Kesäkuu oli alkanut toivottoman kuumana. Paratiisikartanon tiluksien rajan toisella puolella asustava vanha herrakaan ei muistanut kesän alkaneen moneen vuosikymmeneen näin painostavana. Pihapiirissä elävät linnut lauloivat ilosta ja äidin istuttamat elämänlangan taimet kiipesivät puista ristikkoa pitkin kohti taivasta keskenään kilpaillen. Monta vuotta palvelleet puutarhakalusteet oli taas haettu vajasta, ja aamupala katettiin punaisen ruusupöytäliinan päälle joka aamu. Aikaisin alkanut kesä oli lämmittänyt jo merenkin, tämän tiesimme siksi, että toinen meistä Paratiisikartanon tyttäristä oli matkustanut vastikään meren rannalle. Hän oli tosin uinut ystävineen valkamassa, mutta siitäkin huolimatta merivesi oli onnistunut yllättämään heidät lämmöllään.
Siskostani poiketen minä kuitenkin olin pysynyt kartanolla jo miltei viikon lähtemättä muutaman mailin päässä sijanneita kirjastoa ja toria pidemmälle. Ainoan pidemmän matkani olin tehnyt asemalle herra Bookia vastaan. Hänen saapumisensa jälkeen olimme kuitenkin pysytelleet terassin varjossa juoden raikasta limonadia ja kuunnellen svengaavaa musiikkia. Kesä antoi meidän päivä toisensa jälkeen olla murehtimatta ja nauttia ihoa hellivästä lämmöstä.
Ihana kuva ja teksti! Ja onnea vielä minultakin Herra Bookin ansiosta :)
VastaaPoistaminä tässä juuri rakastuin sinuun lopullisesti.
VastaaPoistaSöpösti puettu proosan muotoon tämä postaus:)
VastaaPoistakävin Turun kirjastossa pääsykokeiden aikaan yhden pääsykoetehtävän takia. vietin siellä pari tuntia ja etsin sinua, mutten löytänyt.
VastaaPoistaaivan ihastuttava kuva, siinä on hurmaava tunnelma! sinä olet hurmaava :)
VastaaPoistaihana kuva!! ootko sä ottanu sen itselaukasimella vai muuten? :)
VastaaPoistaminulla on kaukolaukaisin kädessä hihi
VastaaPoista