Blogmas jäi. Anteeksi.

Mutta, vuosi 2015. Samalla ihan huikea, samalla kuitenkin taas ihan kamala. Suunnittelin kirjoittavani pitkät pätkät tästä vuodesta ja kokoavani kylkeen kymmeniä kollaaseja, mutta ei huvita. Sen sijaan etsin blogini mystisistä arkistoista kysymyksiä, joihin olen vastannut ainakin 2011.

1. Miten vietit uudenvuoden 2015-2016?
Katselimme muistaakseni muutamat raketit parvekkeelta. Sitten nukuimme. Ajattelin jatkaa perinnettä tänäkin vuonna.

2. Seurustelitko?
Tämä oli jo kolmas joulukuu Helsingissä Nikon kainalossa. Minä, Niko ja Tuutikki ollaan kolme muskettikisua, elämä on niin hyvä kun saadaan olla yhdessä.

3. Kävitkö ulkomailla?
Olimme hiihtoloman Lontoossa, mikä oli ihan äärimmäisen huikea juttu. Puhumme viikottain Englantiin muuttamisesta - en tiedä mikä siinä niin houkuttaa, mutta jotenkin tuntuu, että sopisimme sinne ja se meille. Helsinkikin sopii, eikä täällä ole mitään valittamista, mutta ihmissielu on vähän kummallinen välillä.

Kesäkuussa voitimme viikonloppumatkan Kööpenhaminaan, ja sekin oli aivan superkiva reissu.

4. Oliko sinulla kesätyö?
Olin kotona ja keskityin kuromaan opintoja kiinni kevään jäljiltä.

5. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Laihduin 20+ kiloa! Keväällä olin masennuksen vuoksi osastolla, ja jotenkin onnistuin nousemaan sieltä, jätin sokerin ja löysin elämän ihan eri tavalla kuin moneen vuoteen olen löytänyt. Joulukuu on mennyt mielenterveyskantilta vähän huonommin, ja jouluherkut toivat takaisin pari kiloa, mutta huomenna alkaa tammikuu ja aion päästä eroon vielä viimeisistä ylimääräisistä kiloista.

6. Mihin petyit?
Itseeni tietenkin aina joka päivä vaikka tiedän, että riittäisin.

7. Paras muisto kaikista?
Lontoon viikko, vaikka oli kamalaa olla erossa Tuutikista. Mutta kun minusta tuntuu, että koko muu talvi oli vain pelkkää mustaa masennusta ja Lontoossa saimme molemmat Nikon kanssa ikään kuin loman siitä kaikesta surusta ja ahdistuksesta.

8. Paras vaate jonka löysit?
Eniten olen käyttänyt H&M:ltä ostettua Meow Or Never -collegea. Täydellinen pusero, tuntuu pyjamalta, näyttää pyjamalta, mutta menee kuitenkin juuri ja juuri sen rajan yli että tätä voi käyttää kodin ulkopuolellakin.

9. Lempivaatteesi?
Edellisessä kohdassa ylistetty kisupaita.
Kaikki muutkin kisupaidat.
Kaikki miljoona vaatetta, jotka olen kantanut kotiin Monkista.

10. Hankitko uutta tatuointia?
En. (Ensi vuonna vastaan tähän toisella tavalla!!!)

11. Muuttiko naapuriin uusi tyyppi/muutitko itse?
Meidän rapun alimpaan kerrokseen muutti syksyllä uusi perhe, joilla on aivan valtava koira. Ja kun yleensä ne isoimmat koirat, joita näkee, ovat sellaisia todella lyhytkarvaisia ja hurjannäköisiä vahtikoiria, niin tämä onkin sellainen valtava iso karvapallo.

12. Oletko tutustunut kokonaan uuteen ihmiseen?
Voi vaikka kuinka moneen! Kahvilakerhot kukoistavat ja lokakuun villatakkileirillä sain tutustua taas moneen uuteen ihanaan tyttöön. Olette parhaita.



13. Mitkä olivat vuoden parhaat bileet?
Kahvilakerhon pikkujoulupäivä! Tai minun syntymäpäivä Lontoossa (söimme kakkua Airbnb-kämpässämme ja katsoimme telkkaria).


14. Mitkä olivat huonoimmat?
Ei ollut huonoja juhlia.

15. Mitä muistat vuodelta 2015?
Lontoon, sairaalan, laihtumisen. Nikon ja Tuutikin. Even ja Johanneksen. Kahvilakerhot. Villatakkileirin.

