En sitten ollut visuaalisesti tarpeeksi lahjakas päästäkseni Salon seudun ammattiopistoon opiskelemaan itselleni visualistin ammattia.
Ainoa asia, johon mä olen aina ehdottoman varmasti uskonut itsessäni, on juurikin se, että minulla on sitä kuuluisaa silmää - hahmottelukykyä, esteettisyydentajua ja värirakkautta. Valintakokeen haastatteluosuudessa selitin kädet viuhtoen visioitani ja urasuunnitelmiani, kerroin blogistani, kerroin miksi olisin äärettömän hyvä visualisti. Seuraan muotia, seuraan sisustustrendejä. Tiedän jo nyt mitä tällä rintamalla tapahtuu. Osaan tehdä itse asioita, ja kehityn koko ajan. Tiedän mitä ihmiset haluavat sosiaalisen median näyttävän. Pystyisin yhdistämään rakkauteni internetiin ja kauneuteen parhaiten juuri visualistin ammatissa.
Tämä kaikki siinä samassa ryhmähaastattelussa, jossa suurin osa ihmisistä oli ihan pihalla. Yksi selitti, miten on aina tykännyt järjestellä huonettaan, ja olisi siksi hyvä visualisti. Arvaattekin kai, että löysin sen tytön (ihana olit, jos tätä nyt jostain syystä päädyt lukemaan, olen vain katkera paska täällä) nimen sisäänpäässeiden listalta.
Suoraansanottuna en osannut mitenkään odottaa, etten pääsisi sisään. Ehkä se johtui siitä sitten, liiallisesta itsevarmuudesta. Lähdin sieltä kokeesta niin onnellisena, tää on niin mun juttu, nähdään syksyllä unelmakoulu. Kokeessa piti vesiväreillä maalata itsekehittämänsä kaupunkifestarin juliste, ja päädyin minulle niin tuttuihin väreihin, pinkkiin ja leijonankeltaiseen. Päässäni näkyi kuva gospel-festarista urbaaneille hipsterkristityille, ja julisteesta tuli juuri oikean näköinen. Selkeä, informatiivinen, graafinen ja just eikä melkein 2013.
Toisena tehtävänä oli leikkaa ja liimaa -konseptilla luoda valmiista kuvista (todella hämmentävistä, melkein tekis mieli tehdä jannenaakat ja haukkua koko lafka pystyyn, mutta ei, pysyn nyt järkevänä tässä) näyteikkuna teemalla Kadulla kuljimme kerran. Hieno siitäkin tuli, nätti, erilainen ja 2013.
Ehkä molemmat töistä sitten olivat vaan liian blogikulttuurin näköisiä. Liian uusia. Liian kaukana tästä (klikatkaa niin tuonne tulee enemmän klikkauksia kuin ennen yhteensä).
Elokuussa muutan uuteen kotiin, löydän toivottavasti mielenkiintoisen työn ja jatkan elämääni onnellisena. Ja ensi keväänä koetan uudestaan.
:(((( älä luovuta, vaan yritä vuoden päästä uudestaan! tiedän että susta tulisi oikein hyvä visualisti, just sellanen joita tähän maailmaan tarvitaan! :)
VastaaPoistakiitos ihana renja <3 kyllä tämä tästä pikkuhiljaa
Poistaveikkaisin syyn löytyvän nuorisotakuusta; sulla kun on jo (korkea) koulupaikka ni sun paikka on menny jollekkin peruskoulun päättäneelle jotka on etusijalla. jos oon homman oikein käsittäny. paska homma ei voi muuta sanoa :( harmittaa t.riina
VastaaPoistaEikös näissä amislinjoissa ole toisiinsa vaikuttamattomat kiintiöt sekä yo-pohjaisia että pk-pohjaisia? Harmi että tässä kävi näin!
PoistaJep näin on. Valitettavasti yo-pohjaisia otetaan järkyttävän vähän.
PoistaNo voi höh! Se on heidän menetyksensä! :) Maailmankaikkeus on suunnitellut sinun varallesi jotain muuta, ehkä vielä jotain suurempaa ja hienompaa! Tsemppiä! :)
VastaaPoistaPs. Ihana kuva, tykästyin jotenkin! :)
VastaaPoistaTsemppiä Jemina! Heikolla menestyksellä itsekin yritin päästä tänä keväänä kouluun, mutta ensi vuonna sitten uudestaan, jos (kun) siltä tuntuu. Jos tahto on kova, niin ei kannata luovuttaa :) T.Saara
VastaaPoistaVoi Jemina, miun on kyllä pakko sanoa, että miten IHANAA kun kirjoitit tästä näin suoraan ja annoit ymmärrettävän katkeruuden paistaa suosiolla läpi! Toki oon myös tosi harmistunut puolestasi, kun jouduit tämmöisen kolauksen kokemaan. Mainio on kyllä silti tuo viimeisessä kappaleessa kiteytetty asenteesi <3 Itse oon ollut hyvin samanlaisissa tunnelmissa tänä keväänä ja kesänä, kun en oo kovasta yrityksestä huolimatta päässyt sellaisiin työpaikkoihin, jotka ois olleet niiin minua. Tavallaan tekstisi antoi miulle vertaistukea, kiitos.
