Pääsin lauantaina töistä siinä kolmen maissa, ja päädyin vielä kiertelemään kodinosastolle. Ostin japanilaiselle kirjeystävälleni Minna Immosen joulupostikortin, Pentikin enkelikoristeen ja Marimekon joululautasliinoja - perinteikästä suomalaista designia yksinkertaisimmillaan.
Lähdin tyytyväisenä lumiseen kaupunkiin, rullaportaita pitkin tietenkin. Minun edellä oli äiti pienen tyttärensä ja poikansa kanssa, ja sitten kävi niin, että pieni suloinen poika ei uskaltanutkaan hypätä kyytiin äidin ja siskon perässä. Minä kysyin, että uskallatko jos mennään yhdessä, jos otat minua kädestä kiinni.
Ja niin tarttui pieni käsi minun käteen, ja minä sanoin että nyyyyyyt. Kyydissä katselimme jouluvaloja ja juttelimme, että oliko jännittävää. Pieni reipas ääni sanoi, että juu ja sitten me jo valmistauduimme astumaan pois. Äiti ja sisko odottivat alhaalla, ja äidin hymy oli niin ihana.
Sanoimme vielä heiheit, ja niin minun joulukuu oli onnellisesti alkanut.
Tänään astuin bussiin, enkä löytänytkään korttiani, ja kukkarokin oli tyhjää täynnä. Ihana nainen vaati saada maksaa matkani, suorastaan kielsi minua kävelemästä kotiin. Siinä sitten istuimme, ja puhuimme joulusta, ja siitä, miten helppoa on toista auttaa. Ei tarvita suuria seteleitä kun kahdella ja puolella eurolla saa lähetettyä tuntemattoman ihmisen kotiin.
Tämä sama nainen sanoi minua suloiseksi tytöksi, ja kehotti antamaan lipun jollekin pysäkillä bussia odottavalle ihmiselle. Minä päätin kuitenkin tehdä siitä pienen taulun, ja aloittaa lippujen kierrättämisen huomenna. Nyt tuo on tuossa muistuttamassa siitä, miten hyvä kiertää tässä maailmassa.
Tartu sinäkin toisen käteen.
Lähdin tyytyväisenä lumiseen kaupunkiin, rullaportaita pitkin tietenkin. Minun edellä oli äiti pienen tyttärensä ja poikansa kanssa, ja sitten kävi niin, että pieni suloinen poika ei uskaltanutkaan hypätä kyytiin äidin ja siskon perässä. Minä kysyin, että uskallatko jos mennään yhdessä, jos otat minua kädestä kiinni.
Ja niin tarttui pieni käsi minun käteen, ja minä sanoin että nyyyyyyt. Kyydissä katselimme jouluvaloja ja juttelimme, että oliko jännittävää. Pieni reipas ääni sanoi, että juu ja sitten me jo valmistauduimme astumaan pois. Äiti ja sisko odottivat alhaalla, ja äidin hymy oli niin ihana.
Sanoimme vielä heiheit, ja niin minun joulukuu oli onnellisesti alkanut.
Tänään astuin bussiin, enkä löytänytkään korttiani, ja kukkarokin oli tyhjää täynnä. Ihana nainen vaati saada maksaa matkani, suorastaan kielsi minua kävelemästä kotiin. Siinä sitten istuimme, ja puhuimme joulusta, ja siitä, miten helppoa on toista auttaa. Ei tarvita suuria seteleitä kun kahdella ja puolella eurolla saa lähetettyä tuntemattoman ihmisen kotiin.
Tämä sama nainen sanoi minua suloiseksi tytöksi, ja kehotti antamaan lipun jollekin pysäkillä bussia odottavalle ihmiselle. Minä päätin kuitenkin tehdä siitä pienen taulun, ja aloittaa lippujen kierrättämisen huomenna. Nyt tuo on tuossa muistuttamassa siitä, miten hyvä kiertää tässä maailmassa.
Tartu sinäkin toisen käteen.
