Syksy syksy syksy.
Kolme yötä villatakkileiriin. (Meidät löytää ensi viikonloppuna Instagramista #villatakkileiri2015-tägillä.)
Syksy syksy syksy.
syksy syksy syksy
tiistai 13. lokakuuta 2015
Syksy syksy syksy.
Kolme yötä villatakkileiriin. (Meidät löytää ensi viikonloppuna Instagramista #villatakkileiri2015-tägillä.)
Syksy syksy syksy.
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Olen blogin puolella puhunut paljon painonlaskusta, mutta tässä olisi nyt ensimmäistä kertaa jotain todistettakin. Ensimmäinen kuva on otettu 8. toukokuuta, viimeisenä päivänäni päiväsairaalatoiminnan puolella (olin siis ensin kolme viikkoa mielialahäiriökeskuksen vuodeosastolla, sitten kolme viikkoa päiväosastolla). Silloin sairaanhoitajan kanssa uskallauduin vaa'alle - painoin 88 kiloa, mikä oli neljän kilon päässä vaikeasta lihavuudesta.
Toinen kuva on otettu tänään, viisi kuukautta ja pari päivää myöhemmin kun muistin, että tämä paitahan minulla on siinä before-kuvassa. Nyt kun painan 67 kiloa, olen alle enää kahden kilon päässä normaalista painoindeksistä. En oikein edes muista olenko koskaan ollut normaalipainoinen mutta sanoisin, että tuskinpa.
Olen siis laihtunut 21 kiloa, mikä tarkoittaa keskiarvollisesti noin kiloa per viikko. Se on ymmärtääkseni aika lailla se maksimitahti, jolla painoa kannattaa edes pudottaa.
Sitten vielä tärkeimpään: miten laihtua 21 kiloa viidessä kuukaudessa.
Aloitin toukokuussa sillä, että päätin olla 100 päivää ilman sokeria. Aluksi korvasin valkoisen sokerin hedelmäsokerilla, ja syömieni hedelmien ja smoothieiden määrä oli aivan valtava. Parin kuukauden jälkeen pystyin vähitellen luopumaan myös hedelmäsokerista, ja lopulta siirryin jotenkin todella luonnollisen tuntuisesti keto-ruokavalion pariin.
Suomessa puhutaan paljon karppauksesta. Ymmärtääkseni karppauksessa syödään kuitenkin aika paljon enemmän hiilihydraatteja kuin mitä ketoosiin pyrkiessä syödään. Koska internet on pullollaan tietoa ketosta (ehdottomatisi eniten suosittelen kuitenkin Redditin /r/keto-subreddittiä), en ala ainakaan nyt selostaa sen enempää ketoa läpi. En myöskään ole ravintoterapeutti, joten en edes yritä alkaa opettaa mitään ruuasta - varsinkaan kun viimeiset vuodet olen käytännössä elänyt suklaalla ja näyttänyt tuolta kuin ensimmäisessä kuvassa. Mutta kuitenkin, tärkein fakta: pyrin nykyään syömään alle 20g hiilihydraatteja päivässä.
Tässä ehkä tärkeimmät tähän hätään. Ei pitänyt edes kirjoittaa näin paljoa, mutta jotenkin tätä tekstiä nyt kuitenkin tuli. Sairaalajakso ja keto auttoivat kääntämään minun elämäni ihan uuteen suuntaan, ja olen hyvin innoissani tästä uudesta ajanjaksosta minun elämässä.
Toinen kuva on otettu tänään, viisi kuukautta ja pari päivää myöhemmin kun muistin, että tämä paitahan minulla on siinä before-kuvassa. Nyt kun painan 67 kiloa, olen alle enää kahden kilon päässä normaalista painoindeksistä. En oikein edes muista olenko koskaan ollut normaalipainoinen mutta sanoisin, että tuskinpa.
Olen siis laihtunut 21 kiloa, mikä tarkoittaa keskiarvollisesti noin kiloa per viikko. Se on ymmärtääkseni aika lailla se maksimitahti, jolla painoa kannattaa edes pudottaa.
Sitten vielä tärkeimpään: miten laihtua 21 kiloa viidessä kuukaudessa.
Aloitin toukokuussa sillä, että päätin olla 100 päivää ilman sokeria. Aluksi korvasin valkoisen sokerin hedelmäsokerilla, ja syömieni hedelmien ja smoothieiden määrä oli aivan valtava. Parin kuukauden jälkeen pystyin vähitellen luopumaan myös hedelmäsokerista, ja lopulta siirryin jotenkin todella luonnollisen tuntuisesti keto-ruokavalion pariin.
Suomessa puhutaan paljon karppauksesta. Ymmärtääkseni karppauksessa syödään kuitenkin aika paljon enemmän hiilihydraatteja kuin mitä ketoosiin pyrkiessä syödään. Koska internet on pullollaan tietoa ketosta (ehdottomatisi eniten suosittelen kuitenkin Redditin /r/keto-subreddittiä), en ala ainakaan nyt selostaa sen enempää ketoa läpi. En myöskään ole ravintoterapeutti, joten en edes yritä alkaa opettaa mitään ruuasta - varsinkaan kun viimeiset vuodet olen käytännössä elänyt suklaalla ja näyttänyt tuolta kuin ensimmäisessä kuvassa. Mutta kuitenkin, tärkein fakta: pyrin nykyään syömään alle 20g hiilihydraatteja päivässä.