16. Suloisinta mitä näit?
Tuutsu joka päivä.



17. Vuoden kaunein päivä?
Jotenkin tuntuu, että se voisi olla tänään. Näihin kysymyksiin vastatessa on tuntunut hyvälle.

18. Teitkö itse vaatteita?
Monta mekkoa, monet villasukat. Ensi vuonna vielä enemmän!

19. Paras koulumuisto?
Parasta oli kun ensimmäinen jakso syksyllä loppui, ja tajusin selvinneeni siitä. Meidän kurssityö oli super, ja oli hyvä olo.

20. Saitko jotain kauan odottamaasi?
Ainakin vähän kapeamman vartalon. Tosin en saanut sitä vaan tein ihan saatanasti töitä sen eteen.

21. Mitä teit hiuksillesi?
Lopetin shampoon käytön, ja muutenkin olen yrittänyt opetella huolehtimaan kiharoista niiden vaatimalla tavalla.

22. Hukkasitko tavaroitasi?
Rahat ainakin.

23. Paras kenkäostoksesi tänä vuonna?
Birkenstockit! Miten ne onkaan niin hyvät jalassa!

24. Mitä tv-ohjelmia seurasit?
Brooklyn 99, Modern Family, When Calls The Heart, The Great British Bake-Off. Ja keväällä Grillikuume.

25. Ajoitko kertaakaan ojaan/meinasitko?
En.

26. Hankitko uutta puhelinta?
Syksyllä vaihdoin takaisin iPhoneen.

27. Lempikauppa?
Monki.

28. Kävitkö elokuvissa?
En niin paljoa kuin joskus ennen, mutta kuitenkin muutaman kerran. Tämän vuoden lemppari oli varmastikin The Second Best Exotic Marigold Hotel.

29. Tuliko kaamosmasennus?
Luultavasti kyllä.

30. Mitä odotat vuodelta 2016?
Aion lukea 52 kirjaa.
Aion tehdä 52 DIY-juttua.
Aion laihtua vielä viimeiset kymmenen kiloa.
Aion rakastaa Nikoa ja Tuutikkia.
Aion elää.
Aion blogata.

blogmas day 15 (?)

Minulla on lempiglögi.

(Kaskeinmarjan Juhlaglögi)
 

Lauantaina ostimme sitä pikkujouluihin Stokkan herkusta, josta eilen oli tietenkin haettava toinen pullo ihan vain itselleen.

Sitten äsken yllättäen löysin sitä Lidlistä paljon kivempaan hintaan (3.80e/pullo). Pelkään, että hamstrasin liian vähän.

blogmas day 12

Kahvilakerhon hullu pikkujoulupäivä.
   

Kauneimmat joululaulut Kallion kirkossa.



Lapset saivat koristella kuusen ja viedä lampaat seimelle.



Kävimme vessassa Kallion kirjastossa ja kirjoitimme kirjeet tuntemattomille.



Joimme glögiä ja kuuntelimme joululauluja Karhupuiston joulumarkkinoilla



Tuomaan markkinoilla totesimme, että pizza on kivempaa kuin valtava ihmismäärä, joten jääneet paljoa kiertelemään. Näimme kuitenkin joulupukin!



Haimme sitä pitsaa kotilaatikollisen verran Pizzariumista. Maistui parhaalta Tuomiokirkon portaill, ja ne Tuomaan markkinatkin näyttivät paljon kivemmilta kauempaa seurattuna.



Päivän toiset Kauneimmat joululaulut Tuomiokirkossa, koska miksi ei.



Herkun kautta Eveliinan luo. Söimme paljon ruokaa, nauroimme taas mahat kippurassa Huhupuheita-peliä ja mietimme, että voi kun on kiva elämä.

blogmas day 10: christmas jumper -paja

Minun joulukuun kymmenenteen päivään kuului: CHRISTMAS JUMPER -PAJA.

Minun paita on ihana: meowy christmas. 

