Tänään ostin päiväsairaalan jälkeen Mekkotehdas-kirjan. Kanniston leipomosta hain vielä kauraleivän, kaksi perunarieskaa ja kaksi rahkamunkkia, nam. Kotona reppua purkaessa huomasin leipäpussin ja kirjan selän sointuvan kauniisti toisiinsa. Hymyilytti, tänään on hyvä päivä.

(Pienen kisun piti tietenkin saada päästä haistelemaan paperipussia, miten ihanasti se rapisikaan! Ja mikä parasta, mama ei selvästikään oikein pidä siitä, että tungen nenänpäätäni tähän väliin...)
 

Viikonloppu meni kotia äidin avulla laittaessa. Kevät tulvii sisään puhtaista ikkunoista, sohvalla on taas tilaa istuakin ja puolet vaatekaapista tyhjennettiin äidin kirpputorikasseihin. Vielä olisi vähän työnsarkaa, mutta iltapäivästä annoin itselleni luvan vetää peiton tunniksi päälleni. Tuutsu käpertyi jalkoihin purisemaan ja näin kauniita unia.

Huomenna piirrän kauniin mekon kaavat.

Huomenna olen onnellinen.

tuutsu sai kaverin

Äiti tuli Turusta. Toi pitkän pätkän räsymattoa, juomalaseja (kun teillä oli niin vähän), Ivana Helsingin ihanat maatuskatyynyt ja tämän kisun. Kaikki kirpputorilta tietenkin.

Sillä oli mukana myös kaljakärry sunnuntaista Herttoniemen kirpputoria ajatellen. Aikoo kai viedä Turkuun vähintään saman verran tavaraa kun toi tullessaan.

hyvä kevätväsy

Tänään ei oikein tahdo tulla sanoja. Aamulla ei tehnyt mieli sitten yhtään lähteä polkemaan tuota kuutta kilometriä, mutta sain onneksi puoliväkisin itseni pyörän selkään. Keskuspuistossa on hauska seurailla töihin ja kouluun kulkevien ihmisten menoa, ihailla hevosia ja ennen kaikkea seurata miten luonto on heräämässä eloon talven jälkeen.

Onneksi keskustaan päin ajaessa on alamäet ja joudun kiroamaan ylämäkiä vasta kotimatkalla. Päätin, etten yritä väkisin polkea mäkiä ylös vaan hyppään pois satulalta heti kun jalat ei enää jaksa polkea. Yritän myös oppia ettei minulla ole kiire yhtään mihinkään - jos tuntuu, että täytyy istua hetki, niin sitten pysähdyn seuraavan penkin kohdalla ja istun sen hetken. Opettelen siinä samalla kärsivällisyyttä muutakin elämää ajatellen. Mitä sitten jos minulla menisi tuossa kotimatkassa vaikka kaksi tuntia, sittenpähän menee, mitä sitten jos ajan hitaasti ja juon vettä kilometrin välein (paitsi voi itku, pudotin tänään hermostuksissani Lifefactoryn lasipulloni asvalttiin).
 

Iltapäivällä minulla oli fysioterapian venyttelyryhmä, joka auttoi taas avaamaan vähän jännittynyttä kehoa. Kotiin päästessä iski sellainen hyvä väsymys. Olin saanut tehtyä asioita, haastanut itseäni ja jaksanut sinnikkäästi taistella taas vähän paremmin masennusmörköä vastaan.

Nukuttiin hetki peiton alla Tuutsun kanssa. Kisu jatkoi unia vielä minunkin jälkeeni omassa kupissaan katon rajassa. (Katsokaa nyt miten ihana se on!)