaappi on tällä hetkellä tyhjä.









Tekisi mieli linkata se tonight, we are young -biisi.

eläköön! eläköön! eläköön!

20. helmikuuta 1992

Kello 9.59 äidistä ja isästä tuli maailman onnellisimmat.

Ja nyt, 21 vuotta myöhemmin isä lähettää jäätelöannos-hymiön heti aamusta, ja äiti puhuu puhelimeen ihan hölmöjä juttuja, niin kuin aina ennenkin.

ps tartteis kai tehdä jotain tolle kuivalle käppyrätukalle, Eerika tule saksien kanssa tänne

ravintolapäivä: BOSALIINA

Yllä tämän päivän kuvasaldo, mutta laatu korvaa määrän, erityisesti tässä tapauksessa! Nämä Bossaliinastakin (googlaa Bossaliina, löydä minun blogi...) tutut jos ei maailman, niin ainakin Turun söpöimmät tytöt olivat taas tuoneet kahvilan hetkeksi takaisin Retrobotin tiloihin. Söpöliinit kirjoittavat myös blogia, sinne pääsee tästä.

Söin kahta kakkua, ihan vaan, että jaksan taas toukokuuhun asti.

Seuraavat kuvat on lainattu Einolta.
(Einon Instagram)




ps mun lapsista on parasta tulla yhtä söpöjä kuin Ennistä!

ystäviä turussa

Jos kaipaat uudenlaista tekemistä (villatakkeja ja kirjastoja -konseptilla) Turussa, laita sähköpostia jemina.linnama@gmail.com, niin kerron lisää.

ps ei saa yhtään pelätä tai epäröidä!

hyvää ystävänpäivää -arvonta!

Polkka Jam ei (valitettavasti) ole edelleenkään blogini sponsoroija, vaan selailin Facebookia oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Sammakon kirjakauppa Turussa jakaa tänään 14.2. ilmaiseksi nopeimmille pienen erän vuoden 2013 Polkka Jam- ja Kissanpäivät-seinäkalentereita. Käykäähän noutamassa omanne!

No, minä tietenkin juoksin, ja vastuttamattomalla hymylläni sain itselleni näitä kaksin kappalein, arpoisin-toisen-mun-blogissa-pliis. Joten, kommentoi jotain kivaa tärkeistä ihmisistä, rakkaudesta ja ilosta. Tai kirjoita essee aiheesta Jeminasta Polkka Jam -lähettiläs.

Älä unohda sähköpostiosoitetta, varsinkaan jos et kommentoi omalla blogiprofiililla!

Aikaa, hmm, vaikkapa sunnuntaihin.

little dream of mine

Tänään ostin liian kalliin muistikirjan, törmäsin ystävään, kävin kahdessa kahvilassa ja ihailin Tiinan tapaan Armi Toivasen hahmon vaatekaappia elokuvassa 21 tapaa pilata avioliitto. Ja kun kävelin kaupungilta kotiin, mietin, että rakastuminen tuntuu varmaan vähän samalta kuin tämä. En osaa oikein muuttaa sitä tunnetta sanoiksi, mutta jotenkin se huumasi minut. Kaikki näyteikkunat, kukkakaupat ja ajatukset marjateestä.

Spotify-radio alkaa soittaa tätä korvissani, ja haluaisin tanssia liikennevaloissa.



Tänään pidin asustani melkein liikaa - miten voi tuntua takki niin omalta! Pidin kassini sisällöstä, pidin puhelimeni taustakuvasta, joka sanoo, että always be a little kinder than necessary. Pidin siitä, miltä käveleminen tuntui. Pidin ajatuksesta, että joku kävelisi perässäni ja katsoisi, että miten tuo onkin noin onnellinen. Pidin siitä, etten ajatellut liikaa, vaan yritin tehdä niin kuin ensimmäinen ajatus sanoi - minulla kun on taipumusta järjettömään arjen diagnoimiseen ja kaikkien mahdollisten skenaarioiden huomioonottamiseen.

Katselin valoja ja Euroopasta muistuttavia taloja.

Suunnittelen syntymäpäiväjuhliani, ja olen jo valmiiksi vähän surullinen siitä, että niiden täytyy päättyä joskus. Arkikin on juhla, tietenkin, mutta juustokakkua ei silti voi syödä joka päivä.

Kuuntelen kaikkien aikojen lempibiisiäni.
Waiting on the world to change.

Millaisia postauksia haluaisitte kokea?

postiosio 5

Ensimmäinen kortti on taas kerran Miyukilta Japanista, rakastan kaikkea mitä Miyukilta olen saanut, ihan täydellisiä juttuja kaikki kertakaikkiaan!

Toisen kuvan kortit ovat Heliltä, kiitos yllätyspostista! :) Ovat Darling Clementinen designia. Aion ehkä etsiä näille pienet kehykset, niin paljon näistä pidän!

Viimeinen kortti on Marylta, jolta sain tämän lisäksi vaikka mitä muuta pientä kivaa.

Tykkään tästä harrastuksesta.
Tuo oksaruusu maksoi 11 euroa, Kukka Kerttulista. On muuten parhain ja söpöin kukkakauppa.

postiosio 4

Apua, ehdin juuri ja juuri tämän päivän puolelle, jihuu.

Koulu on aika paskaa, joten olen, edellisestäkin postauksesta päätellen, keksinyt, että liikunta voisikin olla ihan okei juttu, ja alan olla koukussa. Olen inspiroitunut tästä postauksesta - kyllä, se on omani. Silloin tuon muutoksen tielle tuli ennen kaikkea uusi pelottava yliopisto, joten se vähän jäi, mutta hei, niinhän se menee, fall seven times, stand up eight. Ja tämän innostuksen myötä olen vähän lomaillut tästä kirjoittamisesta, teki kaiketi hyvää. Lisäksi noiden edellisten postausten "jälkipyykissä" on mennyt aikaa. Uuteen nousuun siis!

Mutta, postiasioihin: tässä on tammikuussa saatuja juttuja. Muutama kortti on aiheuttanut riemunkiljahduksia kotiin tullessa, ja päätyneet siten selkeästi kaikkien aikojen suosikit -listalle. Lempijuttuja on myös tuo Carpe Diem Journal, ja muut Roosan amerikantuliaiset.

Olisin tykännyt ottaa enemmän kuvia, varsinkin noista uusista lempparikorteista, mutta en ollut koskenutkaan kameraan muutamaan viikkoon, joten no jos heitän nää tähän pöydälle tälläi luovasti -konsepti sai kelvata.

inspiration: super fitness healthy lifestyle