Tämä poika täytti vuosia, ja tämä poika täyttää vuosia. Tarvittiin siis myös tuplasti hienompi lahja!

Ensin löytyi Anton & Anton -lettujauhot ja -mansikkahillo heidän Kruununhaan ruokakaupastaan - miten ihastuttava paikka! Kun lettukestien perusteet olivat paperikassissa, oli mietittävä mitä muuta onnistuneeseen juhlaan tarvitaan. Vastaus on bloggaajalle helppo: raidallisia paperipillejä tietenkin, suunnaksi siis Pino.

Täydellinen kori löytyi kirpparilta. Siihen oli helppo pakata mukaan vielä Laitilan mansikkalimut, ja litra kotikodin metsistä rakkaudella poimittuja mustikoita. Pakasterasiasta tuli nätti raaskittuani luopua pitsiliinakokoelmani yhdestä osasta. Sidoin sen kiinni keltaisella puuvillanauhalla.

Värit sitoutuivat yhteen pienen pienellä kukkakimpulla, jonka keltaiset tienvarsikukat ovat Hirvensalosta, pinkit neilikat omasta maljakosta ja vihreät lehdet Lidlin krysanteemikimpusta napattu (kotonani oli maljakossa siis, en kaupassa napsinut saksien kanssa). Mukaan vielä vähän harsokukkaa, joka on kuivunut maljakkoon jo viime talvena.

Äidin mielestä oli hölmöä muuttaa kuivunut kukanvarsi uuteen kotiin.

Minusta ei.

raitapaitapojat

Nämä kävivät kylässä torstaina.

Puhuimme Indiedaysista ja muusta paskasta.

Eilen vein niille syntymäpäivälahjaksi lettukesti start kitin. Se oli upea.

ps nämä ovat siis Kille ja TKH

minun keltaiset kenkäni

Ne ovat keltaiset, ja kaiketi joltakin kultaisemmalta vuosikymmeneltä. Niistä tulee mieleen jelly shoesit, jollaisia en "siis missään nimessä ikinä koskaan milloinkaan" laittaisi jalkaani.

Tai no, ei näistä vain tule mieleen jellyt.

Sellaisethan nämä ovat.

Löytyivät Ihana Kirppikseltä neljällä eurolla.

PS Onko joku muu huomannut, että alkuun niin innostavasta kirpputorista on parissa kuukaudessa tullut melkoisen pimeä, ja tavaran laatu on laskenut ihan hirveästi? Onneksi ne ihmisten itse kotona valmistamat leivonnaiset näyttivät ainakin vähenneen - jokin vaan siinä konseptissa on vikana. Ja ärsytti ihan suunnattomasti maksaa 30 senttiä kortilla maksamisesta, miksi ihmeessä? Mutta siis, kiva on kirppari, mutta vain siksi, että se on kirppari. Ei mitenkään niiden sisustustarrojen ja yksittäin myytävien vaahtokarkkien takia. 

onnesta

Reilun kaupan terttuneilikat ovat edelleenkin onnellisuutta aiheuttavia asioita, jotka maksavat viisi euroa -listan kärkipäässä.

Onnellisuutta ei kuitenkaan lisää kokonaisen viikon mittainen sairasloma, jolle lääkäri ei edes osannut antaa kunnon syytä. En kuulemma kuitenkaan ole työkunnossa, joten levätään nyt sitten. Ja oikeassahan tohtori on, parempi rauhoittua nyt viikon kuin kohta olla koko syksyn työkyvyttömänä.

Viikonloppuna odottaa ystävien juhlat. Olen nähnyt kateellisia päiväunia Henriikan lyhtyjuhlista, joten hyvä päästä oikeasti vähän nauramaan sellaista epätäydellisen täydellistä kaunista naurua ihmisten kanssa. Ja niin, juhlapojat, ei mitään paineita nyt näistä sanoista.

haluaisin nimetä jokaisen tekstin "jihuu"

Söpösti retro Allu on haastanut minut vastaamaan näihin kysymyksiin kauan sitten.

1. Minne veisit asuinkaupunkiisi vierailemaan tulleen ystävän?
Minun kanssa yleensä kahvitellaan, käydään pääkirjastossa, seikkailaan puutaloalueilla, käydään isoilla kirppareilla, ajetaan Ruissaloon ja maataan vaan kotona.

2. Omituisin tapasi?
Kaikenlainen hyminä saa minut rauhoittumaan kun ahdistaa, hermostuttaa tai nukututtaa.

3. Kerro joku tuunausvinkki!
Washiteippiä kaikkialle niin hyvä tulee!

4. Suosikkiblogisi?
Olen ollut niin väsynyt viimeiset kolme kuukautta, että olen klikkaillut Bloglovinista auki vain Julian turkupäiväkirjat, ultimate-all-time-favorite bleubirdin, ihanimman aamukahvilla-blogin, tämän kylän homopojan ja weekday carnivalin.