Voi kun olisin viisi vuotta sitten tiennyt miltä elämäni näyttää 23-vuotiaana, olisi ollut helpompaa. Mutta joka tapauksessa, nyt on värit, jouluvalot, postikortit, kissa, Helsinki, kahvilakerhotytöt, postikorttiteline ja hyvää ruokaa. Tässä on onni.

blogmas day 9

Minun joulukuun yhdeksänteen päivään kuului: pakollisia tylsiä ostoksia (miksi aina kirjekuoret, loisteputket, paristot ja roskapussit loppuu samaan aikaan?) ja kivoja jouluostoksia. Hain kaupasta vain kaksi lahjaa ja lahjapaperit, muuten tilasin kaiken yhdessä paketissa Amazonista kotiovelle, PARAS IDEA IKINÄ.

Salaattilounas Fazerilla siskon kanssa. Kivoja myyjiä Eurokankaassa. Podcasteille hihittelyä junassa. Surumieltä. Ilomieltä.

Liikaa ruokaa Miran luona. Paras koira ja melkein-yhtä-kiva-kuin-Tuutikki kissa. Huhupuheita-lautapeli, jota suosittelen ihan jokaiseen pukinkonttiin.

Piparit+valkosipulituorejuusto=rakkautta.

Kuva on Amandan kamerasta.

blogmas day 7-8

Olen muun muassa suunnitellut christmas jumperiani, koska torstaina pidämme kahvilakerhon joulupaitapajan. Siihen tulee kisu, tietenkin.

Lupaan laittaa kuvia lopputuloksista torstaina!

blogmas day 6: itsenäisyyspäivä

Minun joulukuun kuudenteen päivääni kuului: onni.
 

blogmas day 5: viikonloppulaukun sisältö

(Anteeksi en saanut otettua hyvää kuvaa.)

Meikkipussi (puhun joka päivä Zoellasta, mutta tämäkin on sen), puhelin, huulipuna (joka on superkiva, mutta jota en koskaan kuitenkaan käytä), läppäri, kuivashampoo, meikinpoistoliinoja, lompakko paras kisupaita, pikkulaukku, muistikortin lukija.

Avaimet, pilkkupaita, oravakoru, Helmiltä saatu joululahja, kuulokkeet, ponnari, Bepanthenia purkissa, kerrastohousut, sukkia, käsirasvaa.

Paperikansio, raitapaita, kameran laturi, kamera, sateenvarjo, vihko, kamera.

Joulukorttipaketteja, pilkkupaita, penaaleja, lukko, ponnari, pinnejä.

blogmas day 4

Minun joulukuun neljänteen päivääni kuului: paremmat unet, hyvä aamupala (voi kiitos Lidlin proteiinisämpylät), Helmin joululahjan paketointi, Tuutsun haliminen, Turku-repun pakkaaminen.

Villatakkityttöjen Secret Santan viralliset arvonnat, kahdenkymmenen pdf:n teko. Vlogmasit Turun junassa. Lounas Luonnontieteiden talolla. Hymy siitä, että sieltä löytyi edelleen vessoista minun taiteilut. Helmi ja Riina.

Fabbes. Kahvilakerho. Pala mutakakkua ja kuppi teetä, 3.80e.

Turku.
 

blogmas day 3

Minun joulukuun kolmanteen päivään kuului: onni kun nukuin edes vähän paremmin ja itku kun en edelleenkään ollut koulukunnossa (toisaalta olen onnellinen kun oikeasti haluan kouluun (tai ylipäätänstä tehdä elämässäni jotain hehe)).

Päätös lähteä kaupungille pariksi tunniksi ennen Onnelin ja Annelin talvea. Kaksi veronpalautusten inspiroimaa ostosreissua Monkiin: ensin sukkia, alushousuja ja yksi joululahja, sitten myöhemmin vielä farkut. (80% vaatteistani on sieltä)

Paljon naurua Sinikan kanssa suunnitellessamme diy-joulupaitojamme - ostin jo pienet jouluvalot, jotka saan kiinni siihen.

Onnelin ja Annelin talvi, joka oli ihana siihen asti kun ne yhtäkkiä alkoivat kaikki lennellä jonkun joulun taian ansiosta. "Samulin (Vauramo) kanssa voi tietenkin viettää nuoruuden huumaa mutta Jaakon (Saariluoma) kanssa voi oikeasti asettua aloilleen."

Suuri onni siitä, että ostin lopulta kaksi kokoa pienemmät farkut kuin jotka ensin otin hyllystä. Ja kun vielä epäilin niitä ensimmäisiäkin liian pieniksi.

