Pääsin lauantaina töistä siinä kolmen maissa, ja päädyin vielä kiertelemään kodinosastolle. Ostin japanilaiselle kirjeystävälleni Minna Immosen joulupostikortin, Pentikin enkelikoristeen ja Marimekon joululautasliinoja - perinteikästä suomalaista designia yksinkertaisimmillaan.
Lähdin tyytyväisenä lumiseen kaupunkiin, rullaportaita pitkin tietenkin. Minun edellä oli äiti pienen tyttärensä ja poikansa kanssa, ja sitten kävi niin, että pieni suloinen poika ei uskaltanutkaan hypätä kyytiin äidin ja siskon perässä. Minä kysyin, että uskallatko jos mennään yhdessä, jos otat minua kädestä kiinni.
Ja niin tarttui pieni käsi minun käteen, ja minä sanoin että nyyyyyyt. Kyydissä katselimme jouluvaloja ja juttelimme, että oliko jännittävää. Pieni reipas ääni sanoi, että juu ja sitten me jo valmistauduimme astumaan pois. Äiti ja sisko odottivat alhaalla, ja äidin hymy oli niin ihana.
Sanoimme vielä heiheit, ja niin minun joulukuu oli onnellisesti alkanut.
Tänään astuin bussiin, enkä löytänytkään korttiani, ja kukkarokin oli tyhjää täynnä. Ihana nainen vaati saada maksaa matkani, suorastaan kielsi minua kävelemästä kotiin. Siinä sitten istuimme, ja puhuimme joulusta, ja siitä, miten helppoa on toista auttaa. Ei tarvita suuria seteleitä kun kahdella ja puolella eurolla saa lähetettyä tuntemattoman ihmisen kotiin.
Tämä sama nainen sanoi minua suloiseksi tytöksi, ja kehotti antamaan lipun jollekin pysäkillä bussia odottavalle ihmiselle. Minä päätin kuitenkin tehdä siitä pienen taulun, ja aloittaa lippujen kierrättämisen huomenna. Nyt tuo on tuossa muistuttamassa siitä, miten hyvä kiertää tässä maailmassa.
Tartu sinäkin toisen käteen.
Lähdin tyytyväisenä lumiseen kaupunkiin, rullaportaita pitkin tietenkin. Minun edellä oli äiti pienen tyttärensä ja poikansa kanssa, ja sitten kävi niin, että pieni suloinen poika ei uskaltanutkaan hypätä kyytiin äidin ja siskon perässä. Minä kysyin, että uskallatko jos mennään yhdessä, jos otat minua kädestä kiinni.
Ja niin tarttui pieni käsi minun käteen, ja minä sanoin että nyyyyyyt. Kyydissä katselimme jouluvaloja ja juttelimme, että oliko jännittävää. Pieni reipas ääni sanoi, että juu ja sitten me jo valmistauduimme astumaan pois. Äiti ja sisko odottivat alhaalla, ja äidin hymy oli niin ihana.
Sanoimme vielä heiheit, ja niin minun joulukuu oli onnellisesti alkanut.
Tänään astuin bussiin, enkä löytänytkään korttiani, ja kukkarokin oli tyhjää täynnä. Ihana nainen vaati saada maksaa matkani, suorastaan kielsi minua kävelemästä kotiin. Siinä sitten istuimme, ja puhuimme joulusta, ja siitä, miten helppoa on toista auttaa. Ei tarvita suuria seteleitä kun kahdella ja puolella eurolla saa lähetettyä tuntemattoman ihmisen kotiin.
Tämä sama nainen sanoi minua suloiseksi tytöksi, ja kehotti antamaan lipun jollekin pysäkillä bussia odottavalle ihmiselle. Minä päätin kuitenkin tehdä siitä pienen taulun, ja aloittaa lippujen kierrättämisen huomenna. Nyt tuo on tuossa muistuttamassa siitä, miten hyvä kiertää tässä maailmassa.
Tartu sinäkin toisen käteen.
heti alkuunihastelin että ompa hieno kuva -ja kun luin sen stoorin, se oli vielä ihanampi! Vuoden ihanimman ja hymyilyttävimmän postauksen pysti menee sulle tästä samantien, onneksi olkoon. Kumpa joku tarttuis munkin käteen (tai ottais reppariin!) kun pelkään liukuportaita oikeesti kuollakseni. Sait mut nyt aivan hervottomalle tuulelle tällä tekstillä, hyvää joulua! <3
VastaaPoistaps. Miten nuo liput toimii täällä Turussa, kun voi tolleen kierrättää? onks se joku tietty aika tietyllä alueella kun se toimii? kokeilisin itsekin jos ei olis korttia!
sillä 2,50 euron peruslipulla saa mennä ihan just niin paljon kun tykkää kahden tunnin ajan. Turun sisällä ei ole mitään alueita, täytyy vaan muistaa, että heti sitten kun mennään kaupungin ulkopuolelle niin hinnottelu muuttuu kilometritaksaksi.
Poistaja tuo nainen sanoi aina antavansa lippunsa jollekin bussiin menijälle, varsinkin jos ei itse tarvitse sitä lippua kahteen tuntiin!
ja jos sulla on vaikka se arvokortti niin siinäkin on kahden tunnin vaihtoaika, meinasin vaan että jos et tiennyt! eli jos vaihdat bussia niin ei aina mene uudestaan sitä rahaa :)
tuollaista tapahtuu vain elokuvissa!! :D sinulle tapahtuu aina kaikkea ihmeellistä ja kivaa!
VastaaPoistaniin tapahtuu, olen niin onnellinen siitä!
Poistasalaisuus ihmeellisyyden takana on se, että pitää itsekin olla ihmeellinen muille. ihmeet tuottaa ihmeitä, pidetään toisistamme huolta!
Ihana Jemina, paras postaus mitä oon pitkään aikaan lukenu. ♥
VastaaPoistaihana sinä. mä oon kanssa just se tyyppi joka auttaa nostamaan lastenvaunut linja-autoon ja menee kysymään eksyneen oloisilta ulkomaalaisilta että do you guys need an help ja otan lapsia kiinni kädestä. niistä hetkistä tulee niin hyvä mieli että tuntuu kuin minä oisin itse saanut tässä jotain, eikä se toinen henkilö. pistetään hyvä kiertoon! :)
VastaaPoista*any
PoistaIhastuttava postaus, ja sinäkin olet (vaikutat) niiin ihanalta mukavalta :))
VastaaPoistaOotpa sinä ihan yltiösulonen! Kummallista, että nyt vasta eksyn ekaa kertaa sun blogiin. Taisin eksyä jäädäkseni, tuli hyvä mieli :-)
VastaaPoistahttp://turkupaivakirjat.blogspot.fi/
Ihanaa.
VastaaPoista