5. Mikä satuhahmo olisit ja miksi?
Jokin pieni säälittävä hiiri.

6. Paras naamiaisasusi kautta aikojen?
Penkkareiden nalle-asu, joka löytyy täältä.

7. Kuvaile lempparimukiasi.
(kuva kadonnut)

8. Ruoka tai herkku jota voisit syödä päivittäin?
(kuva kadonnut)

9. Minkä supervoiman tahtoisit omistaa?
Ehtymättömän pankkitilin.

10. Näytelmä jonka olet viimeksi nähnyt?
Teatterissa käymisestä on ilmeisesti liian kauan aikaa, kun ei edes muista.

11. Asia jossa olet hyvä?
Kaiken kauniin luomisessa.

En osaa koskaan haastaa toisia mukaan näihin juttuihin, mutta osaan haastaa sinut kommentoimaan ja vastaamaan ainakin yhteen näistä kysymyksistä!

oma peti kullan kallis

Elämä uudessa kodissa on tähän mennessä keskittynyt aika lailla tähän paratiisiin. Viime viikolla vietin sairaslomaa näiden värien keskellä, ja taas tänään oli pakko jäädä peiton alle, ja aloittaa jonotus terveyskeskuksen puhelinvaihteeseen.

Perjantain työt ja viikonlopun reissaaminen taisivat sittenkin olla vikatikkejä.




Mutta olkoon, saanhan makoilla söpöissä lakanoissa.

(Tosin söpötkään lakanat eivät auta siihen, että joka paikkaan särkee.)

minun keltainen helsinkini

Lupailin Facebookissa kuvaavani 20 keltaista Helsinki-kuvaa.







Sain aikaiseksi viisi.

hei sitten cory

Koko aamun hymyilytti uudenlainen aurinko. Nauroin miten täydellisen sopivasti eilen Resiinatorilta löydetty maustehylly sopikaan Clippereille. Järjestelin kirjoja, mietin mattojen paikkoja. Otin tämän kuvan ja avasin koneen ensimmäistä kertaa.

Iltalehti.fi auki, Cory Monteith on kuollut.

En ole koskaan ennen itkenyt julkisuuden henkilön kuolemaa.

Better make some tea.

tänään ostin kirpparilta teehyllyn

Tykkään uudesta lattiasta, kaappitilasta, ikkunalaudasta, Urban Outfittersin matosta, jonka äiti haluaa laittaa seinälle, liinavaatteiden viikkaamisesta, siitä, että ei ole vaikeutta löytää parkkipaikkaa, naapurin sämpyläleipomosta, kirppisten läheisyydestä, siitä, ettei koko ajan soi ambulanssien sireenit, naapurin lapsista, yläkerran tuuletusparvekkeen näkymistä, pyykkituvasta, keittiön ja muun asunnon välisestä isosta ikkunasta, johon voin taiteilla Granitin liitutussilla, uusista tyynynpäälisistä, keskustan läheisyydestä, vihreydestä, juna-asemasta, edullisesta vuokrasta ja siitä, että tämä talo on käytännössä kerrostalo omakotitaloalueella.

Mutta, mihin ihmeeseen laitan kaikki astiani, sopivat hyllyt keittiössä ovat ihan liian korkealla!

Ja jos olette ihmetelleet miksi olen nykyään niin hiljainen:
elämä on muuttunutta, teen töitä vähintään 40 tuntia viikossa, tämä muutto on stressannut, ei oikein ole ollut mahdollisuutta nähdä ystäviä, rahat on tiukilla ja väsyttää. Mutta kaikesta huolimatta olen onnellisempi kuin koskaan.

mihihihi.

torstaipäivitys

Vielä viimeisiä hetkiä vietellään täällä Kupittaalla. Työmatkoilla on soinut huolestuttavan usein High School Musicalin soundtrack. Helsinki-ikävä on suuri. Lidlin krysanteemit jaksavat ilahduttaa. Nukun joka päivä päiväunet. Viikonloppuna leivon kakun.

ilouutinen

Eilen oli rauhallinen ilta, paljon telkkaria ja paljon couscous-salaattia. Sitten taivas räjähti. Lapset kiljuivat pihalla, ja me juoksimme parvekkeelle. Vettä tuli, tuli ja tuli. Ja juuri kun sai sanottua, että no nyt se rauhoittuu, niin sade vain sai jostain lisää voimaa.

Ehkä auringolta, joka kuitenkin pilkotti melkein koko ajan puiden takaa.

Alhaalla mummojen (tämä ei ole tarkistettu tieto, mutta haluan, että nämä on mummojen) puutarhatilkut virkistyivät, ja vanhojen retroämpäreiden värit kirkastuivat. Teki mieli nauraa.

Joten nauroimme.

thank you!

Helsinki on kohdellut minua hyvin. Tänään päätin nousta bussiin päästäkseni elämään hetken sitä oloa, jossa istutaan Starbucksissa valtavan juoman kanssa.

Kyllä kannatti.