Nyt kun on taas se aika vuodesta, jolloin monet ovat joko jo muuttaneet tai ihan juuri muuttamassa uuteen kaupunkiin opiskelujen perässä, haluan muistuttaa kahvilakerhojen olemassaolosta!

Kahvilakerhot ovat siis minun perintöäni maailmalle. Perustin ensimmäisen kahvilakerhon Turkuun kohta kolme vuotta sitten, ja nyt pyöritän toimintaa täällä Helsingissä. Helsingin kerho on hyvinkin aktiivinen, mutta myös Jyväskylässä ja Turussa on paljon tyttöjä mukana, ja aina löytyy varmasti seuraa kahville, museoon, kirpputorille ja ilmaistapahtumiin!

Helsingin kerhossa vierailemme paljon ihan vain toistemme luona. Kaikki tuo aina vähän (tai paljon) ruokaa mukanaan, ihan oman kukkaronsa mukaan. Minä usein leivon superkakkuja, varsinkin jos kerhoilemme meillä. Juoruilun ja ylensyönnin jälkeen voi pelata vaikka lautapelejä tai lähteä seikkailulle ulos.

Tälle syksylle on jo aikataulutettu muutamat kahvilakäynnit, pari museoiden ilmaisiltaa ja muita hauskoja juttuja. Lisäksi on aina mahdollista huudella Facebookissa tai Whatsappissa seuraa ihan vaikka vaan kahden tunnin varoitusajalla.

Linkit näiden olemassa olevien kahvilakerhojen Facebook-ryhmiin löytyy aina blogini yläpalkista. Facebook-tilin omistaminen on valitettavasti aika lailla vaatimus kahvilakerhoiluun, muuten näiden järjestäminen olisi kerta kaikkiaan tuskallista.

Helsinki | Jyväskylä | Oulu | Rovaniemi | Turku

Näiden jo olemassa olevien ryhmien lisäksi loin nyt uuden Facebook-ryhmän, johon voivat liittyä ne, jotka olisivat kiinnostuneet aloittamaan yhdessä muiden kanssa uuden kerhon uudelle paikkakunnalle. Siihen ryhmään pääsee tästä. Ideana olisi siis, että siellä samassa kaupungissa asuvat voisivat löytää toisensa, ja jos näin löytyy tarpeeksi ihmisiä uuteen kerhoon, voidaan sitten luoda ihan oma ryhmä teille!

Näiden kerhojen aivan perustavana ideana on luoda mahdollisuus tavata uusia ihmisiä uudessa kaupungissa ilman, että täytyy pakosta juosta opiskelijabileissä ja muissa riennoissa, jotka saattavat tuntua itselle vaikeilta. Kerhoon saa tietenkin liittyä vaikka tykkäisi opiskelijabileistäkin, tämä ei todellakaan ole mikään absolutistiseura. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että kahvilakerhoilu on ennen kaikkea kahvia, teetä, kakkua, lautapelejä, museoita, kirpputoreja, askartelua, käsitöitä ja Frozenin läpilaulamista.

Kahvilakerhoihin ei ole mitään varsinaista ikärajaa, mutta minun on vaikea nähdä 15- tai 35-vuotiaan sopivan mukaan. Ikä on tietenkin vaan numeroita ja ihmiset ovat erilaisia, mutta tähän mennessä tämä parikymppisyys on ollut aika hyvä ikä kerhoiluun. Kerhot tietenkin kasvavat ihmisten mukana, mutta murehditaan sitä sitten kymmenen vuoden päästä.

Tässä alla on muutama kuva elokuulta, jolloin olen saanut viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joihin olen ensimmäistä kertaa tutustunut juuri kahvilakerhoissa. Helsingin tytöistä on tullut minulle (ja monelle muulle) ikäänkuin sellainen Helsinki-perhe. Ensimmäiset kuvat ovat IPI Kulmakuppilasta, vihkokuva on Frida Marinasta ja viimeiset kuvat taas Kahvila Siilistä.

Tule rohkeasti mukaan!!!
 

oodi mustikkatytöille

Minun blogissa ei ehkä oikein riittävästi näy kaikki ne ihanat ihmiset, jotka olen saanut tavata vain ja ainoastaan näiden kirjoitusten ja kuvien ansiosta. Ja kun teitä ihania on oikeasti jo kymmeniä, melkein jokaisessa suomalaisessa kaupungissa. Te olette minun parhaat ystävät, minun suuri perheeni.

Tänään olin mustikkametsällä Lotan ja Saaran kanssa. Lotta istui minun vieressäni ensimmäisessä Helsingin kahvilakerhon tapaamisessa vajaa kaksi vuotta sitten kun muutin Helsinkiin. Meidän oli tarkoitus mennä tyylikkäästi Mokoon, mutta se menikin meidän nenän edestä kiinni ja lopulta istuimme ensimmäisen iltamme Sörkän Picnicissä. Lotta kertoi innoissaan Tallinnan halvoista lankakaupoista, jossa myöhemmin olen käynyt toisten kahvilakerholaisten kanssa.