Ystävät. Olette parhaita. Kiitos, että nauratte samoille jutuille.
 

blogmas day 2

Minun joulukuun toiseen päivään kuului: edelleen valitettavasti liian suurta ahdistusta ja huonot yöunet (mutta onneksi sain nukuttua päivällä), kynttilöitä, Tuutsun kanssa leikkimistä, imurointia, ensimmäisten vlogmasien katselua (rakastan Zoellaa liikaa), ruokakaupassa käyntiä, Turku-reissun suunnittelua, uudesta sohvasta haaveilua, kissapaitaan pukeutumista (kuten joka päivä melkein, voi jemina), palelua, painajaisia, vähän liikaa Pepsi Maxia, joulukorttitilausten pakkaamista, uusista kissapaidoista haaveilua ja aivan kamalan sotkuinen tukka.
    

blogmas day 1

Joulukuu!

Minun joulukuun ensimmäiseen päivään kuului: huonosti nukuttu yö, valitettavan iso ahdistus, Tuutsun haliminen, Zoellan (ja kaikkien muidenkin) jouluvideoiden odotus, Michael Buble, Psychobabblen kuunteleminen bussissa, kynttilät, sohvakaupoilla luuhailu (luulen, että olen löytänyt the onen meille), liikaa kaloreita, stressi kaikesta (esimerkiksi näistä kuvista, ihan hirveitä), joulukorttipakettieni lähettely, 'viisaudenhampaat oireet' googlailu, väsymys, onnellisuus Nikosta ja Tuutsusta, Pinterest ja Lidlin proteiinisämpylöiden suuri arvostus.
 

blogmas day 0!

Huomenna alkaa blogmas.

Ajattelin kuvata hassuja, jouluisia arkikuvia, ja kirjoittaa joka päivä mitä onkaan tapahtunut. Ei mitään ihmeellistä joulukalenteria tai 24 diy-vinkkiä, vain minun hassu elämä juuri sellaisena kuin se on. Jos on jotain erikoisaiheita ehdottaa, niin otan tietenkin ilomielin vastaan!

Tässä olen minä, joulukorttieni kanssa. Jotenkin tästä kuvasta tulee mieleen tämä blogi muutama vuosi sitten - voi kun vieläkin olisi samanlaista intoa kirjoittaa kaikesta maan ja taivaan välillä. Toivon joululahjaksi, että blogmas inspiroisi jatkamaan bloggamista, se kun on kuitenkin ollut ja on edelleen niin valtavan iso osa sitä kuka olen.
 

Näitä kortteja saa edelleen tilata. Koko setin saa viidellä eurolla, ja siihen kuuluu jo postikulutkin!

jeminanjoulukortit@gmail.com mihihihihihhi

suunnittelin joulukorttisarjan! niitä saa tilata!

Olen useampaankin otteeseen puhunut blogissakin siitä, kuinka haluaisin jonain päivänä suunnitella omia postikortteja. Kuinka sitten tilaisin niitä aivan hirvittävän määrän, pakkaisin ne kuuden kortin seteissä kauniisiin kirjekuoriin ja myisin sitten tutuille ja tuntemattomille.

Sitten tässä eräänä kauniina syksyiltana päätin, että minähän suunnittelen ja tilaan niitä käsittämättömältä kuulostavan määrän. Pakkaan kauniisti kuuden kortin setteihin ja myyn ne ystäville ja teille!

Minä itse tykkään näistä ihan hirveästi. Näiden pitäisi tulla nyt ensi keskiviikkona painosta, ja silloin saamme siskoni kanssa otettua niistä vielä paremmat ja stailatummat kuvat. Mutta, en millään tietenkään malttanut odottaa valokuviin asti, vaan esittelen ne nyt ja tässä.

 


Kortit painetaan matalle kierrätyspaperille. Tarkkojen laskelmien jälkeen kuuden kortin hinnaksi tulee 9.50 5 euroa, ja siihen sisältyy postikulut. (Hinta on muuttunut koska sain superdiilin!)

Jonain päivänä toivottavasti pyöritän vielä omaa postikorttien verkkokauppaa, mutta nyt kokeilumielessä tilaaminen käy näppärimmin lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jeminanjoulukortit@gmail.com. Kerro viestissä nimesi, osoitetietosi, terveisesi sekä tietenkin montako settiä saan sinulle postittaa!

Olen tästä maailman onnellisin!

kuuletko äänet rumpujen!