VastaaPoistaToivon, ettet koskaan luovuta tai lopeta olemasta tuollainen ihana, rehellinen sinä.
ei siellä koulussa näköjään ymmärretä hyvän päälle! :( tsemppiä!
VastaaPoistap.s. aiotko nyt au pairiksi? meinaan vaan kun oon ite meinannut ehkä lähteä ja jos sulla on vinkkejä tms. aiheeseen liittyen niin olis kiva kuulla!
Sulla on nyt kyllä mun mielestä turhan katkera asenne. Totta kai se harmittaa, ja olen kyllä sitä mieltä, että visualistin ammatti sopisi sulle. Nää on kuitenkin niitä ajatuksia, jotka ois ainakin mun arvostelukyvyn mukaan parempi pitää ihan pelkkinä ajatuksina.
VastaaPoistaTulitko ajatelleeksi, että ehkä asenteesi "nää muut on ihan pihalla, totta kai mä pääsen sisään" saattoi näkyä ryhmähaastattelussa? Luulisin, että ne haluaa ihmisiä, jotka osaa toimia ryhmässä. Opiskeluaikana kun usein joutuu tekemään ryhmätöitä ja kompromisseja.
Ja jos teit työt hyvin itsesi näköisiksi? Visualisti ei tee välttämättä itselleen, vaan muille. Luulen, etten olisi itse käyttänyt lempisävyjäni vastaavassa tehtävässä, vaan tehnyt jotain muuta mitä yleensä.
Tämä oli tietenkin (ja näköjään) ainoastaan mun mielipide, joka oli kuitenkin pakko sanoa ääneen. Pidän sinusta ja blogistasi, mutta tämän postauksen kohdalla olisi voinut miettiä mielestäni vähän tarkemmin.
Ensi vuonna sitten uudestaan! Jalat on ihan hyvä pitää aina maassa, mutta pää pilvissä.
Mun mielestäni mä en ole tässä sanonut mitään ikävää, enkä mitään sellaista, jota ei voisi jostain syystä julkaista.
PoistaMä olin siellä haastattelussa, vieläpä siskoni kanssa joka jakaa ihan samat ajatukset, sinä et. Siellä oli oikeasti tyyppejä, jotka eivät edes tienneet mitä visualistit oikeasti tekevät ammatissaan, joten mun mielestä on aika oikeutettua sanoa, että osa ihmisistä oli ihan pihalla. Vähän sama kuin menisi lääkiksen pääsykokeeseen, eikä tietäisi mitä lääkärin ammatissa tehdään. On kyllä ihan totta, etten aina ole parhain ryhmätyöskentelijä, mutta keskustella osaan.
Työt olivat itseni näköisiä, tietenkin, näillä taidoilla ja visioillahan mä sinne kouluun hain. Miksi mä olisin tehnyt jotain muuta? Värit sopivat julisteeseeni, täydensivät sen sanomaa ja tekivät siitä helposti katukuvastakin hahmotettavan. En ymmärrä miksi olisit tehnyt jotain ei-itsesi-näköistä.
Eiköhän mun jalat ole jossain maanpinnan alapuolella.ä
No tähän täytyy kyllä sanoa, että oikeasti harva tietää ennen opiskelemaan menoa (tai edes valmistumisen jälkeen) kaikkea mitä työhön oikeasti sisältyy.
Poistaaiotko jatkaa yliopistossa?
VastaaPoistaTuo potuttaa, tiedän kyllä kokemuksesta, mutta ylimielinen asennekin vaikuttaa ja näkyy usein päällepäin, vaikka sitä ei itse huomaisikaan. Ryhmätilanne on erittäin tärkeä pääsykokeissa, ja siinä painottuu hakijoiden yhteistyökyvyt. Ei saa olla päällepäsmäri ns. "minä tiedän" eikä hiljainen hissukka, vaan siltä väliltä, ennen kaikkea muut huomioiva. Jos naamaltasi paistoi sama ylimielinen asenne kuin tässä blogikirjoituksessa, niin haastattelijat näkivät sen.
VastaaPoistaMutta uusia tuulia kohti ja ensi vuonna uusi yritys nöyrempänä. Kaikella on tatkoituksensa ja sen huomaa usein vasta vuosien päästä.
En edelleenkään koe olevani mitenkään ylimielinen, mutta kiitos kannustuksista.
Poista