Ja sitten eilen meidän oven takana oli Saara (kaukaa kaukaa Lapista). Yksi reilusta viidestäkymmenestä villatakkitytöstä, johon olen saanut tutustua viimeisen vuoden aikana sen jälkeen kun pyysin blogin lukijoita liittymään hyvinvointiin keskittyvään uuteen Facebook-ryhmääni. Vuodessa aiheemme ovat kyllä muuttuneet chia-siemenistä ihan kaikkeen muuhun, mutta tärkeintä on ollutkin ehkä se, että hyvinvointi voi löytyä isolla porukalla ihan jostain muusta kuin raakakakuista ja salitreeneistä. (Niistäkin siis kyllä!)

Ja kun tänään marssimme kotiin Paloheinän metsistä, tuli pieni haikeus. Miksei kaikki ihanat mustikkatytöt voi asua lähellä toisiaan? Tuleeko ne Turun ihanat tytöt ikinä tapaamaan näitä kaikkia ihania helsinkiläisiä? Entä Tampere, entä Jyväskylä? Entä kaikki pienet kaupungit, joissa ei edes ole kahvilakerhoa? (Yläpalkissa on linkit kaikkiin kahvilakerhoihin, liittykää ja osallistukaa, ne on upeutta! Helsingin kerhossa on ainakin syksyksi odotettavissa kaikkea ihanaa ja suunnittelen parhaillaan uusien tutustumisiltaa!)

Mutta oikeasti, tärkeintä on, että meillä on toisemme. Ja että minulla ihan oikeasti on teidät, mikä rikkaus! Olen tehnyt jotain oikein. Ja Saara on nyt meidän kahvilakerhon kunniajäsen.
 

liikuntaviikko I

En lupaa tästä mitään säännöllistä, viikottaista sarjaa, mutta jos joskus edes muistaisi. Jaksoin pitkään kävellä 10000 askelta päivässä, mutta nyt olen vaihtanut tavoitteeni näiden kuvien ottamiseen. Piilotin askelmittarin puhelimestani, se toimi kyllä hyvänä motivoijana yllättävänkin pitkään, mutta tällä hetkellä se ei sovi minun elämääni. Askeleiden sijaan kerään nyt näitä kuvia minusta joko kävelemässä tai pyöräilemässä. Ja kun Pirkkolan uimahalli taas aukeaa kesän jälkeen niin sitten toivottavasti sieltä! Ja tärkeintä ei siis ole mitkään luvut vaan se, että ylipäätään lähden muuallekin kuin vain kauppaan.
 

Tiistai: Kuuntelin uusinta Rooster Teeth -podcastia. Kävelin taas kerran Paloheinässä päin, varsinkin tuosta yhdestä tiestä kehän varrella on tullut ihan suosikki.



Keskiviikko: Kohtuullisen lyhyt kävelylenkki Keskuspuistossa. Kuuntelin Jenny T. Colganin Resistance Is Futile-(ääni)kirjaa, joka on hämmentävä sekoitus hömppää ja sci-fiä. Spoiler: supercool matemaatikkotyttö rakastuu alieniin.



Perjantai: Mentiin bussilla Kaareen, koska S-Marketista ei saa minun lempiristikkolehteä. Päätettiin kävellä kotiin, ja hyvä että käveltiin! Pirkkolassa on jo mummot peput pystyssä mustikoiden ja ahomansikoiden kimpussa. Riitti onneksi meillekin muutama marja.



Lauantai: Ei innostanut lähteä kävelemään, mutta onneksi muistin pyörän. Ollaan kyllä pyöräilty kesän aikana yhdessä, mutta tällä tavalla yksin en ole tajunnut lähteä ajelemaan ilman mitään erityistä tarkoitusta. Pyörin Oulunkylän metsissä, voi kun on sielläkin niin nättiä.



Sunnuntai: Tähän on hyvä lopettaa. Nikon mukaan minulla on joka päivä aika villi tukka, mutta sadepäivinä päästään kyllä ihan uusiin ulottuvuuksiin vaikka miten olisi pipo päässä. Tein vaan ihan pienen löntystelylenkin saappaat klonksuen tässä naapurustossa. Vein roskat ja hain kaupasta tiskiharjan päitä ja ison pullon vadelmakivennäisvettä.



Bonuskuvana on minun ehdottomat lempikenkäni ikinä. Näillä ja Birkenstockeilla on menty koko kesä, ja muut kengät ovat menossa kohti kirpparikassia.