Nyt ajattelin vain kirjoittaa.

Ensinnäkin, palasin leiriltä ja siihen yhdistetyltä Turun reissulta kaksi viikkoa sitten maanantaina. Kuume nousi täsmälleen sillä hetkellä kun astuin Turussa junaan. Olen sairastanut vielä tämänkin viikon, maanantaina kyllä olin koulussa kun uusi jakso alkoi, mutta loppuviikon olen ollut peiton alla. Ärsyttää olla sairaana, ja olen alkanut tosissani harkita nielurisaleikkausta - tätä tulehduskierrettä kun on jatkunut jo niin monta vuotta. Ero entiseen on nyt vain siinä, että tänä syksynä oikeasti haluaisin parantua. Ennen kipeänä olo on vaan mahdollistanut sen, ettei tarvitse mennä töihin tai kouluun - ja syy siihen haluttomuuteen on ollut masennus. Viikkoja kestäneet flunssat ovat vaan antaneet tekosyyn olla kotona ilman, että yrittäisi tehdä masennukselle mitään.

Ja kun nyt olen tehnyt masennukselle jotain. Tänään aamulla vaaka näytti vihdoin sellaista lukemaa, joka veti painoindeksin normaalin puolelle. Olen pudottanut painostani yli neljäsosan, joten ei ihmekään jos sekä keho että mieli tuntuvat kevyemmiltä. En voi tietenkään vielä pysähtyä tähän lukemaan: nythän periaatteessa pelkkä pullollinen vettä nostaa painon hetkellisesti ylipainon puolelle. Tavoitteeni on päästä reilusti normaalipainon puolelle, niin ettei kilon tai parin heitto siirrä minua takaisin sinne ikävämpään kategoriaan.

Toinen tavoitteeni on liikunta. En tiedä vielä, että mitä, miten tai milloin, mutta jotenkin minun on kuitenkin opeteltava miten saavuttaa normaalin painoindeksin lisäksi myös muita jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä. Miten minusta tulisi vahvempi? Miten taltutan sen liikuntaan liittyvän ahdistushirviön? Miten jaksaisin rappuset paremmin, miten jaksaisin jopa juosta? (Yksi unelma olisi oikeasti osata ja jaksaa juosta, koska juoksijat näyttävät aina ihan todella onnellisilta maaliviivan jälkeen otetuissa kuvissa!)

Tiedän pitäväni vesijuoksusta, joten varmastikin aloitan siitä. En aio pakottaa itseäni vieläkään minnekään salille, vaikka sekin kyllä jollakin kummalla tavalla kiehtoisi. Siihen touhuun tarvitsisin vaan kyllä jonkun ihmisen auttamaan, ainakin alkuun! Eihän minulla ole pienintäkään ajatusta miten treenata, varsinkaan itseäni loukkaamatta. Meillä on käsittääkseni tuossa liikuntahallilla todella hyvä ja halpa kaupungin kuntosali, mutta niin, mitä ihmettä siellä sitten kuuluisi tehdä. Apua ja personal trainereita otetaan vastaan.

villatakkileiri 2015

Nämä kuvat ovat kaikki Amanda Lehtolan kamerasta.

Keitä ovat villatakkitytöt: maailman söpöimpiä tyttöjä, jotka kukin on omia mystisiä polkujaan pitkin päätyneet minun hölmöön Facebook-ryhmään ja kahvilakerhoihin - ja jotka sitten vielä lähtivät jo toistamiseen viikonlopuksi keskelle metsää tekemään ei mitään ja sitten samalla kuitenkin niin paljon.

En muista kuka viime syksynä keksi idean villatakkileiristä, mutta siihen oli joka tapauksessa ihan pakko tarttua. Olen ehkä ollut tässä jonkinlaisena pääpäsmärinä, mutta lopulta villatakkileirin rakentaa villatakkitytöt enkä minä. Joten, kiitos, että kokkasitte, lohdutitte, tiskasitte, rakensitte majan, toitte jouluvaloja, kuskasitte, tulitte kaukaa, nauroitte, siivositte, järjestitte, leivoitte, nauratitte, askartelitte ja olitte valmiita kaikkeen. Anteeksi jos ja kun olen tökerösti komennellut enkä ole muistanut kiittää.

Kiitos, että olette minun elämässä. Olisi ihan kamalaa ilman.