lokakuu toivoa täynnä

Ja niin, taas kerran, elämäni ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Asiaa tässä sen enempää vatvomatta (koska en yksinkertaisesti jaksa tehdä sitä nyt), esittelen lokakuun ohjelmaa. Sanottakoon nyt kuitenkin, että joudun odottelemaan seuraavaa rakkaustyötä vähän aikaa kotosalla, ja yritän tehdä kaikkeni etten vaan jäisi makaamaan peiton alle.

1. Tänä viikonloppuna Turussa iloitaan Kirjamessuista. Samalla lipulla pääsee nauttimaan myös Ruoka- ja Viinimessuista, Tiedemessuista sekä levymessuista. Turkulaiset messut valitettavasti menettävät tasoaan joka vuosi, mutta Kirjamessuista ei kerta kaikkiaan voi olla nauttimatta. Kirjat ovat itsestäänselvästi pääosassa, mutta tekemistä ja näkemistä riittää muutenkin, ja ruokamessuilla pääsee maistamaan ja ostamaan kaikenlaista. Lupaan.

2. Jossain vaiheessa karkaan kirjastopojan luo Helsinkiin. Pitää kutoa sen sukat valmiiksi, että saa omat puikoille. (Ja koska sen varpaathan voi palella, voi pientä!) Nyt olisi aikaa myös ommella parit tyynynpääliset, kaventaa keltaiset pussilakanat ja ommella ylijäänneistä kankaista vaikka pussukoita. Koska minulla ei vielä ole pussukoita.

3. Haluaisin myös lukea kirjan. Edes yhden, oikein kunnolla, pitkästä aikaa.

4. Jatkan ranskan opiskelua Duolingon kanssa. Suosittelen tätä ihan älyttömän innoissani, jos vaan taitaa englannin hyvin. Ranskan lisäksi valikoimista löytyy portugali, saksa, italia ja espanja. Duolingo on ilmainen, hauska ja toimiva, ja sen saa myös ilmaiseksi mukaansa älypuhelimeen.

5. Vähän hengaan koneellakin. Kirjauduin Tumblriin uudelleen, ja aloin reblogata. Tuntui vähän liian hyvältä. Minun tumblr.

6. Autan siskoani muutossa.

7. Leivon ja kokkaan. Murheet unohtuu kun sekoittaa tiikerikakku-taikinan. Ja kun syö sitä.

8. Kirjoitan pitkästä aikaa kirjeitä. Harmi, ettei ole rahaa ostaa sataa postimerkkiä.

9. Käyn pyöräseikkailuilla.

10. Loppukuusta alan odottaa joulua. Lidlissä oli jo joulukarkit.

Lopuksi vielä tarkennettakoon, että kyllä, minulla on ollut paska viime viikko. Blogiani lukemattoman äitini mielestä esitän täydellistä ihmistä internetissä. Minun filosofiani tässä elämässä on se, että vaikka välillä asiat eivät menisikään hyvin (ei ne kellään aina mene!), niin silti pitää jatkaa eteenpäin, ja ottaa pieninkin ilo irti kaupungistaan, ystävistään ja elämästään. Sille ajatukselle haluan tämän blogin olevan suoranainen oodi.

Olen ihan todella pahoillani jos joku on luullut, että herään joka aamu kiharatukkani kanssa vain lukeakseni The Simple Thingsiä oikein valmistetun luomuteeni kanssa jossakin second hand -koltussa. Tänään heräsin kuuden jälkeen kirjastopojan pyjamahousuissa selaamaan reddittiä, syömään tiikerikakkua ja pohtimaan, että menisikö sitä suihkuun nyt vai ei milloinkaan.

Tuossa listassa on kymmenen juttua, jotka ovat kivoja juttuja, jotka aion myös toteuttaa. Mutta noidenkin jälkeen minullekin jää aivan varmasti aikaa itkulle, pelolle ja ikäville ajatuksille. Luottakaa minuun. Elämä on parasta, oikeasti ihan mieletöntä ja kauneinta, mutta siihen kuuluu myös se, että niitä ah-niin-ihania syksyn ensimmäisiä kynttilöitä sytytellään ikkunalaudalle välillä itkusilmin.