Tässä ehkä tärkeimmät tähän hätään. Ei pitänyt edes kirjoittaa näin paljoa, mutta jotenkin tätä tekstiä nyt kuitenkin tuli. Sairaalajakso ja keto auttoivat kääntämään minun elämäni ihan uuteen suuntaan, ja olen hyvin innoissani tästä uudesta ajanjaksosta minun elämässä.
perjantai 9. lokakuuta 2015
En osaa otsikoida postauksia, vaikka kuinka olisin harjoitellut jo melkein kuusi vuotta. Mutta, tänään oli lokakuinen perjantai, johon kuului aurinkoa, koodihajoilua, kerrassaan herkullinen lounassalaatti ja lopulta iltapäivällä päiväunet.
Ja miten hyvältä voikaan päiväunet tuntua nyt kun ne eivät nykyään kuulu jokaiseen päivääni! On ihanaa nukkua päiväunet sen vuoksi, että väsyttää eikä siksi, että masentaa ja haluaa vain paeta oikeaa maailmaa uniin. Aiheeseen liittyen, huomenna on maailman mielenterveyspäivä ja jos vain suinkaan kykenen, niin ajattelin kirjoittaa läpi vähän minun tarinaani ja erityisesti avata sitä, mitä keväällä tapahtui, miksi sairaalajakso oli yksi parhaita asioita mitä minulle on ikinä tapahtunut ja miten vihdoin viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut käännettyä elämäni aika lailla kokonaan ympäri päätyen siihen, etten vaikkapa enää nuku niitä monen tunnin päiväunia joka päivä. Jos sinulla on mitään kysymyksiä tähän liittyen, niin mielelläni yrittäisin vastata niihinkin huomenna.
Heräsin päiväuniltani puoli seitsemän maissa. Huolimatta siitä, että unet vähän venyivät suunnitellusta, ehdin hyvin kerhoilemaan Antti Tuiskun päivän pariin Vallilaan. (Nukahdan ihan juuri ja silmät ovat oikeastaan jo kiinni, joten ihan vaan pikaisesti mistään kieliopeista tai muusta välittämättä: on maailman onnellisinta kun on tälläisiä ihmisiä ympärillä. On maailman onnellisinta korkata joululaulukausi lokakuisena perjantai-iltana. On maailman onnellisinta olla samaa mieltä joululevyjen pyhästä kolminaisuudesta: Antti Tuisku - Minun Jouluni, Club For Five - Rekiretki ja Michael Buble - Christmas. On maailman onnellisinta kun ympärillä neulotaan, syödään Hullujen Päivien foccaciaa ja rakastutaan, jos mahdollista, vielä entistä enemmän Anttiin. On maailman onnellisinta saada elää minun maailmaa.)
Ja miten hyvältä voikaan päiväunet tuntua nyt kun ne eivät nykyään kuulu jokaiseen päivääni! On ihanaa nukkua päiväunet sen vuoksi, että väsyttää eikä siksi, että masentaa ja haluaa vain paeta oikeaa maailmaa uniin. Aiheeseen liittyen, huomenna on maailman mielenterveyspäivä ja jos vain suinkaan kykenen, niin ajattelin kirjoittaa läpi vähän minun tarinaani ja erityisesti avata sitä, mitä keväällä tapahtui, miksi sairaalajakso oli yksi parhaita asioita mitä minulle on ikinä tapahtunut ja miten vihdoin viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut käännettyä elämäni aika lailla kokonaan ympäri päätyen siihen, etten vaikkapa enää nuku niitä monen tunnin päiväunia joka päivä. Jos sinulla on mitään kysymyksiä tähän liittyen, niin mielelläni yrittäisin vastata niihinkin huomenna.
Heräsin päiväuniltani puoli seitsemän maissa. Huolimatta siitä, että unet vähän venyivät suunnitellusta, ehdin hyvin kerhoilemaan Antti Tuiskun päivän pariin Vallilaan. (Nukahdan ihan juuri ja silmät ovat oikeastaan jo kiinni, joten ihan vaan pikaisesti mistään kieliopeista tai muusta välittämättä: on maailman onnellisinta kun on tälläisiä ihmisiä ympärillä. On maailman onnellisinta korkata joululaulukausi lokakuisena perjantai-iltana. On maailman onnellisinta olla samaa mieltä joululevyjen pyhästä kolminaisuudesta: Antti Tuisku - Minun Jouluni, Club For Five - Rekiretki ja Michael Buble - Christmas. On maailman onnellisinta kun ympärillä neulotaan, syödään Hullujen Päivien foccaciaa ja rakastutaan, jos mahdollista, vielä entistä enemmän Anttiin. On maailman onnellisinta saada elää minun maailmaa.)
Tilaa:
Blogitekstit (
Atom)
