Minun arkeni on tavallisen kaunista. Minun mieheni on tavallinen - minulle tietenkin se kaikista ihmisistä tavattomin.
Meidän kotimmekin on tavallinen. Kauniita kuvia seinällä, hyvää ruokaa jääkaapissa ja bonsaipuu ikkunalaudalla. Emme aina jaksa tiskata, mutta annamme sen itsellemme anteeksi. Meillä on pehmeä sänky ja sohvalla vilttejä, joiden alle käpertyä.
Ensi perjantaina meille tulee pieni kissa.
Olen saanut uusia ystäviä uudesta kaupungista.
Olen ollut ihan valtavan rohkea.
Osaan tehdä ruskeaa kastiketta, leipoa leipää ja kutoa villasukkia. Saan tehdä asioita, joista nautin. Minulla on kirjoja, lankoja, teekannuja, postikortteja, kauniita tyynynpäällisiä - vehnäjauhoja, voita ja sokeria. On rakkaus, koti ja työ. Enää minulta puuttuu vain yksi.
Rakas Jumala, anna minulle mielenterveys.
Yleensä kun joku on rikki, haen washiteippiä. Työpöydälläni on 18 rullaa sitä, pitsi- ja muoviteippien lisäksi. Niitä rullia on enemmänkin, jokaisen laukun pohjalla, hyllyn reunoilla ja sohvatyynyjen väleissä.
Mutta tuhannellakaan rullalla en saisi kurottua pois ahdistusta. Yksikään kukkakuvio ei voi korjata pelkoani siitä, että minusta tulisi työkyvytön 21-vuotiaana. Chevronilla piristää muistivihon kannen, muttei minun mieltäni silloin kun itken eteisen lattialla kaikkia maailman murheita.
Kääriytyisin teippiin, jos se korjaisi minun aivoni, perimäni, sydämeni tai ympäristötekijäni niin ettei minun tarvitsi pelätä, että minusta tulee jonain päivänä äiti, joka itkee enemmän kuin vauva.
Haluan enemmän kuin mitään opiskella tai tehdä töitä ilman, että minun täytyy pelätä ahdistuksen tulevan ja vievän pois saavutuksiani, toimeentuloani tai ennen kaikkea minulle tärkeää tasaista päivärytmiä.
Kesällä tulee viisi vuotta siitä hetkestä, jolloin katson tämän kaiken alkaneen. Minua pelotti silloin ja minua pelottaa nyt.
Haluan vain arjen, joka jatkuisi rauhallisena edes muutaman kuukauden putkeen.
Rakas Jumala, käyttäisit jotakin pyhää washi-teippiä ja kuroisit minut kasaan.
Meidän kotimmekin on tavallinen. Kauniita kuvia seinällä, hyvää ruokaa jääkaapissa ja bonsaipuu ikkunalaudalla. Emme aina jaksa tiskata, mutta annamme sen itsellemme anteeksi. Meillä on pehmeä sänky ja sohvalla vilttejä, joiden alle käpertyä.
Ensi perjantaina meille tulee pieni kissa.
Olen saanut uusia ystäviä uudesta kaupungista.
Olen ollut ihan valtavan rohkea.
Osaan tehdä ruskeaa kastiketta, leipoa leipää ja kutoa villasukkia. Saan tehdä asioita, joista nautin. Minulla on kirjoja, lankoja, teekannuja, postikortteja, kauniita tyynynpäällisiä - vehnäjauhoja, voita ja sokeria. On rakkaus, koti ja työ. Enää minulta puuttuu vain yksi.
Rakas Jumala, anna minulle mielenterveys.
Yleensä kun joku on rikki, haen washiteippiä. Työpöydälläni on 18 rullaa sitä, pitsi- ja muoviteippien lisäksi. Niitä rullia on enemmänkin, jokaisen laukun pohjalla, hyllyn reunoilla ja sohvatyynyjen väleissä.
Mutta tuhannellakaan rullalla en saisi kurottua pois ahdistusta. Yksikään kukkakuvio ei voi korjata pelkoani siitä, että minusta tulisi työkyvytön 21-vuotiaana. Chevronilla piristää muistivihon kannen, muttei minun mieltäni silloin kun itken eteisen lattialla kaikkia maailman murheita.
Kääriytyisin teippiin, jos se korjaisi minun aivoni, perimäni, sydämeni tai ympäristötekijäni niin ettei minun tarvitsi pelätä, että minusta tulee jonain päivänä äiti, joka itkee enemmän kuin vauva.
Haluan enemmän kuin mitään opiskella tai tehdä töitä ilman, että minun täytyy pelätä ahdistuksen tulevan ja vievän pois saavutuksiani, toimeentuloani tai ennen kaikkea minulle tärkeää tasaista päivärytmiä.
Kesällä tulee viisi vuotta siitä hetkestä, jolloin katson tämän kaiken alkaneen. Minua pelotti silloin ja minua pelottaa nyt.
Haluan vain arjen, joka jatkuisi rauhallisena edes muutaman kuukauden putkeen.
Rakas Jumala, käyttäisit jotakin pyhää washi-teippiä ja kuroisit minut kasaan.
Kissanpentu piristää. Oikeesti. Ei ole mahdollista olla surullinen kun pieni miau kömpii syliin kehräämään.
VastaaPoista♥
VastaaPoistaPelottavaa, miten on kovin samanlaisia tuntemuksia. Minä tosin käytän korjaamiseen vasaraa, poikaystävä ei ole luvannut korjata päätäni vasaralla. Hmph.
<3
VastaaPoistatämä teksti on niin tärkeä. kiitos jemina.
VastaaPoistaJemina, kiitos että kirjoitat tällaisesta. Musta tuntuu että täällä maailmassa näistä asioista ei puhuta tarpeeksi. Ja sitten ahdistus vain pahenee kun kaikki luulevat olevansa yksin ja että ahdistus ei saisi olla olemassa.
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle!
Joskus tulen sanomaan vielä lisää, mutta nyt
VastaaPoista<3
kiitos jokaiselle
VastaaPoistaiso iso kiitos