Edelleenkin kirjoitan terveiseni peiton alta.
Tässä ei ole mitään kivaa vaikka kynttilät saavatkin loistaa aamusta iltaan ikkunalaudalla ja joululaulut raikaavat (ainakin silloin kun kirjastopoika on töissä). Huomenna laitan saaristolaisleivät uuniin vaikka nielu ja korvat särkisivät miten paljon tahansa.
Odotan joulua vähän oudoin tuntein. Koko joulukuu on mennyt ohitse sairastaessa. Olen hankkinut lahjat, saanut vähän koristeita esille ja leiponut joulutorttuja, mutta jouluolo on vielä kadoksissa.
En tiedä mitä kirjoittaa. En ole tehnyt mitään, eikä hankittuja lahjojakaan voi vielä kuvata. Meillä on nättiä täällä ja elämämme on kaunista monessa mielessä, mutta kun blogin koti ei ole enää vain bloggaajan, tuntuu hankalammalta kuvata arkea. Kirjastopoika ei ole mitenkään kieltänyt sitä, mutta minä olen itse ajatellut asian näin.
Miten päästä joulutunnelmiin kun koko kroppaa särkee ja alkaa sairasloman vuoksi tulla jo ihan mökkihöperöksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (
Atom)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti