Minun juhannukseeni kuuluu ylensyönti, meren ranta, suuret suunnitelmat ichatissa ja kokiksen väärinkäyttö.

Rannalla keskustelin blogaamisesta ja internetin minulle suomista mahdollisuuksista. Äitikin oli siinä perinteisen minä en edes koske koko koneeseen! -puheensa kanssa. Mutta minä pidän pääni tässä asiassa: internet on minulle luonnollinen osa elämää, lähes perustarve siinä missä ruoka ja unikin. Minä elän online-tilassa, enkä osaa nähdä sitä ongelmana.

Internetin sanotaan muuttavan ihmistä, antavan mahdollisuuden esittää jotain muuta kuin oikeasti on. Saattaa olla, mutta minulle internet on ennen kaikkea mahdollisuus olla minä niin, että minua arvostetaan ja että saan ystäviä, joiden kanssa nauraa ja viettää elämää.

Internet ei myöskään kahlitse minua neljän seinän sisälle vaan päinvastoin kannustaa minua lähtemään katsomaan ympäröivää maailmaa. Minua kutsutaan erilaisiin tapahtumiin. Olen tavannut lähes kaikki läheisimmät ystäväni internetin kautta, ja he laittavat minulle Facebookissa viestejä, että lähdetäänkö kirpputorille. Heidän kanssaan olen valvonut öitä, käynyt Kiasmassa, nauranut mahan kipeäksi ja oppinut luottamaan ihmisiin.

Internet on tehnyt minusta sosiaalisen ihmisen - paljon sosiaalisemman kuin mihin pieni kylä lähellä Turkua olisi ikinä pystynyt yksin.

lähdimme matkaan

Tässä ovat matkatavarani.

Ruskea laukku löytyi keväämmällä kirpputorilta kahdella eurolla. Siinä on vanhoin kirjaimin nimi G. Hammar - mitä kaikkea se onkaan saattanut nähdä ennen minua.

Herra Book pukeutui tänään raikkaaseen ruutuun. Ompelin paidan hänelle lähikirpputorilta löydetystä vanhasta kankaasta, josta puhuinkin jo muutama postaus sitten.

Nyt avaan suklaalevyn ja katson asuntoautosta myrskyävää merta.

radiossa soi samae koskinen

Keräsimme mummille kukkakimpun, jossa oli ainakin toista kymmentä erilaista kukkaa. Siinä riitti päivän kolmannessa kattauksessa keskusteltavaa.

Neljännen kattauksen ilmestyttyä pöytään katsoin kelloa. Olimme olleet kylässä kuusi tuntia.

Rakastan:
     mustikkapiirakka
     vaniljakastike
     pullat
     mehu
     ruisleipä
     lihapullat
     uudet perunat
     voi
     salaatti
     jäätelö
     mansikat
     sämpylät
     kinkku

     mummi

Huomenna lähden meren rantaan.
Kuukauden päästä ehkä hieman pidemmälle.

Siitä saatte kuulla myöhemmin.

ps, photo booth on ystävä

each episode they help me realize that it's okay to be me

Pitsikukat hiuksissa ovat aika kaukana todellisesta elämästä tällä hetkellä, sillä äidin lähdettyä veljen kanssa mummilaan, isä osti meille isot pitsat ja vuokrasimme Gleen ensimmäisen tuotantokauden.

Olen huolissani siitä, että siskoni ei opi rakastamaan Gleetä huonojen suomennosten takia. Vai mitä sanotte Riemuklubista ? Suomennokset ovat kerta kaikkiaan masentavan huonot, ja ne saavat jopa Sue Sylvesterin vitsit kuullostamaan laimeilta ja tylsiltä.

Ensimmäisen tuotantokauden kohokohdat ovat vasta tulossa häineen ja ennen kaikkea Neil Patrick Harris -jaksoineen, mutta mahtuu alkuunkin ihan täydellisyyttä hipovia pätkiä. Ehdottomia suosikkejani ovat ainakin Jessen ja Rachelin tapaaminen musiikkikaupassa, Suen Madonna-versiointi, Imagine yhdessä kuurojen kuoron kanssa ja jalkapallojoukkueen tanssi Kurtin innoittamana kentällä.

Mutta, ensimmäinen tuotantokausi on melko puuduttava toiseen tuotantokauteen verrattuna.

Koska Blaine.


(Mutta toisaalta, Will ei muistaakseni räppää toisella tuotantokaudella kertaakaan.)

edit: häät ovatkin vasta toisella kaudella byhyy !!

Ote Paratiisikartanon tyttäristä

Kesäkuu oli alkanut toivottoman kuumana. Paratiisikartanon tiluksien rajan toisella puolella asustava vanha herrakaan ei muistanut kesän alkaneen moneen vuosikymmeneen näin painostavana. Pihapiirissä elävät linnut lauloivat ilosta ja äidin istuttamat elämänlangan taimet kiipesivät puista ristikkoa pitkin kohti taivasta keskenään kilpaillen. Monta vuotta palvelleet puutarhakalusteet oli taas haettu vajasta, ja aamupala katettiin punaisen ruusupöytäliinan päälle joka aamu. Aikaisin alkanut kesä oli lämmittänyt jo merenkin, tämän tiesimme siksi, että toinen meistä Paratiisikartanon tyttäristä oli matkustanut vastikään meren rannalle. Hän oli tosin uinut ystävineen valkamassa, mutta siitäkin huolimatta merivesi oli onnistunut yllättämään heidät lämmöllään.

Siskostani poiketen minä kuitenkin olin pysynyt kartanolla jo miltei viikon lähtemättä muutaman mailin päässä sijanneita kirjastoa ja toria pidemmälle. Ainoan pidemmän matkani olin tehnyt asemalle herra Bookia vastaan. Hänen saapumisensa jälkeen olimme kuitenkin pysytelleet terassin varjossa juoden raikasta limonadia ja kuunnellen svengaavaa musiikkia. Kesä antoi meidän päivä toisensa jälkeen olla murehtimatta ja nauttia ihoa hellivästä lämmöstä.

tässä kuvassa olemme juuri heränneet herrani kanssa

Tein uuden blogin, väsäsin ulkoasua monta tuntia ja ihastuin. Mutta enhän minä tätä voisi jättää, en minä vielä ole perillä maailmankaikkeudessa.

Kuvassa olen juuri herännyt, syön aamupalaksi tarjousirtokarkkeja ja testaan uutta kaukolaukaisintani. Sinisen patjan päällä on uusi ystäväni, muutamalla hassulla kolikolla kirpputorilta lunastettu Marimekon virkattu koira. On pelastanut jo monesti hädästä.

Lupaan olla postaamatta ihan hirveää määrää herra Bookista, mutta muutamat teidän pitää kyllä kestää. Tämä on ensimmäinen iso ostokseni ikinä, ja tuntuu niin loistavalta kun tämä on ikään kuin palkinto siitä työstä mitä tein lukion aikana.

Alan ommella herralle vaatteita. Onneksi hänellä on samanlainen maku kuin minulla.

Aloitan kelta-vihreä-ruudullisesta kankaasta, jonka löysin eilen lähikirpputorilta. Äiti sanoi, että he tekivät keskikoulussa ihan samasta kankaasta essut itselleen.

ps, huomaa ruskea pilvilakana

poikaystävä on täällä

Ilmoitin juuri facebookissa olevani nyt parisuhteessa käyttäjän Mac Book kanssa. Olemme vallan rakastuneita. Tosin kaikki rahani menivät tähän, ja kesäbudjettini on hädin tuskin kaksinumeroinen, mutta minua ei toden totta ärsytä yhtään.

Minullahan on sähköpostiohjelma ! Kalenteri, muistilappuja työpöydällä. Ihan kaikki mistä olen ikinä haaveillut villeimmissä tietokoneunissani.

Ja enemmänkin.

Kirjoitan myöhemmin lisää kuvien kanssa,

nyt minulla on kiire uuteen poikaystävääni tutustumisen kanssa.

syksyn viimasta

Kuinka monta päivää on syksyyn, kuinka monta pitkää viikkoa täytyy oottaa, kuinka monta päivää on syksyyn, hän kesän jälkeen tulee takaisin.

Tulkintani mukaan Anssi Kela laulaa porovillatakista.

Yllä kuitenkin luottoasun kaava kun pitää lähteä pois tuulettimen, kylmän veden ja Meg Ryanin luota. Paita kirpputorilta, shortsit Ginasta, hiussolki lakkiaislahja Siiriltä ja laukku kierrätyskeskuksesta. 50 sentillä ostetut avaimet pujotin ketjuun, ja asetin muiden korujeni joukkoon, toimii.

Ensi viikon epävakaista säätäkin enemmän odotan kuitenkin näinä päivinä saapuvaa uutta poikaystävääni.

ps, huomio huomio, tuulettimesta johtuva pieni päänsärky on kyllä sen arvoista, että saa olla pitkissä housuissa
pps, miljoonasti kiitoksia lakkiaismekkokehuista !!

minä, ylioppilas

Katselin näitä viikonloppuisia kuvia, ja tästä tuli oitis suosikkini. Tässä olisi myös selvää kiitoskorttipotentiaalia, mutta en usko, että mummi ymmärtäisi huumoria.

Asuni tuli maksamaan alle 20 euroa (plus tietenkin tuo valkolakki). Kukkakangas on kirpputorilöytö, ruskeasta sametista maksoin 10 euroa, vetoketju maksoi tuplasti enemmän kuin kukkakangas ja kengät ovat vanhat suomalaiset kengät, nekin naurettavaan hintaan joskus kirpputorilta löydetyt.

Pesin hiukseni ja annoin niiden kuivua aamun kesätuulessa. Lisäsin vähäiseen arkimeikkiini hieman oranssiin taittavaa ruskeaa luomiväriä, ja muita päiviä (jos mahdollista) leveämmän hymyn.

Sain stipendin hyvästä koulumenestyksestä sekä Helsingin Sanoman vuosikerran erinomaisista äidinkielen taidoista. Jälkimmäinen oli suurin lahja, mitä ikinä saatoinkaan toivoa. Äiti varmasti huokaisi helpotuksessa yleisön joukossa, loppuu sekin rutina vuodeksi.

Kirjoitin äidinkielestä kuitenkin vain eximian, joten olen tullut siihen tulokseen, että tämän blogin kirjoittamisella, innostuksessa kirjallisuuteen ja yleisellä rakkaudella sanoja kohtaan, oli suuri arvo tuota vuosikertaa jaettaessa. Lupaan lukea jokaisen hesarini innolla ja ilolla, ihan jo siksi, ettei minun enää tarvitse matkata kirjastoon sitä lukemaan.

Keskiarvoni oli tasan yhdeksän, ja rivini EEEMCCB. Ajattelin tosin uusia matematiikan cum laude approbaturini.

Juhlissa oli mainiot ruuat, teimme kaiken itse. Macbook-rahastoni kaipaa vielä muutamaa euroa, mutta hienoin saamani lahja oli kuitenkin tädin kutoma yo-villasukat. Ne ovat todellista rakkautta.

Nyt, maanantaiaamuna, hieman ennen kymmentä, googlaan kesäkursseja Turun alueelta. Minulla ei ole mitään tekemistä.

Töitä, proggiksia, kesäretkiä ja uusia ystäviä otetaan vastaan.

ps, meillä oli maailman söpöin Nuutti-vauva kylässä TUITUITUITUITUITUITUITUI
pps, kiitos Teea&Aleksi ja Johanna&Emil kun tulitte pelastamaan minut virsilauluahdistukselta
ppps, tilalle tuli kyllä haluan-kirjastopojan-jonka-kanssa-mennä-kesäjuhliin-ahdistus, mutta mitä siitä, minulle tulee Hesari !!!

päivä alkaa veljen kevätjuhlasta

päässä soi kim herold

Tämä kuva ei kelvannut paratiisisarjaan, mutta toimii erityisen hyvin puolen yön jälkeen kirjoitettujen sanojen ystävänä.

Keskiviikkoinen pääsykoe ei mennyt erityisen hyvin, mutta ei erityisen huonostikaan. Osasin Politiikan perusteista kysytyt kysymykset lähes täydellisesti, mutta Maailmanpolitiikan osio meni kyllä ihan kaivoon.

Ensi keväänä luen sitten maailmanpolitiikkani perusteellisemmin. (Huomio huomio huomio, ei ole kaikki toivo kuitenkaan ihan vielä mennyt !!!)

Tänään on ohjelmassa yöunet, ruokakauppa aamukahdeksalta, lakkiaisharjoitukset, kahvit paikallisessa osuuspankissa ja raivokasta juhlien valmistelua. Tosin reiluuden vuoksi ilmoitettakoon, että minun voimat siirtyivät valtio-opista suoraan tietokoneeseen ilman suurempaa siivous-välivaihetta. Kaikki kunnia äidille ja Evelle.

Mutta olen minäkin tehnyt osuuteni.

Pikkuleipien laatua tulee e h d o t t o m a s t i tarkkailla.

ps, tein myös mekon !!!